(Tiedä nyt sitten, että mille palstalle tällaista pohdintaa ptäisi kirjoittaa, mutta laitetaan nyt sitten vaikka tänne sinkkupalstalle.)
No niin ja sitten asiaan... Eli mietinpä tässä vain sitä, että kun mahdollisesti päästään aloitteesta eteenpäin parisuhteen muodostuksessa, niin kuinkahan helposti sitä odotetaan, että se aloitteen tehnyt osapuoli (on se sitten mies tai nainen) on se joka ns. vie parisuhdetta eteenpäin. Eli ehdottaa seurustelua, mahdollista yhteenmuuttoa, avioliittoa yms. pienempiä ja suurempia yhteiselämään liittyviä asioita. Joko omasta haluastaan, tai siksi että se toinen osapuoli on niin passiivinen ja perässävedettävä, etteivät asiat muuten etenisi mihinkään. Siis tällainen ihminen, jolle kaikki on ihan samaa.
Itse haluaisin parisuhteen, jossa vuorovaikutus toimisi. En halua olla se, joka päättää ja kantaa vastuun kaikesta, mutten myöskään suostu/passivoidu tällaiseksi "ihan sama, päätä sinä"-tyyliseksi päättämättömäksi olioksi.
No niin ja sitten asiaan... Eli mietinpä tässä vain sitä, että kun mahdollisesti päästään aloitteesta eteenpäin parisuhteen muodostuksessa, niin kuinkahan helposti sitä odotetaan, että se aloitteen tehnyt osapuoli (on se sitten mies tai nainen) on se joka ns. vie parisuhdetta eteenpäin. Eli ehdottaa seurustelua, mahdollista yhteenmuuttoa, avioliittoa yms. pienempiä ja suurempia yhteiselämään liittyviä asioita. Joko omasta haluastaan, tai siksi että se toinen osapuoli on niin passiivinen ja perässävedettävä, etteivät asiat muuten etenisi mihinkään. Siis tällainen ihminen, jolle kaikki on ihan samaa.
Itse haluaisin parisuhteen, jossa vuorovaikutus toimisi. En halua olla se, joka päättää ja kantaa vastuun kaikesta, mutten myöskään suostu/passivoidu tällaiseksi "ihan sama, päätä sinä"-tyyliseksi päättämättömäksi olioksi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tekemistä tuolla on ns. aloitteen teon kanssa. Meneekö teillä kaikilla muilla asia aina niin, että vain toinen osapuoli on aloitteellinen, kun täällä siitä aloitteen teosta niin usein valitetaan? Itsellä parisuhteen muodostaminen on mennyt aina vastavuoroisesti niin, että molemmat ovat olleet aloiteellisia. Siltikin olen päätynyt yhteen tuollaisen ihan-sama -olion kanssa aiemmin... Eli oman kokemukseni mukaan sellainen voi vielä alkuvaiheessa olla aktiivinen, kunnes hyytyy.
Ei mulla kyllä ole yksikään elävän elämän suhde alkanut niin, että vain toinen olisi ollut aloitteellinen. Netissä tietysti toisen pitää tehdä aloite (ja olen katsonut parhaaksi tehdä ne itse), mutta livenä asia on ihan eri. Toinen osoittaa vähän kiinnostusta ja toinen vastaa siihen ja osoittaa vähän enempi takaisin - ja sitten sitä jo jutellaankin ja tönitään pikkuhiljaa mahdollista suhdetta eteenpäin.
Mua hämmästyttää tuollainen on-off ajattelu, että joko tekee aloitteen tai on täysin passiivinen. Aloitteen teko on selvästi sumean logiikan aluetta :)
Eipä mulla sitten ole ollut sellaisia suhteitakaan, joissa toinen olisi ollut selvästi pomo. Ihan ekaa lukuunottamatta, mutta silloin olin liian nuori enkä tiennyt mistään mitään.
Ainakin näissä nettitreffeissä tuntuu pitkälti menevän noin. Siis jos mä naisena teen aloitteen miehelle, niin saan (joudun) "vetämään" koko hommaa. Eli ...onko nämä miehet sitten jotenin vähän nössömäisiä? Ei tule aloitetta suuntaan ei toiseen. Treffeilekin saa ruinata kuukauden.... vaikka periaatteessa kuulemma kiinnostaa.
Ei taida jaksaa.
Ja onko omat muut suhteeni sitten kaatuneet siihen, että olen naisena liian aloitteellinen ns. "käskevä"? En osaa olla hiljainen, alistuva, ikuisesti miestä (aiheetta) palvova myötäilijä. Mullakin valitettavasti on tahto ja halut.
Joillakin miehillä tosiaan on vielä käsitys, että mies on ns. perheen pää ja naisen kuuluu totella ja alistua.
Entä jos kokeilisit joskus vähän viekoittelempaa, mutta silti suoran selvää aloitteellisuutta: Esimerkiksi sen sijaan, että kysyisit miestä kahville, sanoisitkin pehmeästi silmiin katsoen, "Mä haluaisin lähteä sunkaltaisen kivan miehen kanssa ulos. Voisitsä pyytää mua joskus vaikka kahveille?" Pallo jää miehelle ja mieskin sen tajuaa, ja saa tuntea itsensä kuitenkin miehekkääksi pyytäessään sinua kahveille - Tai jos mielenkiintoa ei ole, voi jättää pyytämättä.
Näinhän se menee. Sama pätee kumpaakin sukupuoleen. Naiset on hanakampia pyrkimään niskanpäälle, sen jälkeen kun mies on tehnyt alkoitteen, mutta eihän sellaista naista kukaan jaksa.
Miehet pysyy paremmin roolissaan, mutta usein käy niin, että nainen ei haluakkaan olla kokoajan pomo, vaan kyllästyy omaan itseensä ja samalla mieheensäkin.
Kyllähän minä helposti passiiviseksi muutun jos siihen antaa tilaisuuden :P. En yleensä jaksa ajatella asioita eteenpäin, menen enemmänkin fiiliksen mukaan. Joskus se saattaa vaikuttaa myötäilyltä tai selkärangattomuudelta, mutta jos minulla ei ole suurempaa intohimoa kumpaankaan suuntaan niin miksi joka asiasta pitäisi muodostaa mielipide ja varma päätös?
Omassa suhteessani aloitteen teki nainen, kaukosuhteessa hän myös kävi luonani ensin, ehdotti seurustelua ja yhteenmuuttoa... Tosin minä siinä välissä aloin etsimään työpaikkaa aktiivisesti hänen asuinpaikkakunnaltaan, muuten en olisi sinnepäin ollut lähdössä, eli kyllähän tuokin vei asiaa eteenpäin.
Toisille vaan näyttää olevan tärkeämpää saada asiat paperille ja selkeiksi, toisille riittää kun on suunta oikea, pienet mutkat ovat yhdentekeviä. Minä kuulun jälkimmäisiin :).