Haluaisin kommentteja tälläiseen kymykseen:onko 7vuoden ikäero liian suuri? No omasta mielestä ei välttämättä,mutta kun nyt on kyse että toinen(nainen) on vasta 17v. ja toinen 24.. antakaa mielipiteitä! Mahdotontako? Miten vanhemmat suhtautuisi asiaan? Kiitos! Aurinkoisia päiviä kaikille :) !!
ikäero-liikaa?
Angel
9956
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eihän 7 vuotta sinänsä niin kamalasti ole. Toisaalta juuri tuossa 17-24 välillä tapahtuu aika paljon etsimistä ja löytämistä, kypsymistä vai miksi sitä nyt sanoisi. Kolmikymppisen ja kolmeseiskan suhteessa ei minusta olisi mitään outoa. (Tai ei siis tuossakaan mitään outoa ole, ehkä vaan enemmän arveluttaa sen kestävyys.)
Mun ex oli mua 9 vuotta nuorempi, oli 19 kun mentiin kimppaan. Hyvin meni aikansa, sitten ei enää mennyt, niinkuin voi päätellä tuosta että on nyt ex. Olen nähnyt sen niin että hän tarvitsi isänkorviketta siinä aikuisuutensa alkutaipaleella. Sitten kun oli päässyt kunnolla omilleen ei tarvinnut enää, paitsi että sitten minusta tuli hänen faijavihansa korvikekohde... no mutta se on toinen juttu.
Olen sitä mieltä että henkinen ikä ratkaisee, ei fyysinen. Toisaalta kaikki elämänvaiheet on jokaisen käytävä, nuoruutta ei voi jättää väliin, niinkuin ei lapsuutta eikä keski-ikäistymistäkään.
Vanhempien suhtautumisethan nyt tiedetään, ja se, minkä verran nuoret niille painoa laittaa...! :o)
Itse olen samaa mieltä kanssasi,että henkinen ikä ratkaisee,ei fyysinen.. Olen mielestäni henkisesti kehittynyt ikäisekseni,enkä tarvitse miehestä isänkorviketta,isä minulla on ollut aina ja on edelleen. Kuten sanoit jokaisen tulee elää jokainen ikäkausi.. Luulisin itselläni olevan murrosikä ja teinivuodet jo takanapäin,vaikkakaan ikää ei ole kertynyt paljon. Mielenkiinnolla halusinkin nähdä ja kysellä miten ympäristö suhtautuu tälläiseen ikäeroon,ennen kuin suhteemme kehittyy vakavammaksi.Mielestäni esim. juuri 30 ja 37 vuotiaiden välinen ikäero ei tunnu missään,mutta kun kyse on alaikäisen ja täysi-ikäisen välisestä ikäerosta,niin pohdinkin suhtaudutaanko siihen erilailla. Itselleni ikä ei ole ongelma,eikä näytä miehellekkään olevan.. :)
Itse olen kutakuinkin 22v. Mieheni on 30v. Ikäero ei ole koskaan varsinaisesti ollut mikään iso juttu. Joskin täytyy myöntää, että joskus olen aika hukassa kokemattomuuteni takia. Sellasia pieniä eroavaisuuksia ajatusmaailmassa, mutta enpä voi varmaksi väittää etteikö niitä olisi ilmankin tuota ikäeroa. Vanhemmat ei ole mitään sanoneet, tosin eivätpä nuo taida mieheni tarkkaa ikää tietääkään. Ovat kyllä tavanneet.
Eli mielestäni ei mitenkään mahdoton tilanne tuo ikäero. Sillä ei välttämättä ole mitään merkitystä ja vaikka olisikin, niin sen varmasti molemmat tietävät ja silloin asia on ihan okei. Sellasta...
Sulla menee hyvin. Mä olen ite 17 ja mun muija 10. Mahdotontako?
elä tätä päivää äläkä mieti tuota 7 vuotta. Ikäerolla ei ole mitään merkitystä suhteen kannalta, ainoastaan sillä mitä on tässä ja nyt. Vanhhempana ajattelen, että aikansa kutakin. Jos hyvä tsägä käy suhteenne jatkuu loppuelämän, ellei niin se oli hyvä niin kauan kuin sitää kesti...
Minulla ja tapailemallani miehellä on 6 vuoden ikäero (minä 21, hän 27) eikä mitään ongelmia ole. Vanhemmat kyllä hyväksyvät jos huomaavat että ei asia ole niin vakava ja mies on mukava. Itsekin seurustelin 17-vuotiaana itseäni n. 5 vuotta vanhemman kanssa ja vanhempani olivat aluksi hieman ajatusta vastaan mutta huomatessaan että mies oli minua kohtaan hyvä niin ajatukset ikäerostakaan eivät haitanneet. Joten asia on ihan ihmisistä kiinni, eikä asioista pidä tehdä niin suurta ongelmaa aina. Onnea teille!
ei tuo oo munkaa mielestä suuri ikäero. Mä ite oon 21 ja avomies täyttää kohta 27 ja en kyllä monestikkaa tunne itteeni nuoremmaks (välillä ehkä vanhemmaks =) )et eiköhän se oo ihan ihmisistä kiinni. Isäni ei oo vieläkään meitä hyväksyny täysin(yhes ja avoliitos jo 3v) mut tuskin syynä on ikäero. Äiti just yks päivä sano et oli luullu miestäni 1-2v vanhemmaks,eikä sitä oo koskaan ikäeromme haitannu. Yhet puolitutut alko seurusteleen ku tyttö oli 14v ja poika 24v, se on musta jo liian iso ikäero tossa iässä mut hyvin tuntuu menevän.Nyt ne on kihloissa ja vanhemmatki on hyväksyny suhteen.
ei 7v oo paljoo mitään! joillakin on 20v ikäeroa. ehkä se tuntuu pahalta kun ootte noin "nuoria" mutta jos se ei teitä itteänne haittaa niin so what?
mulla ja mun poikaystävällä on melkeen 5v ikäeroa (18v ja 23v) ja ei oo haitannu melkeen yhtään. ollaan ihan samalla tasolla henkisesti, välillä tuntuu että mä jopa ylempänä vaikka nuorempi oonkin ;)
en varmaan ole oikea neuvomaan ketään, mutta..
itse suhteen aloitettua vannoin itselleni ja varmaankin 20 muulle, ettei 8 vuotta minun ja miehen välillä ole mitään. nyt kuitenkin vuoden jälkeen toiset mietteet..
Itse haluaisin 19 vuotiaana mennä, ja nähdä.. Mies haluaisi katsoa kynttilänvalossa tv;tä. Kyllähän tv;n katselukin on ihan ihanaa, mutta ei 7nä iltana viikossa..
ei ole oikein oikeanlaista elämää menevälle nuorelle naiselle..,ja kuinka niin luulin olevani valmis vakavaan suhteeseen kokeneen miehen kanssa.. Pyh ja Pah..mutta virheistähän se ihminen oppii.. ja kantapään kautta..