Eli lyhyen miehen/pojan angstausta tiedossa.
Minä olen ihan älyttömän lyhyt. En todellakaan tarkoita nyt 'lyhyellä' sitä että jää pari senttiä uupumaan siitä naisten vähimmäisvaatimuksesta eli sadastakahdeksastakympistä, vaan ihan oikeasti sellaista pituutta jolla menee halutessaan läpi 13-vuotiaasta. Ja olen siis ihan täysi-ikäinen jo enkä tästä kyllä enää mihinkään kasva.
Muuten en ole 'ruma' piirteiltäni, itse asiassa olen kasvoihini ihan tyytyväinen vaikka komeakaan en ole, vaan pikemminkin 'söpö' juuri sillä 13-vuotiaan tavalla joka vetoaa ehkä 50-v pedofiileihin, mutta ei omanikäisiini naisiin/tyttöihin.
Tykkään sekä naisista/tytöistä että miehistä/pojista. Tai en ole aina tykännyt, mutta olen oppinut avaamaan silmäni myös miehille/pojille siinä mielessä (ja nyt tulee joku 'aito' homo tietysti uikuttamaan että homoksi ei kasveta vaan synnytään - paskaa, minun teoriani on se että jokaisessa on potentiaali kiinnostua jokaisesta ihmisestä. Todennäköisyydet vain vaihtelevat).
Takaisin aiheeseen. Eli olen siis päättänyt keskittyä vain miesten/poikien katseluun tästä eteenpäin, koska kaltaiseni nuorennäköiset ja pienikokoiset jätkät ovat kuulemma kovassa huudossa joidenkin homojen keskuudessa, kun taas siitä ei ole mitään toivoakaan että kelpaisin kenellekään yli 11-vuotiaalle tytölle.
Ongelma tulee vastaan siinä että ne homot, joille ehkä ulkonäköni puolesta kelpaisin, ovat joko viisikymppisiä tai sitten muuten vaan ihmisiä joilla on jokin fetissi nuorennäköisiin tyyppeihin. Eli toisinsanoen piilopedofiilejä? Ei minulla mitään heitä vastaan ole, mutta kun haluaisin että minusta tykättäisiin ulkonäöstäni _huolimatta_ eikä sen takia. Ja muutenkin nämä piilopedarit ovat niitä jotka haluavat pelkkää seksiä, ja minua itseäni ei juuri kiinnosta seksi niin naisten kuin miestenkään kanssa, haluan vain hellyyttä ja läheisyyttä eli kaippa olen jotenkin viallinen miesyksilö siinäkin mielessä.
Eli toisinsanoen ensin petyin naisiin/tyttöihin kun tajusin miten pinnallisia he ovat, ja sitten petyin miehiin/poikiin kun tajusin että he ovat ihan yhtä pinnallisia. Ja turha tulla sanomaan että minulla on itselläni rima liian korkealla tai jotain - en minä edes katsele YT-väkeä. Ne miehet/pojat joihin ihastun ovat hyvinkin ATM-kategoriaan meneviä - minulla on poikien suhteen melkoisen poikkevat ulkonäkö- ja luonneihanteet. Arvostan älyä aina enemmän kuin itsevarmuutta, ja pidän ujoutta ja muuta sosiaalista kömpelyyttä hyvinkin söpönä ominaisuutena. Ainoa ehdoton kriteeri joka minulla on on kumppanin täysi päihteettömyys (harmittavan harvinaista niin miesten kuin naistenkin keskuudessa).
Mistä päästäänkin suurimpaan ongelmaani eli siihen, että nämä miehet/pojat joihin ihastun ovat tietystikin heteroita. Eiväthän ekstrovertit ja itsevarmat pintaliitäjähomot minua kiinnosta, joten haikailen ATM-heteroiden perään heidän haikaillessaan YTN:ien perään, jotka puolestaan surevat sitä, että itsevarmat ja trenditietoiset komistukset ovat homoja. Osaa se elämä olla melkoisen ironista ajoittain.
Vielä tuosta kokoasiasta... se, että isokokoiset miehet valittavat koostaan ja luulevat sen olevan jotenkin este naisen löytämiselle, ei ole tarpeellista. Kyllä raavas äijä aina jollekin naiselle kelpaa, vaikka olisikin mahaa enemmän kuin lihaksia. Ja jos maha häiritsee, laihduttaminen on kuitenkin fyysisesti mahdollista, toisin kuin pituutensa muuttaminen.
Tiedän ettei ulkonäkö suinkaan ole ainoa ongelmani, ja kaipa lyhyyskin olisi voitettavissa valoisalla ekstroverttiluonteella, mutta kun introverttius on juurikin se mistä itsessäni pidän. Pidän siitä, että olen ajattelevainen ihminen jolla on paljon mielipiteitä ja joka puhuu lähinnä vain kun on asiaa. Pahimmasta ujoudesta toki haluaisin päästä eroon, mutta muuten en näe itsessäni mitään vikaa henkisellä puolella, joten mieluummin kuin että alkaisin muuttamaan itseäni paremmin sosiaalisiin normeihin sopivaksi odotan sitä, että tapaisin jonkun joka oikeasti arvostaisi vähemmänkin sosiaalisia ihmisiä.
Hyviä viikonloppuja kaikille, koittakaa tehdä jotain hauskaa (huom, mahdollista myös selvinpäin). Minulla taitaa olla kunnon angstausviikonloppu edessä - nyt ei ole edes tenttejä tulossa, joten ei ole sitä fysiikankirjaakaan tällä kertaa viemässä ajatuksia pois erinäisistä puutteista elämässä.
Minä olen ihan älyttömän lyhyt. En todellakaan tarkoita nyt 'lyhyellä' sitä että jää pari senttiä uupumaan siitä naisten vähimmäisvaatimuksesta eli sadastakahdeksastakympistä, vaan ihan oikeasti sellaista pituutta jolla menee halutessaan läpi 13-vuotiaasta. Ja olen siis ihan täysi-ikäinen jo enkä tästä kyllä enää mihinkään kasva.
Muuten en ole 'ruma' piirteiltäni, itse asiassa olen kasvoihini ihan tyytyväinen vaikka komeakaan en ole, vaan pikemminkin 'söpö' juuri sillä 13-vuotiaan tavalla joka vetoaa ehkä 50-v pedofiileihin, mutta ei omanikäisiini naisiin/tyttöihin.
Tykkään sekä naisista/tytöistä että miehistä/pojista. Tai en ole aina tykännyt, mutta olen oppinut avaamaan silmäni myös miehille/pojille siinä mielessä (ja nyt tulee joku 'aito' homo tietysti uikuttamaan että homoksi ei kasveta vaan synnytään - paskaa, minun teoriani on se että jokaisessa on potentiaali kiinnostua jokaisesta ihmisestä. Todennäköisyydet vain vaihtelevat).
Takaisin aiheeseen. Eli olen siis päättänyt keskittyä vain miesten/poikien katseluun tästä eteenpäin, koska kaltaiseni nuorennäköiset ja pienikokoiset jätkät ovat kuulemma kovassa huudossa joidenkin homojen keskuudessa, kun taas siitä ei ole mitään toivoakaan että kelpaisin kenellekään yli 11-vuotiaalle tytölle.
Ongelma tulee vastaan siinä että ne homot, joille ehkä ulkonäköni puolesta kelpaisin, ovat joko viisikymppisiä tai sitten muuten vaan ihmisiä joilla on jokin fetissi nuorennäköisiin tyyppeihin. Eli toisinsanoen piilopedofiilejä? Ei minulla mitään heitä vastaan ole, mutta kun haluaisin että minusta tykättäisiin ulkonäöstäni _huolimatta_ eikä sen takia. Ja muutenkin nämä piilopedarit ovat niitä jotka haluavat pelkkää seksiä, ja minua itseäni ei juuri kiinnosta seksi niin naisten kuin miestenkään kanssa, haluan vain hellyyttä ja läheisyyttä eli kaippa olen jotenkin viallinen miesyksilö siinäkin mielessä.
Eli toisinsanoen ensin petyin naisiin/tyttöihin kun tajusin miten pinnallisia he ovat, ja sitten petyin miehiin/poikiin kun tajusin että he ovat ihan yhtä pinnallisia. Ja turha tulla sanomaan että minulla on itselläni rima liian korkealla tai jotain - en minä edes katsele YT-väkeä. Ne miehet/pojat joihin ihastun ovat hyvinkin ATM-kategoriaan meneviä - minulla on poikien suhteen melkoisen poikkevat ulkonäkö- ja luonneihanteet. Arvostan älyä aina enemmän kuin itsevarmuutta, ja pidän ujoutta ja muuta sosiaalista kömpelyyttä hyvinkin söpönä ominaisuutena. Ainoa ehdoton kriteeri joka minulla on on kumppanin täysi päihteettömyys (harmittavan harvinaista niin miesten kuin naistenkin keskuudessa).
Mistä päästäänkin suurimpaan ongelmaani eli siihen, että nämä miehet/pojat joihin ihastun ovat tietystikin heteroita. Eiväthän ekstrovertit ja itsevarmat pintaliitäjähomot minua kiinnosta, joten haikailen ATM-heteroiden perään heidän haikaillessaan YTN:ien perään, jotka puolestaan surevat sitä, että itsevarmat ja trenditietoiset komistukset ovat homoja. Osaa se elämä olla melkoisen ironista ajoittain.
Vielä tuosta kokoasiasta... se, että isokokoiset miehet valittavat koostaan ja luulevat sen olevan jotenkin este naisen löytämiselle, ei ole tarpeellista. Kyllä raavas äijä aina jollekin naiselle kelpaa, vaikka olisikin mahaa enemmän kuin lihaksia. Ja jos maha häiritsee, laihduttaminen on kuitenkin fyysisesti mahdollista, toisin kuin pituutensa muuttaminen.
Tiedän ettei ulkonäkö suinkaan ole ainoa ongelmani, ja kaipa lyhyyskin olisi voitettavissa valoisalla ekstroverttiluonteella, mutta kun introverttius on juurikin se mistä itsessäni pidän. Pidän siitä, että olen ajattelevainen ihminen jolla on paljon mielipiteitä ja joka puhuu lähinnä vain kun on asiaa. Pahimmasta ujoudesta toki haluaisin päästä eroon, mutta muuten en näe itsessäni mitään vikaa henkisellä puolella, joten mieluummin kuin että alkaisin muuttamaan itseäni paremmin sosiaalisiin normeihin sopivaksi odotan sitä, että tapaisin jonkun joka oikeasti arvostaisi vähemmänkin sosiaalisia ihmisiä.
Hyviä viikonloppuja kaikille, koittakaa tehdä jotain hauskaa (huom, mahdollista myös selvinpäin). Minulla taitaa olla kunnon angstausviikonloppu edessä - nyt ei ole edes tenttejä tulossa, joten ei ole sitä fysiikankirjaakaan tällä kertaa viemässä ajatuksia pois erinäisistä puutteista elämässä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mun entinen poikaystävä oli 159 cm... itse olen 170. (Eikä erottu pituuden takia) Onnea tulevaisuuteen. Oikeasti siis, en tarkoita sarkastisesti.
Tiedän mistä puhut. Olen itsekin lyhyt mies ja se on selvästi yksi suurimmista
turn-offeista mitä miehessä voi olla.
Muuten olen ihan komeakin mies, mutta melkeinpä toivoisi, että naama & kroppakin
olisivat rumat, niin ei ainakaan elättelisi mitään turhia toiveita.
Naiset tuovat melko suoraan ilmi sen, että lyhyt mies ei kiinnosta.
Osa sanoo sen suoraan, suurin osa elekielellään. Monta kertaa on käynyt esim niin,
että nainen on ollut selvästi kiinnostunut, tullut esim. pöytään istumaan ja
juttelemaan, mutta kiinnostuu loppuu kuin seinään kun nousee seisomaan ja nainen
huomaa että olenkin lyhyt. Siinä tilanteessa ei auta käytännössä
mikään. Vaikka juttu olisi luistanut kuinka hyvin ja nainen olisi jopa
vihjaillut jotakin, niin homma kuihtuu kasaan välittömästi.
Tavallaan älyttömän kurjaa. Olen aina yrittänyt
elää sillä asenteella, että
vaikka olenkin lyhyt, niin se ei estä tekemästä mitään, eikä tee minusta
yhtään sen huonompaa kuin pidemmistäkään. Se usko alkaa vähitellen horjua,
kun kerta toisensa jälkeen lyödään naaman eteen se asia, että lyhyt mies
ei naisia kiinnosta.
Netissä tuo ilmiö korostuu vielä enemmän. Treffipalstoillahan suurin osa
naisista rajaa hakunsa suoraan pituuden perusteella ja ilmoittaa
hakemansa miehen pituudeksi vähintään sen 175cm. Kun jopa 155-senttisillä naisilla
on miehen ihannepituutena 185cm, niin ei siinä 170-senttinen mies viitsi
ottaa niihin naisiin edes yhteyttä.
Että joku homo muka ihastuisi atm:ään verrattavaan mieheen?! HAH