Olisitko hihhuli, jos olisit syntynyt niiden keskelle?

Jos tädillä olis munat niin se olis setä.

Olen niin monessa perustavaa laatua olevassa asiassa vanhempiani vastaan vielä näin lähes kolmikymppisenäkin, että tuskin olisin ajatellut jumalasioistakaan samalla tavalla kuin vanhempani.

Minulla on muutenkin taipumus karsastaa sitä jos joku on ympärilläni "itsestäänselvää". Pyrin etsimään syitä siihen, miksi status quo on niin kuin on, ja muodostamaan oman polkuni sen perusteella.

Jos vanhempani olisivat hihhuleita sanan varsinaisessa merkityksessä, olisin todennäköisesti yhtä kaukana hihhuleista kuin olen nyt ateistina.

En oikein usko, että oikeaksi hihhuliksi tuleekaan ellei aivopesua aloiteta jo hyvin varhain.

Vaikka molemmat vanhempani olivat, ja lapsuuteni oli karmea.
Tuleeko lapsesta opettaja, kun on kaikki päivät koulussa?

Tuleeko hoitajista sairaita, kun ovat kaikki päivät sairaalassa?

Ateisteilta ei saa kysyä mitään mikä voisi herättää ajatuksia. Tämäkin kysymys varmaan poistetaan kohta, jokun herkän uskoontuloa pelkäävän ateistin toimesta.

Mutta epäilen silti. Ei minun tavallinen luterilainen kotinikaan minusta uskovaista saanut.

olleet hihuja, en minäkään olisi minä.

Joten mahdoton kysymys.

Minä kasvoin hihhuleiden perheessä.

Eipä minusta tullut hihhulia, varmaankin juuri siksi että aitiopaikalta nähtynä se kaiken uskonnollisen hömpän täydellinen tyhjyys (ja tyhmyys) oli niin musertavan selkeästi nähtävissä ja koettavissa. Puistattavaa idioottimaisuutta ja kuvottavaa ahdasmielisyyttä.

Ei kiitos.