Miksi 95% ihmisistä muodostaa ryhmissä aina sosiaalisia hierarkioita? Itse en anna kenenkään "hyppiä nenilleni" tai määräillä/johdatella/antaa päättää mitä tehdään tai anna "puhevapauksia" yhtään sen enempää olipa tämä öyhöttäjä tai nynny tai mitään muutakaan. Tai se että jos henkilö A tekee jotain, niin hän saa hirveästi kehuja, mutta jos henkilö B tekee saman, niin hän saa vain mutruisia katseita. En voi käsittää. Mitäs jos muuttaisitte sinne korkeasaaren apinahäkkiin jos kaipaatte vapaa-aikaanne jonkinlaisia johtajia ja arvoasteikoita.
Sosiaalinen hierarkia
kuningas paviaani!
183178
2Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
jännä epeli, että jokaiselle löytyy oma paikka, sinullekin.
Sosiaalinen hierarkia eristää ne ihmiset, jotka pullikoi vastaan.
Ja vaikka se eristääkin, niin se järjestää silti 'pullikoijille' oman paikan, toki sinne häntäpäähän, mutta kuitenkin.
Yksinäiset sudet ja pullikoijat, on sosiaalisen hierarkian häntäjoukkoa.
"Ja vaikka se eristääkin, niin se järjestää silti 'pullikoijille' oman paikan, toki sinne häntäpäähän, mutta kuitenkin. "
Niinpä mutta pullikoijille ei muutenkaan olisi tarjolla kuin paskaa joten eletään sitten yhteisön ulkopuolella.
"Yksinäiset sudet ja pullikoijat, on sosiaalisen hierarkian häntäjoukkoa. "
Niin ovat pulleat kaveripojatkin. Itseäni ei ainakaan edes kiinnostaisi remuaminen poikaporukassa muiden nörttien kanssa.
itse kysymykseen.
>>>Niinpä mutta pullikoijille ei muutenkaan olisi tarjolla kuin paskaa joten eletään sitten yhteisön ulkopuolella.>>>
Ei toki ulkopuolella, sillä se ei ole mahdollista, vaan hierarkian sisäpuolella ja häntäpäässä.
>>> Niin ovat pulleat kaveripojatkin. Itseäni ei ainakaan edes kiinnostaisi remuaminen poikaporukassa muiden nörttien kanssa. >>>
Eli, olet sillä paikalla, millä haluatkin. Hienoa, näin hierarkia justiin toimiikin.
"Ei toki ulkopuolella, sillä se ei ole mahdollista, vaan hierarkian sisäpuolella ja häntäpäässä. "
Sovitaan sitten niin.
"Eli, olet sillä paikalla, millä haluatkin. Hienoa, näin hierarkia justiin toimiikin. "
Tottakai haluaisin olla se Alfauros, mutta kun se ei vain ole mahdollista niin tyydyn sitten mieluummin Omegarooliin, jonka saa vaivattakin, kuin että näkisin vaivaa niinkuin pulleat kaveripojat säälittävän osansa eteen.
"Ei toki ulkopuolella, sillä se ei ole mahdollista, vaan hierarkian sisäpuolella ja häntäpäässä."
Tämä on sellaisen ihmisen näkökulma, joka ei osaa olla itsenäinen yksilö, vaan heille kaikki on yhtä ja samaa kollektiivia. Hän on se, joka antaa muiden määrittää mihin itse tai muut kuuluu. Hän kuuluu ja haluaa kuulua sosiaaliseen hierarkiaan, joka sen tekee.
Sitten on ne muut, jotka näkee tällaiset ihmiset heikkoina lampaina, jotka yrittää vain miellyttää muita. Heitä ei kiinnosta osallistua tuohon sosiaaliseen järjestelmään ja ovat sen ulkopuolella. He näkevät kaikki pohjimmiltaan yksilöinä, joilla on oma valinnanvapaus.
"Tai se että jos henkilö A tekee jotain, niin hän saa hirveästi kehuja, mutta jos henkilö B tekee saman, niin hän saa vain mutruisia katseita."
Ihminen kai muistuttaa tässä suhteessa susilaumaa, sielläkin on alfayksilö huipulla ja omegayksilö pohjalla ja sitten siltä väliltä on typeriä kaveripoika/betayksilöitä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Gray_Wolf#Social_structure
joukon, jotta pärjäsi. Tarviihan sen nykyäänkin, mutta ei enää samalla tavalla kuin joskus muinoin kun asuttiin luolissa.
Olen aina ollut outointu, eikä minua kiinnosta keskinkertaisten ihmisten höpinät. Siitä ihmeellistä, että minut halutaan miltei jokaiseen porukkaan ja tulen kaikkien kanssa toimeen(ainakin melkein kaikkien). En tiedä mistä se johtuu, että olen aina ollut haluttua seuraa, olisiko se viileän välinpitämättömyyden viehätystä. Menen minne haluan, teen mitä huvittaa ja viihdyn myös yksin. En anna hyppiä nenilleni enkä anna johdatella enkä antaa päättää mistään, millä on minulle oikeasti väliä.
Suurin osa ihmisistä on tyhjäpäitä, so what? Koetetaan luikerrella mukana ;)
"minut halutaan miltei jokaiseen porukkaan ja tulen kaikkien kanssa toimeen(ainakin melkein kaikkien). En tiedä mistä se johtuu, että olen aina ollut haluttua seuraa,"
Itseäni taas ei ole koskaan haluttu mihinkään paitsi vittuilu mielessä. No enäänhän se ei haittaa mutta silloin kun oli mahdollisuus teinipilluun otti kyllä pattiin. Nyt ja tulevaisuudessa pistän sitten vahingon kiertämään.
Sinä voit olla yksinäinen susi, ja olet silloin se alfa. Suoraan sanottuna vituttaa nämä vinkujat joiden mielestä sosiaaliset ihmiset ovat niitä huippuja. Ehei ei se nyt niin mene.
Ja pitäkää kaikki hierarkianne, te ette minua määrittele.
kovaa kamaa missaaja. Kaikki bimbomuijat nyt kun vaan kattoo ensmäseks sen hierarkian vinkkelistä niitä kumppaneita: kehen he assosioisivat itseni, jotta voisin kokea olevani jotain ja jotta muut tunnustaisivat olemassaoloni ja saisin hyviä fiiliksiä.
Tämän kaiken voi kieltää, mutta se ei ole sama asia, kuin siitä vapautuminen. Jos paska rooli on jaettu, irtaudu, hoida oma ruutusi ja luota, että luoja on suunnitellu suakin varten hyvinvointia.
Jos mua ei osata arvostaa, suhtaudun siihen välinpitämättömästi ja jatkan oman itseni toteuttamista. Jokainen hoitakoon oman ruutunsa ja kyllä vielä paikka irtoo, mikä kuuluu. Jos oot laatua, tuut sitä saamaan. Mutta Idiotismille on jätettävä tilaa, hitlerin kausi on ohi ja vihamiesten hankkiminen turhaa.
En tiedä miksi. Itse olen vahvasti mitään sosiaalisia hierarkoita vastaan. Viihdyn monenlaistan ihmisten parissa, eikä minulla ole tarvetta erityisesti kunnioittaa tai syrjiä ketään minkään asian perusteella.
Erityisesti naisilla on tarve hierarkioihin. Miesten kesken ollaan yleensä tasa-arvoisia ja kaikkia kinnioitetaan. Sinänsä erikoista että naiset asettavat miehet arvojärjestykseen ja sen jälkeen väittävät ettei mitään tasoja sekä markkina-arvoja ole olemassakaan.
"Erityisesti naisilla on tarve hierarkioihin. Miesten kesken ollaan yleensä tasa-arvoisia ja kaikkia kinnioitetaan. "
LOL!!!!!!
Pitää paikkaansa. Esim. naiset haluaisivat useammin, että palkkaus määräytyy organisaation hierarkian mukaisesti, eikä yksilöllisin perustein.
Onpas hauskaa. Feministinen pikkukakara nyt nauraa.
Sen takia naiset ovatkin yleensä huonoja johtajia. Heillä ei ole mitään käsitystä oikeudenmukaisuudesta.
Suurin osa ihmisistä on alhaisen/keskinkertaisen ÄO:n, oikeasti epäsosiaalisia, mutta muka-sosiaalista esittäviä yksilöitä. Eivät omaa empatiaa ja heiltä puuttuu persoonastaan tietynlainen syvyys, minkä olen havainnut olevan kaikilla niillä henkilöillä, jotka ovat keskivertoa älykkäämpiä. Näin se vaan on, sen huomaa jo siinä miten suurin osa ihmisistä puhuu. Sellaista ihme mokellusta se puhe ja vieläpä jostakin täysin turhanpäiväisestä ja triviaalista aiheesta, joka ei voisi itseäni vähempää kiinnostaa. Siksipä en juuri missään pyörikään koska suurimman osan kanssa minulla ei ole kertakaikkiaan mitään yhteistä. En sano olevani muita ihmisenä parempi, tiedostan vain että en kuulu mihinkään porukkaan, näin on ollut aina ja luultavasti tulee olemaankin. Ei voi mitään, yksin on oltava, valtaosa populaatiosta on ihan luolamiehen/naisen tasolla.
Olen huomannut saman ns kaveri sekä sukulaispiireissäni. Kun olen se hiljaisin ja sosiaalisen hierarkian pohjamassaa en saa yleensä arvostusta mistään. Esim jos kuljen kaverini kanssa joka kuuluu sarjaan sosiaalinen jännä supliikkimies niin hän aina mesoaa ja naurattaa muita mutta hauskinta on ollut huomata se että meillä on sama harrastus joka taas itselleni on intohimo ja etenkin vanhemmat ihmiset joille sosiaalinen hierarkia ei ole enään se status juttu niin he kysyvät aina jos on jotain joka liittyy harrastukseeni niin aina minulta. Kaverini on ns sunnuntai harrastaja mutta aina ikäryhmämme piireissä 30 - niin kaikki soittelevat ja kyselevät häneltä. Hän on joskus sanonut että "en tiedä kysy xxxxx" eli minulta. Eivät kysy. Sama ammattini puolesta. Olen sellaisessa duunari ammatissa joiden palveluja lähes joka talous etenkin maaseudulla tarvitsisi sillointällöin. Ikäryhmäni sosiaalisissa piireissä yms ihan mun kuullenkin käydään keskusteluja että "hitto kun tarvis tilata (ammatti), tietäiskö kukaan tekijää" Ja itsehän olen kyseisessä ammatissa ollut yli kymmenen vuotta.
Yhteenvetona se että ikäryhmäni kaveri/sukulais piireissäni mua ei arvosteta alani ammattilaisena eikä harrastuksestani mitään tietävänä mutta hauskinta on ollut huomata se kun mennään ikäryhmässä 50 ikäisiin niin vanhemmat ihmiset pitävät minua arvokkaana jolta kysyä apua kun tarvii ja joka auttaa ja neuvoo mielellään.
Mä en tiedä mikä tuossa on se juttu mutta se että ikä erottaa ihmisen arvostuksen pohjasakasta arvokkaaksi vaikka kyse on samasta henkilöstä on jotain...kai psykologista...en tiedä.