Olen etsimässä työpaikkaa (toimistossa työskentelyä). Tiedän etten ole niitä sosiaalisimpia ihmisiä, joten pelkään työhaastattelussa tuota kysymystä, joka varmasti esitetään muodossa tai toisessa "Miten tulet toimeen muiden ihmisten kanssa?"
Mitä kysymykseen kannattaisi vastata, kun tietää, ettei ole niitä ihmisiä, jotka ovat kaikenlaisten ihmisten kanssa "hyvää pataa"?
Jos olisin rehellinen, vastaisin, ettei minulla ole mitään velvollisuutta pitää muista ihmisistä eikä velvollisuutta hyväksyä muided ihmisten elämäntapoja (esim. homot), vaan olen tullut tekemään tänne töitä ja tulen toimeen muiden ihmisten kanssa, kun muuta ovat asiallisia minua kohtaan, pomot eivät "pompottele" minua eivätkä muut ihmiset odota, että minun pitäisi pitää heistä, vaan se pitää riittää, että käyttäydyn asiallisesti ja neutraalisti.
Arvaan kuitenkin, ettei työnantaja pitäisi tästä vastauksesta, vaan arvasi että hankaluuksia saattaa olla tulossa.
Nykyään kun vieläpä painotetaan sitä, että työnantajat etsivät"hyviä tyyppejä" työyhteisöön.
Älkää käsittäkö väärin, en ole ns. hankala ihminen, mutta minusta tulee "hankala" työyhteisön kannalta, jos muut eivät osaa suhtautua "asiallisesti", eli odottavat, että minun pitäisi pitää jokaisesta ihmisestä työpaikalla tai antaa pomojen hyppiä silmilleni.
PS. Jos joku tietää jonkun kirjan, jossa aihetta käsitellään, niin lähteitä vaan tänne.
Mitä kysymykseen kannattaisi vastata, kun tietää, ettei ole niitä ihmisiä, jotka ovat kaikenlaisten ihmisten kanssa "hyvää pataa"?
Jos olisin rehellinen, vastaisin, ettei minulla ole mitään velvollisuutta pitää muista ihmisistä eikä velvollisuutta hyväksyä muided ihmisten elämäntapoja (esim. homot), vaan olen tullut tekemään tänne töitä ja tulen toimeen muiden ihmisten kanssa, kun muuta ovat asiallisia minua kohtaan, pomot eivät "pompottele" minua eivätkä muut ihmiset odota, että minun pitäisi pitää heistä, vaan se pitää riittää, että käyttäydyn asiallisesti ja neutraalisti.
Arvaan kuitenkin, ettei työnantaja pitäisi tästä vastauksesta, vaan arvasi että hankaluuksia saattaa olla tulossa.
Nykyään kun vieläpä painotetaan sitä, että työnantajat etsivät"hyviä tyyppejä" työyhteisöön.
Älkää käsittäkö väärin, en ole ns. hankala ihminen, mutta minusta tulee "hankala" työyhteisön kannalta, jos muut eivät osaa suhtautua "asiallisesti", eli odottavat, että minun pitäisi pitää jokaisesta ihmisestä työpaikalla tai antaa pomojen hyppiä silmilleni.
PS. Jos joku tietää jonkun kirjan, jossa aihetta käsitellään, niin lähteitä vaan tänne.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tärkeä taito. Kaikista ei tietenkään voi eikä tarvitse pitää, mutta kaikkien työkavereiden kanssa pitäisi pystyä tekemään töitä ja toimimaan asiallisesti. Eli se, että ei jostain ihmisestä pidä, ei saisi näkyä työtilanteessa. Pitäisi pystyä olemaan normaalisti kohtelias ja hyväkäytöksinen. Jos on vaikka homoudesta jotain mieltä, pitäisi vaan pystyä siinä tilanteessa että työkaverina tai asiakkaana on homo, pitämämään mölyt mahassaan. Nuo seks.suuntautuiseen, uskontoon ym. liittyvät jutut kun ovat asioita, joita kritisoidessaan voi syyllistyä syrjintään.
Mitä sinun mielestäsi tarkoittaa "asiallinen ja neutraali" käytös? Milloin pomo "pompottaa"? Puolensakin voi pitää ja omat rajansa osoittaa niin monella tavalla, joko asiallisesti tai loukkaavasti. Laitapa vaikka kirjastossa hakuun joku kirja nimikkeellä "alaistaidot", niin voit löytää vinkkiä.
Työyhteisöissä on ihmisiä joka lähtöön: eri rotuisia, eri tavoin seksuaalisesti suuntautuneita, eri uskontoja tai aatteita edustavia ihmisiä. Erilaisuuden hyväksyminen on tosi tärkeä taito työelämässä ja sen merkitys vaan korostuu, mitä enemmän kulttuuri monimuotoistuu.
Tuohon "tulla toimeen ihmisten kanssa" voit vastata (jos se on totta), juuri niin, että kaikista ei välttämättä tarvi tykätä, mutta töitä voidaan siitä huolimatta tehdä hyvässä yhteistyössä. Eikä sen "ei tykkäämisen" tartte millään tavalla työtilanteesa näkyä. Kyllä työnantajatkin ovat sen verran realisteja, että tietävät, että kaikki eivät voi kaikista pitää, ja falskia olisi muuta väittää.
Pitäisi vaan koettaa muistaa, että tunteiden ei aina tarvitse ohjata toimintaa.
...vielä kertoisit tuon työnantajillekin ?
Etenkin tuon "Pitäisi vaan koettaa muistaa, että tunteiden ei aina tarvitse ohjata toimintaa." ja
"Erilaisuuden hyväksyminen on tosi tärkeä taito työelämässä ja sen merkitys vaan korostuu, mitä enemmän kulttuuri monimuotoistuu."
useimmiten tietävät. Vuorovaikutustaitojen puutetta on kai meillä jokaisella joskus, niin työntekijöissä kuin työnantajissakin.
Hyvää vuorovaikutustaitoa ja erilaisuuden hyväksymistä on ehkä se, että osaa sovittaa omaa käyttäytymistään suhteessa toiseen, tulla puolitiehen vastaan. Ja jos näin tapahtuu, vuorovaikutus yleensä sujuu riittävän hyvin. Silloin se ei suju, jos molemmat ajattelevat, että vain tuon toisen täytyy muuttaa toimintatapojaan ja hyväksyä sellaisenaan minun tapani toimia.
...että tuo pätee vain tilanteissa jossa suhteen kehittämisessä on jotain mieltä ja siihen ylipäätään on aikaa, eli työsuhde on jo olemassa.
Työhaastatteluissa, jossa näitä ominaisuuksia pyritään kartoittamaan, kandidaatti sysätään vain syrjään ja siirrytään seuraavaan jos vuorovaikutustaso ei yksipuolisesti ole haluttu.
Työnantaja siirtyy kehittämään vuorovaikutusta valituksi tulleen kanssa ja monesti tilanne on se, että hylätty jatkaa kortistossa tms. itsensä ja osaamisensa kehittämistä tullakseen lähinnä luonnevikaisena, vuorovaikutuskyvyttömänä tms. hylätyksi seuraavalla kerralla jälleen. Tähän liittyvä palauteloopin puute ja huononeva itsetunto kai saa aikaan nämä katkeroituneet osaajat, jotka kunnianhimoisesti parantavat teoriaosaamistaan suhteettomiinkin mittoihin ja jäävät kerta toisensa jälkeen rannalle.
Puhut asiaa, kiitos tekstistäsi.
Kysymykseni koski kuitenkin ennen kaikkea työhaastattelua, eli jos on kaksi yhtä pätevää hakijaa ja toinen on "vapaamielinen tyyppi", jolle kaikki ihmiset ovat ihania ja hän tykkää kaikista - ja kun vielä avoimesti puhutaan, että tänä päivänä työnantajat etsivät "hyviä tyyppejä" eli tyyppejä jotka ovat työyhteisön mielestä "kivoja" - ottaa työnantaja tämän "vapaamielisen tyypin".
En tiedä, miten tänä päivänä työnantajat ottavat selvää siitä, sopiiko hakija työyhteisöön, mutta kuvittelen aina, että esitetään tuo kysymys "Miten tulet toimeen ihmisten kanssa" muodossa tai toisessa. Miten tähän pitäisi vastata?
Onkohan aiheesta jotain kirjoja, ja millä hakusanalla löytäisi kirjastosta, eli asiaa työhaastattelusta ja tämä persoonallisuus-juttu nimenomaan työnhakijan kannalta?
...ilmaistu ylempänä.
Jos et ole "hyvä tyyppi", jäät työttömäksi. Niin yksinkertaista se on. Osaamisestasi ja kokemuksestasi riippumatta.
Saat kehittää itseäsi kortistossa eli lainailla kirjastosta monekinlaisia kirjoja ja tutkia asioita.
Ja lopuksi vastaus kysymykseesi "Miten vastaan, jos...": Vastaa totuudenmukaisesti ja ennen kaikkea, käyttäydy haastatteluissa luonnollisesti. Se ei tarkoita, että esität luontevaa, vaan olet sellainen kuin olet, sillä kokenut haastattelija haistaa kyllä jos esität jotakin muuta.
http://www.google.com/search?q=työhaastattelu&rls=com.microsoft:*:IE-SearchBox&ie=UTF-8&oe=UTF-8&sourceid=ie7&rlz=1I7SUNA
jos on aiempaa työkokemusta voi esim. sanoa että on tullut aiemmissakin työsuhteissa hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa työyhteisössä tai asiakkaiden kanssa. Eli ihmisten kanssa toimeentuleminen ei ole mikään ongelma.
Itsellä ainakin pyrkimyksenä työkavereihin suhtautumisessa on pitää "ammattimainen" suhtautuminen ensisijaisena eli olipa työkaveri millainen tahansa hän saa samanlaisen, tasa-arvoisen ja asiallisen kohtelun kuin muutkin.
Se on toisinaan helppoa, toisinaan vaikeampaa, esim. helpompaa voi olla kohdella hiljaista kaveria reilusti mutta sitten toisaalta jos työkaverina on esim. hyvin sievä kaunis nuori, hyväluonteinen nainen niin ihailun peittäminen näin miehenä on melkoisen vaikeaa ettei tulisi kohdeltua häntä paremmin kuin muita, itse asiassa objektiivisesti arvioiden saatan kohdella jopa viileämmin ja etäisemmin kuin muita ettei ihailuni häntä kohtaan vaan paljastuisi... jaa nyt taisinkin jo livetä aiheesta ihan muualle... :p
Eli vaikka haastattelussa sanoo ettei ole mikään ongelma niin käytännössä voi olla vaikeampaa, eihän haastatteluvaiheessa edes tiedä minkälaista porukkaa työpaikalla on töissä.