epätodellinen olo kokoajan

ahdistusapu

Minulla on nyt 4kk ollut jatkuvasti epätodellinen olo päällä, semmoinen ettei olisi kunnolla tajuissaan/katsoisi elämää filminauhalta/ei tajua asioita jotka tapahtuu yms. myös kuumeilu eli lämmön nousu 37 asteeseen. rytmihäiriöitäkin tuntuu mutta niitä tutkitaan. paniikkihäiriö diagnosoitu. ei ole epilepsiaa eikä kasvainta... minulle kohtauksia ei tule usein mutta tämä perkeleen olotila vaikeuttaa elämää... ja siitä olosta tulee huimaaminen ja pyörtymisen/epilepsiakohtauksen pelko joka laukaisee paniikkikohtauksen. mutta nyt kun tiedänm että minussa ei ole mitään fyysistä vikaa, miten ihmeessä saan tämän sekavan olotilan pois? en usko että olen vajoamassa psykoosiin koska pelkään sitä mutta en kuule/näe näkyjä ja kyllä ajatus pelaa eikä masennus ole jatkuvasti päällä... kun sais tämän olon pois ei tarvis huolehtia että ois tulossa hulluks... ja kun olen lukenut että joillakin tämä on ollut monia vuosia niin ei se paljoa mielialaa kohota...

65

4213

Vastaukset

  • voiko tämä myös johtua tietokoneesta? voin olla useita tunteja kirkkaalla näytöllä ilman taukoja, onko tietokoneesta silmien kautta tulevia vaivoja vai pelkkiä lihasjäykkyyksiä? sillä tuntuu että se voisi siitäkin johtua... muttakun mistään ei löydä tietoa muuta kuin "jäykät lihakset" ja "kofeiini=syaniidi"...

    • Itse jos esim pelaan tietokoneella aamusta iltapäivään ja lähden sitten käymään kaupassa, niin olen aivan pihalla ihmisvilinässä koska kaikki hälinä on aivan liian nopeaa. Tämä saa hermostumaan ja panikoimaan. Syynä voi olla aivojen ylirasittuminen ja stressitila informaatiotulvan vuoksi. Toisaalta taas pitkän istumisen jäjiltä keho on nukuksissa. Mutta kannataa pitää lepotaukoja esim. tunnin välein ja alkaa lisäksi urheilemaan myös. Jos on vielä muuta ulkopuolista stressiä kuten esim krapula tai työstressi niin silloin kannattaa pysyä tietokoneesta erossa.


    • Tietokone vaikuttaa ainakin minuun. Olen huomannut sen.
      Hyvä huomio sinulta!


  • Kuulehan,sulla on aika paljon kaikenlaista oireilua mutta tuo filminauhalta katseluolo on hieman erilaista kuin yleensä.Kuumeilu ei kyllä vaikuta mielenterveyteen,paitsi silkka stressi voi kyllä jatkuvan kuumeilun aiheittaa.
    En ole lääketieteen ammattilainen,mutta muuten kyllä tiedän ko.asioista jotakin.On omakohtaisia kokemuksia.Täällä saitilla on tosi vaikea mitään alkaa selittämään,joten jos haluat jutella kanssani (olen hyvä kuuntelija) niin laita meiliosoittesi tähän.Tekaise vaikka joku uusi ellet halua laittaa ihan henk.kohtaistasi.=)
    Laitan sulle puhelinnumeroni osoitteeseesi ja kirjotan jotain enemmäkin jos tahdot.
    Olen nähnyt ja kokenut vaikka mitä,varsinkin tuo depersenaliaatio (väärin kirjoitettu,tiedän!)-oirelu on tuttu tunne minulle,vaikken ole sitä kokenutkaan kuin kerran.Koeta jaksaa ja muista että apua on saatavilla.Voin auttaa sinut sen kohdalle.Olen nainen ja lähes keski-ikäinen.=)

  • kiinni niin, ettei kaikki olisi vaan virtuaalimaailmaa ja siten helposti sekoitettuna mielikuviin.

    Onko sulla joku paikka, missä sä käyt päivittäin? Työpaikka/koulu. Onko siellä ystäviä, joiden kanssa sun on hyvä olla?

    Hyvä musiikki voi myös joskus auttaa. Jos sä omaa vanhaa elämääs kelaat, niin se voi olla ihan hyväksi. Mut jos susta tuntuu, että maailma pyörii sun ympärillä hirveetä vauhtia niin kun jossain filmissä, niin sillon musta sun tulis koettaa rentoutua. Käyttää vähemmän mediaa. Samoilla luonnossa. Pistä vaikka kynttilä palamaan, kuuntele rauhallista musiikkia, koeta vaan olla.

    Tai mene jonnekin järven rantaan, sytytä nuotio ja koeta istuskella rauhassa siinä. Kuunnella luonnon ääniä, tuulen huvinaa puissa.

  • Minulla on ollut nuo kaikki samat oireet mutta ne loppuivat kun sain lääkityksen. Onko sinulla lääkitys paniikkihäiriöön???

    • ei ole mitään lääkitystä vielä, ensviikon perjantaina on kontrolli ni siinä varmaa saa sitte lääkityksen... mutta rasittavaa on se että ei oo oikeestaan mitään kohtauksia vaa tuota oloa, ehkä semmosta pahenevaa, sitten outoja fiiliksiä ja vaikka peilii kattoessa tuntuu oudolta :S mitäs ihmettä? koneen tekosia?


    • ahdistusapu kirjoitti:

      ei ole mitään lääkitystä vielä, ensviikon perjantaina on kontrolli ni siinä varmaa saa sitte lääkityksen... mutta rasittavaa on se että ei oo oikeestaan mitään kohtauksia vaa tuota oloa, ehkä semmosta pahenevaa, sitten outoja fiiliksiä ja vaikka peilii kattoessa tuntuu oudolta :S mitäs ihmettä? koneen tekosia?

      ...myös taivaalle katsominen voi huimata, ja liika hälinä ja liike jos on epätodellinen olo päällä (esim välitunti) mutta ei läheskään aina. sitten tuntuu että silmät jotenkin, en tiedä, saisivat painetta tai jotain ja tuntuu että naps vaa menisi taju/kävisi jotain, mutta se menee ohi kun ajattelee että kuvittelee sen. varmaa sitä perus paniikkihäiriötä


  • ..sulta tutkittu kilpirauhasen toiminta,mulle tuli vajaatoiminta ja samalla paniikkihäiriö ongelmia,välillä oli todella epätodellinen olo,nyt kun arvot kunnossa olo on hyvä.Joskus kun niskat ja selkä pahasti jumissa, myös huimaa ja epätodellinen olo ja tuntuu että olis vähän kuumettakin.

    • verikokeessa kaikki tulokset normaalit.


    • ahdistusapu kirjoitti:

      verikokeessa kaikki tulokset normaalit.

      Itselläni todettiin paniikkihäiriö hiljattain. Olen kärsinyt epätodellisuuden olotilasta. Tunne on karmiva, kuin kulkisi jälkijunassa koko ajan. lääkitys on parhaillaan ja nyt muutamien viikkojen päästä on alkanut helpottamaan. Elämä voittaa.


    • elämä voittaa kirjoitti:

      Itselläni todettiin paniikkihäiriö hiljattain. Olen kärsinyt epätodellisuuden olotilasta. Tunne on karmiva, kuin kulkisi jälkijunassa koko ajan. lääkitys on parhaillaan ja nyt muutamien viikkojen päästä on alkanut helpottamaan. Elämä voittaa.

      Itselläni on ollut jo viikkoja epätodellinen olo, johon liittyy rankat tuntemukset siitä, ettei ole läsnä ja katsoo ikään kuin kaikkea sivusta. Pystyy kyllä reagoimaan, vastaamaan ja nauramaankin muttei tunnu siltä, että itse tekisi mitään. Sain paniikkihäiriölääkkeet kolme päivää sitten.

      Liittyikö sinulla epätodelliseen oloon se, ettet pystynyt ns. tarkentamaan katsettasi tai keskittymään mihinkään?


  • Itselleni tosin tulee kyllä vain ja ainoastaan kohtauksen aikana. :o

    kannattaa käydä vielä lääkärissä (aivokuvaukset ym, että fyysinen suljetaan pois... )

  • Oon 11 ja mulle tulee se koko ajan en saa sitä pois itken melkee koko ajan koska se pelottaa isilläki on ollu sama mut se saa sen aina pois ajattelemalla muita asioita mut mä en koska mihin tahansa katonkaa nii se olo on joka paikassa! Haluisin viettää normaalin joulun ja saadaan ehkä koirakin jouluna mutta sillon kun se tulee haluu niinku eristäytyy! Jouduin tänää lähtee sen takii pois koulustaki;(

  • Inkeri, kyllä se pois menee, sua ehkä ahdistaa jokin, ja epätodellinen olo on yksi niistä oireista jotka tulee ku ahistaa

    sano isille että vie sua lääkäriin niin saat lääkityksen niin olo helpottaa,
    kun ahdistus katoaa niin se epätodellinen olo katoaa kans, lupaan sen sinulle,
    minulla kans ollu samanlainen tunne :)

    • Joo-o. Lääkkeet nyt ei varsinaisesti vie sitä tunnetta pois. Eikä ne tee sinusta tervettä muuta kuin väliaikaseksi. Ei muuta kun lääkäriin, sitä kautta psykologille. Saat apua, ratkotte ongelmat. Jos syö lääkkeitä vaan olotiloihin ja kuvittelee parantuvansa niillä. Mun on pakko palastaa kaikille pieni salaisuus. Mielialalääkkeiden vaikutus ei ole pysyvä, se menee ohi noin 3 vuoden jälken kun olet lopettanut niiden syömisen. Tiedän, koska itse söin ja lopetin. joten nyt käyn säännöllisesti psykologilla puhumassa. Epätodellinen olo viittaa yleensä Ahdistushäiriöön ja paniikkikohtauksiin. Ei todellakaan liialliseen kahvin juontiin, niin kun jotkut vatipäät väittävät. Kuumeen takia et voi tätä kokea, ainoastaan hallusinaatioita jos olet yli 40 asteen kuumeessa, jos sillonkaan. Mutta suosittelen lämpimästi menemään lääkärin juttusille, sekä ensin katsomaan vaihtoehdot läpi, ennen kun alkaa syömään niitä lääkkeitä.


  • Täällä enää ketään toista..? 16-v tyttö kirjottelee ja nyt pari-kolme päivää ollut just tuota oloa.

    Aamulla kun herää niin menee pari tuntia ja sit vaan napsahtaa päälle, just sellanen aivosumunen olo. Oli kieltämättä about. viikon stressi tossa ennen jatko-opiskelupaikkojen hyväksymisiä ja sellasia, voisko liittyä siihen? Nyt kuitenkin pari päivää jo kulunut siitä ja epätodellinen olo jatkuu.

    Ei ikinä oo mitään paniikkikohtausta tms. häiriötä ainakaan ollut tai diagnosoitu.

    Tähän liittyy kyllä väsymystäkin, ja vähälle jääneitä unia. Niin ja tietysti vähän jäykistyneitä hartioita ja niskaa.. Osaisko joku vetää jonkun johtopäätöksen tästä? Alkaa pikkuhiljaa stressaamaan tää tunne. Ajatus kulkee mutta samalla jotenkin tunteeton olo.

    Julkisilla paikoilla tms. hälinässä olo korostuu, ihan kun en olisi edes paikalla. Ennen kuitenkin ihan normaalisti tykännyt olla kaupungilla ja porukassa.

    En mä tietokonettakaan mitenkään erityisen tai tavattoman paljoa käytä...

    • Semmoisen vinkin annan et Älä Mieti sitä. Se auttaa, jos tulee epätodellinen olo ajattele jotain rauhoittavaa ja sulje silmät.


    • pikkusiskollani oli aikalailla samantyyppistä oireilua. sai lääkityksen masennukseen ja paniikkihäiriöön. hänellä sen aiheutti liika opiskelu, vähät unet, eli nk loppuunpalaminen. olet sen verran nuori, että toivottavasti saat hoitoa ajoissa, pitkästi olisi elämää vielä. tällaisesta kannattaa ottaa opiksi se, että keskushermosto ei kestä tulevaisuudessakaan niin kovaa rasitusta, johon se on joutunut. jotenkin on löysättävä. rasitteet pitäisi saada poistettua.


  • Minulla on samanlaista epätodellisuudentunnetta ollut nyt ajoittain 4 viikkoa. Takana stressaava elämäntilanne, joka alkoi oirehtia paniikkikohtauksina. Samanlaista paniikkikohtausta en ole enää saanut citalopram-lääkityksen alettua 4 viikkoa sitten, mutta lievää ahdistuneisuutta, epätodellista oloa ja tokkuraisuutta olen havainnut edelleenkin. Koko ajan sellainen "sumuinen" olo. Minäkin pelkään juuri tuota ns "sekoamista". Mutta eipä minullakaan ole mitään ihmeen harhanäkymiä tai sellaisia, ainoastaan oma ääneni saattaa kaikua päässäni välillä, kun puhun, ikäänkuin toistaisin juuri sanomani päässä. Mutta sekin on jo alkanut häviämään. Mietinkin, että aiheuttaako tuollainen citalopram-lääkitys useillekin tokkuraisuutta?

    • Mutta lalaa, minulla on siis aivan samoja oireita kuin sinullakin, tiedä häntä mistä johtuvat.


  • Heips.
    Mä olen samoillut tuon "epätodellise"- olon kanssa jo 15 vuotta.

    Voin lohduttaa että kertaakaan en ole mennyt psykoosiin kohtausten takia ( pahimillaan kestää mulla tuo pöhnä, olenko unessa vai en päivän)

    Nyt on pikku-hiljaa alkanut helpottamaan, löysin maailman parraiman terapeutin :)

    Nonniin ja apukeinoja, mitkä ovat mulle toimineet.
    1. Vähennä/ lopeta tupakointi , ( vieläkin menee 3 röökiä päivässä mutta kyllä se se on edistystä siihen vuoden takaiseen määrään), siis jos poltat
    2. Yritä minimoida kaikenlainen kofeiini, ( Itsellä menee yksi kuppi päivässä, ihan vaikka vaan pirhuuttani,), siis jos juot :)
    3. Musiikki. Se auttaa. Itse pistän kunnon agren nostattavaa biittiä ja paukutan nyrkkeilysäkkiä. Vaikka raajat tuntuu makaroonilta, niin ajattelen " potkitaan ja paukutetaan paniikkia"
    4. Alkoholi ehdottomasti huitsin nevadaan. Jotkut pystyvät ottamaan, mun oireet pahenee jo kolmesta oluesta viikoksi etiä päin.

    Nämä olivat vain mun henk.koht kokemuksia ja toimivat mun kohdalla. Jospa tästä nyt jollekki olisi jotain apua :)

    Iloista ja mahdollisimman paniikki vapaata kesää kanssa siskoille ja veljille :)

    • Moi,

      Itselläni ollut "sumuinen" olo >20v. Paniikkihäiriö-diagnoosin sain 15v sitten. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olen ollut unessa 20v. Joskus tulee hetkiä, jolloin asia painaa mieltä, mutta aktiivisena pysyminen auttaa unohtamaan olon. Lisäksi asian hyväksyminen tekee siitä pikku hiljaa vähemmän pelottavan ja osan elämää. Juttelin aiheesta joskus työterveyslääkärin kanssa ja yllättäen aihe oli hänelle hyvinkin tuttu. Moni johtavassakin asemassa oleva ihminen oli valittanut samaa (tällä haluan sanoa, että asia ei välttämättä ole este esim. opiskelulle).
      Edelliseen listaan lisäisin:
      5. Liikunta
      6. Yleinen aktiivisuus. Tarkoitan tällä oman itsensä haastamista: tekee asioita jotka ovat mukavuusalueen ulkopuolella (ja tämähän on täysin yksilöllistä: toiselle kaupassakäynti on yhtä haastava juttu kuin toiselle esitelmän pitäminen).

      Tsemppiä ja hyvää kesää!


  • Mulla on täysin sama olo tila päällä ja ollut myös n. 4 kuukautta. Myös lämpöilyn huomannut itselläni. Join ensimmäistä kertaa tänä vuonna vihreää teetä ja ihme ja kumma auttoi jonkin verran. Kunnon venyttely, runsas syöminen ja vihreä tee auttaa tähän. Myös todella raskas liikunta. Harmi etten saa itseäni pakotettua koska lamaannun niin helposti. Kai tämä on sitä dissosiaatiota mutta on tällä kertaa kestänyt ennätys kauan putkeen. Yleensä se on mulla ehkä viikon kerraallaan päällä mutta nyt ollut kuukausia.

  • Minulla puolestaan on ongelmana, etten pysty olemaan hetkeäkään paikoillani. Eli jos vaikka töistä kotiin tullessani yritän rauhoittua sohvalle hetkeksi, niin kohta pomppaan ylös, kun mukamas pitäisi ruveta tekemään jotain. Yleensä mitään tärkeää tekemistä ei juuri silloin ole, mutta keho/mieli vaan on sitä mieltä, että jotain pitäisi tehdä. Tuntuu, etten pysty keskittymään siihen hetkeen, kun olen jo seuraavassa. Tämä on alkanut tuntumaan kiusalliselta. Kaverinikin ovat viimeaikoina ruvenneet huomauttelemaan "spennaamisestani" ja kun tarkkaan ajattelen, niin oikeassahan he ovat. Taisipa taannoin eräs parisuhteen poikanenkin tyssätä tähän olemukseeni.

    Olen työssä IT-alalla, eli arkipäivät kuluvat tietokoneen ääressä istuen. Myös vapaa-aikana istun koneella, mutta kuntoilu tosin vie suurimman osan vapaa-ajastani. Viikossa tulee tehtyä raskaampaa voimaharjoittelua 2-3 krt ja kevyempää 1-2 krt. Olen myös lukenut ja kuullut, että ruudun ääressä vietetty aika aiheuttaisi levottomuutta ja jopa paniikkihäiriöitä. Tästä olemuksesta on nyt päästävä eroon, joten mikä neuvoksi?

  • Oletteko koskaan katsoneet CFS-sivustoa? Siellä on kroonisesta väsymyssyndroomasta tekstiä, sopisi tuohon omituisiin oloihin tosi hyvin. Olen joskus miettinyt onko minulla sittenkin ennemmin cfs kuin paniikkihäirö, oireet kun oikeasti menisivät siihen suuntaan,

    • Luin huvikseni yhden jutun CFS:stä ja sen mukaan ainoastaan muistin ja keskittymiskyvyn heikkeneminen vastaisi omiin oireisiini. Tuskin siis on tuosta kyse.


  • mullakin kauheita epätodellisia oloja, pyörryttää, kaadun mutten menetä tajua, en pysty kunnolla edes hallitsemaan kehoa tai puhetta.enkestä

  • heh kuin pikkuvekarat pelkäämässä et sängyn alla on pugimän XD iik nyt huimaa apua hei nyt tuntuu oudolta vasemman keuhkon alaneljänneksessä hei voi ei mä sekoon lääh lääh puuh puuh huimaa kipunoi kohta lentää laatta ja kaadun taaksepäin kun puntti vipattaa kun niin pelottaa oijoi ja voivoi kun olen niin hyper ventti panikointionanointipuupääpiipaapiipaa ampulanssi tulee ja tuo mulle uudet vaipat omg mä oon surkea tapaus pelkään pimeetä omg

  • moi kaikki oon 12v ekan kerran mulle tuli paniikkikohtaus ollessani 9v kamujen kanssa uimahallissa on siitä lähtien jatkunu pitkään en tiennyt mikä se oli ja kutsuin sitä oudoksi oloksi. Iskä kertoi n 1v sitten autossa että hänellä on ollut joskus sama hän neuvoi että SIIHEN EI KUOLE, ET PYÖRRY, OLET FYYSISESTI TÄYSIN TERVE, JÄTÄ OLO OMAAN ARVOONSA---> UNOHDA SE. Noi sanat kolahti ja joo aluks oli tosi vaikeeta tuntu että ei ikinä lopu mut sitten oltiin kylässä vierailla tietysti mulle tuli kohtaus ja pyysin saada mennä ulos ja meninkin kohtasin tilanteen silmstä silmään olin heikko mutta sisimmässäni oli suuri viha oloa kohtaan joten se vain lähti. sen jälkeen ei ole tullut tarvitaan määrä tietoisuutta ja rohkeutta niin se lähtee.

  • Verikokeissa myös käyty tarkistaan kaikki, mutta kaikki ok. Hyvä niin, tuo epätod. tunne vaivaa osittain joskus.. Itselläni voi johtua stressistä ja traumoista.. tiedä sitten

    Olen kuullut, että lääkityksetkin voivat osaltaan aiheuttaa sivuvaikutuksena tuota epätodellisuuden tunnetta, mutta se menee ohi.
    Minulla on paniikkihäiriöön citalopram xanor lääkitys ja olen huomannut, että joskus tuntuu etten tunne jalkojani kävellessä, tai tuntuu kuin kävelisin pumpulin päällä.

    :D

  • Paniikkihäiriö = kuoleman pelko, kontrollin menettämisen pelko

    Riippuen siitä kuinka herkkä olet, pienikin "poikkeavuus" voi johtaa siihen, että alat pelkäämään kuolemaa, joka päätyy siihen, että pelko valtaa sut kokonaan kun kuolema tuntuu väistämättömältä ja olet sen edessä niin voimaton. Et pysty kontrolloimaan elämääsi, kun tunnet että kuolema on lähellä. Rintaa pistää, päässä tuntuu vasemmalla kumma paine, kädet puutuu, naama puutuu, keuhkoveritulppa, aivoverenvuoto,,,, apua... mikä mulla on?! En kestä! Kuolenko mä?! Sitten toteat että rinnan pistos johtuikin puhjenneesta finnistä.

    Tässä yksi tapa potea paniikkihäiriötä.

  • itselläkin kohta tulee se 4kk täyteen tämä minun tila on ihan sairas haluan vain tietää miten tästä pääsee pois. onko sinulla lähtenyt?

  • Itse olen kärsinyt paniikista n. 4-5 vuotta ja tämä epätodellinen olo tuli oireena vasta nyt hiljattaen. Se on ihan karsea olo, mulla vielä sen lisäksi paineen tunne ja tukehtumisen tunne ja ihan jäätävä paniikki iskee päälle. Ainoa mikä auttaa on opamox - kun imeskelen sen niin n. puolen tunnin päästä täysin normaali ja selkeä olo eikä mitään hätää.

  • Mulla on sama juttu! Oon tosiaan 13 v poika ja tuntuu samalta että kaikki tulee niinku filmiltä ja ihan epätodellinen olo. Tää on ollu mulla jotain 5kk enkä oo kertonut kenellekkään. Oon koittanu selvittää mistä johtuu mutta ei oo mitään käryy. Ois iham kiva tietää mikä on koska tää on ihan hirveetä... En ees naura oikeestaa kavereitten hauskoille jutuille ku muut nauraa. Ja tää olo tekee sen. Auttakaa

  • Sun kannattaa ehdottomasti puhua asiasta vanhempien kanssa ja käydä lääkärissä. Oireet viittaa ahdistus/paniikkihäiriöön. Itselläni oli samaa oiretta ja paljon muitakin oiretta 2 vuotta sitten. Nyt olen lähes parantunut eli ei hätää tästä on mahdollisuus parantua.

  • Minullakin on kokemusta samanlaisesta "ulkopuolisesta" olotilasta. Se meni kyllä ohi sitten kun elämäntilannekin selkiintyi, siis liittyi ahdistukseen/stressiin . Tosi inhottava olotila silloin kun se oli päällä kun tuntui että sekoaa mutta kuitenkin järki pelasi koko ajan. Kannattaa lähteä selvittämään elämäntilannetta että onko jokin ahdistus/stressi päällä ja mistä johtuu yms. Sitä kautta lähee pääkin "selviämään".

  • Vielä lisäisin että tuossakin on vaarana syntyi ns. noidankehä eli alkaa tarkkailemaan itseä ja sitä kautta oireet vain pahenee. Pitäisi ajatuksia yrittää ihan väkisellä keskittää muuhun kuin itseensä vaikka kuinka vaikeaa se olisi.

  • Entä jos ne pelon aiheet johtuukin jostain ulkopuolisesta pienestä äänestä tms? Sit alkaa sydän hakkaamaa, miettii, ei täs mitää, säikähdin vaa. Mut sit kelaa mitä vittua, mitä JOS se onki jotai vakavaa??? Sit kuuluu joku toine kolahdus. MITÄ JOS joku tulee nyt mun ovelle??? Mitä vittua jos se onki vaik joku aseistautunu hullu. Sit miettii ei vittu mä se hullu täs oon ja onki jo kohtauksen vietävis. Siin kohtaa mä ainaki jo TOIVON kuolemaa. Hulluks tulemist tavallaan pelkään, vaik tiedostan etten iha tervejärkinenkää oo.

    Ihanku joku saatanan piru vapautuis mun ajatuksis aina ku se kohtaus alkaa. Muuten sit taas pystyn ajatella ihan järjellä ja näin :D

  • Voisi olla traumaperäistä dissosiaatiohäiriötä. Epätodellinen olo ainakin kuulostaisi siltä ja siihen voi useasti liittyä myös fyysisiä oireita.

  • Mulla ainakin on itseasiassa diagnosoitu toi.

  • Ei oo mitää traumajuttui eikä mielestäni oo mitää stressiäkään...enkä haluu kertoo porukoille

  • Entä kofeiini, limukat, energiajuomat yms.?

  • Mul ainaki kofeiini aiheuttaa sydämentykytyksii mut pakko juua et jaksaa ees suihkus käyä kerran päiväs

    • Onko yliliikkuvat nivelet?


  • Oon juonu kahvia 2 vuotiaasta asti ja oon siis 13 ja päivittäin menee varmaan 4 kuppia...:/ että vaikuttaako se muka ja mistä saan tietoo miten saan tän olon pois koska en vois kuvitellakkaan kahvin juonnin lopettamista

  • Jokin uhka/pelko näissä on takana. Ihminen on ylivarautunut/ylijännittynyt. Stressi on yleensä taustalla. Kaikki mikä rentouttaa/rauhoittaa on hyväksi.

    Epätodellinen olo liittyy ahdistus-paniikki juttuihin, ei ne sen kummempia ole. Nauraa pitäis paljon asioille ja muutenkin on rennommin.

  • Itselläni on aika monimuotoinen tuo mielipuoli.

    Satunnaiset lievät tai hieman voimakkaammat pelkokohtaukset
    - tulee yhtäkkiä tyhjästä varoittamatta ilman mitään oireita, vaikka esim. hyvää leffaa katsellessa, tai syödessä, tai... tulee se kipinöivä aalto ahterista ylös päin ja sitten tuntuu päässä asti. Sitten se menee ohi, joskus minuutissa, joskus menee vähän pidempäänkin.

    Satunnaiset äkilliset lievät näkökenttäpuutokset tai muut näkökenttäoireet
    - kun katsoo esim. näyttöä, niin alavasen reuna sumentuu, tummentuu tai katoaa. Lievästi muistuttaa migreenin auraoiretta. Tämä lienee johtuu huonosta nukkumisesta (usein km. 5 h per yö, joskus yli 2 vrk:tta hereillä). Valvon paljon kun ei malta nukkua tai sitten ei vain tule uni.

    Epätodellinen olo
    - esim. edellinen oire saattaa laukaista epätodellisen olon. Kaikki alkaa tuntuu etäiseltä tai oudolta. Tietoisuus sumenee tai muuttuu jonkin verran. Joskus vähän voimakkaamminkin. Mukana tietenkin huoli/pelko. Eli tietysti kyseessä on paniikkihäiriökohtaus.

    Paniikkikohtaus
    - Epävarmuutta tässä luo se, että tuo kohtaus on harvoin samanlainen. Sen voimakkuus ja kesto ja tuntemukset ja ajatukset jne on lähes aina erilaisia ja se alkaa ilman mitään syytä. Se taas vaikuttaa siihen, mitä kuvittelee mielessään... "onko tää vain paniikkikohtaus vai onko nyt tällä kertaa jotain muuta" :)

    Rytmihäiriöt
    - ne alkoi n. 3 vuotiaana. Ensimmäisen rytmihäiriön muistan aina. Mummo luki kaasuvalossa (kesä -70) landella mulle iltasatua. Rinnassa ja muljahti ja sitten alkoi pelko ja itku ja kysyin mummolta, että voiko siihen kuolla. Nykyään rytmihäiriöt on tuttuja, mutta aina välillä tulee uudentyyppisiä tuntemuksia. Ne perusmuljahdukset ei ole vuosiin enää juurikaan huolestuttanut, mutta ne epärytmiset ryntäykset huolestuttaa samoin kuin ne joita ei rinnassa tunne, mutta heikottaa aika ikävästi. Sellaiset rytmikset nostaa aina kuolemanpelon pintaan ja se saattaa laukaista ph-kohtauksen.

    Oman tilani aiheuttavat asiat, tai sitä pahentavat asiat
    - en liiku pajoa
    - käyn vähän ulkona
    - olen paljon yksin

    Olin ennen normaali ihminen. Kävin töissä ja harrastin extreme-urheilua kesät talvet. Käytiin viihteellä, harrastettiin monenlaista. Kavereita oli paljon. Tänäpäivänä olen vapaa liki 20 vuotisesta avioliittohelvetistä. Tuona aikana musta alkoi vähitellen tulla jonkin sortin erakko. Vaimo ei halunnut että mulla on työn ja kodin ulkopuolella mitään. Siinä katkesi vähitellen kontakti sosiaalisen elämään. Hyvä kun sai lähteä maastopyörälenkille, tai katsomaan lätkämatsia. Firman pikkujouluihin ei mitään asiaa. Muuten alkoi heti erouhkailut tai uhkailut vierailla miehillä. Nyt asun eri paikkakunnalla ja ainoat sosiaaliset kontaktini on eri osoitteessa asuva naisystäväni sekä vanhempani. Tässä jäävuoren huippu auvoista avioliittoa. Ehkä tuo rasittava aika jätti jälkensä ja puskee läpi kohtauksittain.

    Hyvää joulunjälkeistä elämää ja muistakaa suojalasit:)

  • Tämä on vanha viestiketju, mutta kyselen kuinka nopeasti lääkkeet auttavat paniikkihäiriössä epätodelliseen olotilaan?

  • Ei nyt kannata näitä kaikkia kotipuoskareita uskoa. En tiedä taustaasi tai aiempia tutkimuksiasi mutta kirjoituksesi perusteella sinulla on jonkinmuotoinen dissosisaatiohäiriö ()olen kokenut). Netistö löytyy paljon tietoa ja lääkityksellä hoidetaan. Vointeja!

  • Miksi ihmiselle tulee dissosiaatiohäiriö? Onko kellään mitään käsitystä asiasta? En tarkoita mitään tieteellistä faktaa, no ehkä sitäkin, mutta jotain omaa mututuntumaa.

    • Mulle diagnosoitu dissosiaatiohäiriö....aikuisena,vaikka ihan pienestä lapsesta olen sen kokenut.Eli vierauden tunne,ulkopuolisuus,kuin pullossa,näkee,kuulee,mutta ei ole läsnä.Kts.esim.depersonaalisaatio ja redealisaatio,niistä on paljon täällä,googlesta löytyy.Sieltä löytyy varmaan myös jotain tietoa mistä dissosiaatio kehittyy.Niitä on ainakin kolmenlaisia dissoja.


  • Hei! Minulla on kans epätodellinen olo koko ajan ja olen siis 16v poika. Mulle on diagnosoitu Paniikkihäiriö mutta on tää olo karsea. Ollaan ylläksellä mökillä ja viimeksikkin pelkäsin aivoverenvuotoa koska oli pää kipeä ja nyt olen pelännyt aivoinfarktia.. Nyt en pelkää mitään eikä ole enää paniikki kohtausta mutta koko ajan tämmönen outo olo päällä. Välillä tuntuu että se paniikki kohtaus yrittää tunkea joka suunnasta aivoihin. Meillä on mökki joka on 4 henk . ja meitä on 9henk. voisiko johtua siitä? En tiedä mutta toivon että vastaatte tähän.
    ps. samanlaisia oireita kuin muilla täällä kirjoittaneilla. Tsemppiä kaikille :) ;(

  • Onko mahdollista,että teistä joku jaksaisi kirjeenvaihtoon ja yhdessä vertaistukena ja kaverina OCDn.paniikkihäiriön,pelkotilojen ja ahdistusten kanssa painivalle nuorelle n.30 v.kaverille voimaannuttavaksi ja puolin ja toisin avoimeksi taudin tainnuttajaksi? Ilo on kuitenkin olemassa,vaikka piilossa usein/ usvamantilja@gmail.com

  • Hei!
    Oireesi ovat minulle todella tuttuja.
    On paniikkikohtauksia, on ahdistuskohtauksia, on masennusta. Ja unohtamatta vielä sitä kaikista pahinta. Ylivoimaisesti pahimmat, ja pelottavimmat kokemani oireet ovat epätodellisuuskokemuksia. (Dissosiaatiota, eli derealisaatiota, ja dissosiaatiota.)
    Olen 15-vuotias teinityttö, eli käyn yhdeksättä luokkaa, ja stressin määrä on elämässäni suuri, ja muutenkin on hieman hankalaa. En tiedä miten tästä selviäisi, puhumaan pitäis johonkin päästä tai saada lääkkeet oloa helpottamaan... Mutta jaa, ehkei tähän apua löydykään. Täytyy varmaan vain toivottaa tsemppiä itselleen ja sinnitellä eteenpäin, kunnes helpottaa... En tiedä, enkä osaa itseäni auttaa... Mutta samaistun teihin täällä! :/ Mun epätodellinen olo on ollut mulla kans päällä jo pitkiä aikoja putkeen, lakkaamatta sekunniksikaan. Jonkin tason häiriötä epäilen, että apua odotellessa.

  • Korjaan siis, derealisaatiota ja depersonalisaatiota*... ,:D

  • Onko paniikkihäiriössä mahdollista saada ajan ja paikan tajun kadottaminen hetkeksi hyvin ahdistava kokemus esim koulussa tai yksin ollessa kaikki vaan hämärtyy hetkeksi ja kohtaus kestää noin sekunnin joka saa aikaan paniikkikohtauksen ja varuillaan olon mutta sen sekunnin kestävän kohtauksen jälkeen tajuaa kuitenki mitä oli tekemässä onko tämä paniikkihäiriötä?!

  • Itellä ollu kohta viikon epätodellista oloa, viimesin paniikkihäiriökohtaus ollu melkeen 6v sitten kun saan nykyään hillittyä sen paniikin tunteen. Menin lääkäriin, kyseli käytänkö huumeita yms ja määräs ketipinoreita joita en todellakaan syö, kunnon myrkkyä.

    • Liittyykö oireesi menneisyyden traumaan, jonka jokin asia nykytilanteessa saa aktivoitumaan? Epätodellinen olo saattaa nimittäin johtua trauma- ja dissosiaatiohäiriöstä. Dissosiaatio (derealisaatio) on traumahäiriön oire. Olitko esim. koulukiusattu tai oliko koulu muuten ahdistavaa sinulle? Koulut alkoivat aina näin elokuussa. Muistuttaako tämä ajankohta sinua kouluun liittyvästä traumasta tms.?


    • Dissosiaatio tuli minullekin heti mieleen. Itse kärsin siitä, ja aloittajan oireet hyvinkin tuttuja!
      Probleema on vain se, että asiaa tunnetaan vieläkin aika huonosti lääkärien keskuudessa, ja vaara saada väärä diagnoosi on suuri.
      Dissosiaatiota voidaan hoitaa, mutta se vaatii psykoterapian. Netistä löytyy asiallista tietoa asiasta.


    • Minulla on aina näin elokuussa välillä 1-2 päivääkin kerrallaan epätodellinen olo ja liitän sen koulutraumoihini ja/tai päivän lyhentymiseen. Mitään muuta syytä sille, että miksi juuri elokuussa, en keksi! Joo kyllä, kaamos ei vielä ole alkanut, kun on päivisin valoisaa, mutta kyllä valon määrän vähentymisen nyt jo huomaa, kun on pimeät illat ja päivisinkin usein sumuisempaa.


    • Penskat on päässeet koulusta.


  • Minulla ei ole oikeastaan koulutraumaa, viime talvena läheisen kuolema aiheutti lievästi sanottuna hajoamista mutta psykologilla käynti ja aika auttoi. Pystyin silloinkin kumminkin ponnistellen käydä koulua. Aikaisemmin paniikkihäiriökohtaukset on aina ilmennyt yksin esim. illansuussa eikä sosiaalisissa tilanteissa. Ensimmäinen kohtaukseni ala-asteiässä alkoikin todella voimakkaalla epätodellisuuden tunteella joten menin ihan paniikkiin. Mielialat välillä saattaa vaihdella aika tiuhaan. Myös erittäin väsynyt olen lähes kokoajan vaikka nukkuisinkin omasta mielestäni ihan hyvin.

  • Stressi, ahdistus, liikahengitys yms aiheuttaa aivokemiaan pieniä muutoksia tai häiriöitä. Ne muuttaa sun tietoisuutta tai miten tiedostat ja aistit. Esim näkökenttä saattaa muuttua. Saatat nähdä tarkasti, mutta et tiedosta näkemääsi normaalisti, ja saattaa tulla muutoksia myös ulotteisuuteen. Samankaltaisia häiriöitä voi tunua kuulossakin. Ja pelkästään näköön vaikuttavat häiriöt voi aiheuttaa epätodellista oloa. Myös korvan lukkoonmeno. Joskus kun katsot kättäsi, niin se voi tuntua oudolta, ettei se olisi kokonaan oma, tai että se olis hieman väärässä kohdassa.

    Näitä ei tarvii pelätä, sillä ne ei ole vaarallisia. Vmaisia joskus kylläkin. Ensimmäinen asia on rentouttaa hengitys ja yuläkroppa. Lieväkin ylihengitys voi olla huomaamaton, mutta aiheuttaa silti oireita. Tietenkin se on ongelma, kun olo on sekava, eikä tiedä, että onkin ylihengittänyt huomaamattaan. Ja käynyt läpi syövät, aivoverenvuodot, mt-sairaudet yms. Suurista suurin ongelma on rauhoittuminen, joka tasaisi oloa.

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.