En ymmärrä todellakaan minun ystävääni... Välillä oikeasti tuntuu että hän on äitini..
Hän mätkyttää minulle KAIKESTA mahdollisesta, siis voisin sanoa, että jokaisesta asiasta mitä tahansa sanon...
Vitsinä mm. sanoin että poikaystäni yhdelle kaverilleen oli selittänyt vertauskuvallisesti kuinka tosissaan on minun kanssani. Että olen raskaana ja menemme naimisiin, siis tottakai tsoukilla koska en ole raskaana. No eikös minun ystäväni tästäkin etten saa nyt kiirehtiä yms yms... Mutta hän ei oikein ymmärrä että se oli tsoukkia...
Ja samaten kun pitää välillä minua hieman varakaverina. Yhden kerran kysyin lähteekö minun kanssa lauantaina ulos, noh lauantaina soitin niin oli perjantaina sopinut menoa muun kanssa ja sanoi minulle että "no jos en saa sitä toista kiinni ni soitan sitten sulle, että voisin sit lähteä sun kanssa"...
Minulla myös välillä semmoinen tunne, ettei minulla saisi olla muita kavereita. Valittanut kun vietän heidän kanssaan enemmän aikaa kuin hänen kanssaan... Mutta kun en jaksa kerta kaikkiaan kuunnella aina häntä.
Ja oikeastaan tämä poikaystäväni on myös entinen exäni eli päätettiin yrittää uudestaan ja hänen mielestään olen ihan erinlainen ihminen kun olen ottanut tästä ystävästäni etäisyyttä... Hän sanoi, että aiemmin tuntui että ystäväni piti minua jossain talutusnuorassa...
Onko kellään muulla samanlaista kokemusta ystävän kanssa?
Hän mätkyttää minulle KAIKESTA mahdollisesta, siis voisin sanoa, että jokaisesta asiasta mitä tahansa sanon...
Vitsinä mm. sanoin että poikaystäni yhdelle kaverilleen oli selittänyt vertauskuvallisesti kuinka tosissaan on minun kanssani. Että olen raskaana ja menemme naimisiin, siis tottakai tsoukilla koska en ole raskaana. No eikös minun ystäväni tästäkin etten saa nyt kiirehtiä yms yms... Mutta hän ei oikein ymmärrä että se oli tsoukkia...
Ja samaten kun pitää välillä minua hieman varakaverina. Yhden kerran kysyin lähteekö minun kanssa lauantaina ulos, noh lauantaina soitin niin oli perjantaina sopinut menoa muun kanssa ja sanoi minulle että "no jos en saa sitä toista kiinni ni soitan sitten sulle, että voisin sit lähteä sun kanssa"...
Minulla myös välillä semmoinen tunne, ettei minulla saisi olla muita kavereita. Valittanut kun vietän heidän kanssaan enemmän aikaa kuin hänen kanssaan... Mutta kun en jaksa kerta kaikkiaan kuunnella aina häntä.
Ja oikeastaan tämä poikaystäväni on myös entinen exäni eli päätettiin yrittää uudestaan ja hänen mielestään olen ihan erinlainen ihminen kun olen ottanut tästä ystävästäni etäisyyttä... Hän sanoi, että aiemmin tuntui että ystäväni piti minua jossain talutusnuorassa...
Onko kellään muulla samanlaista kokemusta ystävän kanssa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.