Vatsaile kysymyksiin

1. muutama kuukausi
2. mikäs kosinta se on ilman sormusta?
3. entisistä puhuminen osoittaa tyhmyyttä
4. vaikea sanoa, riippuu millä tavalla ailahtelee

1. Ei kai tuohon mitään oikeaa vastausta ole. Viikko? Kuukausi? Ei sitä nyt kuitenkaan useampia kuukausia halua joutua odottelemaan. Vaikkakin riippuu vähän myös millaiset välit kumppanilla on vanhempiinsa.

2. Kihlauksessa merkityksellistä on lupaus avioliitosta, ei se sormus. Kihloissa voi olla vaikka ilman sormuksia, jos niin haluaa.

3. No, tiettyyn pisteeseen asti kyllä, mutta sitä ei kenenkään tarvitse sietää, että joka asiassa vertaillaan.

4. Voihan se vähän sitä uskoa horjuttaa kai.

Vastaile kysymyksiin:
1. Kauvanko odotettaan kohtuudella, että esitellään vanhemmille?
Riippuu siitä miten nopeesti tuttavuus muuttuu seurusteluksi. Siinä vaiheessa kun tuntuu että se on ns vakituista, on aika tutustua myös vanhempiin ja olla muutenkin tekemisissä tositensa lähisukulaisten ja ystävien kanssa.

2. Kuinka kauan kosimisen jälkeen odottaisit kihlasormusta?
Kosiminen on jo kihlaus. Sormus ostetaan sitten kun mieleinen sormus löytyy


3. Kestätkö vertailuja entisiin?
En. Mielestäni entisistä ei ole tarpeen eikä sopivaa puhua, mennyt on mennyttä. Olen kieltänyt puhumasta niistä, ja se pitää.


4. Kestääkö usko rakkauteen, jos puolison tunteet ailahtelee?
Tuntuu aika pahalta. Varmaan siinä tapauksessa tekisin kaikkeni valloittaakseni puolison uudelleen , keinolla millä hyvänsä.

1. Kauvanko odotettaan kohtuudella, että esitellään vanhemmille?
- "Kauanko" sanaan ei tule veetä. Mutta asiaan; mitään oletettua aikaa ei mielestäni ole, mutta viimeistään, kun suhde alkaa vakiintua (muutetaan yhteen tai ainakin käytännössä asutaan toisen luona, mennään kihloihin tms.). Aikaa ei voi sanoa, toisten suhteet kun etenevät nopeasti ja toisten hitaasti.
2. Kuinka kauan kosimisen jälkeen odottaisit kihlasormusta?
- Me haettiin sormukset viikko kosinnan jälkeen, aikaisemmin ei ollut mahdollista. En tiedä onko tähänkään mitn oletusaikaa.
3. Kestätkö vertailuja entisiin?
- En. En ole niitä myöskään joutunut kestämään, entisiä on mainittu, mutta ei vertailumielessä. En kuitenkaan kestä sitä, olen ollut myös suhteessa, jossa tätä tapahtui. Mielestäni vertailu tyhmää ja julmaa.
4. Kestääkö usko rakkauteen, jos puolison tunteet ailahtelee?
- Kestää. Tai riippuu kuinka ailahtelevainen toinen on. Mutta pienet ailahtelut ei horjuta rakkautta, eikä isommatkaan, jos se ei ole joka päiväistä.

Niin, on hetkiä jolloin V tulee väleihin joihin ei kuuluisi. =)

Ja on hetkiä, kun kaipaa vastauksia, ilman että kukaan tai mikään asiaan vaikuttaa. Puolisoni mielestä minä hoppuilen ja "vaadin liikaa". Joten vähän jo aloin uskoa, nyt uskon itseeni.

Yhdessä olemme olleet tiivisti, ns. kunnolla kolme ja puoli vuotta. Kosimisen jälkeen (hän kosi ja täysin vapaaehtoisesti), jotenkin oletin että olisi aika tutustua perheeseen. Hänellä on hyvät välit vanhempiinsa.

On totta, että sormus ei merkitse kaikkea, mutta on se tunnustus toiselle, lupauksen todellisuudesta. Tätä olen odottanut 9 kk.

Ailahtelulla tarkoitan sitä, että puoliso haluaa kihloihin, muuttaa yhteen, tutustua minun perheeseeni ja ystäviin jne. Seuraavassa hetkessä hän puhuu ja käyttäytyy kuin ei kihloissa oltaisikaan. Välillä puhuu yhteen muuttamisen tärkeydestä ja toisena pohtii, osaanko laittaa kengät oikealle paikalle (ovat kotonanikin telineessä kauniisti). Minulla on vain niin epätodellinen olo, kun fiksu ja mukava mies aina välillä muuttuu ihan eri tyypiksi. Vetäytyy. Tulee luokse. Ja sama toistuu.

Kyllä minä kestän keskustelun entisistä partnereista. Mutta en vertailua: Et osaa lähestyä minua oikein. Ne muut ovat osanneet. Et koskaan osaa aloittaa tai ajoittaa keskustelua oikein, kyllä muut ovat osanneet. Kun tässä välissä ehdin kysyä, että miksi ne muut suhteet sitten ovat päättyneet ja miksi kerrot olleesi niissäkin onneton? Niin lyön arkoihin kohtiin ja revin haavaoja auki.

Minulla on myös ollut entisiä, heillä on ollut hyviä ja huonoja puolia, mutta en koskaan vertaile - ehkä joskus hiljaa itsekseni - mutten ääneen. Miksi niin tekisinkään?

Puolisoni on ajoittain masentunut. Kaipaa huomiota loputtomasti. Ei halua jakaa minua kenenkään kanssa - tarkoitan ystäviä.

Mutta tunnen itseni normaaliksi, kiitos teille. En kai sitten odotakaan liikoja, enkä hoppuille. Olen ihminen jolla on oma unelma, realistinen sellainen.