Perheväkivalta

onneksi olkoon. Parasta lienee hakea tavarasi äijän poissa ollessa tai mukanasi riittävästi
"turvamiehiä", muuten tuskin ehjänä selviät.
Onnea ja menestystä tulevaisuutesi!!

Jos mahdollista mene turvakotiin. Sieltä saat apua uuden asunnon etsintään. Ja tavarasi saat takaisin kun otat sos.toimeen yhteyttä. Sieltä tulee täti mukaan. Jos se ei sovi heille, soittoa vain poliisiin. Tulevat paikalle siksi aikaa kun pakkaat omat tavarasi mukaasi. Onnea viisaalle päätökselle!

Moikka!

Olen itse elänyt kohta kuusi vuotta miehen kanssa, joka kimmastuu/hermostuu mäkätyksestäni, niin että satuttaa mua aina jollakin tavalla,eikä edes tajua voimiaa, ja ei ymmärrä että teko on väärin! Nyt kun aikaa on mennyt eteenpäin sitä tapahtuu n. kolmen viikonvälein, koskaan mitään ei selvitetä, lakaistaan vaan maton alle! Tähän kuuluu myös hirmuinen henkinen väkivalta,kuten "saatanan huora, lehmä läski, mene jumppaan, suhun läskiin ei voi edes koskea, ja räkii päälle, yms....lukuisia muita juttuja! Todellisuudessa miehelläni ei ole ketään ystävää/ihmistä kenelle voisi ihan normaali asioista puida/ kertoa omia huolia, uskon niin vahvasti että hänellä on niin paha olla itsensä kanssa että purkaa sen muhun, ei kukaan voi hermostua mäkätyksestä niin paljoa että satuttaa ihmistä jota ehkä joskus on ainakin rakastunut. mieheni väittää että on ollut jo pidemmän aikaa vai lasten takia kanssani?
Näitä tempauksia on lukuisia kertoja, ja nyt itse olen niin väsynyt henkiseen raiskaukseen, ja kohta jo lapset ovat niin isoja että vanhempi lapseni alkaa ymmärtää, en halua lapsille tälläistä kotia, surullista on kuitenkin erota, mutta mitä muuta keinoja sitten olisi, meillä ei mustasukkaisuutta ole, hermostuminen johtuu täysin siitä että mieheni ei jaksa kuunnella naputustani, niin kun itse sanoo.... Kyllä mielestäni ihmistä täytyy aika paljon inhota että voi tehdä toiselle näin? ihana ihminen muuten mutta välillä napsahtaa ja se on tehnyt suhteellemme todella pahaa ja jättää jälkensä minuun ikuisesti, kauheeta sanoo mutta rakastan miestäni hänessä on niin paljon hyvääkin, ja nyt vasta viimeisen jutun jälkeen olen tajunnut että tämähän on perheväkivaltaa, ja tätä menoa jotain tapahtuu joskus pahemmin, jos tätä jatketaan. Ammatti auttajasta olemme monesti puhuneet mutta koskaan sitä ei ole toteutettu! On tosi vaikea päästää irti mutta uskon että tätä menoa en jaksa ja olen jo nyt tosi huonosti voiva! en yhtään osaa sanoa miten jatkossa, ja suurin asia on että pelkään jäädä yksin, miten jaksan yksin lapsien kanssa? Olen iloinen puolestasi että pääsit vihdoin ja viimein eroon, Onnea tulevaan!!!=)

minulla oli hyvin samanlaista ja kaksi vuotta jaksoin sitä katsoa. sitten puhuin sosiaalitoimistolle ja he tekivät selvityksen ja hankkivat minulle ja lapsille asunnon. jonne muutimme salaa, kun mies lähti töihin tuli muuttoauto pihaan. muuta mahdollisuutta ei ollut. se oli vielä perjantai päivä ja mies soitteli koko viikonlopun poliisille minun kidnapanneen lapset, mutta poliisia sosku varoitti ja selitti heille tilanteen heti muutto aamuna. maanantaina soskus sai kuulla kunniansa ja heidän oli pakko antaa lasten olinpaikka miehelle tietoon. mies häiritsi ja uhkaili kolme kuukautta meitä. lähestymiskielto vihdoin lopetti häirinnän ja yhteyden pidon. nyt aikaa on kulunut yli kolme vuotta, emmemkä ole kuulleet koko ihmisestä mitään.mielestäni selvisimme hyvin, koska olemme hengissä.
voimia sinulle päätökseen lähteä.

Salaa se on helpoin tehdä, se tavaroiden vieminen. Tosin on syytä sitten olla joku tukena ja apuna niitä hakemassa..

Olet tekemässä hienon päätöksen :) Helppoa ei ole ja pelottaa.. ainakin aluksi. Tuo sinun tekstisi kuulosti niin kovin tutulta.. heräsit vaan aikaisemmin kuin minä, mikä taas on erittäin hieno asia. Se nykytilanne kun ei muutu, muuta kuin pahemmaksi. Jotkut tajuaa sen aikaisemmin, jotkut siinä vaiheessa kun hengenlähtö on lähellä.

Onnea matkaan! :)