Mikä ihme minulla on? Olen eronnut yli vuosi sitten ja minulla on poikakaveri. Olemme olleet yhdessä muutamia kuukautta. En ole kaipaillut exääni juuri ollenkaan. Olen ollut vain tyytyväinen, että vihdoin erosimme.
Mutta nyt, kun kuulin, että exällä on myös tyttökaveri tunteet alkoivat käydä vuoristorataa. Muistoihini tulvahti kaikki ne hyvät muistot exästä. Olen hirvittävän utelias tietämään uudesta tyttökaverista kaiken. Ihan kuin olisin mustasukkainen!
Toisaalta olen iloinen siitä, että exälläkin on joku, ettei hän olisi niin yksinäinen. Exä on kuitenkin minulle edelleen tärkeä läheinen, koska meillä on yhteisiä lapsia. En ole puhunut pahaa asiasta kenellekään.
Olenkin nyt pakkotanut muistelemaan kaikkia niitä inhottavia asioita mitä meidän liitossa oli ja niitä ikäviä hetkiä, jotta en niin kovasti miettisi koko ajan exää ja hänen tyttökaveria.
Ja minullahan on itselläni myös uusi poikakaveri. Eihän minulla ole edes oikeutta olla mustasukkainen! Haluaisin vain kai tietää enemmän ja olla enemmän mukana exän elämässä kuin eron hetkellä arvasinkaan. Minä itse olen ollut hyvin avoin exälle omasta elämästäni.
Mutta kaipa tässä vaiheessa ei voi kuvitellakaan mitään kaveruutta, jos hän ei halua olla minun kanssani kaveri. Täytyy vain olla tyytyväinen, että välit ovat asialliset.
Onko muut yllättyneet mustasukkaisuudestaan vaikka ovatkin olleet ns. eroa haluavia?
Mutta nyt, kun kuulin, että exällä on myös tyttökaveri tunteet alkoivat käydä vuoristorataa. Muistoihini tulvahti kaikki ne hyvät muistot exästä. Olen hirvittävän utelias tietämään uudesta tyttökaverista kaiken. Ihan kuin olisin mustasukkainen!
Toisaalta olen iloinen siitä, että exälläkin on joku, ettei hän olisi niin yksinäinen. Exä on kuitenkin minulle edelleen tärkeä läheinen, koska meillä on yhteisiä lapsia. En ole puhunut pahaa asiasta kenellekään.
Olenkin nyt pakkotanut muistelemaan kaikkia niitä inhottavia asioita mitä meidän liitossa oli ja niitä ikäviä hetkiä, jotta en niin kovasti miettisi koko ajan exää ja hänen tyttökaveria.
Ja minullahan on itselläni myös uusi poikakaveri. Eihän minulla ole edes oikeutta olla mustasukkainen! Haluaisin vain kai tietää enemmän ja olla enemmän mukana exän elämässä kuin eron hetkellä arvasinkaan. Minä itse olen ollut hyvin avoin exälle omasta elämästäni.
Mutta kaipa tässä vaiheessa ei voi kuvitellakaan mitään kaveruutta, jos hän ei halua olla minun kanssani kaveri. Täytyy vain olla tyytyväinen, että välit ovat asialliset.
Onko muut yllättyneet mustasukkaisuudestaan vaikka ovatkin olleet ns. eroa haluavia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mustasukkaisuutta tuo on, mutta se on kuitenkin hallinnassa, koska osaat muistella myös niitä huonoja asioita, mitä liitossanne oli.
Keskity täysillä uuteen poikakaveriisi.
"Haluaisin vain kai tietää enemmän ja olla enemmän mukana exän elämässä kuin eron hetkellä arvasinkaan. Minä itse olen ollut hyvin avoin exälle omasta elämästäni.
Mutta kaipa tässä vaiheessa ei voi kuvitellakaan mitään kaveruutta, jos hän ei halua olla minun kanssani kaveri. Täytyy vain olla tyytyväinen, että välit ovat asialliset. "
Mitä tarkoitat kaveruudella, olette ainakin olleet yhteyksissä(soitelleet vai tapailleet, ja miten exäsi on saanut kuulla elämästäsi, kun kerroit olleesi avoin) ?
Ei kai enempää tarvi olla 'kaveri' kuin mitä nyt olette varsinkaan jos exäsi ei halua?
Joku jo sulle kirjoittikin että jatka elämääsi uuden kanssa, olen samaa mieltä. Älä tunke itseäsi exäsi elämään ja asioihin.
Hesarissa tuota aihetta on käsitelty lähes päivittäin. Sarjakuvassa.
Siinä tytöt kinastelevat pojasta joka ei kiinnosta pätkääkään kumpaakaan.
Kunhan luulevat toisen haluavan seukata pojan kanssa.
Siitä on seurannut pitkä ja lihava riita kunnes selvisi, että kumpikaan ei oikeasti halua poikaa.
Poika jäi tietysti hölmistyneenä kuin nalli kalliolle ja lupasi kirjoittaa kaiken kokemansa paperille, että voi näyttää sitten joskus psykiatrille.
Sarjakuvan tytöt lienevät alle kymmenvuotiaita.
Minkä ikäinen sinä olet?
Mä olen erään exän uusi tyttökaveri ja ero on tullut entisen vaimon uskottomuuden takia. Silti ko.ex puuttuu poikakaverini elämään joka tavalla ja tilanteessa kuin tilanteessa. Se on todella kamalaa kaikille osapuolille ja johtaa lopulta isolla todennäköisyydellä meidän suhteen loppumiseen. Olepa todella tarkkana ettei sulla tilanne lipsu samaan!! Tsemppiä nykyisen miehesi kanssa!
Miehenä ajattelen, että on omituista jos poikakaverisi antaa exän tulla pompottelemaan asioita niin että suhteenne kärsii.
Itse en antaisi vastaavassa tilanteessa tapahtua noin. Ex-vaimoni on täys narsisti ja todella hankala ihminen, mutta olen omalla jykevyydelläni pitänyt hänet aina "pari metriä" asioista irti.
Arvostan kaltaistasi rohkeaa naista. Kumpa törmäisiin vastaavanlaiseen ihmiseen.
Ajattelitko, että exäsi eläisi koko elämänsä yksin, sinua muistellen, sairasta.
Haluaisitko verrata tätä uutta itseesi, oletko kauniimpi, lihavampi/laihempi, älykkäämpi, enemmän tienaava, empaattisempi. Noilla asioilla ei ole mitään merkitystä, jos exäsi on löytänyt ihmisen elämäänsä. Yritä edes kasvaa tuollaisen omistushalun yläpuolelle.
Tämä oli kaikista näistä vastauksista ehdottomasti paras. Kiitos.
Nyt tiedän mistä tunteeni johtuvat. Nyt voin yrittää päästä niiden yli.
Tätä sinun neuvoasi kannattaa muidenkin yrittää toteuttaa, ja mieluusti jo avioliiton aikana.