joka korostaa olevansa ei-mustasukkainen?
Miksi sitä tarvitsee korostaa?
Miksi sitä tarvitsee korostaa?
Onko sellainen ihminen parempi,
Niin??
11421
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
se mustasukkasuus on piirre hänessä jota inhoaa itsessään eniten. Sillä että vakuuttelee kaikille muille ettei ole mustis niin vakuuttelee itseasiassa vain itselleen että ei olisi.
Mut kuka nyt yleensäkin on parempi? Jospa henkilö on lopen kyllästynyt mustasukkaisuuteen ja hän on jäänyt siihen ajatukseen kiinni.
Ja usein korostaminenkin voi itsestä vain tuntua siltä, koska asia sattuu osumaan jotenkin lähelle. Siis et yhden korostaminen on toisen satunnainen maininta.
Ja jokainen tuntee varmasti mustasukkaisuuden tunnetta jossakin vaiheessa, sehän kuitenkin kertoo myös siitä että toisesta välittää :)
enempi peloista ja epävarmuudesta - joita myös koemme suhteen aikana. Välittämistä voinee olla myös ilman mustasukkaisuutta ja myös mustasukkaisuutta ilman välittämistä.
No miulla on sellainen käsitys, että tavallista mustasukkaisuutta tuntee, jos välittää ihmisestä?
Eikä miusta välttämättä aina kerro siitä pelosta ja epävarmuudesta.
Voin olla väärässä, mutta ainakin itse nyt haluan uskoa näin :)
Jos taas puhutaan sellaisesta ihmisestä, joka on mustasukkainen lähes kaikesta, niin ehkä siinä tapauksessa sitten johtuisi pelosta tai epävarmuudesta? Menettämisen pelosta?
Mistä muusta mustasukkaisuus sitten kertoisi kuin menettämisenpelosta, epävarmuudesta ja omistuksenhalusta? Mikä edellämainituista on positiivinen asia? Eikö positiivistä ole ennemminkin niiden vastakohdat, luottamus, varmuus toisen tunteista ja usko suhteen ja tunteiden pysyvyyteen?
Joskus tuntuu, että kaikki ihmiset eivät ymmärrä, että rakkautta ja välittämistä voi näyttää positiivisinkin keinoin. Eipä silti, onhan mustasukkaisuus inhimillinen heikkous. Mutta ei se siitä positiivistä asiaa tee.
sen tavallisenkin mustasukkaisuuden juuret ovat? Omissa peloissa ja epävarmuuden tunteissa - eikä se tosin poissulje rakkautta vaan voi hyvinkin vaatia sen kaverikseen - siis et koska toi on maailman ihanin ja kyllä kaikki muutkin sen näkee - ja sit mää oon vaan tällänen etc.
Meinaan et kuinkas pirussa sitä on mustasukkainen jos on huippuvarma ja peloton - vaik oliskin tosi rakastunut?
Epäterveen ja terveen minusta erottaa vain oma käytös - siis et kuinka hyvin itse tunnistaa syyt (edes jälkikäteen) ja kenet asettaa syylliseksi. Äärimmillään kai mennään jo vallan puolelle, mut samat pelot sielläkin jyllää - menettämisen, oman kontrollin kadottamisen tms.
möynnän etten ajatellut asiaa ihan loppuun. Kai se pohjimmiltaan tulee kuitenkin sitten juuri noista epävarmoista tunteista.
Tarkoitin "positiivisella" sitä, että jos puoliso ei koskaan ole mustasukkainen mistään -vaikka olisi aihettakin, niin välittääkö se? Siis jos on joskus mustasukkainen, niin silloinhan välittää toisesta?
Vai onko tosiaan niin, että on ihmisiä joilla on sellainen suhde, etteivät koskaan tunne minkäänlaista mustasukkaisuutta?
Tunteenahan se ei ole mikään positiivinen asia.
En taas osaa muuntaa ajatuksiani sanoiksi.
Kaitpa jokainen rakastunut ihminen tuntee joskus mustasukkaisuutta. Mutta että niiden tunteiden näyttäminen olisi osoitus rakkaudesta, on minusta kysenalainen ajatus.
Jos siihen taas on aihetta, niin silloinhan mustasukkaisuuden aiheuttaja on toiminut väärin, eikä sellaista tietenkään tarvitse hyväksyä. Mutta siinä se vasta onkin kilvoittelun paikka, ettei aiheuta mustasukkaisuutta kumppanissaan.
Ei vaan, kyllä minä luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat.
ja kuinka nyt ne tappaa toisiaan. Sokeina toistaa lausetta samaa, kuinka ne on tässä oikeessa. Rumempi toistaan kumpikin teko, eikä niitä tekemättömiksi saa. Eikä ne huomaa, kumpikin on vain pahempi toistaan.
Jos on vaikka törmännyt sairaalloisen mustasukkaiseen ja vainoharhaiseen ihmiseen, eikä enää siedä kyseistä ominaisuutta ihmisissä, joiden kanssa haluaa suhteeseen?