Ehkä joidenkin mielestä tyhmä kysymys, mutta jos mies eli minä 30-vuotias ja nainen 23, niin onko siinä liikaa ikäeroa vai ei? Moni sanoisi suoralta kädeltä että ei missään tapauksessa ole ikäero ongelmaksi. Kuitenkin jos asiaa syvällisemmin ajattelee, niin huolena on se, että nainen nuoruuteensa viitaten alkaisikin vielä jossain vaiheessa haluta elää elämää ja olla villi ja vapaa. Itsellä kun ajatukset ovat lähinnä kestävän parisuhteen rakentamisessa ja sitten aikanaan perheen perustamisessa ja naimisiin menossa. En siis halua kokea sitä että juuri kun olen itse onneni kukkuloilla tuleekin toisella ahdistus ja homma menee puihin.
Joku sanoisi että "kaikki" naiset etsivät vain sitä oikeaa ja haluavat naimisiin sekä perustaa perheen. Ehkä näin onkin monien kohdalla, mutta kun katson omaa kaveriporukkaani ja tuttavapiiriäni yleisestikin, niin tuntuu olevan kovin yleistä nimenomaan se, että naiset jäädyttävät suhteita ja lähtevät sinne missä on ruoho vihreämpää. Moni nainen haluaa kyllä kihloihin ja sitten kun ollaan kihloissa, on mies saanutkin huomata, että kyse ei olekaan ensisijaisesti rakkaudesta vaan siitä että nainen onkin sosiaalisesti hyväksytympi ja ihaillumpi kun on sitä sormusta mitä näyttää tyttökavereilleen. Kihlauksen jälkeen ei olekaan ollut enää niin kovat puheet naimisiinmenosta tai mitään. On myös saattanut käydä siten, että kun on kihloihin päästy, niin onkin alettu sitten esittää miestä kohtaan ties mitä vaatimuslistaa tyyliin "pitää muuttua tässä ja tässä asiassa..." ja ennen pitkää on suhde mennyt poikki ja kihlaus purettu.
Edellisessä kappaleessa siis kuvailuja siitä miten olen asiaa nähnyt jopa täysin samaa ikää edustavilla pariskunnilla. Mietin sitä että olenko täysin turhaan huolissani. Tuntuu vain siltä että itseäni 7v nuoremman kanssa suhteilun aloittamalla sahaan pidemmällä aikavälillä vain omaa oksaani em. mielessä. Vai onko sittenkin kyse vain yksilöistä, eli onnistumisen mahdollisuudet tuolla ikäerollakin ovat hyvät? En tiedä. Sen tiedän vain että tällä hetkellä sukat pyörivät jaloissa tuon naisen suhteen... :)
Joku sanoisi että "kaikki" naiset etsivät vain sitä oikeaa ja haluavat naimisiin sekä perustaa perheen. Ehkä näin onkin monien kohdalla, mutta kun katson omaa kaveriporukkaani ja tuttavapiiriäni yleisestikin, niin tuntuu olevan kovin yleistä nimenomaan se, että naiset jäädyttävät suhteita ja lähtevät sinne missä on ruoho vihreämpää. Moni nainen haluaa kyllä kihloihin ja sitten kun ollaan kihloissa, on mies saanutkin huomata, että kyse ei olekaan ensisijaisesti rakkaudesta vaan siitä että nainen onkin sosiaalisesti hyväksytympi ja ihaillumpi kun on sitä sormusta mitä näyttää tyttökavereilleen. Kihlauksen jälkeen ei olekaan ollut enää niin kovat puheet naimisiinmenosta tai mitään. On myös saattanut käydä siten, että kun on kihloihin päästy, niin onkin alettu sitten esittää miestä kohtaan ties mitä vaatimuslistaa tyyliin "pitää muuttua tässä ja tässä asiassa..." ja ennen pitkää on suhde mennyt poikki ja kihlaus purettu.
Edellisessä kappaleessa siis kuvailuja siitä miten olen asiaa nähnyt jopa täysin samaa ikää edustavilla pariskunnilla. Mietin sitä että olenko täysin turhaan huolissani. Tuntuu vain siltä että itseäni 7v nuoremman kanssa suhteilun aloittamalla sahaan pidemmällä aikavälillä vain omaa oksaani em. mielessä. Vai onko sittenkin kyse vain yksilöistä, eli onnistumisen mahdollisuudet tuolla ikäerollakin ovat hyvät? En tiedä. Sen tiedän vain että tällä hetkellä sukat pyörivät jaloissa tuon naisen suhteen... :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
ikäeroa vaan suunnilleen tuo on siinä rajoissa.
Jos olet juuri 30 ja nainen 23 niin ei siinä pitäisi olla liikaa ikäeroa mutta kuten itsekin toteat se ei ole noin yksinkertainen homma.
Ihmisten elämän tilanteet ovat erilaiset samoin tuttavapiirit, tavoitteet elämässä yms.
Kysymys on myös kypsyydestä ja mihin on valmis sitoutumaan.
Itse suunnittelen samanlaisella ikäerolla suhdetta, olen vähän nuorempi kuin sinä. Siinä on useampi mutka matkassa kun toinen on "kokemattomampi" yms.
Kannattaa katsella mutta ei sitä kannata tyrmätä asiaa tietysti heti.
Kun nyt osuin tuohon "kohderyhmään" (olen reilu parikymppinen nainen) niin pitääpä kertoa oma mielipide ihan näin ikäryhmän edustajana.
En usko että tuollainen haluaminen olla villi ja vapaa on kiinni iästä, vaan ihan yleisesti elämäntilanteesta. Ainakin itse voisin kuvitella olevani valmis kestävämpäänkin suhteeseen (riippuu tietysti henkilöstä:)), mutta sitähän on paha sanoa millainen mieli olisi vaikka kymmenen vuoden päästä. Olen itse aiemmin seurustellut itseäni huomattavasti vanhemman miehen kanssa, ja täytyy sanoa, että se suhde kaatui täysin miehen haluun (eikä minun) olla villi ja vapaa... Tosin en usko, että sekään oli ikäerosta kiinni.
Mutta siis, pointtini on se, että ajatukset NYT voivat kyllä varmasti olla kestävän parisuhteen rakentamisessa myös 23-vuotiaalla, mutta mistäpä sitä tietää mitä myöhemmin tapahtuu. Turha kuitenkaan murehtia etukäteen (sitä paitsi kai se voi mennä pupu pöksyyn vanhemmallakin?). Ja mistä sen tietää, mitä juuri tuo ihastuksesi kohde ajattelee, jollei ota selvää? Oma neuvoni on kuitenkin se, että älä nyt ihmeessä ikäeron takia heitä kirvestä kaivoon...
Ainoa ero suunnilleen vaan mun iässä joka siis 5 vuotta vähemmän... Mutta kiitos aloittajalle tuosta näkökulmasta!
Mää hajoan ku joudun kamppailemaan itseni kanssa tästä asiasta...
Itse olen 25 vuotias nainen ja seurustelen 33 v miehen kanssa. Olin pitkässä suhteessa ennen nykyistäkin mutta silti valmis vakavaan, loppuelämän kestävään parisuhteeseen koska tapasin nykyisen mieheni joka tuntuu siltä oikealta. Eli juttele asiasta naisen kanssa, kaikki eivät ole "bilettäjä tyyppejä" vaan haluavat jo sen oikean elämäänsä. Koskaan ei tietenkään voi ennustaa tulevaa ja saattaa vanhempikin nainen kaipaa vapautta samanlailla kun nuorempi. Riski on otettava.