Viimeksi anoppi oli ostanut kakun äitienpäiväksi, vaikka kerroin että ollaan dieetillä..
Kun en sitä sitten syönyt, tämä heitti kakun roskikseen ja rupesi paiskomaan astioita..Enää en uskalla mennä sitä pakkokakkua katsomaan, kun olen vieläkin dieetillä...
Anoppi sanoi, että ei se nyt yksi pala, mutta olen sokeriholisti ja tiedän mitä se yksi pala tekee...
Kun en sitä sitten syönyt, tämä heitti kakun roskikseen ja rupesi paiskomaan astioita..Enää en uskalla mennä sitä pakkokakkua katsomaan, kun olen vieläkin dieetillä...
Anoppi sanoi, että ei se nyt yksi pala, mutta olen sokeriholisti ja tiedän mitä se yksi pala tekee...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minä olen myös "sokeriholisti" ja taistelen makean kanssa, joten ymmärrän sen. Ota hyvä ihminen järki käteesi. Mitä kuvittelet itsestäsi? Jos sinun diettisi kaatuu yhteen kakunpalaan, niin olet todella hoidon tarpeessa! Herää myös kysymys, miten voit olla edelleen dietillä, olet siis ollut jo vuoden? Oletko sortunut vuoden aikana? Jos olet syynä ei ole ollut anopin kakku!
Teet itsestäsi nyt numeron ja pyörit oman napasi ympärillä. Hyviin tapoihin kuuluu maistaa (jos ei allergiaa yms.) ja siihen sinun diettisi ei kaadu. Jos haluat olla kaiken keskipiste älä missään nimessä ota ja muista mainita monta kertaa, että olet dietillä!
Kunnioita toisia ihmisiä, siinä sinulle ohje koko loppu elämäksesi!
Minun laskujeni mukaan äitienpäivästä on puoli vuotta ja jos ylipainoa on kolmekymmentä kiloa, niin ei se hetkessä lähde...Ei AA-kerholaisillekkaan viinaa tuputeta, koska tiedetään, että jos antaa pirulle pikkusormen niin se vie koko käden...
Olen ollut lukuisissa juhlissa ja aina on emäntä ymmärtänyt etten voi syödä makeaa eivätkä ole ruvenneet vuokseni kakkuja roskikseen nakkelemaan..Minusta se on lapsellista jos mikä.
Anopille ei pelkkä maistaminen riitä, vaan on otettava reilu murikka. Muuten se on turhaa astioiden likaamista..
Ihmiset, jotka eivät kunnioita toisten päätöstä huolehtia terveydestään ovat hoitoa vailla.
Olipa itseriittoinen ja vanhoillisen sairaalloinen vastaus.
Minä olen myös holisti, yhden sun toisen, mutta alkoholi ei onneksi kuulu näihin. Ja näin AIKUISENA osaan kieltäytyä, jos joku ei miunulle maita tai en halua sitä.
Aikuisuuteen kuuluu myös se, että osaa riisua vanhat "pitäisi"-fraasit mielestään. Esim, jos lapseni kieltäytyvät syömästä ("maistamasta") mummolla ruokaa siksi, että heillä on ruoka kotona, osoittaa se mielestäni vain varhaiskypsyyttä sekä kunnioitusta äitiään kohtaan. Ruoka-ajat kun on sovittuja ja mummolla ..kakun tupputtaminen arvattavissa.
Asianomaisen kieltäyminen ei tässäkään ollut se tarkastelun alainen asia, vaan anopin käytös. Taisit aikuisen otteellasi vain hienosti sivuuttaa oleellisen. Mutta jokainenhan meistä jolla on kukkuu-anopit tietää mitä se käytös voi olla AIKUISEN pahimmillaan.
Kyllä anoppisi pitäisi sen verran aikuinen olla että ymmärtää asian myös sinun kannalta. Ja taidan aavistaa millainen anoppi sinulla on , eli että pelkkä maistaminen ei riitä. Et pitää ottaa jumalaton annos ja maata ähkyssä puol tuntia aterian jälkeen et rouva on tyytyväinen... Nimim. Kokemusta on
Turhaa astioiden likaamista mitkään pikkupalat:)
Ihmeellinen tapa vielä koko kahvittelun ajan kytätä mitä kukin syö...ja ota lisää...ota ota...
Onko se nyt hyvää ja sillä ja tällä reseptillä tehty. Sieltä ja täältä ostettu ja sitärataa..
Jäinkin nyt kotiin, ettei rouvan tarvitse vuokseni hyvää kakkua roskiin laittaa ja tuntuu tosi hyvältä:)
Minulle riittää pakkosyöttö ja uskon, että lääkärit tukevat päätöstäni.Myös anopin pitäisi kannustaa eikä heittää romukoppaan päätöstäni laihtua.
myös minä pudotan painoa, mutta en ole puhunut asiasta kenellekään enkä taatusti puhu. Jos jossain on tarjolla herkullista kakkua otan, mutta vain pienen palan. Vastaavasti voin pihistää syömistäni jostain muusta. Jos joku tulee minulle selittämään, ettei voi syödä jotain herkkuja, joita olen hankkinut kenties suurellakin vaivalla, siksi että on dieetillä, on varmaa ettei tällainen ihminen saa enää kutsua meille. Mielestäni on epäkohteliasta käytöstä vieraalta narista emännälle, ettei voi syödä jotain koska on dieetillä. Jos ei syö, niin ei syö, mitä sitä selittelemään ja hakemaan muiden huomiota asialla. En minä vahdi sitä mitä kukin kattamastani pöydästä syö ja kuinka paljon. Joku syö vain pari pientä suolapalaa ja pari keksiä, ok. Joku toinen ottaa kaikkia seitsemää sorttia ja vielä santsit, entä sitten. Mutta syömistensä selittely ei ole hyvää käytöstä.
Vaihdetaanpa tuohon *dietillä* sanan tilalle esim. diapeetikko. Eikö hänkää saa sinulta kyläkutsua, kun *sairaus* on tullut tarjoilujen esteeksi?
Omasta mielestä on niin, että jokainen voi ottaa mitä haluaa. Tai jättää ottamatta. Jos anoppi on tietoinen miniänsä dietistä. Niin silloin on tyhmyyttä tyrkyttää leivonnaisia miniälle.
Ei alkoholistikaan ota tarjottua paukkua, tyrkytyksistä huolimatta. Jos katastrofi on tiedossa.
Jos joku on etukäteen ilmoittanut, ettei tarvitse vaivautua?
Voisithan hommata jotakin kevyttä. Näin viestit vieraillesi, että kunnioitat heidän päätöstään ja jos ei nekään kelpaa, niin sitten olisi jo aihetta suuttua..
mutta jos toinen kyttää ja pakottaa ottamaan, niin kai jotakin on sanottava. Ei se ole huomion hakua..
Samaa mieltä olen..kyttääminen on huonoa käytöstä..
Joku hörppää vaan kahvit..
syömisiäni anopille. Yleensä kun anoppilaan ollaa menty niin sil on aina pullaa ym, vaikka hyvin tietää, ettei kukaan niitä syö..ehkä joskus yks pulla.
Ennen käytii joskus syömässä, kun he pyysivät, mutta mä en ole puoleentoista vuoteen heillä enään syönyt..ja miksi niin...ensinnäkin astiat on uonosti pessy..ei kiinnosta syödä haarukalla jossa on vanhoja ruoanjämiä, niinkuin lautaisissa sitä on myös. Joka kerta kun tuli syötyy, meni vatta illal aina sekasin. Vois päätellä et ei ole hygienia siel kohallaa... välillä löytyy ruoan seasta koiran karvoja ja siinä vaihees mul menee ruokahalu.
Eli nyt kun ollaa siel käyty esim syömäs, niin olen todennut vaan et "ei oo nälkä" tai jos ollaa käyty kahvil niin oon joko ottanu kahvii tai sitte sanonu et ei pysty juomaa vattan takia.
Vähän pettyneenä on sitte ollut, mutta en kehtaa sanoa että sun ruoka kalustos on likasii edellee...siittäkös ne vetää hernees nenää.
Nyt en oo anoppilas käyny kevään jälkee...enkä mene.
...tekee sen, että olet ainaisessa ristiriidassa oman elämäsi kanssa. Olen itsekin sokeriholisti ja toki ongelma on yksilöllinen, mutta mitä vähemmän sokeria syö sen paremmin sen makuun reagoi. Siihen tulee ajan kanssa vastenmielisyys ja omalla kohdallani kykenen ottamaan läpinäkyvän siivun kakkua lankeamatta sokerin hurmaan. Silloin saan olla rauhassa ympäristön paineilta ja kun tarpeeksi kehun kakun makua kukaan ei edes kiinnitä millaisen määrän otan, joten oletko koskaan ajatellut ryhtyä diplomaattisemmaksi? Sokeriholismissa pahinta ovat ns piilosokerit, joita ei aina edes tunnista ja huomaa.Minua jollain tapaa ärsyttää tyylisi, koska se joka aidosti ongelmaa vastaan kamppailee ei todellakaan tee tilanteestaan numeroa. Etkö voi ehdottaa anopillesi muuta kakun tilalle esim. jos hän on hyvä tekemään salaatteja, niin pyydä että seuraava juhla vietettäisiin salaatin merkeissä? Tartteeko sitä olla niin hirmuisen avuton?
Pystyisin ottamaan läpinäkyvän siivun, mutta anopista se on turhaa astioiden likaamista..
Hän itse se kyttää mitä kukin syö ja kuinka paljon..
Hittojako se siitä numeron teki..Minulle olisi riittänyt pelkkä kahvi, mutta ei..Rouva vetää herneet.
Minulle on aivan sama mitä meillä vieraat syö tai jättää syömättä. Ei se ole epäkohteliasta. Laitan loput pakastimeen ja tarjoan myöhemmin.
Mikä siinä oli numeron tekoa? Sekö, että sanoin anopille etukäteen ettei meitä varten tarvitse kakkua hommata, vai sekö etten sitä sitten maistanut?
Jos minulle joku niin sanoisi, hommaisin kakun jos itse sitä söisin. Laihduttajille voisin tehdä vaikka voileipiä...syökööt tai ei.
30 kiloa on sen verran paljon, että kaikkien läheisten pitäisi tajuta tukea, kun on sentää kyse jo terveydestä.
Olisin itse tehnyt saman päätöksen kuin sinäkin.
Anna ajan kulua ja sitten kun olet laihtunut niin soittele etukäteen ennen kuin menet ja yritä hieroa rauhaa, pyydä vaikka hedelmiä tarjolle, jos tulee kakusta puhe. Jos ei sittenkään mene perille, niin anna olla, turha syyllistää itseään siitä että haluaa olla terve!
t: toinen 30 kg sokerinarkkari