Olen ns. seurustelevaa tyyppiä ja suhteita on takana, jos jonkin näköisiä yrityksiä ja jokaisella oma tarinansa mihin ovat päättyneet. Syy noissa eroissa on minussa (tai siis päätös on yleensä minun) ja minä olen se joka laittaa lopun suhteelle. Aikaisemmin olen vaan jatkanut elämääni ja löytänyt uuden miehen, joka on kiinnostava ja ihana ja ja..
Mutta nyt.. Seurustelin nyt 5 kuukautta ja sekin siis päättyi tuossa reilu pari kuukautta sitten ja täysin minun tahdostani. Nyt on vaan se ero edellisiin eroihin, että olen tullut agressiiviseksi miehiä kohtaan tai miehet ärsyttävät minua ihan suunnattomasti!! Tämä on siis sellaista ärsyyntymistä, että minä haluaisin tutustua (ystävystyä..?) miehen kanssa ennen kuin aloitan seurustelun, mutta tämä ei tunnu menevän miehille ymmärrykseen vaan heti pitäisi puhua seurustelusta ja suhteen luomisesta. Kun sanot, että otetaampas nyt ihan rauhallisesti, niin siinä vaiheessa loppuu kiinnostus! :o
Miksi ei voi tutustua, jutella, tapailla ilman, että heti olisi yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat..? Jos kaikki tapahtuisi omalla painollaan ja ajan kanssa, niin ehkä minäkin osaisin sopeutua tilanteisiin ja saisin aikaan jopa kestävän parisuhteen!
Edetävissä suhteissa on käynyt niin, että on menty nopeasti eteenpäin (tyhmä minä) ja siinä sitä sitten ollaan, että parin kuukauden päästä kaikki alkaa maistumaan puulta ja kyllästyminen on taattu. En tiedä, olenko vain niin vaikea ihminen vai pyydänkö vain liikaa?
Vai onko minun tielleni sattunut vain ihan liikaa epätoivoisia miehiä, että kun ovat yhden löytäneet, niin se pitää saada pitää, hinnalla millä hyvänsä?
En siis yleistä, että kaikki miehet olisivat tällaisia, mutta olisi kiva törmätä toisenlaiseen mieheen!
Mutta miten on, te miehenpuolikkaat, onko tämä joku juttu, mitä naiset eivät ymmärrä vai onko tämä vain minun pääni sisäinen kompleksi?
Mutta nyt.. Seurustelin nyt 5 kuukautta ja sekin siis päättyi tuossa reilu pari kuukautta sitten ja täysin minun tahdostani. Nyt on vaan se ero edellisiin eroihin, että olen tullut agressiiviseksi miehiä kohtaan tai miehet ärsyttävät minua ihan suunnattomasti!! Tämä on siis sellaista ärsyyntymistä, että minä haluaisin tutustua (ystävystyä..?) miehen kanssa ennen kuin aloitan seurustelun, mutta tämä ei tunnu menevän miehille ymmärrykseen vaan heti pitäisi puhua seurustelusta ja suhteen luomisesta. Kun sanot, että otetaampas nyt ihan rauhallisesti, niin siinä vaiheessa loppuu kiinnostus! :o
Miksi ei voi tutustua, jutella, tapailla ilman, että heti olisi yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat..? Jos kaikki tapahtuisi omalla painollaan ja ajan kanssa, niin ehkä minäkin osaisin sopeutua tilanteisiin ja saisin aikaan jopa kestävän parisuhteen!
Edetävissä suhteissa on käynyt niin, että on menty nopeasti eteenpäin (tyhmä minä) ja siinä sitä sitten ollaan, että parin kuukauden päästä kaikki alkaa maistumaan puulta ja kyllästyminen on taattu. En tiedä, olenko vain niin vaikea ihminen vai pyydänkö vain liikaa?
Vai onko minun tielleni sattunut vain ihan liikaa epätoivoisia miehiä, että kun ovat yhden löytäneet, niin se pitää saada pitää, hinnalla millä hyvänsä?
En siis yleistä, että kaikki miehet olisivat tällaisia, mutta olisi kiva törmätä toisenlaiseen mieheen!
Mutta miten on, te miehenpuolikkaat, onko tämä joku juttu, mitä naiset eivät ymmärrä vai onko tämä vain minun pääni sisäinen kompleksi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
eivät muut miehet ruiski mällejään vittuusi. Mies ei halua jakaa pillureikääsi muiden miesten kullien kanssa.
Jos joku nainen on tarpeeksi hyvännäköinen ja vapaa ja tarpeeksi lähellä ja muutenkin hollilla, niin siinä on jo ainekset jonkinlaiseen kiinnostumiseen. Sitten vielä päälle se ettei ole kovin vaikea luonne,osoittaa itsekkin osoittaa kiinnostusta jne.
Siinä sitten yrittää taloudellisesti päästä nopeasti tavoitteeseen eli sitouttaa nainen pois markkinoilta jotta voi huokaista.
Ja jos se vaikuttaa vaikealta voi keskittyä johonkin toiseen naiseen. Mitä se ystävystyminen oikein on? Miehet ja naiset elävät omissa maailmoissaan,ja tulevat yhteen pariutuakseen kuten hamsterit. Voi olla psykologisesti raskasta miehelle varpaillaan odotella ja varoa liikkeitään ja mietiskellä että milloin se tutustuminen (mittailu) on päättynyt ja milloin sieltä sitä lämpöä alkaa tulemaan.
Jos asiat menisi miehen ehdoilla niin sitten kaksi katseenkestävää ihmistä voisivat ruveta yhteen melko suoraviivaisen ja nopean kohtaamisen jälkeen,koska olisi taloudellisinta tarrautua ensimmäiseen kohdattavaan. Naisia on paljon,useimmat nuorena hyvännäköisiä ja muita eroja,jos niitä on,ei ole hirveästi aikaa tai motivaatiota kaivella.
sitä vikaa olla sinussakin. Etsit jotain mitä ei ehkä ole olemassakaan, sitä maailman ihaninta ja täydellisintä miestä? Ansaitsetko edes sellaista, tai miestä yleensä ollenkaan? Eikä ihmisiä helvetti soikoon kohdella kuin autoja, että heti kun kyllästytään niin katsotaan uutta tilalle..
Naisissa ärsyttää se, että eivät osaa sanoa suoraan mitä haluavat. Ensin katsellaan ja kierrellään ja vältellään jne., ja sitten paljastuu että sillä olikin joku toinen.