Reilut vuosi sitten selvisi että miehellä oli ollut useampiakin yhden illan juttuja. Ainakin 4 seksiin asti menevää. Tätä pettämistä oli jatkunut jo parin vuoden ajan ja ensimmäinen kerta oli ennen avioliittoa ja luultavasti kun olin raskaana.
Ennen mies kävi joka ikisissä kissanristiäisissä ja oli aina kavereiden kanssa viikonloppuisin jossain. Sitten kun nämä pettämiset selvisivät heitin miehen ulos. Tunsin suunnatonta häpeää ja riittämättömyyden tunnetta. Vihaa en niinkään vaan tunsin epäonnistuneeni. Mies sanoi ettei tiennyt miksi teki niin mutta luuli kuulemma että minulla oli toinen. Toisin sanoen tuntui siltä että vieritty syyn minun niskoilleni. En ymmärrä mistä sai moista päähänsä, en edes käynyt missään, olin vaan lapsen kanssa kotona.
Otin miehen takaisin ja hän lupasi ja vannoi että tuollaista ei enää tapahdu. Sovimme että yritämme vielä.Luottamus on mennyt ja hän tietää sen.
Mistä siis voin tietää että tapahtuuko kaikki uudelleen? Voiko pettäjä parantaa tapansa? Mies ainakin yrittää. Viettää paljon aikaa lapsen kanssa, on paljon enemmän kotona eikä pahemmin käy viikonloppuisin ulkona.
Viime viikonloppuna mies oli sitten työporukan kanssa saunaillassa ja siitä ravintolassa. Kotiin tuli vasta puoli 6 maissa aamulla. kysyin missä oli ja hän vaan sanoi että kotimatka kesti kun tuli kävellen. Ok, tämä voi olla totta mutta kun en luota en luota. En nalkuta, enkä utele. Olen itselleni selvittänyt että pärjään ilman miestäkin, toisaalta toivon että hän pettää että voin "hyvällä omallatunnolla" jättää. Tämä rassaa kamalasti ja tiedän että tällaisesta pitäisi päästä mutta en voi sille mitään.
Toisaalta en jaksa miestä, avioeroa tai ainakin asumuseroa mietin lähes joka päivä. Mutta lapsen vuoksikaan en halua sitä. En tiedä enää rakastanko vai enkö?
SEkavaa eikö totta mutta kiitos kun luit.
Ennen mies kävi joka ikisissä kissanristiäisissä ja oli aina kavereiden kanssa viikonloppuisin jossain. Sitten kun nämä pettämiset selvisivät heitin miehen ulos. Tunsin suunnatonta häpeää ja riittämättömyyden tunnetta. Vihaa en niinkään vaan tunsin epäonnistuneeni. Mies sanoi ettei tiennyt miksi teki niin mutta luuli kuulemma että minulla oli toinen. Toisin sanoen tuntui siltä että vieritty syyn minun niskoilleni. En ymmärrä mistä sai moista päähänsä, en edes käynyt missään, olin vaan lapsen kanssa kotona.
Otin miehen takaisin ja hän lupasi ja vannoi että tuollaista ei enää tapahdu. Sovimme että yritämme vielä.Luottamus on mennyt ja hän tietää sen.
Mistä siis voin tietää että tapahtuuko kaikki uudelleen? Voiko pettäjä parantaa tapansa? Mies ainakin yrittää. Viettää paljon aikaa lapsen kanssa, on paljon enemmän kotona eikä pahemmin käy viikonloppuisin ulkona.
Viime viikonloppuna mies oli sitten työporukan kanssa saunaillassa ja siitä ravintolassa. Kotiin tuli vasta puoli 6 maissa aamulla. kysyin missä oli ja hän vaan sanoi että kotimatka kesti kun tuli kävellen. Ok, tämä voi olla totta mutta kun en luota en luota. En nalkuta, enkä utele. Olen itselleni selvittänyt että pärjään ilman miestäkin, toisaalta toivon että hän pettää että voin "hyvällä omallatunnolla" jättää. Tämä rassaa kamalasti ja tiedän että tällaisesta pitäisi päästä mutta en voi sille mitään.
Toisaalta en jaksa miestä, avioeroa tai ainakin asumuseroa mietin lähes joka päivä. Mutta lapsen vuoksikaan en halua sitä. En tiedä enää rakastanko vai enkö?
SEkavaa eikö totta mutta kiitos kun luit.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ajattele itseäsi. kyllä kai lapsi tajuaa jos äidillä on huono olla. pelkästään lapsen takia on huono syy olla yhdessä. omat vanhemmat ovat eronneet ja itse tuun molempien kans toimeen. eikä musta mitenkään epänormaali tullut. ainakaan omasta mielestäni :)
Tietenkin haluaisin että lapsella on kaikki parhaiten ja hän tulee isän kanssa todella hyvin toimeen.
Tuntuu että miehessä ärsyttää melkein kaikki. En kestä enää sitä että hän suuttuu pienestäkin, koskaan ei vika ole hänessä. Lasta hän kieltää kerran ja sen jälkeen huutaa ja meuhkaa jo. Tätä en siis enää kestä ja minä suutun hänelle.
Toisaalta siis rakastan häntä mutta toisaalta en tiedä. Tämä on niin hemmetin vaikeaa kun ei saa selvyyttä omista ajatuksista.
4 kertaa siis pettänyt...aika paha juttu sinänsä...jos kerran pettää ja katuu sitä jälkee päin niin voi olla ettei siitä tule tapaa mutta neljä kertaa..siinä on riski jo olemassa...mutta kuitenkin...poikkeus vahvistaa säännön! kuten sanotaan....hän tuli 6 aikaan aamuyöstä...voi olla hyvinkin mahdollista että hän tosiaan on kävellyt...ravintolaan kun sitä rahaa menee niin ei välttämättä ole intoa käyttää bussia eikä varsinkaan taksia...mutta miten pitkä matka sitten on...no joo....neuvoisin kuitenkin että annat mahdollisuuden...viimeisen sellaisen...jos hän ottaa tämän "kävelyn" tavaksi niin silloin kannattaa alkaa epäillä...mutta anna mahdollisuus vielä osoittaa että hän on muuttunut...ehkä hän yllättää
verran että se voi olla mahdollista että on kävellyt. Ei ainakaan taksi tullut pihaan, olin hereillä.
Mies tietää että jos kerrankin vielä mokaa niin se on siinä, enää en anna anteeksi enkä anna mahdollisuutta. Hänellä on tässä paljon enemmän menetettävää kuin minulla.
Meillä on avomieheni kanssa menossa samankaltainen viahe ja tiedän, että se tekee kipeää. Vaikka tilanne sikäli on helpompi, että emme ole naimisissa eikä ole lasta.
Mieheni jäi useaan otteeseen kiinni salaisten seksitekstiviestien lähettelystä muille naisille, hän piti salaista kännykkänumeroa, joka paljastui, kun hän unohti lattialle kirjeen, johon sen oli kirjoittanut. Kirje oli osoitettu samassa rapussa asuvalle naiselle, aikomuksena ehdottaa hänelle yhteistä saunomista. Vastaavia tapauksia oli useita.
Kirje oli viimeinen naula. Halusin erota. Mies alkoi itkeä ja lupasi, että kyse oli vaan leikistä (mitä en usko) ja että hän ei enää ikinä tee mitään tällaista. Hän ei kuulemma voisi elää ilman minua.
Olen nyt puoli vuotta keikkunut tilanteessa, jossa en tiedä erota vaiko eikö. Luottamusta mieheen en saa takaisin, vaikka hänen käytöksensä onkin muuttunut. En vaan enää pysty uskomaan häneen. Mies haluaisi kihloihin, ostaa yhteisen asunnon... Ja minä mietin vaan, pitäisikö sittenkin erota.
Mies tietää, että yksikin pelleily, niin minä lähden. Hän tietää, että minulla olisi ottajia. Nyt hän yrittääkin olla mielinkielin. minä rakastan häntä, mutta samalla huolestuttaa. Pelottaa, jos mies sittenkin pettää, se satuttaa niin paljon. Epäilen, että en saa takaisin luottamustani häneen. Ja kuten sinullakin, monet hänen luonteenpiirteensä ovat alkaneet ärsyttää. Ehkä tämä on lopun alkua, mutta kivuliasta sellaista...
Ei tiikeri raidoistaa koskaan pääse. Pettäjä pettää aina tilaisuuden tullen, aina vaan ei kiinni jää... Hyväksy että sinut petetään aina kun tilaisuus tulee... mieti kumpi on tärkeämpää uskollisuus, luottamus vai avioliitto pettäjän kanssa... vai haluatko itsekin pettää ja pelata yhteistä peliä...
Olen eri mieltä kanssasi, Pimu. Tai tietenkin on olemassa myös ne krooniset pettäjät,
jotka varmasti pettävätkin aina tilaisuuden tullen. On kuitenkin olemassa myös ns. kunnon
ihmisiä, jotka ovat voineet tehdä mokansa KERRAN. Ja jotka ovat ottaneet opikseen tästä
kokemuksesta, eivätkä KOSKAAN enää halua tehdä samaa virhettä. Ihmisiä me kaikki
vain ollaan. Kaikki inhimilliset olennot varmasti mokaavat joskus tavalla tai toisella.
Tärkeintä on, ottaako siitä opikseen. Jotkut saattavat kiinni jäämisen jälkeen säikähtää
toisen menettämistä niin paljon, etteivät varmasti enää riskeeraa.
Jokainen varmaan tietää uskollisen ja uskottoman aviomiehen eron. Uskoton aviomies on sellainen, joka juoksee vieraiden naisten perässä "siinä tarkoituksessa". Uskollinen aviomies ei juokse vieraiden naisten perässä, mutta käyttää kyllä hyväksi kaikki tarjoutuvat tilaisuudet. Sen pituinen se!
Sellaiselle miehelle / naiselle on, että kyllähän sitä kerran saa kokeilla vierasta ( ainahan siitä ei kiinni jää ) ja jäätyä kiinni vasta ajatellaan seurauksia. Itketään omien valintojen seurauksia ja haetaan sääliä ja sympatiaa. KyynEleitä vuodatetaan ja anteeksi antoa anellaan. Kyllähän toisella on Velvollisuus antaa anteeksi jos sitä kauniisti pyytää ja katuvalta Näyttää. Oskarin arvoisesta suorituksesta pitää saada palkinto. Kyllähän jos puoliso rakastaa... antaa anteeksi.. jopa sellaiselle joka asetti oman hetkellisen mielihyvän toisen tunteiden edelle.
Eka kerran kun pettää tietää kyllä mitä seuraa jos ja kun jää kiinni... mutta uskotaan / luotetaan ettei jää kiinni. Ollaan uskollisia vain silloin kun pidetään kiinni jäämisen riskiä suurena. Tämä näkemyksen mukaan yksi kerta ei haittaa tai toista loukkaa eikä parisuhdetta vaaranna. Pettäminen ei siis ole pahasta vaan ainoastaan siitä kiinni jääminen.
Tyypillinen ihmiselle joka tekee ja vasta sitten ajattelee seurauksia. Mutta kuitenkaan ei olla sallimassa toiselle samoja ehtoja. Harva sanoo omalle puolisolle... ensimmäiseen (pettäminen )kerta ei haittaa tai vaaranna parisuhdetta. Toisen näkökannan mukaan ensinnä mietitään ollaanko valmiita riskeeraaman / lopettamaan parisuhde ja vasta silloin kun saadaan myöntävä vastaus... petetään.
Ne jotka ajattelevat... päässeensä säikähdyksellä ja "parantavat tapansa... tietävät itse omasta pettämisestä... ja silti kykenevät olemaan 100 % luotettavia omasta mielestään. Toivon vaan että sellainen ihminen saa vierelleen yhtä luotettavan puolison...
Mustasukkaisuus voi olla merkki siitä että ei luota toiseen, koska tietää että itse vastaavassa tilanteessa ( tilaisuuden tullen ) on valmis pettämään se luottamuksen.
Luottamus on vaikea ansaita ja sen menettää vain kerran ja lopullisesti sinä ensimmäisenä kertana kun pettää. Luottamusta joko on tai ei. Toista kertaa naimissa olevana voinen sanoa ensimmäinen liitto kariutui siihen etten sen ensimmäisen kerran jälkeen koskaan voinut luottaa toisen sanaan ( kaikessa mitä hän sanoi, epäilys kyti takaraivossa, jos hän tälläkin kertaa valehtelee, koska ei pysyt olemaan rehellinen siinä tiukassa tilanteessa ) Asiaa toki pahensi, että tiedon pettämisestä sain ”ulkopuoliselta”, siis ukko ei kyennyt katumaan pettämistä vasta kuin sain siitä tietää ( tai hän sai tietää minun tienneen jo kauan aikaa ). Tiesin siitä puolivuotta aikaisemmin… ja vihjailin… annoin tilaisuuksia selittää / tunnustaa omin sanoin…. ja pelle alkoi leikkiä mustasukaista aviomiestä ( idiootti… yritti vaientaa omantunnon äänen… kyllähän minunkin varmaan tekee välillä mieli koittaa vierasta kun kerran hänenkin teki ) Suuttui ja loukkaantui siitä että olin pimittänyt häneltä tietäväni ( paraskin puhuja ) Minä sentään kerroin etukäteen lähteväni vieraisiin ( baariin ihan sillä mielellä ) joka jälkeen voisimme keskustella parisuhteen jatkamisesta. Vaan tuntui olevan aivan eri säännöt minulle ja hänelle. Eniten minua loukkasi toisen epärehellisyys ja selkärangattomuus. Miten sitä voi rakastaa ihmistä jota avoimesti halveksii ( sitä luonteen heikkoutta ) ja luottamus puuttuu pysyvästi suhteesta. Ja mies joka kykeni näyttelemään loistavasti katuvaa, rakastavaa ja mustasukkaista aviomiestä sen lisäksi että piti minua idioottina ( luuli että kertoisin heti jos tietäisin, vaikka tilannettahan se ei muuttaisi / poistaisi tai edes korjaisi, tehty mikä tehty. )
Aina tulee tilaisuuksia ja houkutuksia, kyse on halusta / kyvystä niitä vastustaa. Kaikista sitä sisäistä voimaa vain ei löydy. Tälle toiselle olen tehnyt pelin selväksi, ensimmäinen kerta riittää puoli jos toisin… jos minä menen ensimmäisen kerran takaisin en tule ja hän voi vapaasti mennä mutta takaisin ei ole tulemista. Niin paljon en rakasta että sen hyväksyisin… vaikka pettämisestä olisi vuosia… silti, suhde loppuisi kun kanan lento… omaisuudella / lapsilla / rakkaudella ei olisi minkään valtakunnan vaikutusta. Ihmisen ja eläimen erottaa toisistaan vain kyky tehdä harkittuja päätöksiä ja taito arvioida valintojen seurauksia. Niin makaa kun petaa.
4 vuotta tapahtuneesta. Miehelleni edelleenkin vuotava haava.
Minulle edelleen suru, joka nousee palana kurkkuun.En tiedä mistä itse kärsin eniten. Lähtemisestä vai jäämisestä ja siitä tuskasta jota pitää katsoa silmästä silmään. Halusin melkein tappaa itseni....Miksi tein niin.....????
Tämä voi olla masentavaa, mutta lue silti.
Itse elin monta vuotta liitossa, joka ei toiminut oikein millään saralla. Se oli syy siihen, että lähdin vieraisiin. Joskus jäin kiinni ja lupasin, etten enää tee niin. Koskaan ei tämä lause pitänyt paikkaansa. Syy siihen oli se, että en saanut liitosta kaipaamaani, enkä vain ollut kypsä asettumaan aloilleni kyseisen miehen kanssa. Tein siis todella väärin, kun en heti eronnut.
Miehesi siis pettää todennäköisesti siitä syystä, että liittonne ei vaan toimi. Siitä on jo tuhoutunut parisuhteen tärkein: LUOTTAMUS. Huomaat sen itsestäsikin, kun elämäsi menee toisen vahtimiseen ja pelkäämiseen. Liittosi ei ole sen arvoista. Miehesi pettää niin kauan uudelleen, kun annat anteeksi. Valitan.
Ei ole kroonisia pettäjiä. Pelkäsin olevani sellainen, etten koskaan löydä ihmistä, kenen luottamuksen ansaitsisin. Onneksi olin väärässä. Rakastan nykyistä miestäni niin paljon, että pettäminen olisi minulle kertakaikkiaan mahdotonta.
Tämä voi siis kuulostaa todella raa'alta, mutta jos miehesi todella rakastaisi sinua, hän ei pettäisi. Jostain syystä hän vain yrittää pakottaa itsensä pysymään kanssasi, vaikka sortuukin jossain välissä taas pettämään. Kuten sanoit, hän on se, kenellä on menetettävää.
Olen kokenut saman, paitsi että meillä on jo lapsi. En tiedä onko mieheni minkä tyypin pettäjä, mutta lähes kymmenen kertaa petetyksi tulleena alan jo uskoa että meidän suhde on ollut suurimman luokan katastrofi mitä olla voi...
Ainoa mikä pitää yhdessä on lapsi ja se, että olemme liian riippuvaisia toisistamme. Totta kai ole itsekkin joutunut katsomaan peiliin onko minussa jotain vialla että toisen täytyy pettää. Olen huomannut omat virheeni ja pyrkinyt korjaamaan niitä, mutta ei toista voi omista teoistaan syyttä tyyliin "kun sinä sanoit, teit mulle niin ja niin, oli pakko hakea lohtua jostain muualta..." Hohhoh.
Nyt joko molempien panostus täysillä peliin mutta jos ei auta, luovuttakaa suosiolla!