Enemmän palkkaa kuin sinä, voisitko kuvitella että hoitaisit perheen pieniä, alle kouluikäisiä lapsia jos nainen toisi teille leivän pöytään:
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2008/11/745073
Veikkaan ettei monenkaan miehen kunnia ja itsetunto kestäisi ihan käytännössä moista tilannetta???
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2008/11/745073
Veikkaan ettei monenkaan miehen kunnia ja itsetunto kestäisi ihan käytännössä moista tilannetta???
Vastaukset 25
Vanhimmat
vuotiaaksi asti.
Sen jälkeen lapset tarhaan ja molemmat mielenkiintoisempien askareiden pariin. Tekee kaikille hyvää.
Ja siksi minulla ei lapsia olekaan. Noin muuten voisin olla kotivävynä, jos nainen elättäisi minut. Ei yhtään kävisi itsetuntoni päälle ja viriilinä miehenä kyllä saisin aikani kulumaan ilman työntekoakin, jos vain rahaa olisi tarpeeksi. Siis korostan: tarpeeksi.
Mä tunnen yhden isän, joka jäi hoitamaan alle 3v. lapsiaan vuodeksi kotiin. Kävi kotiäitien kanssa puistoissa ja lastenkerhoissa. Oli kuulemma erittäin suosittu ja kehuttu mies sen vuoden. Tämä siis erään kotiäidin kertomaa, joka pyöri samoissa piireissä. Mies pienen lapsen kanssa kulkemassa tuolla kaupungilla kerää vain ja ainoastaan positiivisia katseita ja kommentteja, veikkaisin.
En ole kade uratykkimuijille, mutta en taas voi ymmärtää miten nainen voi pienet lapsensa lähes hylätä.Miten joku kestää olla erossa lapsistaan kun ne on vielä nukkemaisen söpöjä! Isoina niitä ei saa takaisin pieniksi!Olen itse tosi keskivertopuurtaja ammatillisesti mutta jos tulisin äidiksi mä panostaisin.Olisi hiukan ehkä perinteisnaisellista hoitaa lapsia työn kustannuksella mutta pieni lapsi on fyysisesti kiinni enemmän äidissä, vaikka isäänsäkin toki rakastaa.Eli en pysty samaistumaan sinuun.
sen tunne-elämä ei ole riittävän kehittynyttä.
Se vain pyrkii vaistonvaraisesti miellyttämään niitä ihmisiä, joista sen elämä ja hyvinvointi riippuu.
Eipäs hysterisoida siellä takarivissä.
nännissä?
Onhan niitä lypsykoneita ja maidon voi aina uudelleenlämmittää.
Eikö ole kuitenkin hienoa, että eri vaihtoehtoja tuetaan? Lasta voi hoitaa kotona joko isä tai äiti tai lapsi voidaan viedä päivähoitoon. Jotkut kun ovat kotonaviihtyvämpää sorttia kuin toiset.
"...en taas voi ymmärtää miten nainen voi pienet lapsensa lähes hylätä..."
en voi ymmärtää miksi mies siittää läjän lapsia vaikka ei halua näistä huolehtia/näihin tutustua/viettää aikaa näiden kanssa. Kylmää mielestäni. Imetysvaiheen jälkeen lapsi ei ole äidissään yhtään sen enempää kiinni kuin isukissa - lapsi kiintyy siihen, joka häntä sillä hetkellä eniten hoivaa. Ikinä en tekisi lapsia miehen kanssa, joka ei suostuisi jälkikasvuaan hoitamaan. Ihanneratkaisu olisi puolet ja puolet - minä kotona ekan puolikkaan (imetys) ja mies toisen ja sitten lapsi vaikka parivuotiaana päiväkotiin. Saisi kumpikin vähän tatsia lastenhoitoon ja kotivanhemmuuteen, lisäksi kummankaan ura ei kärsisi niin paljon.
Ei se kunnia ja itsetunto olisi se ongelma.
Ne ei menis sen naisen palkan takia vaan sen takia kun hermoni olisivat riekaleina kakaroiden kanssa ja tuntisin olevani huono isä ja ne muksut käyttäis mua pomppulinnanaan ja parisuhde menee päin helvettiä mun kitistessä lähinnä sitä kuinka raskasta ja ankeaa mulla on kun nainen tulee väsyneenä töistä kotiin ja haluaa levähtää ja mä lykkään karjuvat penskat sille. Tuntisin samalla valtavaa riittämättämyydentunnetta, väsymystä ja kuitenkin huonoa omaatuntoa koska tiedän että se toinenkin on väsynyt.
Sitä siitä tulisi. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen palkan kanssa.
Jos mun mieheni tienaisi enemmän kuin minä, jäisinkö kotiin hoitamaan pieniä lapsia? En. Jonkinlainen osittainen hoitovapaa tms. voisi onnistuakin, mutta täyspäiväiseksi kotiäidiksi en aio äitiysloman jälkeen jäädä, jos vain suinkin mahdollista. Näin sanon nyt, katsotaan mitä todellisuus tuo tullessaan.
mutta kaipa siihenkin tottuisi. Ei oikein pysty olemaan toimettomana, paitsi vapaapäivinä helposti.
että pienten lasten hoitaminen kotona ei tarkoita toimettomuutta.. :) Ainakaan sen perusteella mitä olen (rättiväsyneiden) kotivanhempien kanssa jutellut.
minulle jäi päähän mielikuva "nainen töissä ja minä kotona" :)) Mutta joo lasten kanssa se olisi tosiaan toista.
Mutta jos järjellä ajattelee (tai jos yrittää patistaa aivoa ajattelemaan), niin mielestäni sen kannattaisi käydä töissä, kumpi enemmän hankkisi. Joten jos olisin se huonommin toimeentuleva, niin eihän siinä olisi paljoa vaihtoehtoja.
Ehkä sen lastenhoidon oppisi, kun oikein yrittäisi.
työkaverin mies hoiti vuosia kahta pientä tyttöä kotona, sillä aikaa kun nainen kövi töissä, eikä kenenkään kunnia kärsinyt.
Lapset on tasapainoisia nykyäänkin.
siis maatalousyhteiskunnassa toitä tehtiin yötä päivää, mutta työpaikka oli omassa pihassa ja kakarat siellä mukana. Nykyaikana: isäni on hoitanut nuorempia sisaruksiani, kun äiti on ollut ulkomailla tutkimustyössä. Äiti on siis korkeammin koulutettu eikä se ole isälleni mitenkään ongelmallista. Terve itsetunto kai.
olisi kumpikaan koetuksella. Miesten maailmassa kotiin jääminen ei ole koskaan tainnut olla ihan realistinen vaihtoehto, muutamia poikkeustapauksia lukuunottamatta.
Tarkoitan sitä, että kun poika kasvaa mieheksi, sellaista vaihtoehtoa ei mitenkään esitetä.
Naisista en tiedä, mutta kertokaa te naiset: kun olette olleet kasvuiässä, onko se jotenkin ollut esillä mahdollisuutena, kotiäitiys?
Miehille sitä ei mielestäni koskaan esitetä potentiaalisena mahdollisuutena, ennen kuin sitten aikuisena vaimo saattaa saada tuollaisia luovia ideoita. Silloin se taitaa yleensä olla liian myöhäistä.
Eli miehet vaan kasvavat siihen itsestäänselvään rooliin, jossa ollaan isänä, mutta iltaisin, töiden jälkeen. Se kuuluu samoihin itsestäänselvyyksiin kuin miehen rooli erotilanteessa: mies lähtee kodista, nainen jää, hoitamaan sekä lapsia, että kotia.
Minulle ei missään vaiheessa ole tietoisesti tuputettu minkäänlasita äitiyden roolia. Oma äitini hoiti meitä kotona, mutta en missäääääään tapauksessa ole itse ajatellut jäädä vuosikausiksi kotiäidiksi, jos vain suinkin mahdollista. Meillä todennäköisesti käy niin, että mies pitää ainakin osan vanhempainvapaakaudesta. (Usemmitenhan äiti on kotona sekä äitiys- että vanhempainvapaakauden)
Kyllä se miehen kotiinjääminen tänäpäivänä on ihan oikeasti realistinen vaihtoehto siinä missä naisen jääminen kotiin. Mies on lapsen vanhempi siinä missä äitikin. :)
jos noin on, että nykypäivän nuoret miehet oikeesti voivat ajatella kotiin jäämistä. Mulla ei todellakaan ole mitään sitä ajatusta vastaan.
Siihen aikaan kun minä tein lapsia, ei isille tainnut olla tarjollakaan vanhempainvapaata. Tai jos oli, niin se oli niin uutta, että meni meiltä ohi.
Se uutuus siihen aikaan, 80-luvulla ja ihan 90-luvun alussa oli se, että isä meni synnytykseen mukaan. Niissä talkoissa olin kyllä, vaikka siitä ei arjessa käytännön hyötyä ollutkaan.
Eipä tuo haittaisi yhtään. Tosin lapsia ei ole eikä tule.
sitä vastaan olisi.
Tai ei jäänyt, vaikka ois ollut mahiskin.
Eipä kai ole luonteeltaan sellainen kodinhengetär tyyppi :D
Ei silti miekään en oo semmoin ihminen, että kiinnostais olla kotosalla lasten kanssa niin kauan kun ne menee kouluun. Ei miulla pää kestäis.. Töihin meno on tietynlaista terapiaa :)
jo parhaillaankin. Tienaaminen ei ole ongelma vaan se että en jaksais kersojen kanssa, mielummin menisin vaikka myymään persettäni kadun kulmaan jotta saisin sillä ne päivähoitorahat kasaan.
monienkaan hermot kestä niitä omia jälkeläisiä.
Tosin toista se on sitten isoisänä ollessa, oikein kinutaa että saa hoitaa lapsenlastaan ettei sitä tarvitse muualle hoitoon viedä, niin ja muskarissakin viihdytään, puhumattakaan leikkipuistoista. :>>
Saman huomannu. Sit oli ihan pakko ostaa sitä, tätä ja tuota, kun ne oli niin kivoja :)
Viedään niitä lapsenlapsia paikasta toiseen ja järjestetään kaikkia kivoja juttuja :)
komentaa saa omaa lasta, kun lapsen pitää antaa olla lapsi ja vitsi mitkä huudot itse aikoinaan sai samoista asioista jotka sallitaan hymyillen/päätä paijaillen lapsenlapselle/lapsenlapsille :>>