Aviomies petti, vaikka liitto piti olla jengoillaan. Kostoksi petin häntä ennen varsinaista eroprosessia.
Mies meni ja ihastui minuun tosissaan. Varattu hänkin. En antanut hänelle mitään toiveita jatkosta ja sanoin haluavani olla rauhassa. Mikä olikin totta. Pettäminen ei ollut todellakaan kivaa.
Nyt olisin vapaa ja hän laittaa tekstaria silloin tällöin ilmoittaen olemassaolostaan. Minulla on kurja olo hänen puolestaan, kun en voi vastata tunteisiin. Hän on ihan kiva mies, jonka avioliitto ei hääppönen ole. Hän olisi halunnut muuttaa asumaan kanssani. Suorastaan karvat nostattava ajatus!!!!
Minua pelottaa, enkä tällä hetkellä kykene ajattelemaan minkäänlaista seurustelua kenenkään kanssa. Suorastaan kartan tilanteita, joissa joutuisin tekemisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Väsyttää ja ryven jonkinlaisessa itsesäälissä kun ajattelen miten hukkaan vuodet ovat kuluneet. Yrityksistä huolimatta.
Pitäsköhän mennä jonnekin luostariin loppuiäkseni mantraa hokemaan sitten kun saan muksut kasvatettua isoiksi.. vituttaa suorastaan tämä elämä tämmöisenään. Saisi edes tämän valtavan uupumuksen tunteen harteiltaan, mutta jaksettava on. Lasten takia.
Mies meni ja ihastui minuun tosissaan. Varattu hänkin. En antanut hänelle mitään toiveita jatkosta ja sanoin haluavani olla rauhassa. Mikä olikin totta. Pettäminen ei ollut todellakaan kivaa.
Nyt olisin vapaa ja hän laittaa tekstaria silloin tällöin ilmoittaen olemassaolostaan. Minulla on kurja olo hänen puolestaan, kun en voi vastata tunteisiin. Hän on ihan kiva mies, jonka avioliitto ei hääppönen ole. Hän olisi halunnut muuttaa asumaan kanssani. Suorastaan karvat nostattava ajatus!!!!
Minua pelottaa, enkä tällä hetkellä kykene ajattelemaan minkäänlaista seurustelua kenenkään kanssa. Suorastaan kartan tilanteita, joissa joutuisin tekemisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Väsyttää ja ryven jonkinlaisessa itsesäälissä kun ajattelen miten hukkaan vuodet ovat kuluneet. Yrityksistä huolimatta.
Pitäsköhän mennä jonnekin luostariin loppuiäkseni mantraa hokemaan sitten kun saan muksut kasvatettua isoiksi.. vituttaa suorastaan tämä elämä tämmöisenään. Saisi edes tämän valtavan uupumuksen tunteen harteiltaan, mutta jaksettava on. Lasten takia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin, kosto kannattaa?
Tuon tyyppistä ylimielistä paskapalautusta en tarvi turhan viisastelija. Toivottavasti elämä opettaa sinuakin niin kovalla kädellä, että tietyn sortin riemu viestistäsi katoaa matkan varrella.
Sano suoraan,että kaverina vaan.Ei sitä heti erottuaan kannata ruveta uutta suhdetta hankkimaan.
Joillakin toipuminen sattaa kestää monta vuotta.
Ei tulisi mieleenkään alkaa seurustelemaan kenenkään kanssa. Takki ihan tyhjä ja valitettavasti tein väärin sitä miestä kohtaan, kun menin pettämään hänen kanssaan kostosta. Ex-miestäni kohtaan en tunne edelleenkään tunnontuskia enkä sen puoleen tunteita ollenkaan.
Sama pätee häneenkin jonka kanssa olit.
Ehkäpä autoit häntä näkemään oman suhteensa uudessa valossa.Jokatapauksessa hänenkin lienee parasta setviä ensin nykyinen suhteensa ennenkuin hakee mitään uutta.
Kyllähän se sellainen asia oli, että pohdituttaa vieläkin. Voi olla, että hän kuvittelee rakastavansa minua ja olenkin vain tylsän, ikävystyttävän avioliiton korvike ollut.
No, oli miten oli niin hänelle itselleenkin olisi todellakin hyvä setviä omaa avioliittoaan myös ja jättää minun ajatteleminen. Sanoinkin hänelle kerran puhelimessa, että jos hänen avioliitossaan on edes hitunen sellaista, jota arvostaa, niin se kannattaa yrittää pelastaa. Kaikki suhteet tulevat arkirealismiin ja oikein otettuna se antaa paljon enemmän ja syvemmin kuin mikään pikaihastus ja hetken huuma.
Pienet tonttuset alkavat jo kurkkimiskierroksensa, joten toivotan hyvää loppusyksyä ja lämmintä mieltä päiviisi:)
Kysyt mikä sua vaivaa, ajattelisin, että normaali eron tuoma tuska vaan, mikä on läpi elettävä. Se vie aikaa, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Luostari voisi olla ihan hyvä ajatus, mutta toisaalta voisi tehdä jotain muutakin :) Mitä jos eläisit vähan aikaa ihan itsellesi. Yritä löytää joku uusi harrastus,hyvän ystävän kanssa lenkkeilykin on loistavaa "terapiaa", käy kampaajalla ja kasvohoidossa. Siis hoida ensin oma itsesi ja itsetuntosi kuntoon. Ajattele positiivisesti! Ala rakastamaan itseäsi!
Mikään elämässä ei ole mennyt hukkaan; vaikeatkin kokemukset antavat jotain, eikä kenenkään muunkaan elämä ole sen kummempaa... kaikilla on omat ristinsä kannettavanaan. Selviät kyllä! Ja jossakin vaiheessa huomaat, että ympärilleenkin voi vähän katsella ja sinullekin voi jossain olla se oikea... Koeta jaksaa, ei vain lastesi, vaan myös sinun itsesi takia!
ystävällisistä ja varmasti viisaistakin sanoista. Minun on vain vaikea järjestää aikaa ihan vain itselleni. Joskus tuntuu, että ex-mies ei siksi ota lapsia viikonloppuisin koko ajaksi, etten mä vain ehdi vapaata järjestämäänkään ja jonnekin menemään. Sukua ei ole, joka olisi lapsenvahtina.
Tunteet exää kohtaan ovat finito, joten sen puoleen en itke asioita enkä huolisi häntä kahden tikun välissäkään takas. Nyt vain tuntuu siltä, että kun vuosikausia asiat ovat olleet minun vastuullani ja varassa alkavat voimavarat huveta ja päähän pujahtaa ajatus epäonnistumisesta. Tekee niin mieli olla vain heikko nainen, joka saisi edes joskus LEVÄTÄ.Satu prinsessa Ruususesta ja satavuotisunesta voisi mielihyvin toteutua kohdallani.
En tiedä ymmärtääkö kukaan muu tätä kuin sellainen, joka on samassa pisteessä.
Kiitos sinulle. Yritän toteuttaa noita ehdotuksiasi mahdollisuuksieni mukaan:)