Mitä teen?

Nyt ei kyllä valjennut mitä tarkoitit.

Toimiiko tämä näin, jotta voin vastata viestiin?

Olimme yhdessä tasan 40 vuotta.
Sitten päätin, että vaikka tuleva, itsellinen elämä ei ehkä aina ole niin herkkua niin eipä ollut sekään liitto.
Yhtä marmatusta, hammasten kiristystä, kyttäämistä, ilkeilyä, vähättelemistä, siis = lähdin ja hän jäi entiseen yhteiseen kotiin.
Aluksi tuntui että kaikki kaatuu päälle kun oli elänyt toisen kanssa niin pitkään, mutta vähitellen kaikki alkoi sujumaan - jopa digiboxin asentaminen joka hänen mukaansa on vain miesten hommia.
Jokainen päivä on erilainen, en tiedä tulevasta mutta en murehdi menneitä, kaikkihan me joskus joudumme luopumaan - aivan kaikesta - niin että jos muutaman vuoden sitä ennen saisi elää ihmisarvoista elämää?
Tutut ja kylänmiehet ihmettelevät kovasti että kuinka olen voinut jättää niin helv.hyvää miestä?
EI kait kukaan sellaista jätä???
NO, siinähän tuo kulkee vapaana nyt, sen kun otatte kylännaiset hoiviinne, minä tiedän, mitä se paketti sisältää - kukaan muu ei.
Ja jos joki erehtyy ottamaan niin kyllä palauttaa aika nopsaan.
JOten sinä joka mietit vaiketa parisuhdetta - mieti vaihtoehtoa -
millaista olisi elää ihan itselleen, ilman turhia ihmissuhde kiemuroita?

Joku viisas on sanonut, että on kaksi vaihtoehtoa: joko tyytyä vallitseviin olosuhteisiin tai ottaa vastuu niiden muuttamisesta.