Sattuu

Niin, kuullostaa niin tutulta, tuossa alempana minun juttuni, nimellä Ei enää koskaan. Ei kai tässä tilanteessa voi muuta kuin yrittää selvitä päivästä toiseen, jos se aika auttaisi. Mitään hyötyä ei ole kuitenkaan yrittää ottaa toiseen osapuoleen yhteyttä. Jos tunteet on kuolleet niin ne on. Pitää vaan keksiä itselleen tekemistä että saa ajatukset muualle ja selviytyy seuraavaan päivää. Ja itkeminen, sureminen helpottaa, ainakin hetkeksi. En tiedä lohduttaako, mutta näillä palstoilla näyttää olevan monta muuta samassa tilanteessa, emme siis ole yksin. Voimia sulle! Ja niinhän sitä sanotaan että jostain on luovuttava että jotain vielä parempaa voisi tulla tilalle.

mutta tuollainen juttu ei tapahdu yhtäkkiä. "Minä itse" -ihmiset eivät välitä kuunnella toista ihmistä vaan pitävät itseään etusijalla. Silloin jää paljon kuulematta. Otan osaa murheeseesi, mutta kehotan kyllä sinua menemään itseesi.

armeija,ulkomailla..hhmmm...ehkä rakkaus laantui kun olitte erossa em. takia.ehkä hän sai sen tunteen että ei "tarvitse" sinua.jos se yksinään oleskelu/asuminen alkoi tuntua hyvältä,liian hyvältä.
Jos hän olisi rakastanut sinua vielä oikeasti,ei hän olisi jättänyt sinua.Kauhea sanoa mutta parempi että lähti eikä jatkanut suhdetta vain säälistä.Oliko hänellä toinen?sitten kun olet vähän jo toipunut erosta,koittakaa jutella asiat halki niin ei tarvitse riivata itseään sadoilla epävarmoilla kysymyksillä.Koita jaksaa.

Hei ja osanotto suruusi.

Toi on mulle myös tuttua. Minut jätettiin melkein samoilla sanoilla. "tunteet ovat kuolleet" sijasta tuli "etäisyys päässyt meidän välillemme" tarina. No ottaa päähän ja sattuu. Hirveä nöyryytys ja omantunnon mureneminen. Enkö ollut tarpeeksi hyvä? Tuliko toinen väliimme? Ym. muita ajatuksia ja ahdistuksia. Ja sitte nää jotka neuvoo vierestä mitä pitäis tai ei pidä tehdä. Niiden neuvot eivät ainakaan minua ole auttaneet. Just tälläset "aika parantaa" ja "jotain parempaa on tulevaisuudessa". Ja vitut, tässä tilanteessa noista neuvoista ei oo muuta hyötyä kun se, että saa vihan tunteen pintaan neuvojia kohtaan. Nyt erosta on kulunut melko tarkka kuukausi, ahdistus, paniikki ja tuska on muuttunut sellaiseksi, että sen kanssa voi elää. Käyn edelleen omia tunteitani läpi. Samalla käyn entistä suhdetta läpi myös. Vaatii rohkeutta jäädä yksin kotiin ja kohdata omat mörkönsä. Minua ainakin pelotti aivan hirveästi. Suurimman avun olen saanut äidiltäni joka jaksoi kuunnelle ja toivottavasti jaksaa edelleen sekä ystävältäni, joka neuvoi tutustumaan teokseen nimeltä jälleenrakennus kun suhteesi on päättynyt. Rupesin myös kirjoittamaan päiväkirjaa. Mutta jokaisella on oma tapansa käydä menetys ja suru läpi. Toiset hakeutuvat uuteen suhteeseen, toiset jäävät roikkumaan vanhaan. Itse katkaisin kaikki välit entiseen. En halua nähdä häntä, kuulla hänestä saati sitten jutella hänen kanssaan. Kun suhde on kerran loppu edellä mainitusta syystä, ei mielestäni ole järkeä puida menneitä ainakaan exän kanssa. Mutta hei, tämä on vain mielipiteeni. Ei neuvo. Kirjan kirjoittaja on muuten Bruce Fisher.

Kaikkea hyvää sinulle ja voimia jaksamiseen. Huonoja hetkiä on varmasti edessä ja paljon. Aika ei paranna mitään, se korkeintaan turruttaa aistit.

"jätetty" ja "Brokenheart" niin samanlainen tarina omallakohdallani.. kuukausi mennyt ja pelkään, pelkään tätä yksinäisyyttä. Unohtaa ei voi milloinkaan mutta kunpa voisin olla välittämättä. Meillä vielä asioita kesken mutta en halua nähdä häntä enää milloinkaan, koskaan, vaikka niin paljon rakastin, tällä hetkellä häntä ei ole minulle olemassa. Niin paljon hän luokkasi, satutti, tavaroilla ei ole väliä, vain sillä että saan itseni pidettyä pinnalla ja nostettua rannalle jälleen nauttimaan elämästä. Kunpa elämä veisi taas mukanaan..