Sairastan masennusta.. Saan välillä "kohtauksia". Huudan, mesoan, itken ja kiukuttelen. Olen puhunut myös itsetuhoisia asioita. Mieheni ei jaksa enää sairauttani. Keskustelimme, että jos tämä sairaus ei pian parane, niin...
Ilmeisimmin suhteemme on siis ohi.. Palasin tänään töihin sairaslomalta . Tiedän sen olleen iso virhe.. Mutta suhteemme kariutuu, ellen parane, joten minun on vedettävä tämä kulissielämäni viitta ylle..
Ilmeisimmin suhteemme on siis ohi.. Palasin tänään töihin sairaslomalta . Tiedän sen olleen iso virhe.. Mutta suhteemme kariutuu, ellen parane, joten minun on vedettävä tämä kulissielämäni viitta ylle..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niin, meinasitko todella laittaa jonkun toisen älyttömät pyynnöt terveytesi edelle? Uskomatonta typeryyttä. Jos hän ei tajua, kannattaisikohan todellakin harkita eroa, todennäköisesti löydät parempaakin tilalle, kunhan rauhassa paranet.
Turha leikkiä marttyyria.
Ei masennus ole tauti, joka oksennetaan toisen ihmisen päälle, jotta hänen täytyy kaikki kestää.
Kiukuttele keskenäsi. Kasvata luonnettasi, ja aloita sitten uusi suhde, jos vielä jollekin kelpaat. Tuollainen historia kyllä karsii rankasti ehdokkaita. Potkun perseelle mielestäni ansaitsisit.
"Kiukuttele keskenäsi. Kasvata luonnettasi" aika raakaa tekstiä masentuneelle, selvästikään et ole itse kokenut, joten miksi vaivaudut kommentoimaan..
Ensinnäkin toivotan sinulle alkuperäinen voimia jaksaa sinuun kohdistuvia asiattomuuksia, ihmettelen halua pahoittaa tahallaan asianomaisen mieltä.
Kerron nyt oman kokemukseni perusteella tuntemuksia sinun tilanteestasi ja toivon että niistä on jotain apua miettiessäsi mitä tehdä. Läheisten tuki on oleellinen osa sairaudesta toipumista, jos miehesi ei voi sinua tukea, niin toivon että sinulla on vaikka ystäviä joiden puoleen voit kääntyä. Vastuu itsestäsi on kuitenkin sinulla itselläsi. Toivon että pystyt kasaamaan merkityksen ja ilon elämääsi pala palalta, itsestään se ei synny mutta on mahdollista.
Minulle kävi juuri niin, että silloinen kumppani ei osannut suhtautua mitenkään rakentavalla tavalla tilanteeseeni ja ero oli ainoa mahdollinen ratkaisu minulle silloin. Yksin oleminen voi tuntua musertavan kaamealta ajatukselta, ei suinkaan masentuneen mielen parantavalta tapahtumalta, mutta tilanteen "nollaaminen" ja tavalaan aloitus puhtaalta pöydältä voi olla mahdollisuus uuteen elämässä. Itse koin että voin rauhassa jäsentää ajatukseni kun minuun ei kohdistu ulkopuolisia paineita mihinkään suuntaan.
Yrittäisin sinuna kuitenkin vielä keskustella miehesi kanssa ja löytää yhteisiä keinoja tuoda iloa elämään. Ilo täytyy mielestäni löytää, suorastaan etsiä pienen pieninä annoksina kerrallaan - niistä koostuu sitten pikkuhiljaa isompi ja isompi osa elämää.
Toivon että sinulla on asiallinen lääkitys sairauteesi ja jos tilanne mitenkään pääsee lipsumaan siihen suuntaan, että sinusta tuntuu siltä että et enään jaksa niin ota heti yhteyttä ammattiauttajiin. Soita vaikka auttavaan puhelimeen jos tuntuu liian raskaalta.
Sitten näin lopuksi kehoitan harkitsemaan uudestaan töihin menoa jos et ole siihen vielä valmis. Tiedät itse parhaiten miten jaksat, eikä liian aikainen stressin lisääminen auta asiaa olenkaan. Kuten jo aikaisemmin sanottiin, niin sinä olet oman elämäsi tärkein ihminen juuri nyt.
Siltä puolelta vain että olen se puoliso, joka on joutunut katsomaan toisen vetämättömyyttä, kitinää, narsismia, kaikkeen on pyhäksi tekevää se että on niiiiiiin masentunut. Sillä varjolla saa käyttää puolisoa kuinka paljon vaan hyväksi?????
Itse masennuksen kokeneena voin allekirjoittaa kyllä eron suosittajan neuvon.
Jos ei pysty käsittelemään omaa tuskaansa niin apua voi hakea muualtakin kuin parisuhteesta. Toinen harvoin on ammattiauttaja ja vaikka olisikin niin hän ei varmaan halua töitä kotiin vaikka kuinka välittäisi.
Jokaisella on oikeus kiukutella, mutta jokaisella on myös oikeus olla kuuntelematta toisen kiukuttelua.
Jos tahtoo silkasti rypeä itsesäälissä niin sen voi tehdä yksinkin.
jos olet masentuntu, niin toivon sulle:
tuulta joka puhaltaa pois sun huolet..
aurinkoa, palmun ja hiekkarannan joka saa sulle hymyn huulille...
lumihiutaleita sun hiuksille..
rohkeutta uskoa itseesi
Masennus on solmu. Solmu johon voi kietoutua niin moni elämänhaara. Kaikki solmut voi saada auki, vaikeimmatkin.
Ymmärrän miestäsikin. Mitä itse tekisit hänen asemassaan?
Pitäkää tauko ja ota itsellesi aikaa. Hoida itsesi takaisin. Sulla on oikeus parantua :)
Minulla todettiin viime vuonna vakava masennus. Mies ei kestänyt kun viiltelin itseäni yms, halusin vain kuolla. Hän sanoi että lähtee ellen yritä.
Se veti minut pois itsesäälistäni ja lopetin pohjamudissa ryömimisen. En ajatellut enää vain itseäni, joka on masennuksessa ominaista. Hain hoitoa. Parannuin.
Olen kiitolinen miehelleni. Kannattaisi ajatella asiaa miehesi kannaltakin. Se sattuu kun katsoo omaa puolisoaan joka rypee itsesäälissä
Sairaus ei oel itsestäänselvyys, myöskään huonoa käytöstä ei saa sairaudella selittää vaikka se todellinen onkin, jos ei tee paranemisen eteen mitään. Masennus ei parane itsestään, mutta siihen on olemassa apu. Lääkkeet, terapiat, jopa luontaishoitoja. Teetkö kaikkesi pranemisen seteen vai annatko vain itsellesi luvan kiukutella ja miehellesi käskyn kestää?
***
Hanki itsellesi hoitoa, terapiaa, sopiva lääkitys. Masennusta ei todellakaan tarvitse potea loputtomiin vaan se saadaan useimmiten hoidettua jos itsellä on halua parantua. Miehesi vaatimus oli ihan oikein, hoida itsesi kuntoon. Ja muista, että vaikka oletkin masentunut, sinun ei pidä purkaa pahaa oloasi mieheen. Huutamista ja kiukuttelua ei voi puolustella sillä että on sairas. Sen verran pitää sairaankin huomioida lähimmäisiään, että ei rasita heitä itsekeskeisellä oikuttelulla.
Hyvä käytös ei ole kulissielämää, se kuuluu yhteiselämän sääntöihin, joita jokaisen on opeteltava ja joskus myös pakotettava itseään.
Suhde joutuu varmaan kyllä koetukselle, mutta sinun kannnattaa mennä hoitoon. Terveenä on taas parempi jatkaa omaa elämää ja pystyy antamaan muillekin itsestään. Omaa kokemusta löytyy, muutettiin väliaikasesti toisista erilleen,sain lääkkeet ja kävin parin ihmisen juttusilla.Nyt asumme taas yhdessä, mutta ei vielä täysin ole parantunut masennukseni.Aurinkoisia päiviä on kyllä tulossa!