"Semmoseen oon törmänny tuolla suomi24 deittipalstalla, jossa nyt olen pyörinyt vuoden verran ja aika monta tavannutki, että aika monilla on takana tosi tuore ero tai eroprosessi on vielä pahasti kesken.
Vakavin juttu minkä olen kokenut tuolta treffien kautta alkoi kesäkuulla ja molemmin puolin se tuntui oikealta ja tuntuu vieläkin. Ei se rakkaus ole mihinkään hävinnyt vieläkään. Minä olin valmis suhteeseen ja niin luulin että hänkin. Kun oltiin oltu kaksi kuukautta yhdessä mies alkoi laittaa jarrua ja pohtimaan avioliittoaan joka päättyi keväällä. Hän sanoi ettei ole päässyt siitä yli vieläkään vaikka ei entisen luokse enää haikailekaan. Hän tarvitsee tilaa, jota olen antanut suhteessa tähänkin asti. Hän sanoo että rakastaa, mutta ei halua suhdetta. Ollaan jonkinlaisessa kellumistilassa. Jo kuukausi sitten sanoin, että jos näin vahvaa tunnetta ei olisi, olisin lähtenyt suhteesta jo ajat sitten. Mut minkä tunteileen voi. Helpompaa olisi, jos tähän olisi tullut kolmas osapuoli tai jompi kumpi sanoisi ettei rakasta enää. Auttaako tähän aika vai onko paras ratkaisu kiskaista itsensä irti vaikka samalla saattaa menettää elämästään sen oikean??
Sen olen oppinut, että koskaan en ala olkapääksi uuteen suhteeseen. Ihmisen täytyy olla sinut menneisyytensä kanssa, että pystyy rakentamaan uutta.Tässäkin suhteessa alussa monta kertaa kysyin, että onko hän oikeasti valmis suhteeseen ja hän sanoi että on. Toisin kuitenkin kävi.Varokaa siis kaikki tuolla nettitreffeillä, ettette joudu kokemaan samaa. Tosin tällainen asia saattaa paljastua vasta ajan myötä, kun olet jo korvia myöten rakastunut."
Tällaisen tekstin kirjoitin pari kuukautta sitten tänne. Paljon tuli kommenttia. Nyt olen siinä tilanteessa, että seurustelemme. Välillä pidimme tuumaustaukoa muutaman viikon ja hän mietti mitä elämältä haluaa. Samaa tein minä. Lopputulos oli se, että olemme liian sopivia toisillemme, että kannattaisi toisesta luopua. Ollaan opittu antamaan tilaa ja nauttimaan pienistä asioista ja ennen kaikkea toistemme seurasta. paljon vaatii tietysti aikaa ja työtä unohtaa entiset, mutta näköjään menneistäkin pystyy oppimaan puhumaan kumppanin kanssa suututtamatta toista. Mun pimeästä syksystä tulikin valoisa :)
Vakavin juttu minkä olen kokenut tuolta treffien kautta alkoi kesäkuulla ja molemmin puolin se tuntui oikealta ja tuntuu vieläkin. Ei se rakkaus ole mihinkään hävinnyt vieläkään. Minä olin valmis suhteeseen ja niin luulin että hänkin. Kun oltiin oltu kaksi kuukautta yhdessä mies alkoi laittaa jarrua ja pohtimaan avioliittoaan joka päättyi keväällä. Hän sanoi ettei ole päässyt siitä yli vieläkään vaikka ei entisen luokse enää haikailekaan. Hän tarvitsee tilaa, jota olen antanut suhteessa tähänkin asti. Hän sanoo että rakastaa, mutta ei halua suhdetta. Ollaan jonkinlaisessa kellumistilassa. Jo kuukausi sitten sanoin, että jos näin vahvaa tunnetta ei olisi, olisin lähtenyt suhteesta jo ajat sitten. Mut minkä tunteileen voi. Helpompaa olisi, jos tähän olisi tullut kolmas osapuoli tai jompi kumpi sanoisi ettei rakasta enää. Auttaako tähän aika vai onko paras ratkaisu kiskaista itsensä irti vaikka samalla saattaa menettää elämästään sen oikean??
Sen olen oppinut, että koskaan en ala olkapääksi uuteen suhteeseen. Ihmisen täytyy olla sinut menneisyytensä kanssa, että pystyy rakentamaan uutta.Tässäkin suhteessa alussa monta kertaa kysyin, että onko hän oikeasti valmis suhteeseen ja hän sanoi että on. Toisin kuitenkin kävi.Varokaa siis kaikki tuolla nettitreffeillä, ettette joudu kokemaan samaa. Tosin tällainen asia saattaa paljastua vasta ajan myötä, kun olet jo korvia myöten rakastunut."
Tällaisen tekstin kirjoitin pari kuukautta sitten tänne. Paljon tuli kommenttia. Nyt olen siinä tilanteessa, että seurustelemme. Välillä pidimme tuumaustaukoa muutaman viikon ja hän mietti mitä elämältä haluaa. Samaa tein minä. Lopputulos oli se, että olemme liian sopivia toisillemme, että kannattaisi toisesta luopua. Ollaan opittu antamaan tilaa ja nauttimaan pienistä asioista ja ennen kaikkea toistemme seurasta. paljon vaatii tietysti aikaa ja työtä unohtaa entiset, mutta näköjään menneistäkin pystyy oppimaan puhumaan kumppanin kanssa suututtamatta toista. Mun pimeästä syksystä tulikin valoisa :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
oma kokemukseni on ,että suhdetta ei kannata aloittaa liian aikaisin eron jälkeen.Ainakin puoli vuotta tai vuosikin on tärkeää olla yksin tai käydä treffeillä, mutta ei aloittaa suhdetta.Liian aikaisin aloitetulla suhteella ei ole hyviä mahdollisuuksia jatkua pitkään.Eron jälkeen aloitettu suhde on laastarisuhde,mikä hoitaa vain erokriisiä.
Jos tunnet syviä tunteita ja olet valmis odottamaan kumppanisi tunteiden kehittymistä, niin seurustelkaa kaikessa rauhassa ja asukaa erillänne.Ihmisen mieli kehittyy hitaasti ja kriiseistä parantumiselle/tunteiden läpikäymiselle pitää antaa aikaa.
Mitää asioita ei saisi kuitenkaan yleistää, sillä olemme kaikki niin erilaisia. Aloin seurustelemaan miehen kanssa, jonka ex ei ollut vielä muuttanut, mutta ero oli kuitenkin jo paperilla selvä. Mies oli työstänyt eroaan jo pitkään liiton aikana, joten hän oli valmis uuteen suhteeseen saman tien. Hienoa kuitenkin, että saitte aikalisän kautta varmuuden suhteen jatkumisesta.
siitä etteikö olisi päässyt erostaan ylitse. Oman eroni jälkeen minulla oli joitain säätöjä, mutta olin myös tarkempi siitä, että en ryhdy "pysyvään" suhteeseen sellaisen kanssa, joka ei lopulta iske riittävän rajusti. Erotessamme kerroin omat syyni ja epävarmuuteni tulevaisuudesta ihan avoimesti, mutta nainen päätteli tämän johtuvan siitä, että en ole vielä päässyt ylitse erostani. En minä sitä halunnut kiistääkään, koska ymmärrän, että toiselle on helpompaa vierittää syy minun traumoihini kuin siihen, että en vain rakastanut mielestäni häntä tarpeeksi voimakkaasti.
Itse olen aloittanut muutama vko sitten tapailemaan miehen kanssa, joka ilmoitti siv.säädykseen palstalla "eronnut". Ja viestitellessämme, että eronnut n. 2 v sitten. Lopulta kuulin, että muuttanut pois yhteisestä kodista vasta keväällä. Ja laittoi vasta viikon tunnettuamme avioeropaperit eteenpäin, aloitteen eroamiseen oli tehnyt vaimo. Heillä oli ollut jo pari vuotta oma makuuhuoneet jne.
Minulle oli todella kova kolaus kuulla, että hän oli valehdellut asioista minulle. Jotenkin se vei luottamusta pois heti ensimetreillä... Tapailemme edelleen, tunteet ovat syvät molemminpuolin ja kemiaa on kuten erittäin hyvä (paras itse koskaan kokemistani) keskusteluyhteyksistä, huumori ja lapsenmielisyys molemmilla samaa tasoa jne. Eli viihdymme todella hyvin yhdessä. Se tekee tästä hienon suhteen, mutta pelottaa, olenko sittenkin lopulta vain se kainalokeppisuhde.
Että pitikin ihastua mieheen, jolla entisen selvittäminen vielä kesken. Tuntuu sikäli pahalta, mutta koemme niin suurta sielujen sympatiaa, etten todella haluaisi tästä tunteesta luopuakaan... Koska kukaan mies ei ole minussa herättänyt näin kokonaisvaltaista hyvänolontunnetta.
Katselen rauhassa, pidän (yritän) jalat maassa. Kai se totuus hetkeen tarttumisesta on paikallaan.
Meitä ”huijattuja” taitaa olla useampiakin. Minä tutustuin viime keväänä mieheen joka oli ”eronnut” ainakin kertoi niin. Niinpä niin, miehellä oli juuri alkanut harkinta-aika ja sehän ei ole sama kuin eronnut.
Ihastuin ja rakastuin ja kärsin, koska halusin tulevaisuuden tämän miehen kanssa, mutta emmehän me voineet esiintyä julkisesti yhtään missään, koska hänen vaimonsa ystävät/työkaverit olisivat nähneet meidät ja vaimoa ei saanut loukata, olinkin siis salarakas en seurustelukumppani.
Jaksoin reilut puolivuotta, kunnes mies ilmoitti että ei voi allekirjoittaa lopullista erohakemusta, kun ei tiedä mitä haluaa. Tuo juttu särki minut, en kestänyt sitä rakastan sinua/en rakasta sinua... tule/mene juttuja. Enkä enää ikinä ala yhdenkään eroprosessissa olevan ihmisen kanssa seurustelemaan.
Jokin aika sitten huomasin että mies haki taas uutta naista S24-treffeiltä ja ilmeisesti löysikin sen, on sen verran hurmaava tyyppi. Koska profiili katosi aika pian. Säälin vain naista joka joutuu hyväksikäytetyksi samalla tavalla kuin minä.
Jos mitenkään voit kertoa, missäpäin maata ko. herra asuu. Viimeinen kappaleesi kolahti...
En ymmärrä miksi mies joka ei voi/halua erota vaimostaan, koska ei voi loukata tätä, hakee uutta naista kuitenkin.
Kyllä ero täytyisi olla ihan selvä ennenkuin uutta ihmistä huijataan.
Lue kirja " Jätä se " Greg Behrendt//Liz Tuccillo
Jos seurustelukumppanisi ei tunnu täysin omistautuvan sinulle tai jos jos tunnet tarvetta selitellä hänen tekemisiään, kannattaa miettiä, tuhlaatko aikaasi väärään mieheen.