Hei!
olen lähes kolmikymppinen nainen, enkä ole koskaan tavannut isääni. hän otti minuun yhteyttä tyttäreni syntymän jälkeen 7 vuotta sitten (laittoi onnittelukortin postilla), muuten en ole hänestä koskaan kuullut. Silloin oli elämäni aika sekaisin, ja jäi reagoimatta kokonaan.
Elämä menee eteenpäin koko ajan, eikä menneitä saa takaisin, ei virheitään voi pyyhkiä pois. Mutta! Tämäkin hetki on kohta historiaa.. joten päätin ottaa häneen yhteyttä kirjeitse. En ole edes varma, laitanko sen oikeaan osoitteeseen, mutta päätin yrittää.. isänpäiväkin on sunnuntaina ja muutenkin pyörii mielessä usein.. Ja sunnuntaisin katson kuolleet lehdestä, josko joku kerta hänen ilmoituksensa luen, enkä koskaan edes yrittänyt ottaa yhteyttä ja tutustua ihmiseen, jolta olen puolet geeneistäni saanut!
Nyt kysynkin, onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Joko yhteydenottajana tai tuona vanhempana, jota yritetään tavoittaa? Tai toisinpäin? Oletko lapsi, jota vanhempi on tavoitellut, vuosien hiljaisuuden jälkeen? Kokemuksia, mitä tapahtui? kaduttaako?
Kirjoitin jo tuon kirjeen, asiallisen ja sellaisen että voi valita myös jättävänsä kokonaan omaan arvoonsa enkä sitten enää häntä häiritse, mutta en ole vielä laittanut postiin. uskallanko?!?
olen lähes kolmikymppinen nainen, enkä ole koskaan tavannut isääni. hän otti minuun yhteyttä tyttäreni syntymän jälkeen 7 vuotta sitten (laittoi onnittelukortin postilla), muuten en ole hänestä koskaan kuullut. Silloin oli elämäni aika sekaisin, ja jäi reagoimatta kokonaan.
Elämä menee eteenpäin koko ajan, eikä menneitä saa takaisin, ei virheitään voi pyyhkiä pois. Mutta! Tämäkin hetki on kohta historiaa.. joten päätin ottaa häneen yhteyttä kirjeitse. En ole edes varma, laitanko sen oikeaan osoitteeseen, mutta päätin yrittää.. isänpäiväkin on sunnuntaina ja muutenkin pyörii mielessä usein.. Ja sunnuntaisin katson kuolleet lehdestä, josko joku kerta hänen ilmoituksensa luen, enkä koskaan edes yrittänyt ottaa yhteyttä ja tutustua ihmiseen, jolta olen puolet geeneistäni saanut!
Nyt kysynkin, onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Joko yhteydenottajana tai tuona vanhempana, jota yritetään tavoittaa? Tai toisinpäin? Oletko lapsi, jota vanhempi on tavoitellut, vuosien hiljaisuuden jälkeen? Kokemuksia, mitä tapahtui? kaduttaako?
Kirjoitin jo tuon kirjeen, asiallisen ja sellaisen että voi valita myös jättävänsä kokonaan omaan arvoonsa enkä sitten enää häntä häiritse, mutta en ole vielä laittanut postiin. uskallanko?!?
Vastaukset 13
Vanhimmat
haluaisi samaa, olla yhteydessä omaan lapseensa. Kyllä se varmaan hänellekin jotain merkitsee, oma lapsi. Tuskin olisi sitä korttia laittanut muuten. Taitaa vaan olla niin arka ihmisenä ettei sen enempää uskalla sinun suhteesi, pelkää myöskin torjuntaa.
Kokeile sinä nyt puolestasi lähestymistä jospa sitten uskaltaa olla kanssasi tekemisissä. Eihän tuo nyt ota jollei anna.
Toivo parasta ja varaudu pahimpaan, ettei tule isoa pettymystä jos ei vaikka sitten uskalla tai jotain.
Sperman luovuttaja, joka ei ole ollut missään tekemisissä aikaansaamasa uuden ihmisen kanssa, EI ole isä. Se on vain Spermanluovuttaja.
Isä on aivan jotain muuta.
Mitähän jos kokoaisit energiasi johonkin aivan pikkuisen hyödyllisempään ja arvokkaampaan.
Aivan samaa mieltä, että aikalailla turhaa touhua etsiskellä sellaista jota oikeastaan ei ole koskaan ollutkaan.
Muutenkin olen sitä mieltä, että fyysistä vanhemmuutta ylikorostetaan. Kyllä se joka on ruokkinut, kasvattanut, rakastanut on se oikea
vanhempi. Enkä nyt edes oikein ymmärrä miksi niitä "juuriaan" isommin kannattaa penkoa.
Jo se että on vanhemman tehtävät luovuttanut osoittaa jotain.
Ikään en ole sitäkään ymmärtänyt, että fyysisten
vanhempien "oikeutta" esim hylkäämiinsä lapsiin
ylläpidetään. Kuten sanoin se joka lasta hoitaa ja kasvattaa on oikeampi vanhempi!
Niin, minulla on/oli kasvatti-isä. Hän oli minun oikea isäni, kuunteli itkut, hoiti kun olin sairaana, kasvatti ja teki töitä, ruokki ja tarjosi kodin jne.. puolivuotiaasta lähtien. Hän myös oli tyttärelleni ukki. Mutta meni uusiin naimisiin (aitini kuoli) ja hänen vaimonsa ei hyväksy minua, sillä en ole kuin kasvattilapsi. Niinpä tämä kotka tekee kaikkensa jotta isä ei olisi missään tekemisissä kanssani tai tyttäreni kanssa.
Soittelee isä kyllä silloin tällöin kuulumisia, mutta käymään ei voi tulla, kun uusi akka nostaa jumalattoman äläkän. Eli voi olla vain hiukan olemassa isänä minulle ja ukkina tyttärelleni. Hänelle tämä onkin rankempaa, kun ei pieni sydän ymmärrä minne ukki hävisi.
Omille biologisilleen enemmän saa olla yhteydessä (siis minun nuorempiin sisarpuoliin), mutta sekin tuntuu olevan välillä kiellettyä. Uusi vaimo ei sulata sitä, että isällä on menneisyys ja on ollut naimisissa ja toisen naisen kanssa aiemmin. Tällä uudella ei ole omia lapsia eikä ikänsä vuoksi voi niitä saadakaan enää. Eikä ole ollut naimisissa ennen iskää.
Tiedän kyllä että kuka tahansa voi tulla isäksi mutta kenestä tahansa ei siihen ole, joten ei ole juuri odotuksia tämän biologisen isän suhteen. Olen kai vain utelias.. Se lie normaalia kuitenkin?!
Mutta käyn tänään ostamassa postimerkin. katsotaan kuinka asiassa käy.
Sitä paitsi, olen kuullut vain toisen puolen siitä tarinasta, miksi tämä biologinen isä ei ole kuvioissa ollut. Ja haluaisin tietää hänen kantansa asiaan.. Ei vaivaisi enää! Kun minulle pienenä kerrottiin, että eron syy olin minä! Kun ei olisi halunnut lasta!
Kuitenkin teki seuraavan kanssa lapsia.. minulle sisaria, joita en myöskään tunne.. Joten siksi haluaisin tietää.
Ehdottomasti kannattaa ottaa yhteyttä, kuten sanoit, joskus voi olla myöhäistä. En oikein ymmärrä näitä eriävän mielipiteen esittäjiä, emmehän me vastaavat tiedä MIKSI isäsi ei ole ollut elämässäsi. Vaikka omasta halustaan olisi ollut, ehkä hän katuu tekoaan, tai ainakin sinä haluat selvittää, miksi hän ei ole ollut tekemisissä, millainen hän on jne. Se voi ainakin omaa ymmärrystä itsestäsi auttaa, miksi olet mikä olet jne. Se voi olla tietysti pettymys, mutta et ehkä ikinä rauhaa saa asialta, jos et kokeile. Jos huomaat, että hän on esim alkoholisti, tiedät, ettet ole mitään menettänyt vuosien saatossa. JOs hän taas on kunnon mies, olet löytänyt kadotetun isäsi ja voitte paikkailla menneisyyden menetyksiä. Uskon, että ihminen voi paljon menettää itsestään, jos ei tiedä, mistä on tullut, eli ketkä ovat vanhempia.
Itse olen avioerolapsi, ja olin lukioikään asti isän kanssa tekemisissä, vaikka paljon siitä kärsin, hän oli ja on mielisairas. Enää hänen pahojen tekostensa takia en voi olla yhteydessä, eikä ole koko suku. Joskus suren ja säälin häntä, kun hänellä ei ole ketään eikä mitään. Toisaalta olen kärsinyt niin paljon, enkä voi auttaa häntä. Silti haluaisin kuulua hänen elämäänsä, jos se olisi mahdollista, en ole nähnyt häntä n 15 vuoteen, en tiedä missä hän asuu jne.
Ymmärrän sinua hyvin, etsi isäsi!
varkaudesta?
Sperman luovuttaja on rakentanut uuden perheen. Hän on tarkoituksella halunnut unohtaa meennen, Sinä kuulut siihen menneisyyteen.
Se että sinä uteliaisuudesta haluat ottaa häneen yhteyttä, ei ole oikein viisasta.
Repimällä auki jo arpeutuneita haavoja sinä todennäköisimmin saat enemmän tuhoa aikaan kuin osaat kuvitellakkaan.
Jätä tuo täysin tuntematon mies rauhaan ja keskittäydy omaan jo rakentamaan perheeseesi. Ole hyvä älä mene hajoittamaan ja repimään muita.
Sinulla on oma elämä raiteillaan, se että isäpuolesi on valinnut vaimon joka ei hyväksy sinua on todella suuri sääli. Se kuitenkin näyttää olevan osa elämää. Se ei kuitenkaan oikeuta sinua repimään vanhoja haavoja!
Paina ajatusistasi "delete/poista"-nappulaa spermaluovuttajasta.
asiasta omakohtaista kokemusta? Vai mihin perustat tuon neuvosi?
vaikka tuo biologinen isä onkin perustanut uuden perheen, ei ero voi koskaan olla lapsen vika. Ja totuus on asia, joka vapauttaa mielen.
Voi olla että kaduttaa jos ei edes yritä yhteyttä ottaa, kun joku sunnuntai sitten kuolinilmoitus lehdessä on.. Ja sitten se on jo myöhäistä.
Kuinka tuollaisesta asiasta voi edes delete -nappia painaa?
En ole Varkaudesta, mikäli mua tarkoitit?
Aivan liian usein on saanut nähdä miten tyhmä, asiaton uteliaisuus tuo tuhoa.
Siitä ei hyödy kukaan. Mies on vuosikaudet painanut tietoisesti ja huolella harkiten menneisyyden pois mielestään. AP kirjoittaja on jo kauan ollut aikuinen tuntematta spermanluovuttajaa. AP on täydellisen hyvin luonut elämänsä ilman sp. luov.
Että hän pelkästä uteliaisuudesta menee repimään ja tonkimaan asioita jotka ovat kuolleet ja kuopatut en selvä huuto hakea ongelmia. Jokaiselle.
Hänen mennä tonkimaan hänelle kuulumattomia asioita on liian myöhäistä.
Olepta jyrkkä. Yhteydenotostahan voi syntyä jotain uutta ja arvokastakin - tai olla syntymättä. Molempi parempi.
Kyllä näitä äitejä ( isiä ) löytyy jotka tietoisesti estävät lasten yhteydenotot toiseen vanhempaan. Sukulaisille näytellään kuinka itse muka yritetään tehdä kaikki tapaamisten hyväksi, mutta todellisuudessa kaikki yhteydenotot estetään. Toista vanhempaa voidaan jopa haukkua lapsen kuullen. En tarkoita, että juuri tässä tapauksessa olisi kyse tapaamisten estämisestä, mutta lähipiirissäni tätä on tapahtunut. On kyllä uskomatonta mitä kaikkea soopaa ihmiset uskovat kun toinen valehtelee päin naamaa.
Mitään ei menetä jos kirjeen pistää postiin. Vastaus tulee tai sitten ei tule. Voit ainakin ajatella että olet tehnyt asian eteen jotain, eipä tarvitse jossitella myöhemmin.
Hei!
Minäkin osallistuin tähän keskusteluun ja rohkaisin sinua ottamaan isääsi yhteyttä. Teitkö sen ja miten kävi? Toivottavasti sait vastauksia kysymyksiisi isältäsi?