samaa paskaa. Mulla siis menee hermot totaalisesti, meniskö sulla. esim. tänään vaimon auton jarrujen korjauksessa tapahtui seuraavaa. Alotin homman klo 12.15 vesisateessa, kylmässä maassa kierien auton alle n. 25 cm tilaan ja takaisin kymmeniä kertoja hakien välillä työkaluja jne. Vaimoni lähtiessään kävelylenkille kysyi voiko hän tehdä jotain ? No mitä se vois tehdä. Oikeesti. lenkkivaateissaan ja muutenkaan. No kierin siellä pari tuntia. Vaimo tuli kävelyltä, märkää oli ollut. Kierin edelleen siellä maassa sen paskan alla lyöden päätäni ja mitä vaan mihin vaan, vettä tuli aivan saatanasti, ja pipo oli löysä. Aina silmillä tai jossain. Ja homma ei edenny ei mihinkään. Joskus puol neljä menin sitte sisälle ottaa vaikka kahvii tai jotain ja vaihtaa vähän kuivempaa. No siellä oli tasasen viile fiilis sisällä, varmaan siksi kun olin tietysti pikkasen kiukkunen. Moni varmaan ei olis ollu, mutta mun luonne nyt alkaa prakailee tolleen 3 tunnin jälkeen. No siinä sitten tiuskin ja murahtelin ja paiskasin jääkaapin oven kiinni, ni tietysti siitä se ovi hylly läsähti aivan palasiks ja kaikki lihalimikuutiot ja mitä fucking voita siinä oli lenteli sinne makkaroitten ja jauhelihojen sekaan. No sillon tietysti käämi kärähti ja volyymit nousi ja huusin, että kyllä mää senkin korjaan, kätevä kun oon vittu saatana. Akka lähti samantien, veti koutun niskaan ja tytön autolla nastat ropisten pihasta. Minä siinä sitten sitä kaappia yritn viritellä jollain liimalla, joo-o.
Vedin kupin kahvia ja sen romun alle kierimään. Viiteen asti yritin saada jotain tolkkuu siihen rimpulaan, ja sitten piti alkaa ruoan tekoon. Mun vuoro lauantaina. No kauppaan hakeen ja kotiin jotain nakkikastikkeen tapaista. Ja takasin sinne satanan paskan alle.Kaheksan jälkeen sitten lopetin, kai siinä jarrut on, joku muu saa testata. Menin saunaan lämmitelemään ja sitten hiukan alko helpottaa, kun sai sen kuitenkin jotenkin nippuun se romun, kai.
No akka on ollu hiljanen nyt sitten koko illan. Oon kyselly siltä, että mitä voisin tehdä, ja mikä sua harmittaa. ei mikään. on olevinaan aina niin hyvä ihminen. Mut ei oo koskaan 30 vuoden aikana pystyny antamaan mitään tukea sillon, kun joku asia tilhettää. Vaikka kuinka mitätön asia, niinkun jonkun paskan jarrut. Ja sitten palaa hermot, ja siitä sitten vielä joudut kärsimään, kun oot niin vitun huono ihminen, ettet pysty olemaan viilipytty. Kyllä minäkin jonkun tunnin jaksan taistella lankaa neulansilmästä, mutt sit menee käämi. Sitten yrität hyvittää ja kysellä ja mitä vaan, ja toinen on niinku sä olisit sitä jotenkin loukannu.
Ja mitään ei voi tehdä. Mitään ei voi tehdä.
Aina sama juttu. Kokov yhteisen elämän on rakentanu ja pyrkiny olemaan siinä. Eikä haluis luovuttaa. Mut hukkaan tuntuu menevän. Sillon kun on hyvin asiat kelpaa kyllä kaveriks, mut heti jos jotain vaikeeta tai paskaa tulee oot yksin siinä lurimuksessa ja vastuussa sittren vielä siitä, että huonotuulesi on pahoittanut hänen mielensä. Ja anteeksipyyntösi on arvoton, sitä ei huomioida, vain kylmä katse, jos sitäkään.
Milläs tästä lähdet, kauhee homma siinäkin jos kaiken jaat ja tappelet ja lähdet omilles.
Kylmä ihminen, ja persettä ei saa nuolla eikä muutenkaan pussailla. Äkkii sitten on se yleisin kommentti, vaikka oon hyvä paneen.
Mitäs tehrää ?
Vedin kupin kahvia ja sen romun alle kierimään. Viiteen asti yritin saada jotain tolkkuu siihen rimpulaan, ja sitten piti alkaa ruoan tekoon. Mun vuoro lauantaina. No kauppaan hakeen ja kotiin jotain nakkikastikkeen tapaista. Ja takasin sinne satanan paskan alle.Kaheksan jälkeen sitten lopetin, kai siinä jarrut on, joku muu saa testata. Menin saunaan lämmitelemään ja sitten hiukan alko helpottaa, kun sai sen kuitenkin jotenkin nippuun se romun, kai.
No akka on ollu hiljanen nyt sitten koko illan. Oon kyselly siltä, että mitä voisin tehdä, ja mikä sua harmittaa. ei mikään. on olevinaan aina niin hyvä ihminen. Mut ei oo koskaan 30 vuoden aikana pystyny antamaan mitään tukea sillon, kun joku asia tilhettää. Vaikka kuinka mitätön asia, niinkun jonkun paskan jarrut. Ja sitten palaa hermot, ja siitä sitten vielä joudut kärsimään, kun oot niin vitun huono ihminen, ettet pysty olemaan viilipytty. Kyllä minäkin jonkun tunnin jaksan taistella lankaa neulansilmästä, mutt sit menee käämi. Sitten yrität hyvittää ja kysellä ja mitä vaan, ja toinen on niinku sä olisit sitä jotenkin loukannu.
Ja mitään ei voi tehdä. Mitään ei voi tehdä.
Aina sama juttu. Kokov yhteisen elämän on rakentanu ja pyrkiny olemaan siinä. Eikä haluis luovuttaa. Mut hukkaan tuntuu menevän. Sillon kun on hyvin asiat kelpaa kyllä kaveriks, mut heti jos jotain vaikeeta tai paskaa tulee oot yksin siinä lurimuksessa ja vastuussa sittren vielä siitä, että huonotuulesi on pahoittanut hänen mielensä. Ja anteeksipyyntösi on arvoton, sitä ei huomioida, vain kylmä katse, jos sitäkään.
Milläs tästä lähdet, kauhee homma siinäkin jos kaiken jaat ja tappelet ja lähdet omilles.
Kylmä ihminen, ja persettä ei saa nuolla eikä muutenkaan pussailla. Äkkii sitten on se yleisin kommentti, vaikka oon hyvä paneen.
Mitäs tehrää ?
Vastaukset 43
Vanhimmat
uskaltaisi joskus taas puhua sulle?
hakannu en oo muuta ku päätäni seinään....
ihan tosissani juttuasi ottanut
Mutta vaikka huutaisi vain 1 h viikossa, tai 1 h kuukaudessa, sekin tekee suuren vahingon.
Ja hakkasithan sinä jääkaapin oveakin. Sekin on pelottavaa.
on tietysti ei hyvästä. Ja siitä olen saanu kärsiä, mut kun se vois välttääkin. Siis mun rahkeet ei riitä sen kontrollointiin, mut vaimo viisampana vois ennakoida tilannetta. Eikä se peloissaan ollu, ei vaan jaksanu kuunnella tietenkään sitä purkausta.
Sen jääkaapin oven mä vaan suljin tarmokkaasti, en mä sitä mitenkään hakannu. Siihen se sitten vaan levahti.
Mun olis ehkä kuulunu syntyy johkin italiaan tms, jotenkin on tota temperamentii siunaantunu. Mut rakkautta myös !
yirtät sanallisesti tuoda ilmi sitä (huutamatta) miten paskamaista on siellä sateessa rypeä kotiskon alla (ymmärrän täysin, samanalaisia tilanteita oli meilläkin). Jotenkin "voivottelisit" voi vittu miten pitää sataa ja miten vittumoista se on.
Tuollainen voivottelu ja asioiden kommentointi on naisellinen tapa purkaa asioita, mutta herättää vähemmän huonoja reagtioita kuin ruveta yhtäkkiä huutamaan. (Mikä taas on miesten tapa, ensin hammasta purren hiljaa ja sitten täysi perkelehelvetti):
resurssit vaan riitä. Siinä kun oot muutaman tunnin jotain koittanu viritellä ja tuut sisään vettä valuen, rädet ruvella ni ei pysty alkaa "huh-huh, onpahan huonot olosuhteet tuohon autosi jarruremontiin, h-mmm. No ei mitään, vaihdan vain kaikki vaatteet ja yritän jatkaa, rakas".
Enkä mä itteeni ihan maailman kovimpana jätkänä pidä, hävettää, kun hermo sprakaa.
Mut oikeessa oot, pitäis vaan pystyy.
ottaa vähän toisin sen kysymyksen "voinko tehdä jotain?" Ois ehkä hän voinut hakee niitä työkaluja ym. ettei sun ois tarvinnu mönkii sieltä auton alta aina pois. Auttamista sekin...
Näytä vaikka vaimolles tää sun purkaukses täällä palstalla. Veikkaan, ettei hänellä oo hajuakaan siitä, mitä sun mielessä liikkuu, siks "viilee fiilis". Eihän voi tietää mikä mättää, jos sen ilmasee vaan kiroilemalla ja jääkaapin ovea mäiskimällä.
Miten sulle uskaltaa tukea antaa, jos sen tuen tarpees ilmaset huutamalla ja kiroilemalla???? Eihän kukaan täyspäinen sukella suoraan huutavaan helvettiin! Opettele ottamaan apua vaimoltas vastaan silloin, kun hän sitä tarjoaa. Ei oo sun asias miettiä mitä hänellä on päällään silloin kun apuaan tarjoaa. Jos kaiken avunannon/osallistumisen tyrmäät noin ja sitten kiukuttelet niin ettei sulle mitään uskalla sanoa, niin ei se oo sun vaimos vika.
Uskon, että et haluais luovuttaa, mutta ei kukaan asioita yksinään muuta.
Hienoa, että suhteenne on jatkunut 30 vuotta!!! Moni ei siihen pysty tänä päivänä! Oot varmasti ihan asiasta monesti suuttunut, mutta ei me vaimotkaan olla ajatustenlukijoita vaikka miten pitkä liitto ois takana. Auttaisit edes pikkasen :)
tarkotti, mut tekniikasta senverran, että kun hän nyt ei erota ruuvimeisseliä ja kiitoavainta niin käytännössä siitä olisi jo alkanut varmasti tilanne. Ja en mä siinä tilanteessa apua vielä tarvinnu.
Juttu on niinku siinä, että jos mä jotenkin saan puristetuu tollasen homman läpi, ja se tökkii, ja hermo pettää, niin toivois jotain sen suuntasta, ett "paina paina, väsytä se paska" tao jotain. Mut, kun irrottautuu koko yhteisestä elämästä, ja jättää sen koko sotkun, minkö tietysti olen aiheuttanutkin, yksin mulle selvítettäväks. Ja ainahan mä ne oon selvittäny.
Eipä siinä mittään. Mutta, kun pyytelen anteeksi, ja yritän hyvitellä miten vaan, ni kohtelee mua kuin ilmaa. Niinku miks ?
Kyllä mä voin sanoo, että oon kyllä autannu, aina ! Tää on aika uskomaton tapaus juu tää rouva lopuiks.
ja ostin vaijerisetin ja kävin auton alla ja totesin, että jarrurumpuja pitää purkaa, jotta vaijerin pystyy vaihtamaan ja tilasin huollon saman tien.
Mulla autotyömaa on katoksella varustettu sepelipohjainen, mutta korkealle nostava tunkki tai teline puuttuu, joten surkeissa oloissa ja huonoilla työkaluilla tekeminen on tyhmää ja nopeammin ja edullisemmin tulee valmista korjaamossa.
Samalla saavat vaihtaa myös talvirenkaat alle, jos kerran takapyörät joutuvat irrottamaan.
mutta oispahan yks elämänkokemus vähemmin ;)
Mut ei toi remppa ollu se mun murhe.
aito MIES !
näytti hyvälle tekstinäkin !
Olet hyvä kirjoottamaan.
Jatkossa säästyt turhilta ongelmilta, kun viet auton korjaamoon sen sijaan että itse yritä korjata sitä takapihallasi. Sillä aikaa kun auto on pajalla, niin lähdet vaimosi kanssa lenkille tai paikalliseen ravitsemusliikkeeseen lounastamaan. Jotkut asiat on vaan asenteesta kiinni. Kaikkea EI tarvitse itse korjata ja pitää ymmärtää mikä on elämässä tärkeätä.
Näillä eväillä eteenpäin...josko onnistuisi paremmin?
Kuka nyt vie autoaan moisen pikkuhomman takia korjaamolle...
Kyllä sinne lounaalle ehtii muulloinkin...
Ja ihanhan se on mukavaa, että ukko emäntäsä autoo laittelee, vaikka kuin hermo menee...
meissä kaikissa asuu pieni Runeberg.
Mikä vaan "kelpaa", jos tulee vaikeuksia. Ja kyllä mä perheen ulos vien syömään, leffaan, etelään, pohjoseen, uimaan, keilaan, teatteriin. On täs menty. Kaikki on kelvannu.
Paitti se, kun mulle tulee joku niin vaikee homma, ett käämi alkaa kärytä.
ja mun asenne on aina ollu se, että oon valmis sovittelemaan ja yrittämään. Joskus vaan väsyttää ja v..............
ollu toi remonnti se ongelma.
Täytyy pystyy. Tyhmää se on, mut ei aina vittumaista :) Joskus ne onnistuuki;))
Ja onhan se niin, että kun vaimo imuroi ja duuna safkat muutaman kerrran viikossa, lataa pesukoneet ja järkkäilee ne tsydeemit aina paikoileen, ni pakkohan se on munki jotain pätee ;)
Mut se juttu ei ollu se remppa.
Ai, että mitä tehdä?
No katsoa ihan ensimmäisenä peiliin. Ei tuollaista kukaan jaksa vittuuntumatta katsoa, kun aikuinen ihminen käyttäytyy kuin uhmaikäinen kakara, jos joku ei heti onnistu. Ja sitten tulee vielä sisälle ja paiskoo ja hajottaa. En minäkään sinulle mitään puhuisi siinä vaiheessa, vaan antaisin olla omissa oloissaan - myöskin sen anteeksipyynnön jälkeen... koska ihan aiheellista olisi miettiä, että voiko tuolle jatkuvalle kiukuttelulle jotakin oikeasti tehdä, muutakin kuin aina pyytää anteeksi.
Eli siis, peilissä näet ratkaisun avaimet, ota ne käyttöön tai jatka samaan malliin, mutta jälkimmäisen kohdalla varaudu siihen, että asiat eivät muutu.
Ja ei, en puolusta naista sen takia, että itsekin olen nainen. En sen paremmin jaksaisi lapsen lailla käyttäytyvää aikuista naistakaan.
herää naiselle kovinkaan pian, kun mies huutaa. Opetteles pitämään hyvänä ohi mennessäsi tms.
Entä oletko muistanut kehaista jostakin, mikä vaimollasi on onnistunut?
Mielestäni melko hyvästä ihmisestä on kyse, kun ei huuda takaisin, vaan väistyy hetkeksi poistumalla.
Olisit kiitollinen hänestä!
Molemmin puolin nuo ohjeet käyttöön, niin aika hyvää tulee, eikä tarvi kotoaan poistua lopullisesti.
Onhan selvää, että pitkässä suhteessa joskus rasittaa, mikä kenelläkin. Mutta se menee ohi.
Aika hyvä olet, kun ruokaakin teet. Minulla ei ole sitä iloa, mutta jotain muuta on.
Nämä sivut on hyviä, saa paineensa ulos puhallettua. Se Vkertoin on rumaa... En minäkään päästä nuoleksimaan sinne. Yök. Muuten on ok.
uhma päällä ! Ja kasvaa, kun ei saa rakkautta tai jotain tukee.
Mutt niin erillailla sitä ihmiset sit näkee maailman, mä yritän aina jelppii, jos jollain on murheita. En mä nää mitään järkee siinä, et jos jollain on voimat loppu, ni sit viel joku skaba, "kumpi puhuu ekaks on looseri"
olis voinu mennä niin paljon huonomminkin.
Kyllä mä sitä pitelen aina kun vaan sen ahdistettuu johkin mistä se ei pääse livahtaa. Ja kehun hiuksii ja silmii, ja ruokaa, ja avaan oven, ja sanon lapsille, että kuunteles, mitä äidilläs on asiaa. Mut ku vois vielä olla ilman noita tilanteita helpolla. Mut nyt on taas kaikki ok, seuraavaan kertaan. Onhan nää jutskat hiukan tässä vuosien varrella hiukan laantuneet.
Toi nuolemisjuttu on mun mielestä "vakava ongelma" sulla ;)
Hauska juttu...
"Kylmä ihminen, ja persettä ei saa nuolla eikä muutenkaan pussailla. Äkkii sitten on se yleisin kommentti, vaikka oon hyvä paneen."
...mut siis...olitsä ton viimeisen kohdan kanssa TOSISSASI...?:) (vai provoks tää oli)
mua ei ihan kauheesti naurattanu, kun lähin tännekin palstalle kirjottaan.
Mut sitaatit pitää totuuden sisällään.
Mä oooooooooooooooooooon
liian hyvä ollakseen tosi.Jos oli niin aika taukki oot joltai kohti.Toinen tarjoo sulle apua mut et huoli ja sit raivoot kun pitää itte punnertaa.Oma moka.
En ole koskaan ymmärtänyt miehien asenetta että päivällä räyhätään ja yöllä pitäs sit olla kun ei mitään ois ollutkaan.Paljonkos itteäs himottas jos eukko pitäs suoa jännityksessä kaikki päivät että millon palaa siltä käämi ja mistä ja sit vaatis yöt olee suuriorii.Häh kuin hyvin toimis?
Mites ois jos nostasitte kissan pöydälle ja puhusitte mikä on ja missä mennään.
Mitenkä on tunne et oli juttu vaan.
elämää on. Eikä varmaan miteenkään suuri draama, mut toistoina 30 vuoden aikana se alkaa väsyttäääää.
Ja pitää se mua jännityksessä, jos jopa voi onnistuu, vaikka en oo huutanukkaa.....
Toimii juu
paljoa viitti mitään puhua jos toinen on kuin myrkyn niellyt. Jos olen itse vihainen, en edes halua että joku yrittää olla "kiva", hiljaisuus on silloin paras vaihtoehto.
jopa tällänen duracell nauttii hiljasuudesta.
Mutta ei sitä kai voi toisten kustannuksella tehdä, eik se oo huonoo käytöstä
kerralla, kun muijan autolle pitää jotain tehdä, sanot, että rouva on hyvä vaan, kömpii sinne rotiskon alle itse yrittämään miten kauan hermo kestää. Lähdet itse lenkille ja teetkin pidemmän kiekan.
Jos muijan hermot kestää edes lenkin ajan, saa tehdä homman ihan itse, samalla tavalla pidät itsestään selvyytenä että se on sen duunia, eikä sun.
Jos sitä sitten väsyttää, vituttaa ja janottaa kun se on noussut auton alta, niin sä voit vetää nenän nirppaan ja lähteä edemmäks. Ei sun tarvitse katsoa tuollasta, ihme kun ei saa edes autoa laitettua.
välillä ihan kivaakin, mutta just toi, että kyseessä nyt kuitenkin hänen auto, ja mulla menee hermot sen kanssa, ja akka ei voi mitenkään kannustaa, vaan kattelee nenänvartta pitkin.
Kyllä siinä on mielessä ollu reissu jos toinenkin.
Vittu, sä olet ihan mahtava!...mikä persoona..teitä on harvassa..
joskus elämä täytyy kääntää ylösalasin, että tuntee taas elävänsä XD
tietysti kuulla tälläset kommentit välillä. Eipä sitä tiedä, voinhan mä ollakin.
Vaimo vaan ei diggaa aina, vaikka yritän olla raapimatta...
"ja jos hiihtää on pakko, niin mielummin murtomaa hiihtoa, kuin tasankoa silmänkantamattomiin"
Siksi yritän aina välttää tekemästä mitään
Vuosia sitten mun autoon tehtiin jarruremppa. Silloinen mies sen rempan teki ja minä olin koko ajan vieressä seurana/apuna. Vesisateessa sitä ei tehty - hullun hommaa. Opin siinä ojentelemaan työkalujakin ja jarruista kait keskiverto akkaa enemmän. Kun remppa jossain vaiheessa sitten tössäsi ja alkoi käämit kuumeta, niin totesin että se on ruokapaussi NYT. Pienen tauon jälkeen homma jatkettiin loppuun. Kun jarrut oli kunnossa, niin saunakin oli kuuma ja olut kylmää - olin nappaissut saunan päälle rempan loppusuoralla. Mikä tässä nyt sitten oli niin vaikeaa?
teoriassa natsata, mut toisimpa kävi.
Siinä kai se taika on, ettei päästä asioita niin pitkälle. että alkaa alaluomet nykii.
Joo, myönnän, että olisin voinu jotenkin junailla sen duunin parempiin keleihin, mut ku ei siinä pitäny mennä ku hetki....
vaimosi pelkää sun raivokohtauksia eikä ehkä uskalla tulla siihen auttamaan. Jos olet silmille sinkoavaa tyyppiä, niin turhaan sitä kerjää verta nenästään tulemalla siihen viereen - varsinkin jos ei tunne työkaluja ja saa varmaan siitäkin palautetta. Eikä sitä paljon tuollaista tulista kekälettä uskalla silitelläkkään - kulkee mieluummin pitkin seiniä ja odottaa jäähtymistä.
kun rauta on kuumaa ; )
Varmaan se ehkä voi pelottaakin, mut ei siihen oo muuta syytä kun ehkä se kova ääni. Luulisin että sitä vaan ottaa pattiin, kun äijä on hiilenä.
Mut just se juttu, että miksei sitten voi hyväksyä sitä anteeksipyyntöä, ja jatkaa elämää siitä, ilman mitään "kouluttavaa" mykkäkoulua.
Olenhan mä tunnustanu tän vikani(mikä tuntuu nyt täällä palstalla antavan musta sellasen kuvan, että en muuta teekkään) hänelle ja kaikille koko elämäni ajan.
Miksi hänen täytyy sitten ylläpitää sellasta kostomentaalia, eihän tässäkään tilanteessa mun hermojeni menetyksen syy ollu vaimo, vaan se auton paska, ja sitten minä itse kun en vaan osannu.( ja se jääkaapin ovihylly ;) )
Jos se olikin kade sille autolleen, kun se romu sai mun 100 % huomion ;)
Ja tosiaan, se oli hänen autonsa, jota korjasin, jos sillä nyt mitään väliäkään on.
Mut en mä hae syyllisiä, enkä haluu anteeksipyyntöjä, ainoastaan sellasta elämää, jossa voidaan avoimesti tuntea ja olla syyllistämättä ihmistä ilon, surun, vastoinkäymisten keskellä ja "puhaltaa siihen hiileen liekki" (huh-huh, mikä lainaus)
alla on varmasti todellinen tuska. Tästä on vaikea tietysti vielä päätellä, ja jakaa tuomioita. Mutta jotain hyvää täytyy olla molemissa henkilöissä, yhteisiä vuosia on kuitenkin kertynyt merkitävä määrä.
Avoin keskustelu on varmasti tehokkain tapa kehittää parisuhdetta tässäkin tapauksessa.
Toivottavasti hermojesi hillintä paranee, ja siihen ei liity mitään vakavampaa.
pölkylle tarvi keneltäkään laittaa, etkä varmaan sitä tarkotakkaan. Eli syyllistä en oo hakenu, vaan yleisesti purkanu huonoja fiiliksiä.
Vaimossa tietysti täytyy olla vikaa, kun on jaksanu mua näinkin kauan ;)
Tuska on laaja käsite, ei tää nyt ihan niin vakava stoori oo, mut pirun kiusallinen, kun se aina kuitenkin toistuu.
Tottakai mä yritän parantaa hermojeni hallintaa, kait mä siks itte tän oon esille ottanukin, ja jos tarkotat olenko väkivaltanen, niin ainoastaan sille saatanan auton rotiskolle.
No toi oli vitsi toikin, en ikinä, missään tilanteessa vois vahingoittaa läheisiäni, tai ketään. En edes henkisesti haluais sitä tehdä, mut tietysti toi mun hermojen sprakaaminen on sit just sitä.
Ja nyt sit joku luulee, että mulla menee aina hermot ja heti.
Aika paljon tästä nyt juttua riittää, ja hyvävän se vaan on, että joudun ittekin tätä miettii ja yrittää taas selvittää.
Joo, ei täs mitää, ihan hyvä tulee.
että kirjoittaja, sinä, olisit niin vanha, että 30 v ollut jo muijasi kanssa.
Minusta kielenkäyttösi on nuorekkaampaa, ihan värikästä ja viihdyttävää kuitenkin.
Lisäksi pikaisesti lukien kiinnitti huomio sanontaan "hermo palaa", joka on väärää suomenkieltä, nykyajan nuorten luovaa yhdistelyä eri sanonnoista.
Hermot menevät, pinna katkeaa, päreet palavat, mutta ei koskaan "hermo palaa".
Nuoret ovat ottaneet ko. sanonnan yhdistelemällä mainitsemiani ilmauksia. Huomaan nykyajan kielenkäytössä kaikenlaista väärää, vaikka suomenkielen arvosanani oli aikanaan vain 8 lukion päästötodistuksessa.
Sanoisin että kirjoituksesi on ns. feikki, eli en oikein usko sitä. Aviollisia neuvoja en jaksa pohtia, vaikka minulla on ilkeä akka, ja vasta alle 20 v on oltu yhdessä.
naimisiin kun ei vielä päästy.
Kyllä mä ikäiseni olen, usko pois.
Ja tarina on tosi, en oikeen ymmärrä, mikä siinä on niin epäuskottavaa.
Ilmaisusta sen verran, että olen aina touhunnut nuortenkin kanssa paljon, viimeiksi tytön skootteriaikana korjailin varmaan kaikki alueen mopot ja rimpulat. Lisäksi olen aina soitellut bändeissä, sieltä kaikesta ehkä tulee nää sekavat kielikuvat.
Ei haittaa mua lainkaa, yleensä oon saanu sanottavani esitettyä ja ymmärretyksi.
Paitsi, tän elämäni rakkaimman ihmisen kanssa on välillä kummallisia stooreja, niinku nyt esim. tää jarruremppaepisodi oli.
Tarina ei oo feikki tai sitten minä olen sheikki