olemme uusperhe,yksi yhteinen lapsi,toinen mun edellisestä liitosta. ollaan nyt oltu 4kk naimisissa,neljä vuotta yhdessä. Aina on tapeltu aika paljon, molemmat aika hermoheikkoja ja helposti huutamaan rupeavia. Nyt on taloudellinen tilanne aivan toivoton, mutta senkin ehkä vielä kestäisi jos suhde voisi edes jotenkuten hyvin. En jaksa enää. Lapseni ja mieheni eivät tule toimeen,vaikka tyttö on vasta nelivuotias. Mies vajoaa lapsen tasolle tapellessaan tytön kanssa, sanoo vihaavansa tätä,rikkoo hänelle rakkaita leluja,tönii ja tukistelee. Tyttö on hyvin temperamenttinen ja melko tottelematon ja villi,mutta silti rakastaa miestäni koska tämä on ollut hänen elämässään vauvasta asti. On hirvittävän raskasta olla aina heidän välissään,puolustamassa jompaakumpaa,tietysti yleensä lasta josta sitten minä saan miehen vihat huonona äitinä joka ei pidä mitään kuria jne. Olen ollut viime ajat masentuneempi kuin koskaan kaikkien päälle kaatuvien asioiden takia, ja puhunut itsemurhastakin miehelle. Hän raivostui yhdesti siitä niin että löi takaraivoon,eikä ole eka kerta. muutenkin aina itkiessäni hän haukkuu minut jne. vasta rauhoituttuani saattaa tulla halaamaan,vaikka eniten sitä tarvisi juuri silloin kun on kaikkein onnettomin ja itkettää. Kaikki viisaammat tietysti kirjoittaa,niinkuin aina että miksi et eroa..mutta ehkä joku voisi ymmärtää. on hyviäkin hetkiä,vaikka nykyään tuntuu ettei kovin usein,todellakaan.mies on vetäytynyt kuoreensa,itse haluaisin vain kostaa hänen välinpitämättömyytensä kuolemalla. lasten takia en kuitenkaan voi. Olen raivoissani hänen väkivaltaisesta käytöksestään, eikä hän enää sitä edes juuri pahoittele, kuin joskus ennen. Olen myös monta kertaa pyytänyt häntä lähtemään,mutta minkäs voin kun ei lähde. enkä sitä ehkä kuitenkaan todellisuudessa kestäisi. miten ihminen voi joutua tällaiseen loukkuun.
epätoivoista
onnetonnn
4712
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"lasten takia en kuitenkaan voi." Lasten takia pitää löytyä heidän kannaltaan paras vaihtoehto. Selvitä pikimmiten, mikä se on. Lapsetko nyt ovat seuraamassa, miten miehesi iskee sinua tämän tästä takaraivoon?
Ero on mielestäni ainoa vaihtoehto teille. Lapsistasi kasvaa epätasapainoisia ja turvattomia aikuisia tuossa ympäristössä. Väkivaltaa ei saa koskaan hyväksyä!
Miehesi käyttäytyy kuin lapsi eikä aikuinen. Sellaisen kanssa on liian vaikea jakaa jo muutenkin vaikeaa arkea. Käy keskustelemassa jonkun kanssa siitä, miten järjestää uusi elämä taloudellisesti.
Olen pahoillani kun joudun sanomaan näin, mutta tiedät sen itsekin.
Kun tyttö on temperamenttinen, niin sitä temperamenttiä tulisi rauhoittavan ja tasaisen aikuisen tasata. Hänen tulisi voida nähdä temperamenttinsä turvallisen aikuisen seurassa. Nyt hän näkee sen niin että saa valtaa sillä kun kiukuttelee koska se vaikuttaa mieheen.
Pyydät, että ehkä joku voisi ymmärtää. Mitä se ymmärrys auttaa? Toki jokainen voi ymmärtää tilanteesi mutta se ei tuo muutosta. Vai haluatko edes sitä?
Olen itse käynyt läpi vastaavan tilanteen ja vasta siitä poispäästyäni ja neljä vuotta kärvisteltyäni voin sanoa että ratkaisu kannatti. :) Pohdi esim. psykologin kanssa vaihtoehtoja. Hae apua, älä jää yksin!
Edellinen miehesi oli varmaan tosi kamala?
Vaihda nyt vielä ainakin kerran, pari.
Ei tuosta vielä ole suhteeksi.
ensi- tai turvakoti. Suosittelen että menet sinne pian lapsiesi kanssa. Pilaat omasi ja lastesi elämän väkivaltaisessa suhteessa.