Minulle tehtiin muutamia viikkoja sitten sekä face lift että rasvaimu samassa operaatiossa. Olen itse erittäin tyytyväinen tuloksiin ja siihen, että pitkän harkinnan ja rahan säästämisen jälkeen uskalsin toteuttaa hankkeen. Kerroin asiasta muutamalle ystävättärelle, joista osa on suhtautunut positiivisesti ja osa taas jopa negatiivisesti.
Negatiivisesti suhtautuneissa on niitä, jotka ovat myös teettäneet itselleen jo jonkin operaation sekä niitä, jotka haaveilevat menevänsä leikkaukseen. Minä vain en olisi heidän mielestään tarvinnut mitään leikkausta, vaikka valokuvat ja omat tuntemukset kertovat toisin. Onko tämä nyt jotain kateutta tai pelkoa siitä, että ystävästä tuleekin liian hyvän näköinen? Onko jollain vastaavia kokemuksia?
Negatiivisesti suhtautuneissa on niitä, jotka ovat myös teettäneet itselleen jo jonkin operaation sekä niitä, jotka haaveilevat menevänsä leikkaukseen. Minä vain en olisi heidän mielestään tarvinnut mitään leikkausta, vaikka valokuvat ja omat tuntemukset kertovat toisin. Onko tämä nyt jotain kateutta tai pelkoa siitä, että ystävästä tuleekin liian hyvän näköinen? Onko jollain vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 43
Vanhimmat
Ei kannata olla liian avoin ja kertoa asioistaan. Itsekin kävin 6 alueen rasvaimussa pari vuotta sitten ja vain mies ja tytär tietää. Ei tulis mieleenkään kertoa muille, ihan siitä syystä että toiset tuomitsee ja moralisoi kuitenkin. Sitten alkaa selän takana juoruilu jne. Parempi pitää näin henk.koht. asiat omana tietonaan.
Olitko faceliftin jälkeen kipeä, tarviiko paljon kipulääkkeitä? Montako päivää meni että jaksaa olla ylhäällä ja liikkua? Entä tehtiinkö facelift nukutuksessa vai puudutuksessa?
Kiva kuulla mielipiteesi. Jos olisin ollut vain rasvaimussa, niin siitä en olis kertonutkaan kuin miehelleni. Eikä siitä nytkään olisi tarvinnut naisystäville kertoa. Facelift ja minulle samalla tehty yläluomileikkaus sen sijaan ovat juttuja, joista me keski-ikäiset ystävättäret olemme puhuneet paljon ja myös tukeneet toisiamme näissä asioissa. Siksi halusin sen heille kertoa. Rasvaimusta ei olisi tarvinnut puhua, mutta olen kai sitten liian avoin, kun kerroin. Olen vain itse niin innoissani näistä operaatioista. Nyt tuntuu, että he tarkkailevat kasvojani löytääkseen merkkejä, jotka paljastaisivat leikkauksen ulkopuolisille. Olemme ystäviä kymmenien vuosien takaa ja toivon, ettei tästä nyt tule mitään kuilua välillemme.
En ollut yhtään kipeä alakasvojen kohotuksen ja silmäluomileikkauksen takia. Myöskään rasvaimusta ei tullut kipuja. Homma tehtiin nukutuksessa ja olin yön sairaalassa. Siellä sain kipulääkettä, mutta kotona en tarvinnut sitä ollenkaan. Piileskelin kotona viikon eli kunnes ompeleet poistettiin. Sen jälkeen olen ulkoillut ja käynyt kaupassa normaalisti. Kuntosalilla aloin käydä 4 viikon kuluttua. Leukaan tulleet mustelmat meikkasin piiloon. Silmissä ei ollut mustelmia lainkaan. Turvotustahan kasvoissa oli hieman enemmän n. 2 viikon ajan, mutta sen jälkeen sekin on koko ajan vähentynyt.
Olen harkinnut alakasvojen kohotusta, ovat kurjasti valahtaneet. Kauanko pitää olla sairaslomalla. Sitä mietinkin, että miten voi olla pois töistä kertomatta. Sehän lienee palkatonta lomaa ja lupa pitää pyytää esimieheltä. Kyllä minä varmaan kertoisin siitä töissä ja varmaan se huomattaisiinkin. En ole ymmärtänyt, että siitä voisi saada negatiivista palautetta. Tiedätkö leikkauksen riskeistä ? Voitko kertoa missä ja kenellä kävit ? Olen 49 V.
Olen samanikäinen kuin sinä ja minulla on nyt syksyllä vuosilomaa, joten ehdin hyvin toipua. Lääkäri kirjoittaa kyllä sairauslomatodistuksen tarvittaessa, mutta palkatontahan se on tietenkin. Kolme viikkoa riittää hyvin toipumiseen, mutta jo kahdenkin viikon lomalla pärjää. Ompeleet poistetaan viikon kuluttua, jolloin voi meikata mustelmat piiloon. Mutta turvotustahan ei voi meikata, siksi pitempi loma on tarpeen.
Minunkin mielestäni asiasta voisi kertoa avoimesti ainakin lähimmille ystäville ja omaisille. On tylsää, jos niin jännittävä ja "hieno" juttu täytyy salata kaikilta. Töissä en kuitenkaan asiasta kerro, enkä usko sitä kenenkään huomaavan. Eihän ketään tuntemattoman näköiseksi leikata, ainoastaan paremmaksi ja nuoremmaksi versioksi omasta itsestään. Tietysti jos ikämuutokset ovat kovin pahoja, niin paljastuminen voi olla edessä. Siksi ei mielestäni kannatakaan odottaa esim. 60-vuotiaaksi asti, vaan ryhtyä toimeen jo tässä iässä, jos on ryhtyäkseen.
Leikkaukseen liittyvistä riskeistä saat paremmin tietoa lääkäriltä. Haavat voivat ehkä tulehtua ja leikkaustulos saattaa olla epätyydyttävä odotuksin nähden. Myös veritulpan vaara on olemassa, jos leikkaus kestää pitkään. Riskien minimoimiseksi onkin tärkeätä, että potilas olisi ehdottoman terve, ei korkeata verenpainetta, tupakointia jne. Minut leikkasi kokenut plastiikkakirurgi (en sano nimeä)Siluetissa.
Sairaalasta sanoivat, että operaatio on iso ja se pisti miettimään. Ja mustelmat ja turvotus voivat kestää viikkoja. Olisko täällä muita face liftissä käyneitä. Olisi kiva kuulla kokemuksista.
Kuulin, että joskus voi joitain hermoja katketa ja olisihan aivan kamalaa, jos vaika suupieli alkaisi roikkua.:/.
Olen pari kertaa ollut ns. kauneusleikkauksessa ja kertonut siitä etukäteen perheeni lisäksi eräälle ystävättärelleni.
Tämä ystävättärelleni kertominen on ollut minun tapauksessani virhe.
Molemmissa tapauksissa hän ei malttanut minun toipua rauhassa vaan ruinasi alati tapaamistamme.
Ensimmäistä leikkausta hän ei kommentoinut sitten sanallakaan ja kun kysyin lopuksi mielipidettä, oli se tyyliä "joo...joo...hmm...joo".
Toinen leikkaus oli suurempi ja en ollut niin nopeasti valmis "näytille". Hän kuitenkin onnistui huijaamaan minut terassille treffeille. Pöydässä hän sitten välittömästi ilmoitti, että hänellä onkin aikaa vain vajaa tunti, vaikka tarkoitus oli alkujaan viipyä siellä hieman pitempään.
Eikä taaskaan sanakaan uudesta ulkonäöstä.
Minä en ainakaan enää kerro leikkauksista etukäteen, sillä toipumisrauha voi olla menetetty.
Myös se, että olen todella tullut kivemman näköiseksi ja ystävätär ei sitä kommentoi, tekee se hänet jotenkin niin kateellisen oloiseksi.
Aika osuvasti kuvailit omia kokemuksiasi siitä miten ystävä on leikkauksiin suhtautunut. Kiitos! Itse olen varmaan liian sinisilmäinen ja avoin, kun olen kertonut ystävilleni. Tosin olemme tunteneet jo n. 30 vuotta, joten välillämme on luottamusta, jota minkään asian ei pitäisi rikkoa.
En uskalla mainita heille sanaa kateus, sillä eihän kukaan sellaista suostu tunnustamaan. Sanovat vain, että et sinä pysty vanhenemista pysäyttämään tai näyttämään kaksikymppiseltä koko ikääsi. Vastaan vain, etten sitä yritäkään. Mutta en myöskään aio kärsiä rupsahtaneesta ulkonäöstä, jos asialle voi tehdä jotain ja rahaakin on. Todella mielenkiintoista odottaa, saanko postiivista palautetta ulkonäön kohenemisesta. Siitä voinen päätellä kuka on vilpitön ja kuka ei.
Ystävyyttä on meilläkin takanamme vuodesta 1973 ja siksi olen kertonut näistä operaatioista etukäteen juuri hänelle.
Tässä on sellainen pieni juttu, mikä selittää varmasti hänen käytöstään osittain.
Ystävättäreni vuotta nuorempi sisko oli kasvojen kohotuksessa 90-luvulla ja tämä vanhempi sisko on saanut "kärsiä" asiasta.
Aina kun he liikkuvat yhdessä ja tulee puhetta heidän sisaruudestaan (ja iästä tietty), aiheuttaa se poikkeuksetta suurta hämmästystä.
Ihmiset ihmettelevät, kuinka he ovat niin eri-ikäisen näköisiä, vaikka on vain yksi vuosi eroa.
Lisäksi ystävättäreni olettaa, että kaikki nämä ihmettelevät ihmiset kauhistelisivat hänen rupsahtanutta ulkomuotoaan ja pitäisivät vuotta nuorempaa siskoa todellista ikää näyttävänä henkilönä.
Vaikka tätä asiaa selittää tämä hänen alemmuuden tunne, ihmettelen kuitenkin sitä kärsimätöntä hinkua tavata pikapikaa ja tuota kommentoimattomuutta.
Ensi kerralla olen viisaampi ja menen siis salaa leikkaukseen, jos olen mennäkseni. :)
MOI!
Itsekkin olen kirurgin veitseen joutunut turvautumaan, mutta aivan eri toimenpide on mulle tehty.
Näitä teidän kirjoituksia lukiessani tulee jotenkin mieleen vaan, että ehkä teidän ystävät eivät uskalla kertoa sitä mitä mieltä ovat esteettisestä kirurgiasta. Voivat toki olla myös kateellisia, mutta veikkaan että heillä on aika ristiriitaiset tunteet asiaa kohtaan. Uskon, että aika moni ottaisi kauniimmat kasvot/rinnat/reidet tai uuman jos siihen olisi mahdollisuus ja rahaa. Esteenä taitaa olla eettinen arvomaailma. Toiset ovat pienestä pitäen saaneet sellaisen kasvatuksen, että ns: "Luojan luomaa ei pidä menneä muuttamaan". Pelkäävät varmaan myös (samalla tavalle kuin tekin) toisten arvostelua. Ehkä he myös nyt jotenkin pelkäävät sitä, että te muututte nyt jotenkin ihmisenä, kun olette käyneet leikkauksessa olette kaunistuneet. Näyttäkää ystävillenne, että olette aivan sama "Maija" kuin ennenkin. Älkää tulko ylpeiksi.
Jotkut voivat myös kokkea teudän vahvistuneen itsetunnon/ uuden minän uhkana (sillä leikkaushan voi todellakin muuttaa minäkuvaa). Ystävät eivät välttämättä tiedä miten siihen tulisi suhtautua.
Minun tapauksessani tuo "kateellinen" ystävätär on myös teettänyt kasvoilleen muutaman leikkausoperaation. Siksi onkin niin kummallista, että minua nyt kritisoidaan niin kovasti. Toinen ystävä taas haluaisi leikkaukseen, muttei uskalla ja rahaakaan ei kuulemma ole.
Keskenämme vallitsee kai eräänlainen kauhun tasapaino. Koska tiedämme toistemme leikkauksista, niin emme tohdi laverrella niistä eteenpäin. Sehän saattaisi kostautua omana paljastumisena.
Hyvä oli lukea myös kirjoituksesi vastapuolen mahdollisista tunteista leikattuun henkilöön.
Tuossa kirjoituksessa on paljon sellaista, joka puolestaan sopii tähän minun ystävättäreeni.
Hän oli reilu 10 vuotta sitten ehdoton EI kauneusleikkauksille. Pikkuhiljaa hänen jyrkkyytensä on lieventynyt, koska hän on jopa (puolileikillään?) vitsaillut, että jospa hänenkin pitäisi...
Toistan jo häiritsevästi omaa mielipidettäni, mutta en voi silti ymmärtää hänen käytöstään.
Heti leikkauksesta kotiuduttuani alkaa hänen puoleltaan välitön voimallinen painostus näyttää itseäni ja kun se sitten järjestyy, ei mitään kommenttia. Olenhan hänelle kuitenkin uskoutunut ja kertonut tulevista leikkauksistani. Tämä on minusta jopa huonoa käytöstä, sillä onhan luonnollista kommentoida uutta kampaustakin.
Onneksi niitä kommentteja on tullut sitten muilta, joten jotain kyllä laitan sen kateudenkin piikkiin. :(
Harmi, että olet joutunut näyttäytymään liian aikaisin vasten omaa tahtoasi. Minua ei kukaan ole tunkeutunut katsomaan, mutta itse olen jopa pyytänyt luotettavaa ystävää käymään, eikä siitä ole mitään harmia seurannut. Tämä henkilö ei ole noita kateellisia, vaan todella lojaali kaikessa. Eli sellaisiakin löytyy.
Se on vähän kinkkinen juttu tuo eettinen arvomaailma ihmisellä. Vaihtelee tapauksen mukaan. Itse voidaan haaveilla kauneusleikkauksista, mutta kun joku sen toteuttaa, niin ollaan moralisoimassa. Tämä ko. ystäväni jopa väitti, etten olisi enää sama ihminen kuin ennen, kun leikkauksesta oli kulunut alle 3 viikkoa ja tapasimme ekan kerran. Käsittämätöntä soopaa! Hän oli vain iskostanut sellaisen ajatuksen päähänsä. Vaikka naamani on pikkuisen nuortunut, niin persoonani ja luonteeni on silti sama kuin ennen. En ole mitään ylpistyvää tyyppiä ollut koskaan.
Harmittaa lukea tämmöisiä viestejä, kun itselläni kävi samalla tavalla. Kävin kauneusleikkauksessa kaksi vuotta sitten,suurensin rintoja (eli nyt mulla on normaalin kokoiset rinnat,ei mitkään jätit)ja kerroin ainoastaan perheeni lisäksi parhaalle ystävälle. Alkuksi hän oli ''iloinen'' puolestani,mutta äkkiä se sitten muuttui. Jos mulla oli vähänkin avonaisempi pusero niin kommentejahan sain kuulla koko illan. Varsinkin jos lähdettiin juhlimaan ja hän oli juonut niin semmosta ilkeää piikittelyä sain kuulla koko illan. Usein hän myös sanoi että rintani ovat niin hienot,ja hänellä on vaan isot ja roikkuvat rinnat. Eli kateutta se oli selvästi. Asiat meni niin huonoksi,että ei olla enää yhteyksissä.
Mutta uskon että se on kateutta. Sen vaan vaistoo. Ja eihän sitä asiaa voi ystävän kanssa ottaa puheeksikaan. Tiedän että itsetuntoni on parantunut leikkauksen myötä,ja sen myös näytän,ja ystäväni koki sen uhkauksena siksi hän luultavasti piikitteli mua. Ja myös se että saa miesten huomiota, sai ystaväni raivon partaalle ja muhun hän sit sitä tietenkin purkasi.
Tsemppiä teille kaikille jotka on tämmöisessä tilanteessa! :(
Teille kaikille kauneusleikkauksen läpikäyneille! On ilo lukea niin fiksua ja asiallista tekstiä, kuin mitä tässä ketjussa on luettavissa.
Olen itse leikkauttanut rintani pari vuotta sitten pienistä imetetyistä läpysköistä normi C-kupin rinnoiksi. Lopputulos on luonnollinen ja sopusuhtainen. Leikkausta en ole katunut hetkeäkään, mutta yksi (hyvä) ystäväni muistaa joka saunaillassa muistella mun "vanhoja" ja hänen mielestään aaah niin kauniita pikkutissejä. Itse hän on rintava nainen, mutta koen, että jonkinlainen kateus sanojen takaa paistaa.
Olen suunnitellut jonkin asteista kasvojen kauneusleikkausta itselleni "viisikymppis" - lahjaksi. Kuulisinkin mielelläni missä olette omat kasvonne leikkauttaneet. Koska teillä kaikilla tuntuu olevan pelkästään positiivisia kokemuksia takanapäin, niin ei kai leikkauspaikan maininta pahaksi ole?
On todella ihana lukea hyvistä kokemuksista ja lopputuloksista. Ikävää on, jos ympäristö suhtautuu ahdasmielisesti tai kateellisesti. Toivon teille kaikille tsemppiä ja mukavaa kohta alkavaa talvea!!
Olen samaa mieltä, että tässä keskustelussa on hyviä kommentteja ja neuvoja niille, jotka harkitsevat leikkausta. Itselleni tehtiin keväällä kasvojenkohotus Suomen Terveystalossa Tampereella. Plastiikkakirurgi oli Tatu Tarkka. Voin suositella!
Minulla ei ole ollut kasvojen kohotusleikkausta, mutta olen vuosien saatossa käyttänyt neljän plastiikkakirurgin palveluksia.
- Tarja Juvonen
- Kaarlo Ståhlberg
- Asko Salmi
- Hannu Lehtonen
Kaikkiin näihin kirurgeihin olen ollut erittäin tyytyväinen ja jokaista voin omasta puolestani suositella.
Osa heistä on toisiin leikkauksiin enemmän keskittyneitä kuin toiset, mutta kaikki nuo tekevät siistiä jälkeä.
Taidan pikkuhiljaa siirtyä etsimään kirurgia, joka silittäisi ryppyisen kaulani. ;)
Kiitos tiedoista! Olen kuullut Tatu Tarkasta hyvää rintojen suurennusleikkausten osalta ja omat rintani leikkasi Asko Salmi ja hänen kättensä jälkeen olen enemmän kuin tyytyväinen!
Tässä olisi vielä muutama vuosi aikaa sulatella kasvojen leikkausasiaa, mutta oli tosiaan kiva kuulla kokemuksistanne!!
Minäkin tarvitsisin "kaulakirurgin". Olen ajatellut Asko Salmea, mutta täällä on kovasti hyviä kommentteja Tarkasta. jotta mitä tehdä :)...
Katselin kyllä hintojakin ja ihmettelin miten KL-sairaala voi olla NIIN paljon edullisempi ???
Kävin siellä KL-Sairaalan sivuilla ja hinta kyllä hirvittää.
Kaulankohotus 5040 euroa. Huh huh... ja tämä on siis edullisin paikka leikata. :(
Minulle on tehty saman anestesian aikana facelift, yläluomileikkaus, rasvaimu sekä rasvansiirto kasvoihin ja hinnaksi tuli 10 000 euroa (Suomessa). Joku voi hirvitellä ja onhan hinta kova, sitä en kiellä. Mutta toisaalta taas joku laittaa tuon summan käytettyyn autoon. Riippuu mitä haluaa ja arvostaa...
Kertoisitko tarkemmin kokemuksista.? Kauanko tarvitsit sairaslomaa ja oliko leikkaus jälkihoitoineen kova koettelemus. Oletko yli vai alle 50 v.? Missä kävit ? Toivottavasti jaksat vastata, sillä mietin samoja operaatioita ja kaikki vinkit tervetulleita :)
Täytän piakkoin 50 ja leikkaus oli lahja itselleni. Haluan olla parhaimmillani, kun juhlat koittavat. En ole tällä hetkellä työelämässä, joten lomaa ei tarvinnut erikseen ottaa. Muuten arvioisin, että kolmisen viikkoa riittänee.
Olen perusterve ja hyväkuntoinen, joten toipuminen eteni mukavasti. Sairaalayön jälkeen vietin viikon kotona "haavojani nuoleskellen", kunnes ompeleet poistettiin. Kasvot olivat alkuun hyvin turvoksissa ja tuli myös joitakin mustelmia lähinnä leukaan ja reisiin. Kasvotukea käytin pari viikkoa ja tukihousuja 6 viikkoa päivin sekä öin. Kipuja ei oikeastaan ollut, leukaperät vain aika jäykkinä muutaman päivän.
Nyt kun hommasta on jo kulunut parisen kuukautta ovat nuo pikku hankaluudet muisto vain ja voin täysin rinnoin iloita nätimmästä naamasta ja soukemmasta alaruumiista.
Olen itsekin ajatellut face liftiä ja olisin kiinnostunut tietämään, kuka sinun onnistuneen operaatiosi teki.
Minut leikkasi Tatu Tarkka, joka toimii niin Siluetissa kuin Terveystalossa Tampereella.
Voitko kertoa mitä toimenpiteitä sinulle on vuosien varrella tehty, kun kirjoitit, että faceliftissä et ole käynyt.
Leikkautin veltot, roikkuvat silmäluomeni ja jättinenäni. Hyvät tuli molemmista! :)))
Eikä ystävä kateuksissaan edes kommentoinut. ;)
Minäkin leikkautin nenäni jo noin 10 vuotta sitten, mutta se ei liittynyt mitenkään vanhenemiseen eli se leikkaus ei nuorentanut minua. Olin miettinyt asiaa teini-iästä lähtien ja lähes nelikymppisenä vihdoin toteutin aikeeni. Kun tarkemmin muistelen, niin ystävät eivät silloin kovasti kritisoineet. Tosin eivät kyllä kehuneetkaan, vaikka nenä oli muuttunut paremmaksi.
Ehkä se on niin, että kun aletaan korjata ikääntymismuutoksia, niin se on herkkä paikka ystäville. Kaipa he pelkäävät näyttävänsä liian vanhoilta sen "leikatun" rinnalla. No, se riskihän meillä kaikilla on. Ja pitäväthän jotkut naiset myös enemmän huolta vartalonsa nuorekkuudesta ja solakkuudesta ihan vain ruokavaliolla ja liikunnalla, joten ollaanko heillekin kateellisia? Voin vastata, että kyllä ollaan.
Täällähän on enemmänkin nenäleikkauksessa olleita.
Kävin itse keski-iässä nenäleikkauksessa ja minuun sillä ainakin oli nuorentava vaikutus. Kun iän myötä nenä kasvaa, kirurgi leikkasi sitä taitavasti pienemmäksi. On myös tapana lyhentää nenävartta ja nekusta tuli näin tyttömäisempi kuten nuorena.
Mielikin piristyi ja se nyt ainakin heijastuu ulospäin.
Oma nenäni ei mielestäni ollut suurentunut iän myötä, kun sen noin nelikymppisenä leikkautin. Mutta tiedän kyllä, että nenäkin voi "kasvaa" vanhetessaan. Itselläni ainakin kasvot tuntuvat kutistuvan iän karttuessa, jolloin nenäkin alkaa näyttää suuremmalta kuin ennen. Nenääni siis kavennettiin kärjestä ja se kyllä teki minut kauniimman ja samalla ehkä myös nuoremmankin näköiseksi.
Kiinnostaisi tietää, millä kirurgilla kävit. Anna vaikka nimikirjaimet ja paikkakunta tai joku muu vihje. Itselläni on liian suuri nenä ja olen säästänyt leikkausta varten jo jonkin aikaa. En ole vain vielä päättänyt, mille kirurgille uskaltaudun.
Valitettavasti en muista nenäni leikanneen kirurgin nimeä, sillä hän oli amerikkalainen spesialisti. Olin potilaan Siluetissa, kun siellä pidettiin nenäkurssia ja kohdalleni sattui tämä jenkki.
Kirjoitit, että olet leikkauttanut "jättinenäsi" ja se tuli paremmaksi. Kiinnostaisikin kuulla, huomasiko ympäristö muutoksen nenäsi koossa, vai ainoastaan se kateellinen ystävätär, joka ei sitten edes kommentoinut. Minulla nenäleikkauksen aiheuttama muutos oli sen verran huomaamaton, että asiasta tietämättömät eivät arvanneet mitään.
Kertoisiko joku Face-Lift asiakas paranemisprossesista ? Onko tunnottomuutta, kylmänarkuutta yms.
Paraneminen on tietysti yksilöllistä, mutta 2-3 viikkoa kannattaa varautua ns. piilotteluun muilta kuin kotiväeltä. Minulla oli leuassa mustelmia, koska leuan alle tehtiin myös pieni rasvaimu. Turvotusta oli aluksi melkoisesti, mutta se laskee aika nopeasti ekan viikon aikana, sen jälkeen pikku hiljaa. Ompeleet poistetaan viikon kuluttua ja kasvotukea pidin n. 3 viikkoa periaatteessa yötäpäivää. En tietenkään silloin, kun liikuin ulkona.
Tunnottomuutta on edelleen kasvojen sivuissa ja se voi jatkua vielä viikkoja. Kylmänarkuutta ei ole ollut, mutta käytä muutenkin korvalappuja ja huppua tai myssyä, joten ne suojaavat mukavasti. Ekan viikoa aikana leuat olivat aika jumissa ja hampaiden pesu oli hankalaa. Myös karkean ruuan pureskelu oli hidasta ja aristi leukaperissä. Mutta nuo ongelmat helpottivat jo toisella viikolla.
Korvien edessä olevat arvet tuntuvat paranevan vauhdilla. Olen käyttänyt niihin Kelo-cote -silikonigeeliä, jonka pitäisi tehostaa paranemista. Kaiken kaikkiaan en pidä toipumista niin rankkana, ettenkö menisi joskus "vanhana tätinä" uudelleen samaan operaatioon.
Kiitos vastauksestasi. Haluatko kertoa missä sinut leikattiin ja paljonko maksoi ?
Jotakin jäi vielä kertomatta. En esim. tarvinnut ollenkaan särkylääkkeitä, kun kotiuduin sairaalasta seuraavana päivänä. Resepti oli, mutta kun ei ollut kipuja, niin en käyttänyt mitään. Leukojen arkuuden lisäksi huono puoli oli nukkuminen puoli-istuvassa asennossa kolmen tyynyn varassa. Uni ei oikein tahtonut tulla. Toisaalta kyljelläkään ei olisi voinut nukkua, sillä korvien edustat olivat aluksi niin arat. Kasvoja ei saa laskea alaspäin, jottei tulisi liikaa mustelmia. Nukuin tuossa asennossa 2 viikkoa, vaikka vähempikin olisi kai riittänyt.
Olen jo kertonut aiemmassa viestissäni, kuka minut leikkasi, mutta hintaa en halua sanoa. Kallista oli, mutta kannatti!
Siitä jättinenästäni.
En tiedä, tajusiko ympäristö leikatun nenäni, sillä ulkopuolisilta tutuilta ei ole tullut kommentteja siitä.
Ne ystävät, joille kerroin leikkauksesta jälkikäteen (Huomaatko mitään muutosta mun nenässäni? Olen käynyt nenäleikkauksessa.) heti oitis sanoivat minussa olleen jotain uutta, mutta eivät ymmärtäneet mitä. Kaikki ovat kyllä olleet innoissaan nenästäni ja sanoneet sen olevan niin luonnollisen näköinen ja sopivan minulle.
Sama juttu minulla eli kukaan ei huomannut. En tosin kertonutkaan siitä kuin kotiväelle ja parille naisystävälle, jotka eivät paljon kommentoineet, kuten ollaan jo todettu moneen otteeseen.
Oma nenäni oli aina ollut vähän epäsymmetrinen kärjestään ja sama toispuoleisuus jäi vaivaamaan myös leikkauksen jälkeen. Kärki kapeni kyllä ja siitä olen hyvilläni. Epäsymmetrian voisi tietysti korjata, mutta toistaiseksi en ole siihen ryhtynyt.
Summa summarum: tästä ketjusta voimme vetää johtopäätöksen --> ei kannata kertoa ystäville. Kellään ei taida olla siitä positiivisia kokemuksia. Eli koska riskin otamme vain me, jotka panostamme ulkonäköömme, nauttikaamme myös itse lopputuloksesta. Muut sitten ihmetelkööt vieressä että miten se nyt noin hehkeältä voi näyttää. Siihen voi sitten sepittää tarinaa jostain uudesta ryppyvoiteesta tms. Tämä ketju ainakin vahvisti omaa uskoani sen suhteen että vain oma perhe saa tietää, ja muut saa miettiä hiljaa itsekseen että miten se voi olla noin hyvännäköinen. Ei kannata antaa kaverille puukkoa, jolla se voi sitten huonolla hetkellä lyödä. Tsemppiä kaikille nykyisille ja tuleville operoiduille.
Olet kyllä pitkälti oikeassa, ettei kannattaisi kertoa kuin kotiväelle. Toisaalta minä ja ystävättäreni ollaan vuosien varrella keskusteltu kauneusleikkauksista ja teetetty aluksi jotain pienempää ja "tavallisempaa" kuten silmäluomileikkaus. Ja sen tuntuu hyväksyttävältä, kun silmäluomet nyt rupsahtavat vähän jokaiselta, eikä leikkaukseen meno ole kovinkaan suuri kynnys. Sitten kun joku porukasta, kuten minä, rohkenee teettää itselleen vähän isomman operaation, niin nousee haloo, jota ei ole osannut etukäteen aavistaa.
Ja on mukavaa, kun on pari ystävää, joille voi kertoa. Ja mielipide-eroista huolimatta kuitenkin luotan heihin edelleen. Ovat jo muuten hieman pehmenneet tämän minun leikkaukseni suhteen. Lisäksi tuntuisi kummalliselta, jos äkkiä lakkaisin osallistumasta keskusteluumme siitä, milloinka itse kunkin pitäisi kasvojaan leikkauksella kohentaa. Toisaalta sitä voisi vaikka vasta myöhemmin voitonriemuisesti paljastaa, että leikkauksessa on oltu. Ette vain huomanneet sitä!
Tämä malli sopii jatkossa minulle, menen siis salaa ja muille hiiskumatta leikkuupöydälle. ;)
Yksi syy miksi ihmiset ovat hiljaa omista kauneusleikkauksista voi olla juuri tämä kateellisuus-aspekti. Siitä ei vaan ole ollut keskustelua (tai ainakaan minä en ole huomannut). Kiitos nimimerkille "operoitu". Yleensä tuomitaan leikkauksessa käyneet salamyhkäisyydestään, mutta todellisuudessa he suojelevatkin itseänsä. :D
Täytyisi olla erittäin hyvä ihmisasiantuntija, että tietäisi kenelle kertoa ja kenelle ei.
Minullakaan yli 30 vuoden ystävyyssuhde ei ollut tässä asiassa avuksi. Saattaisi olla jopa parempi kertoa leikkauksista jollekin nuorelle ystävälle, jolla ei vanheneminen ole vielä vuosikymmeniin ajankohtaista, silloin tuota kateutta ei varmaan ilmenisi.
Olet oikeassa, kun kirjoitat, että nuoremmalle voisi kertoa. Nuorempi ei todennäköisesti osaisi olla kateellinen itseään vanhemmalle naiselle, kun ei varmaankaan liiku samoissa piireissä, jolloin ei myöskään synny ns. kilpailutilannetta.
Minäkin aion olla tästä lähtien varovaisempi. Olen jo hieman suunnitellut kasvoille tehtävää kemiallista kuorintaa ja ehkä botoxia otsaryppyihin. Lisäksi olen menossa Endermologie-hoitoihin tasoittamaan loputkin selluliitit reisistäni. Niistä en aio ystävättärille hiiskua, kun jo nytkin kyselevät "huolestuneina", etten kai vain suunnittele lähiaikoina mitään muuta.
Huolestuminen voi tietysti olla ihan aitoa, sillä pelkkäävät kai että olen jäänyt koukkuun. Enkä sitä täysin kielläkään. Ne jutut, jotka olen tähän mennessä itselleni teettänyt ovat kaikki olleet onnistuneita ja saaneet minut tyytyväiseksi. En näe mitää syytä, miksi en voisi tulevaisuudessakin turvautua kirurgiaan ja muihin ulkonäköä ylläpitäviin hoitoihin.
Itseäni ärsyttää monille naisille tyypillinen kateus ja laumasieluisuus. Kaveri ei saisi toteuttaa unelmiaan ja näyttää hyvältä. Kannattaa tehdä niin, että vietät aikaa enemmän niiden mukavien kavereiden kanssa ja tutustut uusiin ihmisiin; aikaa myöten ne kateellisetkin tosin varmaan hieman rauhoittuvat. Tuo kuulostaa (kuten jo mainitsinkin) kateudelta sekä harmistukselta sen vuoksi, että toinen toteuttaa rohkeasti unelmiaan. Voittaja olet sinä, eikä joku kadehtiva kaverisi! :) Tsemppiä!