Voi pyhä jysäys minkälaista tekstiä täällä on saanut lukea.Ovatko kakkoset ainoita syntisiä tässä maailmassa ja eikös huora ole sellainen jolle maksetaan seksistä?mulle ainakaan vielä ole maksettu.Seksi ei ede ole se tärkein asia minun ja tämän miehen suhteessa.Läheisyys ja muu yhdessä olo on paljon tärkeämpää.Nauretaan yhdessä,jutellaan paljon,käydään lenkillä jne..sitä en tiedä mitä tää mies sitten ykkösensä kanssa tekee,eikä se mulle edes kuulu.
kuitenkin onnellinen kakkonen
särkynyt
573109
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Niin,entäs sitten kun se ykkönen saa tietää!!??
mitäpä jos hänelle käy näin??
-shokki ja sairauskohtaus,sairaalaan..
-sairausloma
-rauhoittavia ja unilääkkeitä,joka päivä,että selviäisi päivästä toiseen
-toipumisen toivomista,vihaa,katkeruutta,riitaa
-luottamus mennyt,maailmankuva romahtanut
-vihaa tihkuvia viestejä sille kakkoselle
-olotila:RIKKI..RIKKI...
niin kuin minulle
- heitin ukon pihalle
- nautin elämästäni
- tapasin aivan ihanan miehen
- uusi osoittautui 100 kertaa paremmaksi kuin vanha
- rakastan, rakastan ja rakastan
- on ihanaa olla rakastettu
- elämä on ihanaa
- toivon kakkoselle kaikkea hyvää exän kanssa, ettei vaan palauta sitä :)
juuri näin kävi minulle, sairaalareissu, rauhottavat, monen kuukauden ahdistuneisuus, MUTTA muutaman vuoden päästä olin niin vahva lähteäkseni huonosta suhteesta. Kukaan ei ole pakottanut ketään pysymään huonossa suhteessa sen saa jokainen ihan itse valita. Jos ns. muna ei riitä yksin pärjäämiseen niin sitten saa syyttää vain itseään.
Tunteilleen ei kukaan mitään voi, vaikka kuinka aikuisia ollaan.
Monta vuotta olin kakkosen asemassa, sydämessä tiesin olevani tärkeä. Heillä ei ollut lapsia, olivat kihloissa. Rakastuimme, kärsimme. Lopetimmekin välillä. Tilanne muuttui, olemme yhdessä ja onnellisia, sopivia toisillemme.
Olen aikaisemmin sanonut avioliittoa joka ei perustu oikeaan rakkauteen ei toimi.
Ja mitä huoritteluun tulee voisi jokainen aviovaimo katsoa peiliin.En tarkoita heitä jotka kärsivä fyysisestä ja henkisestä väkivallasta.
Tiedän niin monta tarinaa kun ei viitsitä jakaa
omaisuutta vaan eletään kulisseissa.
Niin, eihän salasuhteet siinä tapauksessa väärin ole jos suhde on oikein tuollaista Henkevää Laatua, kuten teillä.
Salasuhde ei tosiaan väärin ole.kaikkihan tääl
vaan kerran elää niin eikö sit saa elää sen ajan kuten haluaa.mä en halua lapsia enkä avioliittoa,okei oisin ehkä ne tän miehen kans halunnu mut asuminen yhdes 24h vuorokaudes ei ollu meidän juttu,se ei toiminu.siihen oli syitä monia ja vikaa molemmissa.tietenkin olen siitä surullinen mut asia nyt näin.tää mies elää nyt kahta eri elämää,toista mun ja toista ykkösensä kans.ja tussu mullakin elää ja voi hyvin.kun siitäkin tuntui kiivasta keskustelua olevan.eikös seksi ole nautintoa ja kuka meistä ei sitä haluaisi??
Kakkoset eivät suinkaan ole syntisiä vaan uskomattoman tyhmiä. Sinä kuulut samaan kastiin. Ihan pokkana kertoilet, mitä varatun miehen kanssa touhuskelet..Etkö löydä vapaita miehiä vai etkö osaa rakentaa oikeaa parisuhdetta? Mikä ihme teitä kakkosia vaivaa kun jotenkin kuvittelette elävänne...
Noin ne tunteet särkynyttä riepottaa. Ensin on paha olla ja sitten jo kohta kaikki onkin taas hyvin. Ikäänkuin se mielipaha pitäisi heti seuraavassa tunnissa korjata, ja tehdä kaikkensa ettei vaan joudu kohtaamaan todellisuutta.
Tiedätkö, että sinä petät itseäsi. Et halua tunnustaa, että olet onneton sen pettäjän takia. Haluat USKOA härkäpäisesti onneen, josta puuttuu aika paljon. Mitä sinä saat satunnaisista lenkeistä, keskusteluista etc. Mies ei saa niistä kovinkaan paljon, koska lähtee elämään omaa arkeaan ja elämäänsä omassa elämässään, josta hän haluaa sinun pysyvän poissa! Niin, mitäpä sen vaimon asiat sinulle kuuluu, mutta sen pitäsi jotain kuulua, että joudut niin paljosta luopumaan vain sen takia, ettet ymmärrä ettei elästä tule uusintajaksoja. Se menee koko ajan eteenpäin. Sinä vanhenet. Ota nyt hyvä ihminen itseäsi niskasta kiinni, äläkä enää usko ihan mihin tahansa jonnin joutavuuksiin.
tapaan tätä miestä melkein päivittäin,en satunnaisesti.ota eka selvää totuudesta ennenkuin neuvoja annat.itse olen osani valinnut.
kävin täällä jo ennemminkin sulle vastaamassa.Olen se joka kertoi miten sille petetylle voi käydä.Se mitä kerroin on TOTTA.Minulle nimittäin kävi niin..
Niin ,itse olet valinnut tilanteesi ja sanosinko että itsekkäästi ja vastuuttomasti.
Toteanpa edelleen että haluatko tosiaan omalletunnollesi särkyneen ihmisen.Sinun nimimerkkiäsikään en ymmärrä!Mikä "särkynyt" sinä olet olevinasi??
Onko sinulla OMATUNTO?
Voi vittu sentään..voihan se ykkönen jättää miehen vaik heti,uskon ainakin et se tietää mitä sen mies mun kans tekee.Miks ite on alkanu vakavaan suhteeseen sen kans ja onhan siinä jotain vikaa kun se mies mun luo tulee.en ole sitä pakottanu tulemaan saati houkutellu.ja nimimerkki siitä että olen todella itekin ollu särkyny näiden vuosien aikana.ei munkaan elämä ole ruusuil tanssimista ollu.tunteilleni en mahda mitään,en kuulu järki ihmisiin enkä edes halua kuulua
No just! Kannattaisko edes harkita järjen käyttöä, kun nyt vaikuttaa siltä, että koko ajan vain teet ongelmia itsellesi.
Oikea rakkaus ei nimittäin anna itseään alistaa. Opettele rakastamaan itseäsi ja itsenäisty. Vaadi, että sinua kohdellaan ihmisarvoisesti. Saat huomata, että äijä häipyy nopeasti kotiinsa oman mamman kainaloon.
Mutta tätähän *kakkonen* ei koskaan tee, että vaatisi mieheltä jotain. Koska hän pelkää jätetyksi tulemista. Järkeä heille on turha puhua. Uskovat sen minkä tahtovat.
On tällä yksinäisellä rakkaudella myös kääntöpuolensa. Moni onneton juo tuskaansa. Melkoinen järkytys saattaisi olla miehelle se, jos totuuden tietäisi.
Itse asiassa, pidän tällaista miestä tosi itsekkäänä ja vain omia tarpeita ajattelevana. Ei hän todellisuudess ajattele hetkeäkään, *rakastamansa* ihmisen parasta. Tätäkö se on, suuri rakkaus? Itsekkyyttä!
huoria ja hulluja! Jos annat miljoonasta, oot huora ja, jos et oot hullu!
Kirjoiteltiin tossa aiemmin. Oon se, joka oli entisen miehensä "kakkonen".
Tänään se taas oli tällä ja oli niin ihanaa. Saatiin puhuttua ja kenties kohta en oo enää kakkonen. En tosin oo ihan varma, et haluanko enää olla kokopäivä toiminen ykkönenkään vai riittääkö mulle tää nykyinen tapailu. Pääasia, ettei se täältä lähtis sen naisen luo!
Se oli näet käynyt katsomassa asuntoja vain itselleen ja otti asian itse puheeksi ilman, et olisin missään vaiheessa antanut ymmärtää, et asia
mua nyt kiinnostaisi. Alkaa himassa olemaan, kuulemma niin ahdistavaa. Joten oon toiveikas!
Täytyy kyllä sanoa, et jos se olisi kenen muun kanssa tahansa ja uskoisin edes vähän sillä olevan siinä suhteessa olevan mahdollisuus onneen, niin en menisi / olisi mennyt väliin. Kyllä se on on sen verran tärkeä ihminen, jolle kuitenkin haluan hyvää elämässä.
Se on kuitenkin ollut mun tyttärelle enemmän läsnä, kuin tytön oma isä ja silloin, kun välit olivat tulehtuneimillaan, niin silti se soitti tytölle ja kävi tuomassa sille kirjoja ja teki kaikkea mikä olis isän duuneja ja sanoi, ettei meidän välit vaikuta siihen, et voiko tyttö olla siihen yhteydessä. Sehän sitä naista söikin. Se jätti tytön soittopyynnön välittämättä. Vaikka tiesi, et olin sairaalassa leikkauksessa ja, etten
siis sen takana. Sit, kun tyttö soitti myöhemmin sille uudestaan, niin se sanoi tytön pyynnön välittäneensä, ja et jos mies olis välittänyt, niin kaipa se silloin olis soittanut! Tyttö oli ihan palasina, kun luuli, ettei mies enää välitä siitä.
Sain kunnon rykärit ja soitin miehelle ja kysyin, et mitä vittua se sanoo, et tyttö voi soittaa ja sit se ei kuitenkaan ota edes puheluja vastaan, vaikka tietää mun olevan sairaalassa ja tytön varmasti pelkäävän mun puolesta. Äijä oli totaalisen tietämätön, et olenko mä ollut sairaalassa ja, et tyttö on soittanut sille. Silloin lakkasin mittimästä, et onko toisen ihmisen parisuhteen rikkominen oikein ja päätin, et en lepää ennen, kuin se suhde murenee ja tein miehelle selväksi, et olen ainakin jollain tasolla saatavilla. Naiselle soitin ja sanoin suoraan, ettei mua kiinnosta, et kuinka kauan niiden erottamiseen menee, mut teen sen kyllä ja se oli ylimielisenä ja nauroi, et ei mies edes sylkisi muhun päinkään. Ei taida enää olla niin varma itsestään! Aina, kun olen alkanut miettimään, et teenkö väärin muistelen tuota tapahtumaa ja totean ,et se ansaitsee sen ja, etten tee mitään mitä en olisi sanonut tekeväni ja mitä se ei olis tehnyt mulle!
Mut nyt tilanne on tämä ja näillä mennään! Vaikka meistä ei tulis enää perhettä, niin koen kyl lähinnä tekeväni palveluksen, jos saan sen erotettua siitä akasta ja, jos en niin ainakin saan sen kostoni! Siis, kun tiedän sen naisen joutuneen "katselemaan" olkansa yli.
Mäkin oon aika huono huora, kun oon tainnut unohtaa laskuttaa tai sit tosi hyvä, kun oon niin edullinen! Riippuu, et mistä asemasta sitä asiaa katsoo.
Mut nyt en kyl viitsi moisia miettiä, kun oon niin hyvällä tuulella! Enkä välittää, et olenko jonkun muun mielestä huora! Joten älä säkään välitä!Mitä väliä sillä on, et mitä muut on mieltä? Mua on sanottu hirveäksi huoraksi aikoinaan, kun olin vielä neitsyt. Niitä haukkujia riittää aina, joten annetaan niiden jäädä omaan 0 arvoonsa!
Hei
Älä tuhlaa elämääsi mieheen, jonka kanssa olet kerran eron tehnyt. Eroon oli aikanaan syynsä ja samat asiat ovat edessä, jos suhde alkaa uudestaan. Miksi tuhlaat elämääsi mieheen, joka olisi sinulle vain koston välikappale tälle toiselle naiselle. Unohda tuo toinen nainen ja hänen miehensä, mies ei aikanaan ollut sulle oikea. Keskity sen sijaan omaan elämääsi.Älä tuhlaa aikaasi exään vaan anna itsellesi mahdollisuus tutustua uusiin miehiin, joista joku voi olla sulle se oikea- Miettimällä exäsi avokkia tuhlaat vain tärkeää energiaasi, jota tarvitset tyttäresi kasvattamiseen ja oman elämäsi järjestämiseen.
No kokemusta on siis kertynyt kaikesta. Itse olen miettinyt ja puntaroinut asioita. Tullut siihen tulokseen, että aidolla rakkaudella on vain väliä. Sitä pettää kun on onneton ja etsii sitä onnea jokainenhan sitä tarvitsee se on aivan ymmärrettävää. Eihän tässä elämässä olisi ykkösiä tai kakkosia jos ihmiset olisivat onnellisia suhteissaan ja löytäneet sen oikean ihan iinku kertaheitolla niin se menee. Elämään vaan kuuluu kaikki vaiheet ja kun palaset sitten loksahtavat kohdalleen ei ihmisen tarvitse hakea onneaan muualta kun on se oikea ihminen rinnalla.
Tuo on kyllä aivan liian surullista... harmi, että olet lapsiakin hommannut. :( Sä oot aivan surullinen tapaus... :\
ykköset sitten ovat? Kun eivät viitsi pitää omaa parisuhdettaan kunnossa?
Riitely tuntuu ainkin olevan kovasti ja onglemia naisen perheen yms. kanssa.
On se kyllä kumma mikä siinä ykkösessä on vikana kun mies ei viihdy omassa kotonaan??? Tai miksi mies ei halua ykkösensä kanssa naimisiin vaan minun kanssani???
Ei tosiaan vois minuakaan vähempää kiinnostaa mitä he tekevät, parempi olla kakkkonen kuin ykkönen ;)
jos mies menisi kanssasi naimisiin? Ykkönen, eikö niin? Eikä kiinnosta vai? Miksi sitten käytät miestä hyväksesi...tai annat miehen käyttää sinua hyväksesi... vai miten se meni?
Väitän, että useimmat kakkoset sumuttavat itseään uskomaan, että kakkosen osa on hieno. No eikä ole, ei varsinkaan jos rakastaa.
Itse olen siinä asemassa vielä tällä hetkellä, siis kakkosena, enkä todellakaan elättele sellaista harhaa, että onpa kiva jakaa rakastamani mies toisen kanssa tai jäädä yksin vapaapäiviksi/lomiksi etc. Ei todellakaan ole, vaan aivan hirveää. Se on joko tai, sillä minäkin olen kunnon parisuhteen ja kokonaisen miehen arvoinen, en kenenkään huvilelu. Pidä sinäkin itsesi naisena!
vaimon hölvätä ja huoltaa, paapoa miestä joka uittaa mulkkuaan huorissa? Sellastako miestä pitäis vaimon lirkutella? Ja turha jauhaa mitään paskaa, että siks mies on aikoinaan pettämään lähtenyt jne. Noi on shaissea kaikki. Eron saa mutkattomasti ja pettäminen ei ole mikään parisuhteen hoitokeino. Joten sanon kyllä vaimo on pettämättä jättäessään pyhimys tollaseen mieheensä verrattuna, VAIKKA OLIS JOPA JOSKUS NALKUTTANUTKIN...
miten osaat itsellesi perustella sen mitä teet? minä en näitä 'kakkosia' koskaan ole huoriksi kutsunut, sillä en asiaa tietenkään niin näe, mutta miten selität itsellesi sen, että olet miehen kanssa, joka pettää hänen vaimoaan? Se on yksi niistä asioista, mitä en millään ymmärrä. Itse en pystyisi olemaan kakkonen. Ja koskaan ei kannata suhteeseen lähteä, jos on vielä toinen meneillään tai haikailee vielä toisen perään. Pettäjän ja 'ykkösen' välinen suhde on HEIDÄN Suhde, sinun tulisi kunnioittaa heidän suhdetta ja myös omaasi ja antaa heidän - ja myös sinun löytää omat ratkaisut asioihin - JA tämä myös tarkoittaa sitä, että asetat rajan itsellesi ja myös "parisuhteellesi"... Ja mielestäni voisit myös ajatella 'ykköstä'... onko se oikein häntä kohtaan? Itsekkyys ei ole hyvästä, eikä teidän suhde koskaan tule onnistumaan. Arvostusta - rouva, arvostusta. :)
Huorittelu on sitä paitsi aivan lievä termi 'kakkosille'. Teihin verrattuna huorat ovat aivan kunniakkaita ymsymsyms.
Kakkosille: hyvää onnetonta loppuelämää.
Voi, voi.. Et näytä ymmärtävän, että tälle miehelle olet pelkkä p**u, kaikki muu yhdessäolo on vain petailua seuraavaa seksikertaa varten.
ymmärtää. Elät toisen avioliitossa loiselämää. Vaikka kuinka kuvittelet muuta, niin se juttu ei ole oikein, ja moni osapuoli saa vielä kärsiä.
taas huoritellaan ja kuvitellaan, että kakkoset ovat se ainoa "pahis". UNOHTUIKO nyt se, että mieskin on tässä mukana? Jos jotkut nyt joutuisivat esim. kärsimään tällaisesta ihanasta suhteesta, niin meitä on kaksi; minä ja mies. Ja jotkut kakkoset voivat olla pelkkiä pilluja, jotkut haluavat olla pelkkiä pilluja, mutta UNOHTUIKO, että jollekin kakkoselle mies voi olla pelkkä kyrpä.
Elämä on valintoja täynnä, täytyy osasta valita sen mukaan mitä itse haluaa, ei sen mukaan mitä muut haluavat. Näin se vain on.
Minua kyllä ihmetyttää, mitä te onnelliset kakkoset roikutte tällä palstalla? Jos olisin itse onneni kukkuloilla ja tietäisin olevani oikeassa, en kyllä olisi ikinä tälle palstalle eksynyt. Tällaiselle petetylle ykköselle tämä on eräänlainen terapiapalsta, välillä löytyy kultajyviä panettelukirjoitusten joukosta. Itse voin myöntää ihan rehellisesti, että eksyin tänne ensimmäisen kerran välittömästi mieheni pettämisen jälkeen. Muutaman viikon visiittien jälkeen tämä palsta jäi. Nyt luen juttuja silloin tällöin. Tunnen myötätuntoa petettyjä kohtaan, koska tietysti ymmärrän heidän reaktioitaan. En hyväksy edelleenkään pettämistä enkä pettäjien selittelyjä, mutta jotenkin tietysti ymmärrän heitäkin ja joskus jopa tapahtumaketjuja, jotka ovat johtaneet pettämiseen.
Kakkosten sielunelämä on suuri kysymysmerkki. Toisaalta heillä on suuri tarve selitellä tekemisiään ja käsittääkseni hakea hyväksyntää. Toisaalta he vakuuttavat nimimerkillä "särkynyt" olevansa onnensa kukkuloilla. Eikö jo tuo nimimerkki kerro, että kakkonen itsekin tajuaa olevansa ristiriitaisessa tilanteessa?
Ihastuminen on ihana tunne, mutta se ei rakkaudeksi kasva ilman tekoja. Elämässä ei aina kannata valita sitä mukavinta, helpointa ja lyhyellä tähtäimellä ihaninta vaihtoehtoa. Elämä ei nimittäin ole harlekiini-romaani
Olenko mä väittäny että mun elämä on yksinkertaista tai ristiriidatonta??hyvä ja paha olo vaihtelee mut eikö niin tapahdu muillakin kuin meillä "huora" "sekopää"tyhmä" kakkosilla..minä en ketään halua vakuutella,vituttaa vaan tän palstan mustavalkonen maailmankatsomus.ja etsin vaan saman kokeita ja samas tilantees olleita tai olevia.antakaa jokaisen elää tyylillään.
tänne palstalle pistänyt. Tuo sun kiroilu, ja yleensä tyyli puhua, sinä särkynyt, osoittaa ettet ole mitenkään tasapainossa itsesi kanssa, saati sitten muiden kanssa.
usko tai älä, siinä ei ole mitään epäselvää, tai häilyvää, että sä levittelet jalkojas toisen naisen miehelle. Sille on oma nimityskin olemassa ja se on täysin valintakysymys. Sun ei olis tarvinnut, sua ei kukaan pakoittanut. Tuneilleen ei ihminen aina voi mitään, mutta teoilleen voi.. Horo olet, et sen kummempaa ja jos yrität täällä saada jotain kannatusta siitä kuinka ihanaa tollanen on, niin hullu olet!
Jos mä voisin niin vetäisin sua lättyyn ja kunnolla.. Ja tyhmäkin kun olet niin sanon vielä selvennykseksi, kun kuiteskin sitä joku teikäläisistä tänne toitottais, että siksi sulle nää sanat, kun sä tänne kirjoitat, VAIKKA se mieskin on samaa kastia sunlaises kanssa.
Joku heittää vielä kuraa päällesi usko pois, sä et tiedä vielä elämän kurjuudesta mitään, mutta tulet tietämään.
eiköhän se ole ihan toiset jotka täällä huorittelee ja laukoo vaikka mitä.ei ole niilläkään kaikki matot suoras.Mitä te saatte mun haukkumisesta?jotain kiksejä kai.ei voi muuta kuin ihmetellä.mut hyvä et on psykologeja tää palsta täynnä,tietää olevansa hyvis käsis;)
Sä et tiedä mun elämän kurjuudesta mitään että sinuna oisin hiljaa.ja mä etsin tältä palstalta kohtalotovereita vaik maailman tappiin asti sitä ei kukaanvoi estää.kun en ole maailman tai suomen eka enkä vika kakkonen,meitä on paljon teidän pihtaavien ykkösten kiusana.
punnitaan silloin, kun omaa äitiä petetään. Hyväksyisitkö sinä isäsi vieraissakäynnin?
Pettäminen on väärin,sama mikä sinun tilanteesi on, sillä ei ole merkitystä. Aivan sama mitä ihmiset tietää sinusta ja tästä eksyneestä miehestä, sinä olet silti se "toinen". Ihme lässytyksiä kohtalo tovereista, ihanasta elämästä toisena naisena varatunmiehen kanssa, herää jo. Sinua ei hyväksytä ja sillä selvä. Ja tietysti miehen vaimo on pihtari, totta kai, olisihan tuo nyt outoa jos se mies jotain muuta selittäisi sinulle, ja tietysti vaimo nalkuttaa, ja tietenkään vaimo ei enää huolehdi itsestään, eikö mitään uutta? Sinä luotat mieheen sinisilmäisesti, mutta lelu sinä vain olet. Mies nukkuu vaimonsa vieressä,keskustelee arjesta ja juhlasta vaimon kanssa, silittelee iltaisin vaimoaan,rakastelee yöllä vaimoaan, sanoo vaimolleen rakastavansa. Totuutta heistä et koskaan saa tietää, vaikka oletkin se suuri miehen pelastava kakkonen....
Särkynyt, et ole kirjoituksillasi saanut herätettyä minun sympatioitani, vaikka tämän hetken elämäntilanteeseeni sisältyykin mies, joka ainakin vielä tällä hetkellä on varattuna toisaalla. Kirjoitustyylisi, kiroilusi ym. tekee hallaa itsellesi, vaikutat ikävä kyllä lapselliselta ja itsekkäältä.
Teille yleistäjille, niin ykkösille kuin kakkosille, älkää hyvät naiset olko niin yksinkertaisia, että jaatte naiset vain tasaan kahteen kasaan, ykkösiin ja kakkosiin. Ikään kuin naiset näissä kahdessa joukossa olisivat keskenään täysin identtisiä. Jokainen, jolla on aivot ja joka niitä käyttää, ymmärtää, että jokaisen tarinan on erilainen, jokainen täällä kirjoittava on omanlaisensa. Moni ykkönenkin on ollut aikoinaan kakkonen, monesta kakkosesta tulee ykkönen, tai sitten ei kumpikaan edellisistä vaihtoehdoista pidä paikkaansa.
Minä, vaikka toinen nainen tällä hetkellä olenkin, en kuulu siihen joukkoon, joka viis välittää muusta kuin omasta tyydytyksestäni. En saa nautintoa kenenkään haavoittamisesta, enkä tieten tahtoen ole alkanut vokottelemaan toisen miestä. En väitä ykkösen pihtaavan enkä olevan huono, tylsä tai epärakastettava ihminen. Minun mieheni ykkönen on varmasti hyvä nainen, onhan miehelläni hyvä maku. Samoin olen minä. En ole huora, en itsekäs enkä piittaamaton, en hypi sängystä sänkyyn enkä vaihda miestä kuin alushousuja. En huuda täällä, että minähän en tätä pettäjämiestä omakseni edes huolisi, niin kuin moni kakkonen tuntuu uhoavan. En ymmärrä ollenkaan, miksi ihmeessä kukaan olisi ihmisen kanssa, jota ei edes halua kokonaan?
Seksiä ja kumppanin saisin vapaiden joukostakin, silti olen tässä tilanteessa. Mies on nyt valintatilanteessa, joko hän alkaa korjailemaan suhdettaan vaimoonsa, tai valitsee minut. Sitten peli on selvä. Minulla ei ole aikomustakaan puuhastella ikuisesti kenenkään selän takana ja olla olemassa kun miehelle sopii ja antaa talloa itseäni.
En ole pyhimys enkä huora, vaan ihan tavallinen nainen, joka elää tavallista, inhimillistä elämää. Nyt on käynyt näin ja sillä siisti. En tunnista itseäni useimpien kakkosten kirjoituksista, en tunne kuuluvani niiden joukkoon jotka ylpeilevät pokanneensa ukkomiehen. Se nyt ei ole mikään ihme temppu, kuten ei miehen pokaaminen yleensäkään eli sillä on turha ylpeillä. Tiedän myös, että jonain päivänä voin itse olla petetyn asemassa. Mutta syynä tuskin on se, että vaimoksi "päästyäni" muuttuisin hyväntuulisesta, rakastavasta, kiihkeästä rakastajattaresta pihtaavaksi nalkuttavaksi akaksi, joka kynsin hampain pitää kulisseista kiinni. Mistä ihmeen kulisseista?!
Tulipas pitkä purkaus :-) Hyvät ihmiset, koettakaa ymmärtää elämän moninaisuutta. Älkää niin hirveästi ja törkein sanoin olko toisianne vastaan, kun ette kukaan tiedä mitä ja kenet elämä teidän itse kunkin eteen vielä tuo.
Isäni on pettänyt äitiäni.ja tällä mun miehel ei ole vaimoa et se korjaus edelliseen.sil on tyttöystävä jonka se on tuntenu reilun vuoden ja minut 10 vuotta.vaikka mua ei hyväksyttäis niin se ei mua kirjoittamasta estä ja ihminen kun olen minäkin.itsekäs,kyllä,olen ollu koko elämäni.ja vaimonsa vieres tää mies ei nuku vaan hyvin usein mun vieres.sen tyytöystävä on sille pelkkä kulissi,näin on tän miehen sukulaiset mulle sanonu.et näin.ja koko totuudenkin tulen heistä selvittämän kunhan aika on kypsä.tämä on minun tarinaani ja jokaisella se tarina on omanlainen.
Vastauksena kysymykseesi: kyllä. Jo edesmenneellä isälläni oli äitini kertoman mukaan monta vuotta sivusuhde. Äitini sen kerran jonkun mielipide eroavaisuuden yhteydessä minulle kertoi, huoritteli naisen todella pahasti ja kertoi nimeä myöten kaiken. Isäni oli hyvin herkkä ja lämmin ihminen joka kaipasi selkeästi ihmiskontaktia, halaili meidät lapsetkin aina kun vaan mahdollista, vielä aikuisenakin kun oli murheita, tiesi että isä kyllä kuuntelee ja häneltä saa sen "kyllä se siitä" halauksen kun tarvitsee. Äitini taas on pikemminkin tunnekylmä järki-ihminen, ja minusta on aina tuntunut että kaikenlainen materia on tärkeämpää kuin esim me lapset, lapsenlapsista puhumattakaan. Ei ensimmäisenä tulisi mieleenikään käydä hänelle kertomassa ongelmista, sillä vähemmän myötätuntoista ihmistä saa hakea. Ei äitini kuitenkaan ole huono ihminen, huumorintajuinen, hyvä keskustelija, järki-ihminen kertakaikkiaan. Kuitenkin ymmärrän isääni erittäin hyvin tämän salasuhteen osalta, hän aivan varmasti sai sitä läheisyyttä jota kaipasi tältä naiselta.
Nyt kyllä ihmettelen sinun ajatusmaailmaasi.
"Mies nukkuu vaimonsa vieressä,keskustelee arjesta ja juhlasta vaimon kanssa, silittelee iltaisin vaimoaan,rakastelee yöllä vaimoaan, sanoo vaimolleen rakastavansa. Totuutta heistä et koskaan saa tietää, vaikka oletkin se suuri miehen pelastava kakkonen...."
Jos mies näin tekee ja samalla kuitenkin pitää kakkosta, eikö hän silloin ole vielä pahempi paskiainen, kun vielä valehtelee vaimolleen rakastavansa? Mikä onnen ja autuuden aihe tämä vaimolle on? Sillä ihan turha jauhaa paskaa suuresta rakkaudesta jos on kuus vuotta pitänyt rakastajatarta.
Onko tämä joku teini juttu? Tyttöystävä? Hän on tuntenut "tyttöystävänsä" reilun vuoden? mutta sinä olet ollut kakkonen 6 vuotta? Kulissi tyttöystävä? alkaa kuulostamaan älyttömältä. Kaikenlaista....
kyllä,kuus vuotta olen kakkonen ollu,sitä ennen asuttiin yhes 3 vuotta.kyl täs teini ikä aika kaukana jo on.
Paskiainenhan se on vaikka ei sanoisikaan rakastavansa, pettämistä toisen muijan pitäminen on silti. Onnea ja autuutta vaimolle ei ole sekään. Tarkoitin,että samaa rakastamis-soopaa se äijä lurittelee sille kakkosellekkin. Vaimo on muka merkityksetön ja kakkonen se aurinko,kuu ja tähdet.
Paskan jauhamista tämä palsta on muutenkin täynnä,tyhjän päiväistä ja turhaa,josta ei hyödy kukaan. Suuret rakkaudet on kirjojen ja kansien välissä, ei oikeassa elämässä.
Ulkopuolisia tässä me muutkin ollaan. En liity näihin suhdesoppiin mitenkään. En vain ymmärrä näitä väniseviä kakkosia jotka etsivät kohtalotovereita ja sympatioita,itseppä ovat kohtalonsa valinneet, kenenkään ei ole pakko olla 6 vuotta kakkosena, jokaisella on suu jolla sanoa miehelle että tee valintasi,ja jos mies kerta haluaa elää sen ykkösensä kanssa niin miksi pitää roikkua kynsin ja hampain kiinni? Eikö maailmassa ole vapaita miehiä? Ja minun ajatus maailmaa saa vapaasti ihmetellä, sitä ihmettelen joskus itsekkin.
Minä sitten taas luulin että olet näitä paskiaisessa roikkuvia vaimoja jotka lällättävät täällä kakkosille miten se mies kuitenkin aina sanoo rakastavansa minua ja miten hyvää seksiä meillä kotona on jne. ja itseppä ovat hekin ukkonsa valinneet, mutta niinhän se on että elämä on valintoja täynnä. Ja ihan samalla tavalla voi se vaimo sanoa, että tee valintasi. Samaa paskaa tulee sekä kakkosten että ykkösten suusta. Kumpaakaan ei ole mitään tarvetta sääliä, niin jokainen makaa kun on pedannut. Joskus oikein hävettää olla naissukukunnan edustaja...puolet meistä tuntuu olevan aivottomia miehessä roikkujia, ja siviilisäädyllä ei tunnu olevan mitään vaikutusta asiaan.
alkanut seurustelemaan toisen kanssa? Ja silti sinä jatkat edelleen? Miksi ihmeessä? Oletko nyt ihan varma, että miehen puolelta kyse on rakkaudesta? Miksi sitten hän sinun lisäksesi haluaa rakastaa jotain toistakin? Ystävä hyvä, vaikuttaa siltä, että tuo mies ei juurikaan arvosta sinua. Etkä sinä itsekään sen puoleen. Vaihda vapaaseen ja lopeta itsesi huijaaminen.
Rakkaudesta en ole sanonu mitään
Sitten vielä suuremmalla syyllä: MIKSI olet tuon miehen kanssa?! Miksi näet itsesi niin arvottomana, ettet mielestäsi ansaitse miestä joka haluaa yksin sinut, joka rakastaisi sinua?! Miksi roikkua yksipuolisessa suhteessa, jossa vain sinulla on tunteita miestä kohtaan, jolle sinä itse merkitset vähemmän tai et yhtään mitään.
Kerää itsesi, arvosta itseäsi, sano itsellesi että olet hyvä ja arvokas. Anna miehelle kenkää ja odota, että tapaat jonkun joka haluaa antaa sinulle saman mitä sinä hänelle. Älä enää päivääkään suostu kynnysmatoksi!
Kuinka kauan tämä miehen valintatilanne saa kestää?? Oletko ajatellut aikarajaa sille??
Joopa joo,ihan hyvä ja vähän "pyhä",oli kirjoituksesi..
Tämä viesti selittääkin paljon... En yleistä kaikkiin kakkosiin, mutta ainakin sinun kannattaisi mennä terapiaan. Ongelmallinen äitisuhde on siis tämänkin käytöshäiriön takana. Jos selvittelisit sen, saattaisit saada itsesi ehjäksi ihmiseksi ja olisit itsekin onnellisempi. Haet selkeästi naimisissa olevista miehistä kiltin isäsi korviketta ja kostat ilkeälle äidillesi. Voi kuinka läpinäkyvää.
mies ei rakasta aidosti kumpaakaan. Sinä poimit tekstistä juuri sen mitä haluat, mutta tossa oli aika selvä pointti, että ei kakkonenkaan miehelle mitään merkkaa. Kunhan huvittelee kahden naisen kanssa ja jos naiset siihen suostuvat, niin mikäs sen parempaa miehelle. Jotain siinä vaimossa kuitenkin on, kun mies ei pääse lähtemään...
Kysymys on nyt siitä, että kuka jaksaa roikkua tollasessa tilanteessa ja uskoa vielä ton jälkeen että mies lähtis koskaan?
Toisen naisista pitäs laittaa mies seinää vasten, niin siinä sit punnittais ketä on tärkein. KItse kyllä laittaisin miehen kävelemään, jos vaimona tietäisin tollasesta, mutta ei ne pirut yleensä vaimoille leveile toisilla naisilla ja kiistävätkin usein kaiken viimeiseen asti!
"Tämä viesti selittääkin paljon... En yleistä kaikkiin kakkosiin, mutta ainakin sinun kannattaisi mennä terapiaan."
Kakkosista en tiedä, mutta varmaan terapia olisi meille kaikille joskus hyväksi, myös sinulle, sillä kuvittelet ilmeisesti osaavasi lukea rivien välistä, mikä ei ole totta.
"Ongelmallinen äitisuhde on siis tämänkin käytöshäiriön takana. Jos selvittelisit sen, saattaisit saada itsesi ehjäksi ihmiseksi ja olisit itsekin onnellisempi."
En tiennyt että minulla on ongelmallinen äitisuhde, enkä tiennyt myöskään että minulla on käytöshäiriö. Kiitos kun kerroit minulle. Tämän tiedon jälkeen luulen että minusta ehkä sitten tulee ehjä ihminen ja onnellinen.
"Haet selkeästi naimisissa olevista miehistä kiltin isäsi korviketta ja kostat ilkeälle äidillesi. Voi kuinka läpinäkyvää."
Oi kiitos psykiatri sinulle tästä diagnoosista. Nyt ei auta muu kuin sanoa omalle siipalle, että ero vaan vireille, sillä naimisissa olevan miehen kanssa en voi olla siitä huolimatta että on naimisissa minun kanssani. Ja että haen hänestä vain lempeän isäni korviketta. Samoin ehkä on parasta itselleni käydä kertomassa 80v äidilleni, että olet ilkeä ihminen (tosin hän ei mielestäni sitä ole, mutta jos kerran sinä niin sanot).
Täytyy sanoa että tunnen yhden parin saappaita jotka ovat älykkäämpiä kuin sinä...tai oikeastaan kun tarkemmin mietin, mitkä tahansa saappaat ovat älykkäämpiä kuin sinä. Voisitko lopettaa tuon psykiatrin leikkimisen kun et siihen kykene.
Kun on kunnolla tutustuttu ja toisemme hyväksi havaittu, niin ennen pitkää pitää tulla päätöksen paikka, jolloin punnitaan suhteen tulevaisuus. En itse tekisi isoja ratkaisuja hätiköiden enkä sitä odota toiselta osapuoleltakaan. Enemmänkin kyse on siitä, että laittaa itselleen sen takarajan kuinka kauan on valmis sietämään tilannetta, olemaan toinen ja odottamaan. Minulla sen aika on nyt, usean kuukauden "seurustelun" jälkeen. Mies tekee päätöksen omassa tahdissaan, kun on siihen kypsä ja jos/kun kokee virallisen suhteensa tulleen tiensä päähän. Näinhän ei välttämättä ole ja voi olla, että jään pysyvästi toiseksi, tai siis siinä tapauksessa ex-kakkoseksi. Sehän on tottakai todella surullista ja ottaa aikansa kun pääsen siitä yli.
Todellakaan ei ollut tarkoitus vaikuttaa pyhältä edellisesssä viestissäni, sitä en todellakaan ole, olenhan tässä nyt ikävä kyllä "rikollisen" asemassa. Ehkä sävy johtuu enemmänkin siitä, että yritän takoa itsellenikin päähän, että suhde varattuun on moraalisesti väärin, ainakin minä tunnen siitä huonoa omaatuntoa, ja niin ollen on oltava melkoisen nöyrä tässä tilanteessa ja hyväksyttävä miehen päätös. Koska periaatteessahan se on tietenkin oikein, jos hän yrittää paikata uskottomuuttaan omassa parisuhteessaan. Toinen juttu sitten on se miten se onnistuu ja kuinka puoliso kykenee lopulta jatkamaan. No, joka tapauksessa, varaudun pahimpaan ja yritän kerätä voimia miehestä luopumiseen ja tuleviin itkuihin.
Toisekseen, minun on vähän hankala nähdä sivusuhdetta pelkästään omasta vinkkelistäni vaikka siis se katala toinen nainen olenkin. Väkisinkin ajattelen tilannetta myös petetyn puolison kannalta enkä tunne siitä hyvää mieltä. Itselleni iso ongelma on se, että onko minulla oikeus saada oma onneni toisen kustannuksella. Ei tietenkään ole! Tunnen siitä syyllisyyttä ja myös pelkään, että maksan siitä joskus omassa suhteessani. Vaikka minä en ollut aloitteen tekijä, enkä tieten tahtoen lähtenyt viemään kenenkään miestä. Okei, se ei ole mikään puolustus. Mutta voiko uskottomuudesta alkaneesta suhteesta tulla jotain hyvää ja kestävää? Kannattaako tämä sotku?
Eli kovin ristiriitaistahan tämä on. Yritän ottaa välimatkaa miehestä, mutta hän ei päästä irti, vaan on entistäkin ihanampi pitääkseen minut luonaan. Rakastuneena on niin vaikeaa olla kova ja päättäväinen, jos se lyö omia tunteita poskelle. Hän vetää minua kuin hunaja mehiläistä ja sama toisin päin.
Tee tässä nyt sitten oikein, kun ei enää edes tiedä mitä se on!
vastaus.Diagnoosi, minkä yleensä mielenterveydenammattilaiselta saa lukuisien istuntojen jälkeen tulee kertaheitolla ja ihan ilmaiseksi.
Kyllä tämä vaan on ehdottomasti paras paikka saada apua, pyytää sitä tahi ei.
Yleistäminen on pahasta ja vaimomaija taisikin ottaa kantaa vain tähän yhteen tapaukseen, joka kyllä ammattilaisenkin näkökulmasta on aika läpinäkyvä. Särkynyt vakuuttaa olevansa onnellinen ja toisaalta ei. Yleensä aikuinen ihminen pystyy jossain vaiheessa tekemään päätöksen, jäädäkö vai lähteäkö. Tämähän pätee myös avioliittoihin. Päätös joudutaan aika usein tekemään sellaisissa olosuhteissa, että kumpikaan vaihtoehto ei välttämättä ole paras, mutta parempi.
En ymmärtänyt lainkaan vastaustasi. Miten se liittyy tähän särkyneen tapaukseen? Sinun tilanteesihan taitaa olla aika erilainen? Jos olet särkynyt-nimimerkki, olet antanut itsestäsi aika ristiriitaisia tietoja eri kommenteissa. Jos et, miten nuo kommenttisi ovat relevantteja tässä kontekstissa?
Näköjään provosointi on helppoa, sen sinunkin vastauksesi osoittaa. Tällä palstalla kirjoitellaan rekisteröitymättä, joten kommentit ovat kommentteja vain edelliseen kirjoitukseen. Jos minun pitäisi arvioida näillä reunaehdoilla sinun vastauksesi arvoa ja vaimomaijan vastauksen arvoa, toteaisin, että sinun vastauksesi osoittaa lähinnä yleistä ärtymystä, kun taas vaimomaija analysoi juuri kommentoimaansa särkyneen kirjoitusta. Jota kyllä itse epäilen provoksi, ei kai kukaan oikeasti ole noin läpinäkyvä.
En sanoisi kyllä ketään ihmistä tyhmemmäksi kuin saapaspari. Mutta niin erilaisia ovat meidän ihmiskäsityksemme.
Jos todellakin olet alan ammattilainen, olen melko huolissani maamme psykiatrisista palveluista.
Ensiksikin, alunperin vastasin jonkun henkilön esittämään kommenttiin missä sanottiin ihmisen suhtautumisen uskottomuuteen olevan suora johdannainen siihen hyväksyisikö jos omaa äitiä petettäisiin. Kerroin oman näkemykseni nimenomaan tähän kysymykseen perusteluineen, johon "vaimomaija". Missään vaiheessa en sanonut olevani "särkynyt", missään kohdassa tekstiäni en kertonut omaa statustani (eli olenko ykkönen, kakkonen...). jos muutaman rivin perusteella saan diagnoosin käytöshäiriöstäni ja huonosta äitisuhteestani ja sinä alan ammattilaisena tuet tätä näkökantaa, en lainkaan ihmettele pahoinvointia yhteiskunnassamme. Hatustako te vetelette siellä näitä diagnooseja? Jos luet potilastiedot yhtä huolellisesti kuin tämän ketjun, suosittelen lämpimästi alan vaihtoa.
huoruus siis periytyy.
Ei tänne oikeastaan pitäisi kirjoittaa mistään mitään, ja kaikkein vähiten, jos on kakkosena. Vastaajakaarti on niin suppea, että ei saa kuin yhden ja kahdenlaisia kommentteja. Kesästä olen näitä palstoja silmäillyt, ja edelleenkin olen sitä mieltä, että parempi olis vaikka tehdä joku yhteinen saitti, minne pääsisi vain kirjautuneet jäsenet.
Juttu jäi silloin kesken,kun jokainen varmaan tajusi, että palstaa saattaa lukea joku mustasukkaisuuteen tukehtumassa oleva rouvashenkilö, joka etsi todistusaineistoa puolisoaan vastaan. Koko sakki vaikeni kertaheitolla, joten oli arvattavissa, että rouva oli muka-hengessä-mukana keskustelemassa.
Ymmärrrän kakkosena olevan tuskaa, mutta en ymmärrä, että tänne pitää sitä jakaa. Täältä ei empatiaa saa, tulee vain paskaa tuulettimeen.
Jep,mäkin huomasin et täältä hävis yhtäkkiä kaikki kakkoset ja sen jälkeen saanu pelkkää haukkua lukea mut sivustoja on muitakin jos tääl ei tärppää ja vertaisryhmiähän on nykyään monenlaisia ehke joku oma saitti ois hyvä.