vanha äiti ovat liittoutuneet minua vastaan. Soittelevat jopa lapsilleni, miten huono äiti olen ja voivat kääntyä vaikeuksissa heidän puoleensa, no ei ole tarvinnut, koska olen hoitanut perheeni itse. Lasten isästä ei ole apua, ollaan erottu. Varsinkin vanhin sisko on oikea kiusaaja, ammatiltaan mielenterveyshoitaja! Luonteeltaan suoranainen sadisti. Kerran tunnusti, kun on tottunut jo pienestä pitäen saamaan tahtonsa läpi, että olisi halunnut enemmän kuin yhden lapsen, mutta mies ei suostunut. Eihän hänestä ollut kasvattamaan edes tätä yhtä, kerrankin lapsen ollessa huonolla tuulella löi tätä. Äiti valehtelee sisaruksille tekemisistäni ja haukkuu jo yli 10 vuotta sitten kuollutta isääni, kuinka saisi mädäntyä helvetissä ymv. Isä hukutti murheensa viinaan ja veti äitiä turpaan silloin tällöin. Omassa avioliitossa ei ollut väkivaltaa, se kaatui hienosti sanottuna erilleen kasvamiseen, ts. minä itsenäistyin, eikä mies kestänyt sitä.
Joulu on tulossa ja jokaisella sisaruksella on suunnitelmia perheensä varalle, minun on laskelmoitu viettävän sen tämän vanhan harpun kanssa. Sitten tulevat tapanina kyläilemään ja pitää passata ja pakkoseurustella niiden nilviäisten kanssa, kun mummeli kerta haluaa. Nyt en enää mene pilaamaan jouluani ja sanoudun irti koko paskasakista kertalaakilla.
Joulu on tulossa ja jokaisella sisaruksella on suunnitelmia perheensä varalle, minun on laskelmoitu viettävän sen tämän vanhan harpun kanssa. Sitten tulevat tapanina kyläilemään ja pitää passata ja pakkoseurustella niiden nilviäisten kanssa, kun mummeli kerta haluaa. Nyt en enää mene pilaamaan jouluani ja sanoudun irti koko paskasakista kertalaakilla.
Vastaukset 11
Vanhimmat
täräyttää joskus muijaa, joka nalkuttaa ja nalkuttaa... en oo väkivaltanen mies, joten jätin eukkoni. Ei tuu kuulema toimeen uudenkaan kanssa. Onneks ei oo lapsia.
Tsemppii sulle.
tollanen naikkonen voi tehä mielenterveystyötä??
autat itseäsi ja lapsiasi, ota siis pesäero koko joukosta.
sisaruksien kanssa kiusaamaan yhtä perheenjäsentä. Älä itse kiusaa itseäsi enää menemällä uhrilampaaksi. Ilman sitä sakkia sinusta kasvaa vahvempi ihminen, usko pois. Kokemusta lähes samanl. tilanteesta on.
Luulen, että avioliittoni kaatui alunperin äitini kalsasta suhtautumisesta ex-puolisooni. Huomasin myös käyttäytyväni yhtä omituisesti exääni kohtaan, kuten äitini isääni kohtaan eli nälvimällä pikku asioista. Sitä kadun, mutta avioliittoani en halua kuitenkaan takaisin, siinä tuli niin monta mutkaa matkaan.
Tosin äiti haukkuu muidenkin sisarusten puolisoita, mitään hyvää sanottavaa hänellä ei kenestäkään ole. Mutta paskasanko olen minä, minkä takia ei valivali muille sisaruksille?
olisin hoidossa olevan skitson tytär.
lähde matkalle lasten kanssa, vaikka ruorsinlaivalle, saat hyvää palvelua ainakin ja joulumielen. Jouluja tulee muitakin.
toinen lapsi on töissä (joululisät nääs) ja toinen kirkui puhelimeen, kun sisareni oli "valistanut", miten kaikista kamalin ihminen oon. Tytär jo menetettyKÖ, poikako seuraava kohde? Mikä saa ihmisen ja vielä omien sukulaisten toimimaan näin?? Olen avioeroni kautta käynyt sosiaalitoimiston kaikki kaavat huoltajuussopivuuksineen päivineen ja minut todettiin empaattiseksi ja paremmaksi kasvattajaksi kuin ex-mieheni. Se täytyy myöntää, että "helppo" tapaus en ole, minä sanon asiat suoraan ja se on mummelille oikein shokki (sitä pehmotyyliäkin oon koettanut, vaan luulee saavansa tahtonsa läpi minunkin kohdallani). Itse tosiaan sai turpaansa iskältä, mutta valkannut perheestä omat suosikit ja toiseksi parhaat sekä mustan lampaan, arvannette varmaan kenet. Vaikee tajuta, kun oon käynyt kouluni ja tehnyt töitä koko ikäni. Mä oon sitä mieltä, että se on väärä ihminen, joka mädäntyy haudassa. Sydän ei kestänyt ainaista juonittelua, minäkö seuraava infarktitapaus? Lääkäri kirjoitti beetasalpaajaa, mutta ei niitä ongelmia sillä ratkota.
Useamman tänne kirjoittamasi viestin perusteella et oikein vaikuta tekijätyypiltä, vaan kuulut siihen ihmistyyppiin joka saa voimia valittamisesta? Sekin on ihan ok, jos se lisää sisälläsi myönteisyyttä kuin myös auttamaan tilanteissa, joissa koet olevasi velvollinen olemaan läsnä vaikka kuinka harmittaisi. Kiltin tytön täydellinen malliesimerkki!
Niin kauan aikaa kun et uskalla tehdä mitään koeta miettiä miksi haluat olla kiltti kaikille äitisi käytöksestä huolimatta ja mikä sinut saa yhä uudestaan passaamaan sisaruksiasi joulun aikaan? Ne ilmiöt ovat syntyjään jo ihan varhaisesta lapsuudestasi ja niin vaikeita kohdata, ettei siihen ihan kaikki edes jaksaisi. Joten voit kokeilla vain antaa anteeksi mitä äitisi on, opetella sietämään häntä sellaisena kuin hän on ja näin auttaa itseäsi päästämään irti katkeruudesta. Valittaminen on hyvä alku, mutta siihenkin on osattava laittaa piste. Valittamisella nimittäin tulee vain lisää paha olla ja asiat jäävät ikävästi seisomaan.
Juttu sen kuin "syvenee". Mielenterveyshoitajasisareni on saanut jo molemmat lapset puolelleen. Minä kasvatin heidät yksinhuoltajana, hoidin heitä niin terveenä kuin sairaanakin. Annoin tosi paljon rakkautta. Nyt kaikki se hyvä, mitä lastemme välillä oli, on kuin tuuleen pyyhkäisty. Poika lähti juuri töihin ja heitti vuokrarahat päälleni: siinä on, mä en sua enää tartte. Kappas, kun minunkaan tilani ei tästä kohentunut, sanoin, että hanki oma asunto, näillä heittämilläsi rahoilla pääset hyvään alkuun. Nyt on itku... en voi enää jatkaa, sorry.
Ota pesäero sukulaisiisi ja pysy päätöksessäsi. Pa*kan saa pyytämättäkin! Anna heidän lillua liemissään. Et passaa, et palvele, et keskustele, et auta, kuuntele tai ymmärrä. Et tee mitään.
Pelasta itsesi ja ajan myötä pelastat näin myös lapsesi. Olen aivan varma, että totuus ja asioiden oikea laita valkenee ennen pitkää myös lapsillesi.
Sinuna yrittäisin avoimesti ja rehellisesti kertoa ajatuksistasi lapsillesi ja mitä heiltä toivoisit, sekä kuuntelisit mitä he ajattelevat.
Suhteesi lapsiisi on se tärkein. Muiden ihmisten ilkeilyistä et saa välittää. Luulisi loppuvan kun et reagoi/välitä yhtään.
Olen varma että saat asiasi kuntoon. Voimia sinulle.