Jatkan kirjoittelua haukuistakin huolimatta.Olen siis ollut 6 vuotta toisena naisena.Tällä miehellä avopuoliso ja he asuvat yhdessä.Tapaan tätä miestä useita kertoja viikossa.Mutta paljon on myös sitä aikaa kun emme voi tavata,viestitellä tai soitella.Yhteiset hetkemme ovat niin mahtavia että niiden voimasta usein unohdan tuskan jota kuitenkin sisimmässäni tunnen.Rakastan tätä miestä mutta tiedän että yhteistä julkista tulevaisuutta meillä ei tule olemaan.Toivoisin kuulevani kohtalotovereiden kertomuksia ja mielelläni kerron itsekin lisää.
Toisen naisen elämää
särkynyt
482790
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
itseäsi edes hiukan, lopeta suhde.
Hae kirjallisuutta, joka kertoo läheisriippuvuudesta.
niin. minäkin rakastan. aina vain enemmän ja enemmän..
se on ihanaa kun rakastaa mutta välillä(ainakin minä)olen myös vihainen tälle miehelle.Itken paljon ja välillä kaipuu tosiaan koskee fyysisesti rintaan ja tuntuu ettei saa henkeä.Kun hän tulee luokseni rauhoitun ja olen maailman onnellisin nainen hänen syleilyssään.ja aina hän saa minut puhuttua odottamaan seuraavaa kertaa..
ovat tulleet tänne palstalle. Särkynyt ja toinen nainen.
Rakkauden olemukseen kuuluu se, ettei toiselle ihmiselle aiheuteta kärsimystä. Tämä mies (pettäjä) näkee kärsimyksesi, mutta silti haluaa kiduttaa sinua lisää. Ainakaan miehen puolelta tuo ei ole rakkautta. Ja sinä olet jo tuossa kuviossa roikkunut niin kauan, että luulet hyväksikäyttöä rakkaudeksi.
Pistä tuollainen suhde poikki. Etsi itsellesi vapaa mies, jonka kanssa voit yhdessä rakentaa uutta elämää - yhteistä elämää.
Minä roikuin tuollaisessa suhteessa noin 8 v. Tämän jälkeen jätin miehen, ja löysin vapaan. Menin avoliittoon, mutta meni myös monia vuosia, jolloin jouduin opettelemaan mitä on todellinen ja oikea rakkaus!
Jokaisena päivänä olen onnellinen siitä, etten enää seurustele ukkomiehen kanssa. Olen vaihtanut työpaikkaani, asuinpaikkaani, joten kukaan ei tiedä menneisyydestäni. Se hävettää minua itseänikin! Ja mitä minä sitten tein..alistuin odottamaan ja käytettäväksi melkein 10 vuodeksi!!
Hienoa juttu kun nämä ihmiset ovat tänne tulleet. Särkyneellä ja toisella naisella on varmasti vaikeaa, mutta eivät ymmärrä sitä, että ovat itse aiheuttaneet kärsimyksensä.
Toisaalta.. jokin on mennyt jo lapsuudessa pieleen, koska eivät osaa antaa arvoa itselleen.
Haluan sanoa sinulle "särkynyt" ja "toinen nainen":
Rukoile Jumalalta voimaa päästäksesi eroon miehestä, joka vain hyväksi käyttää sinua. Jumala kuulee ihmisen rukouksen, joka haluaa tulla Jumalan lapseksi, ja haluaa hyljätä synnin tiet. Jumala antaa sinulle voiman, ja pääset elämään ihmisarvoista elämää. Nyt elät syvässä synnissä ja murheessa, mutta vain sinä itse voit päättää mitä elämälläsi teet.
Tiedoksi vaan että meitä sekopäitä on aika paljon enemmän kuin kaksi ja tämä palsta keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa varten.elämä ei ole niin mustavalkoista kuin jotkut tällä näyttävät ajattelevan.Ja tulen kirjoittamaan tänne jatkossakin!Enkä edes häpeä sitä että olen toinen nainen.
kanssa täräyttäisin sinulta hampaat kurkkuun ja heti.
joo, rakkautta, vihaa, kaipuuta, itsevihaa, uhmaa,
onnea. kaikkea. mut kuitenkin suurimmat tunteet se rakkaus ja kaipuu. kaipuu koskee todella fyysisestikin. ei tiedä mihin sen tuskan laittaisi.
me emme näe kovinkaan usein, joskus viikonloput, joskus useita viikkoja kerralla kylläkin.välissä saattaa olla viikko, kaksi, kuukausikin..
tutin suuhun, ja menisit nukkumaan?
Minäkin olen yli kahdeksan vuotta ollut toinen nainen - rakastajatar. Rakastajalleni se on käynyt hyvin, sillä vaimo on viikot kaukana, olen ollut saatavilla tarvittaessa ja olen uskonut kaikki valheet, jotka minulle on kerrottu. Olen uskonut ja unelmoinut. Olen luullut olevani rakas tälle miehelle. Nyt alan kuitenkin tajuamaan, että olen vain viihdyttäjä silloin, kun oma pikku muija sisustaa maalla hienostokotia ja ukkonsa tienaa rahaa kaukana ja tarvitsee välillä "paineiden purkua". Sydämeni värähtelee vieläkin miehen ilkeistä ja satuttavista sanoista, että olen vain pelkkä rakastajatar ja hän kyllä kertoo, milloin tarvitsee minua. En saisi soittaa, enkä ottaa yhteyttä häneen, vaan pitäisi odottaa, kun hän tarvitsee. Kun luin kirjoituksesi, tajusin monta asiaa selkeämmin - olen vain pelkkä hyväksikäytetty aasi. Ja tuo tieto koskee. Hei Mies! jos luet tätä anna minulle elämäni takaisin - sano kerran edes sana ANTEEKSI!
että ennen maa repeää kuin huora häpeää. Särkynyt on HUORA.
On tosi kiva vaihtaa ajatuksia sun kanssa..:)
Me ollaan tän miehen kans yhteydes päivittäin ja nähdäänkin tosi usein,se taas aiheuttaa sen että tuska erillään olosta on vieläkin suurempaa.Mä en koe itseäni hyväks käytetyks kuitenkaan koska me oltiin aikanaan myös yhdes tän miehen kans ja tunnetaan toisemme todella hyvin.Tilanne on todella hankala joskus olen ajatellutkin et tää ei voi hyvin päättyä,pelottaa.
säälittävä nimittelijä reppana, otan osaa.
älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. se joka itsensä ylentää, se alennetaan. tietenkin minä olen syntinen. mutta pahempiko, kuin muut syntiset? voiko syntejä laittaa "paremmuusjärjestykseen"?kyllä kannattaa jokaisen mennä itseesnsä ja tarkastella katkeruuksiaan, herjaamisiaan jne.. syntien kirjo on aika suuri. päivittäin sorrumme useampaan...
tää kirjoittelu täällä taitaa mennä ihan älyttömyyksiin.tosin mä olen haukkuihin tottunu ja niistä saan vaan voimaa lisää kirjoittaa omia näkemyksiä asiasta.ihan älytöntä kuitenkin et tääl huoraks haukutaan tietämättä asiasta sen enempää tai tähän osallisista ihmisistä.
tulee sitä kritiikkiä sukulaisiltakin, enpä juuri enää välitä. elämää kokeneet kyl ymmärtävät, et ei oo elämä niin yksioikoista.
onhan tää sellasta päivä kerrallaan menemistä. se tyhjyys on kyl karmivaa, joka tulee, kun eka oot 100:sella ne hetket, jolloin nähdään. sit putoot sinne kaipuu-kuoppaan..
Ei kannata mennä tunteiden mukana. Ne vievät mennessään ja silloin menee taatusti vikaan. Päätökset OMASTA ELÄMÄSTÄ täytyy tehdä järjellä! Järjen käyttö tuo mukanaa elämän, jossa myös onnellisuus ja muutu positiiviset asiat saavat tilaa kukoistaa. Ethän antaisi omaa lastasi hyväksi käyttää, joten miksi sitten annat itseäsi hyväksi käyttää?
Jos et välitä itsestäsi, niin jatka vaan ukkomiehen kanssa. Saat sellaisen elämän kuin ansaitset. Odottamista, kaltoinkohtelua, itsellesi valehtelemista, onnellisuuden naamion taakse piiloutumista, häpeää.
Jos rakastat itseäsi, haluat myös antaa itsellesi mahdollisuuden onnelliseen elämään. Elämään, jossa voit häpeämättä katsella itseäsi peilistä, koska sinun ei tarvitse enää naamioitua onneen tai näytellä onnea. Vähitellen itsevarmuutesi kasvaa, ja uskallat jopa etsiä rinnallesi kunnollisen ja vapaan miehen, jonka kanssa käytte yhdessä eteenpäin elämään. Ole siis hyvä itsellesi, ja rakasta itseäsi niin paljon, että sallit itsellesi oikean ja aidon onnen!
Onhan se raskasta elää tätä vuoristorataa,suurta nautintoa ja suurta tuskaa vuorotellen.hankala pukea sanoiksi kaikkia tunteitaan ja pahinta on se kun ei ole ihmistä jolle voisi näistä jutuista puhua.perheeni ja ystäväni kyllä tietävät mutta paljon on ihmisiä joille täytyy valehdella ja peitellä totuutta.eivät ymmärtäisi.tapaamme taas huomenna,voi miten odotan.mitenkäs me voitais vaihtaa ne sähköpostiosotteet..
mietitään sitä vaihtamista,joo.mut tullaa tänne eka taas huomenna, saavat taas kiviä heitellä..
asutko muuten mis päin suomea? mä eteläs päi.
hyväksikäyttöä? jos rakastaa ja saa rakkautta..
no joo, periaatteessahan kaikki perustuu sitten hyväksikäyttöön. ihminenhän "käyttää" toista ihmistä kanavana oman hyvän olonsa saamiseen. annat kaverille lahjan, saat siitä hyvän olon itsellesi. hyväksikäyttöä? mairittelet lasta vaikkapa laulamaan saadaksesi hyvän mielen itsellesi.hyväksikäyttöä?antaessaan saa aina myös itse, eikö? kyllä todellinen hyväksikäyttäjä vain ottaa, ei koskaan anna mitään.
olen kyllä ihan onnellisen elämän saanut. pitkä avioliitto takana ja hyväksi kasvaneet lapset.
peiliin voin katsoa ilman naamioita, elämä on kyllä riisunut rippeetkin niistä.
avioliittoni oli tunneliitto, enkä tästedeskään aio pelkälle kylmälle järjelle mitään ihmissuhteitani kangistaa. luoja tietää, miten tässä ukkomiessuhteessa tulee käymään. kyllä elämä hoitelee asiat meille kaikille parhain päin, siihen olen oppinut luottamaan.
AINA ihminen joka haukkuu ja herjaa toisia, alentaa käytöksellään vain itsensä. Kerro toki lisää itsestäsi!
No miten suhtaudut petetyksi tulemiseen, omalla kohdalla?
Kun rakastetullasihan on kotona se *toinen* nainen, jonka kanssa hän viettää muut ajat?
Henkilökohtaisesti minä ainakin olen jo tottunut siihen että tavallaan minuakin petetään koska tosiaankin kun rakastettuni mun luota lähtee menee hän sen "toisen"naisen luo.Joskus juhlapyhien aikaan se kirpaisee enemmän mutta en myöskään haluais olla tän miehen ykkösnaisen saappaissa.
jotenkin vaan en koe sitä minun pettämiseksi, kun vaimohan on siinä ollu koko ajan alusta lähtien..niin hullulta kuin kuulostaakin.
Siis sinä, et haluaisi *petturi miestä* itsellesi?
Kun tämä tosiasia, että mies viettää kotona myös normaalia *elämää*, tuntuu joskus olevan epäselvää rakastajatarille :)
on SUPERLUTKA.
sit jutella läheisriippuvaisuudesta. Maanis-depresiivisestä luonteesata ja mielialan vaihteluista. On niillekin täällä palsta, vaan sillä ei kukaan juttele seksuaalisesti holtittomasta käyttäytymisestä yms. kun kaikki tietää, et hommat on kuitenkin kaikilla sekaisin, eikä ketään huvita lukea niiden jäljistä lähimmäisiin ja oman alamäen alustamiseen.
Olen ollut suhteessa varattuun mieheen 6 vuotta. Alkuun suhde perustuis fyysisille tarpeillemme. Minä eroneena kaipasin vain kermaa kakun päältä säilyttäen itsenäisyyden ja yksityisyyden, hänen vaimonsa taas on niitä vähemmällä kermalla pärjääviä naisia (enkä nyt sitten viittaa kenenkään lihavuuteen edellisellä), joten rakkaani eli lähisyyden, hyväilyjen ja seksin puutteessa. Muutaman vuoden ajan tapailimme usieta kertoja viikossa ja vähitellen huomasimme molemmat rakastavamme toisiamme. Toisaalta hänen elämänsä rikkominen tuntui molemmista aika mahdottomalta. Suhteemme muuttui toisistamme irrottautumiseksi: harvensimme tapaamisia, erosimmekin useita kertoja ja palasimme taas toistemme luo. Minäkin aloin seurustella vapaan miehen kanssa. Edelleenkin tapailimme varatun miehenkin kanssa silloin tällöin, pidimme tiiviisti yhteyttä puhelimella ja sähköpostilla. Rakastuin myös omaan mieheeni ja muutimme yhteen. Sen jälkeen emme ole tavanneet sen varatun miehen kanssa, mutta tiedämme molemmat, ettei meidän rakkautemme mihinkään katoa. Sen aika ei vain ole nyt. Sen aika tulee joskus myöhemmin uudelleen. Tuleeko se vielä tässä elämässä vai myöhemmin, on vain elettävä ja odotettava, katsottava, mitä elämä tuo tullessaan. Tämä elämä on osaltamme tarkoitettu käytettäväksi toisten ihmisten kanssa ainakin tässä vaiheessa, mutta mikään elämässä ei ole sattumaa, kaikilla tapahtumilla on jokin tarkoitus. Välillämme on niin voimakas tunneside, tositemme kunnioitus ja rakkaus, etten yllättyisi yhtään, jos jotenkin voitaisiin osoittaa todeksi se, että meillä oli yhteinen elämä joskus aikaisemmassa jaossa. Suhteemme ei todellakaan perustu seksiin, läheisyyden ja hellyyden tarpeeseen niin kuin alkuun luulimme. Molemmat saisimme ja saamme niitä niin paljon kuin haluamme, emme me siihen tarkoitukseen toisiamme tarvitse. Meidän välillämme on jotain paljon suurempaa. Emme pysty koskaan kokonaan eroamaan, olemme syvällä toistemme sydämissä, toistemme lähellä, kunnioittaen toistemme yksiyiselämää. Olemme koko ajan tositemme lähellä, vaikka olisimme miten kaukana toisistamme.
Turun seudulta??
Mikä katsotaan Turun seuduksi, varsinais-suomesta kylläkin.
kuten Raisio,Lieto,Kaarina yms. joten voisit tarkentaa...
totean että oleko Kaarinasta
ja puhutaanko nyt minussta?
Niin, en ole kuitenkaan Turun naapurikunnista, kyllä meillä molemmilla minulla ja tällä rakkaalla miehellä on molemmilla reilusti yli 50 km Kaarinaan.
Ja kuulepa *kai*. Kai sinä nyt olisit keskustellut salarakkautesi kanssa suhteenne laadusta ihan niin kuin minäkin olen omani kanssa keskustellut. Hän jos sattuisi lukemaan tämän, niin hän tuntee minut ja meidän suhteen niin hyvin, ettei hänen tarvitsisi kysellä. Hän tietäisi kyllä. Olemme keskustelleet näistä asioista. Jopa oma mieheni tietäisi, että ylläoleva on minun kirjoittamani, jos sattuisi lukemaan.
onks sulla mun takia ongelmia miehes kanssa.
ja voitte elää kuin sisarukset. Pian kävis kaivelemaan.
Jos olisit hän, ei sun tarvitsisi tuollasta kysyä. Olet varsin hyvin perillä elämästästäni ja ongelmistani. Kyllä sinä nyt tulkitset väärän naisen tekstejä....sitäpaitsi, tuskinpa hän netissä näinä päivinä aikaansa kulutaa. Eiköhän hänen aikansa kulu mukavammin, kuten hän hiljattain kertoili :D. Rakkaus kuolee, jos ei saa vastakaikua; rakkautemme säilyy, vaikka olisimme miten kaukana toisistamme.
Miten kukaan voi alentua olemaan toisena naisena 6 vuotta!!!! Ja ei ole miehellä kaikki kotona! Jos sinä muka olet niin tärkeä,miksi hän ei jätä avopuolisoaan? häh? Tämä oli naurettavuuden huippu.Voin sanoa että jos mies on piilotellut sinua 6 vuotta on siihen myöskin syy, muukin kuin avoliitto toisen kanssa.
miks sen pitäis jättää se?me on aikanaan seurusteltu ja todettiin et se ei toimi.paremmin toimii tää nykyinen systeemi.
Ei pidä kirjoitella tänne tuollaisia juttuja jos ei kestä arvostelua. Tuskinpa miehen kumppani olisi samaa mieltä jos tietäisi, "että nykyinen systeemi toimii". Kyse kun ei ole vain sinusta ja tästä miehestä,vaan asiaan kuuluu myös se kolmas osapuoli jota tässä petetään.
no minä en aio sen tyttöpolon tuskaa hartioilleni ottaa.itse on miehensä valinnu varoituksista huolimatta.
Vai niin. Siinäpä sitten kohellatte ja pilaatte toistenne elämän. Mitäpä tuollaisille enää voisi sanoa.
No nyt kuulosti jo paremmalta.
mikä sinun ongelmasi on. Miksi olet "särkynyt"?
Puolustelet kovin kakkosen osaasi, sanot olevasi onnellinen, toisaalla sanot, ettei rakkaudesta ole kysymys. Kerro meille mistä on kysymys?
Mikä tässä miehessä/suhteessa on sellaista mikä mielestäsi oikeuttaa sinut nöyryyttämään itseäsi samoin kuin pettämään "tyttöpoloa, joka on itse miehensä valinnut varoituksista huolimatta"? Ei vaikuta siltä, että itsekään arvostaisit tätä miestä.
Mistä ON kysymys "särkynyt"? Mikä sinut on särkenyt?
Tuo on sellainen kysymys johon en tiedä oikeeta vastausta.ehä oma tyhmyys,rakkaus,katkeruus,koston halu ja kuitenkin myös se miten paljon nautin tän miehen kaa olosta.meillä on kuitenkin se 10 vuoden historia takana,ei ole ollu päivääkään ettei ois yhteyttä pidetty.joku sanois nyt et me ollaan riippuvaisia tosistamme,ehkä niin onkin.kumpikaan ei halua päästää irti,on yritetty monia kertoja.jos koko tarinan kertoisin se veisi päiviä.
Poimin vastauksestasi sanat katkeruus ja kostonhalu? Mistä olet katkera ja kenelle? Kenelle haluat kostaa?
Leikitkö kenties psykologia,mä etsin saman kokeneita.en kallonkutistajaa.
en tiedä luetko tätä koskaan mutta olen samassa tilanteessa kanssasi.. ja mielelläni vaihdan ajatuksia..
kirjoituksesi oli kuin omasta elämästäni. enkä todellakaan ajatellut sinua haukkua tai moralisoida. vaan onnitella.