Kuuntelin tuossa viikonlopun alkamisen kunniaksi Janacekin oopperan The Macropulos Case. Vähän hämmentyneeksihän se jätti. Olisi mukava lukea kohtalotovereiden kokemuksia ko. oopperasta, että avautuisi vielä enemmän tämä tuotos.
Mieleen tuli, että onko tämä jonkinlainen parodia oopperasta. Onko tässä tarkoituksella vedetty oopperadiivailu niin yli kuin se on mahdollista viedä? Juonena tarjoillaan aluksi lainopillisia kiekuroita, tylsää kuin mikä. Sitten juoni kääntyy ihan toiseen laitaan, niin älyttömäksi että edes Juhan af Grann ei olisi saanut moista aikaan.
Vai pilkataanko tässä minua, kuulijaa joka kuvittelee nauttivansa länsimaisen sivistyksen ehdottomasta huipusta?
Pidin tästä oopperasta todella. Olisi hauska nähdä tämä joskus livenä. Sopraanollehan tämä tarjoaa mahtavan tilaisuuden diivailla koko rahan edestä.
Mieleen tuli, että onko tämä jonkinlainen parodia oopperasta. Onko tässä tarkoituksella vedetty oopperadiivailu niin yli kuin se on mahdollista viedä? Juonena tarjoillaan aluksi lainopillisia kiekuroita, tylsää kuin mikä. Sitten juoni kääntyy ihan toiseen laitaan, niin älyttömäksi että edes Juhan af Grann ei olisi saanut moista aikaan.
Vai pilkataanko tässä minua, kuulijaa joka kuvittelee nauttivansa länsimaisen sivistyksen ehdottomasta huipusta?
Pidin tästä oopperasta todella. Olisi hauska nähdä tämä joskus livenä. Sopraanollehan tämä tarjoaa mahtavan tilaisuuden diivailla koko rahan edestä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Friikki tarinahan se on, tshekeillähän on aina ollut viehtymystä vähän outoihin juttuihin ihan Kafkaa myöten. Vanheneville, luonteikkaille diivoillehan tuossa on mahtava rooli, ja veikkaisin Karita Mattilankin liittävän sen kymmenen vuoden sisällä hienoihin Janacek-rooleihinsa Jenufan ja Katja Kabanovan seuralaiseksi. Voisi olla, että se silloin pedataan hänelle myös Kansallisoopperaan.
Viimeksi kun kappale pyöri Metissä niin yksi tenoreista muuten kuoli sydänkohtaukseen kesken esityksen.
Villi arvaus: moraalinen krapula. Verdin ajoista lähtien on ollut monia, sanoisiko heitä Wagnerin hengenheimolaisiksi, jotka ovat halunneet tuomia viihteellisen musiikin. Ihan ulkomuististakin tulee lukuisia esimerkkejä. Joku (tosin en muista nimeä, enkä saunan ja saunakaljan pehmittämänä jaksa kaivaa lähdeteoksia) sanoi, että Straussin (siis Richard) kuunteleminen on kuin bordellissa käynti: sillä hetkellä taivaallista, mutta jälkeenpäin tulee syyllinen olo. Verdin oopperoille tuhahdettiin: ”hyräiltäviä melodioita!” Straussin Salomea ja Elektraa pidettiin avantgardistisina teoksina, mutta Ruusuritarin kohdalla häntä moitittiin sielunsa myymisestä mammonalle. Camille Saint-Saëns sävelsi Eläinten karnevaalin salanimellä, jottei häntä pidettäisi viihdemusiikin säveltäjänä. Ja Bülow leimasi Verdin Requiemin ”kirkko-oopperaksi”.
Pitkä johdanto, mutta lähestytään asiaa. Historiallisen Tshekinmaan pääosia olivat Böömi ja Määri (sekä Silesia), joista Böömiä pidettiin enemmän eurooppalaisena sivistysmaana ja jälkimmäistä maatalousvaltaisena takahikiänä. Janaček oli nimenomaan Määristä kotoisin, ja yksi hänen ambitioistaan oli osoittaa, että Määristäkin voi nousta merkittävä säveltäjä (Dvorak oli kotoisin Böömistä). Ennen Makropoulosta Janaček oli säveltänyt hyvinkin dramaattisia oopperoita, mm. Jenufan ja Kat'a Kabanovan, mutta viime mainitun jälkeen satuoopperan Pieni ovela kettu, joka oli ensimmäinen, kenties vieläkin ainoa ooppera, joka perustuu sarjakuvahahmoon. Siitä tuli huippusuosittu. Janaček saattoi kuvitella, että historia muistaa hänet vain Ketusta, mikä olisi voinut pahemman kerran ketuttaa häntä jälkeenpäin. Ketun jälkeen hän saattoi tuntea tarvetta käydä haastavamman teoksen kimppuun. Makropoulos oli olemassa näytelmänä ennen kuin Janaček teki siitä oopperan. Kuunteluelämyksenä Makropoulos ei mielestäni ole kaksinen, vaan kyseessä on sävelletty tarina (paino sanalla ”tarina”).
Nuo seikat selittävät vähän tapausta.. Tsekit ovat omalaatuinen kansa; saati kun tulee Tsekin takahikiältä ja haluaa todistaa osaavansa luoda elämää suurempaa taidetta..
Olisipa kyllä kertakaikkisen hienoa nähdä Karita Mattila vetämässä tätä roolia Helsingissä. Samalla voisi Kettuoopperankin ottaa ohjelmistoon, kun nyt nuoriakin halutaan houkutella oopperan pariin.