Petetyn vaimon logiikka

Olen itsekin naimisissa, mutta en mitenkään ymmärrä petettyjen vaimojen logiikkaa, kun he kohdistavat hirveän vihansa ns. toiseen naiseen eivätkä puolisoonsa. Ei kai näitä miehiä ole pakotettu pettämään puolisoaan?

Minusta tuntuu, että sellaisessa tilanteessa tuntisin itse pettymystä ja surua, että rakas ihminen on pettänyt luottamukseni. Tuntisin ehkä vihaakin häntä kohtaan, kun hän on rikkonut lupauksensa. Mutta tämä "toinen nainen" - hänhän on pelkkä sivuhenkilö, vaimon kannalta kuka tahansa.
81956
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Olet aivan oikeassa.Miehenä joskus ihmetyttää kun näissä jutuissa naiset ottaa yhteen.Itse syyllinen seuraa huvittuneena sivusta.

Äänestä
  • Itse olen petetty ja en kyllä halunnut raivota toiselle naiselle.meidän tapauksessa mieheni ku...ti toista naista urakalla(niin kuin minuakin)Juttu selvisi ja loppui siinä vaiheessa kun toinen nainen halusi kihloihin...heh.Silloinpa miehelleni tuli hätä kun oli jo naimisissa ja lapsiakin oli.Juttu päättyi ja taisi saada mies maistaa vähän millekkä tuntuu kun nainen upottaa kynnet nahkaan...Rassukkka kun olen,annoin anteeksi mutta en suinkaan koskaan ole unohtanut.Tapauksesta on jo kohta 20 vuotta.Sääli niitä toisia naisia kun yleensä mies palaa vaimonsa luo.

    Äänestä

Eipäs puututa pelkästään pettäviin miehiin. Emme me naisetkaan puhtaita pulmusia ole. Itse olen pettänyt joitain vuosia sitten, enkä todellakaan ole ylpeä asiasta. Se vaivaa edelleen minua ja todennäköisesti myös miestäni, joka antoi lopulta anteeksi(anteeksiantoa en kyllä edes ruikuttanut, koska tiesin olleeni ihan viimeisen päälle paska ihminen ja etten ansainnut miestäni. Lopulta mies kuitenkin oli halukkaampi ottamaan minut takaisin). Syy siihen, miksi oman tyttö-, poika-ystävän/puolison sijasta on helppo vihata pettämiseen osallisena ollutta toista osapuolta on se, että sitä omaa "rakasta" ei ole niin helppo syyttää tai vihata kuin toista osapuolta. Toinen on yleensä jokseenkin "vieras". Turha luulla,että pettäjätkään tässä tilanteessa kauheasti naureskelevat vieressä. Itse toivoin sydämestäni,että mieheni olisi vihannut ennemmin minua. Minä olin kuitenkin suurin syyllinen. Niin että koitetaan olla mollaamatta niitä miehiä pettämisestä koko ajan.

Äänestä
  • Mieheni jäi kiinni uskottomuudestaan muutamia vuosia sitten. Kysymyksessä oli nainen, jonka olin itsekin tavannut kerran. Mieheni kehui laajasti ko. naista ja sain eräältä ysävältämme tietää mieheni uskottomuudesta. Sain selville naisen nimen ja yhteystiedot ja soitin hänelle. Mieheni mielestä suhde ko. naiseen ei ollut mitään vaikka olikin jopa matkustellut ulkomailla hänen kanssaan. Nainen on sinkku ja tiesi varmasti sen, että mieheni on naimisissa ja että hänellä on perhe. Kertaakaan en ole ajatellut, että nainen olisi sen ainakaan enempää syyllinen kuin mieheni. Nainenhan on vapaa, joskin itse en tekisi samaa, keskustelin hänen kanssaan monta kertaa puhelimessa . kerroin hänelle oman näkökulmani siihen miksi mieheni haki ulkopuolista seuraa ja minusta jopa on tuntunut siltä, että ko. nainen loppujen lopuksi ymmärsi minua erittäin hyvin ja ilmoitti pitävänsä miehelleni puhuttelun. Tietääkseni suhde on loppunut. Mieheni on sanonut joskus minulle, että vein hänen mahdollisuutensa kertomalla mikä meillä oikein oli vikana. Olen vieläkin vihainen miehelleni hänen toiminnastaan mutta tälle toiselle naiselle en. Olisiko niin, että emme uskalla olla vihaisia omalle kumppanillemme koska pelkäämme menettävämme hänet.

    Äänestä

  • No itse olen pettänyt joka ikistä poikaystävääni.
    Enkä ole ylpeä siitä sillä olen saanut siitä hyvästä huoran maineen.
    Onko se sitten mukavaa kun kaikille on itsestään selvää että minulta heruu.
    Mutta ei sillä maineella väliä ole sillä kun tosirakkaus löytyy niin ei maineella ole väliä. Kyllä se poika ymmärtää minua vaikka minulla onkin taipumuksia kajota humalassa toisen miehen petiin.

    Äänestä

  • petetty ja vihainen kirjoitti:

    Mieheni jäi kiinni uskottomuudestaan muutamia vuosia sitten. Kysymyksessä oli nainen, jonka olin itsekin tavannut kerran. Mieheni kehui laajasti ko. naista ja sain eräältä ysävältämme tietää mieheni uskottomuudesta. Sain selville naisen nimen ja yhteystiedot ja soitin hänelle. Mieheni mielestä suhde ko. naiseen ei ollut mitään vaikka olikin jopa matkustellut ulkomailla hänen kanssaan. Nainen on sinkku ja tiesi varmasti sen, että mieheni on naimisissa ja että hänellä on perhe. Kertaakaan en ole ajatellut, että nainen olisi sen ainakaan enempää syyllinen kuin mieheni. Nainenhan on vapaa, joskin itse en tekisi samaa, keskustelin hänen kanssaan monta kertaa puhelimessa . kerroin hänelle oman näkökulmani siihen miksi mieheni haki ulkopuolista seuraa ja minusta jopa on tuntunut siltä, että ko. nainen loppujen lopuksi ymmärsi minua erittäin hyvin ja ilmoitti pitävänsä miehelleni puhuttelun. Tietääkseni suhde on loppunut. Mieheni on sanonut joskus minulle, että vein hänen mahdollisuutensa kertomalla mikä meillä oikein oli vikana. Olen vieläkin vihainen miehelleni hänen toiminnastaan mutta tälle toiselle naiselle en. Olisiko niin, että emme uskalla olla vihaisia omalle kumppanillemme koska pelkäämme menettävämme hänet.

    Monesti myös iteluottamuksella on mielestäni osuutta asiaan. Huonon itseluottamuksen omaava nainen kokee tuon miehensä kanssa pettävän naisen miehen puolelta haluttavammaksi/kauniimmaksi/paremmaksi. Kyllähän siitä pahastuu ja monesti tuo pettymys purkautuu aggressiivisena vihana sitä "kilpailijatarta" kohtaan.

    Tämäkin kysymys on vähän niin ja näin. Kyllä minä ihan moraaliseikoista pidän vierasta naistakin syyllisenä mikäli hän lähtee juttuun mukaan vaikka tietää taustat. Hyvin halveksittavaa, mutta yleistä niin miesten kuin naistenkin keskuudessa. Itse en niin toimisi koskaan ja jonkunlainen itsesuojeluvaistokin kai sitä on kehittynyt sillä ainakin minun kiinnostukseni on aina lopahtanut siihen että toinen on varattu. Ei vaan inspistä enää kun miehiä on aina vapaina :) niitä hyviäkin!

    Mutta surullinen totuus on, että jos pettävä osapuoli on epärehellinen sekä kumppanilleen että seksiystävälleen on mahdoton edes vedota moraaliseikkoihin. Kyllä silloin se "rangaistus" tuolle uudelle tulee jo miehen kautta, ei siihen vaimokkeen tartte puuttua...

    Äänestä

siihen että on valinut sellaisen puolison joka ei ole luottamuksen arvoinen. On vaikea myöntää itselle, että on valinut huonosti.

Pelko että menettää toisen ( puolison ) jos näyttää omat tunteensa ja on katkera / vihainen. Helpompi vihata sitä houkutusta kun sitä ettei miehellä ollut halua sitä houkutusta välttää. Tiettyä alemuuden tunnetta... mies piti toista naista arvokaampana kun olemassa olevaa suhdetta. Vaikeutena myöntää ettei parisuhde ollu toisen mielestä kunnossa. Oma puoliso on luvanut uskollisuutta ja ei pidä lupausta, vieras nainen ei tätä lupausta vaimolle ole antanut... mutta kliseenä voidaan pitää toisen naisen moraalittomuutta ( ei kunnioita avioliittoa ) vaikka todellisuudessa miehen moraalissa se syy on.

Äänestä

niin kyllä ennemmin häneen kohdistaisin raivoani kuin toiseen naiseen. Toiselle naiselle voisin ehkä soittaa tai pyrkiä tapaamaan ja keskustelemaan hänen kanssaan. Pitäköön ukon omanaan, takaisin en ottaisi. En haluaisi päästä miehen kanssa tasoihin, haluaisin kaiken.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Vaimo itsekin kirjoitti:

Olen itsekin naimisissa, mutta en mitenkään ymmärrä petettyjen vaimojen logiikkaa, kun he kohdistavat hirveän vihansa ns. toiseen naiseen eivätkä puolisoonsa. Ei kai näitä miehiä ole pakotettu pettämään puolisoaan?

Minusta tuntuu, että sellaisessa tilanteessa tuntisin itse pettymystä ja surua, että rakas ihminen on pettänyt luottamukseni. Tuntisin ehkä vihaakin häntä kohtaan, kun hän on rikkonut lupauksensa. Mutta tämä "toinen nainen" - hänhän on pelkkä sivuhenkilö, vaimon kannalta kuka tahansa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu