Välillä tuntuu, miten nuorempi siskoni ei arvosta minua ollenkaan! Ei vastaa viesteihini, ei puheluihin jne. Enkä edes soittele todellakaan usein. Sen sijaan hän ottaa yhteyttä yleensä silloin, kun jotain tarvitsee. Olen ollut tämänkin syksyn aikana tuuraamassa tai auttamassa häntä useaan otteeseen hänen työssään, ettei jäisi pulaan. En voisi kuvitellakaan, että hän tekisi samaa minulle. Yleensäkään hän ei tee yhtään mitään, mitä häneltä pyydän. Esim. kerrankin olin todella kipeä ja tietysti sairastuin samaan aikaan kun oli puol päivää kestävä vesikatko. Ei ollut ruokaa, ei nestettä, ei lääkkeitä jne. Hänen oli tarkoitus muutenkin tulla käymään, mutta ilmoitti että ei tulekaan. Anelin sitten, että toisi edes juotavaa kun olen yksin sairaana enkä pääse kauppaan. Ei kuulemma jaksanut mitenkään tehdä 20 minsan ylimääräistä lenkkiä takiani. Edellisenä päivänä oli vielä tulossa innokkaasti syömään, kun tarjouduin tekemään ruokaa.
Minusta olisi edes kohteliasta vastata viesteihin. Samoin hän ei koskaan esittele minua perheenjäsenenään, vaan nimelläni, jos silläkään.
Samassa seurueessakin hän saattaa puhua "omasta mummostaan tai äidistään" eikä "meidän mummosta".
Pakosti tulee mieleen, että häpeääkö hän ylipäätään minua jotenkin.
Minusta olisi edes kohteliasta vastata viesteihin. Samoin hän ei koskaan esittele minua perheenjäsenenään, vaan nimelläni, jos silläkään.
Samassa seurueessakin hän saattaa puhua "omasta mummostaan tai äidistään" eikä "meidän mummosta".
Pakosti tulee mieleen, että häpeääkö hän ylipäätään minua jotenkin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kerropa uteliaille, miksi autat tällaista henkilöä, kun kuitenkin näytät tuntevan hänen ruman käytöksensä näinkin hyvin?
No lähinnä kai siksi olen auttanut häntä hänen työssään, koska ne ihmiset sieltä työpaikalta on jollain tavalla minullekin tuttuja ja koko meidän perheelle. En halua huonoa leimaa sen takia, jos hän joutuisi "pulaan". Yhden kerran autoin häntä, kun hän oli sairaana. Flunssa tuli melkein heti kun oli aloittanut työt uudessa paikassa. Työssä ollaan tekemisissä lasten ja nuorten kanssa, eikä olisi ollut järkeä lähteä sellaisessa kunnossa työhön tartuttamaan pieniä lapsia jne. Vielä kun oli suuret juhlat tiedossa jossa todellakin tärkeää olla kaikkien kunnossa. Hän ilmoitti sairaudestaan työhön, mutta he olivat sitä mieltä että hänen on tultava töihin siitä huolimatta tai hommattava itselleen sijainen. Mielestäni työnantaja itse toimi väärin nuorta työntekijää kohtaan, ja lupauduin sitten sijaiseksi. Sen sijaan kieltäydyin "kunniasta" viime viikolla, koska ei hänellä ollut mitään sairauteen liittyvää syytä. Eli olen myös kieltäytynyt, mutta omiin arvoihini vain kuuluu se, että pulassa olevaa tulee auttaa. Useinmiten autan ihan mielelläni, mutta ehkä eniten ärsyttää tuo välinpitämätön kohtelu muulloin. Ei vastata puheluihin, ei viesteihin jne. Ja haluaisin että minuakin autetaan joskus. Ei sen takia että on pakko, vaan koska henkilö haluaa tehdä sen toisen hyväksi.
Nuorempi veljeni on samanlainen, mutta olen vuosien saatossa opetellut jättämään hänet vain rauhaan. Ison sisaruksen rooli ampuu joskus yli ja sitä kantaa vastuuta asioista, joista ei pitäisi aikuisen sisaruksen puolesta edes kantaa. Mitäs jos sinäkin antaisit pikkusiskosi vain kasvaa aikuiseksi?
Oma elämänmottoni on se, että jaloistakin periaatteista on välillä tingittävä. Jos ajattelet sinun ja sisaresi suhdetta kuin ämpärinä, jonne heitellään hyvää tarkoittavat elkeet kuin marjoja. Onko sinusta oikein, jos sinä keräät sinne hyviä ja laadukkaita marjoja ja sisaresi viskoo sekaan kiviä, juuria, mätiä sieniä yms. Sinun työsi menee silloin hukkaan eikä kukaan saa marjoja syödäkseen. Joten pidä sinä oma ämpärisi, kerää se täyteen ja anna siitä osa sisarellesi, mutta älä odota häneltä mitään. Näin sinä saat nauttia marjoista ja siskosikin osan, mutta kaikilla on hyvä mieli.Et ole enää pelkästään tekevä osapuoli.
Hyvä vertaus, turha yhden mädän antaa pilata koko satoa.
Ja kasvutilaa on hyvä antaa aika ajoin sitä kaipaaville.