Seurustelu alkoi vuonna 95, jolloin olin vasta 15-vuotias. Vuoden päästä muutimme yhteen. Kaikki ok. Miehellä reipasta alkoholin käyttöä viikonloppuisin, mutta niin tein minäkin.
Inttiaikaan lomilla taisi kaverit olla tärkeimpiä kuin minä, niin ainakin tuntui minusta. Aloin itse vähentämään alkoholin käyttöä, mutta mies jatkoi, välillä oli uhkaavan oloinen kännissä.
Kerran näiden vuosien aikana on lyönyt, jota katui syvästi. Ei ole koskaan sen jälkeen lyönyt, muuta väkivaltaa on ollut henkistä todella paljon, tämän lisäksi kerran kuristanut ja uhkaillut aseella.
Lasten odotusten aikana viihtyi hyvin viihteellä ja minä maha pystyssä kotona, samoin lasten vauva-aikana oli paljon pois kotoa.
Kunnes kummasti rauhottui yhtäkkiä, rupesi harrastamaan "järkeviä" harrastuksia, vähensi huomattavasti alkoholin käyttöä, kuitenkin tuurijuoppoutta on, jolloin myös henkistä väkivaltaa. Enää ei minuun koske, olen tehnyt selväksi, että seuraavalla kerralla tulee poliisi paikalle.
Miehellä on mielestäni tietyin väliajoin masennusta, jolloin on aivan mykkä kotona, sekä omissa oloissa, "ei ole mitään puhuttavaa" on vastaus, kun kysyn miksi hiljaisuus, käskee mennä muualle. (ei tosin näin kauniilla sanoilla)
Itse en vaadi paljoa. Haluan läheisyyttä, mutta hän ei halua nukkua vieressä kun tulee liian kuuma kuulemma. Seksi sujuu, kun sitä tehdään, mutta sekin on tunteeton tapahtuma. Ei halauksia, ei pusuja, ei mitään tunteellista ikinä. Jotenkin alkaa kyllästyttää tämä kylmyys..
Kotitöitä en vaadi tekemään, jotain pieniä hommia, mutta en ole mikään nalkuttava ja saamaton akka, joka ei tee mitään.
Lasten kanssa mies on jonkun verran, mutta yleensä kun lähden jonnekkin omaan harrastukseen, niin kysymys on, että koska tulet? Ahdistavaa, itse en kysy yleensä koskaan. Kannustan häntä harrastamaan omia asioita. Harvoin laittaa lapsia nukkumaan, sekin pitää pyytää erikseen, "et sanonut, että pitää laittaa nukkumaan" kun tulen myöhään kotiin. Pitääkö kaikesta sanoa?!! Kysyn vain?
Hoidan kaikki talouteen liittyvät asiat, laskujen maksut, mittarilukemat, kaikki kodin asiat yleensäkkin, jopa auton huollot jne..
Nyt en enää jaksaisi, yritän puhua miehen kanssa, mutta hän ei puhu, ei millään- ei ole puhuttavaa. Omaan paljon mieskavereita, jotka ovat äimänkäkenä miehestäni, joka käyttäytyy näin.
Suhde on meidän molempien ensimmäinen.
Järkkyä, haluan läheisyyttä, en mitään muuta.. Onko se liikaa vaadittu???
Inttiaikaan lomilla taisi kaverit olla tärkeimpiä kuin minä, niin ainakin tuntui minusta. Aloin itse vähentämään alkoholin käyttöä, mutta mies jatkoi, välillä oli uhkaavan oloinen kännissä.
Kerran näiden vuosien aikana on lyönyt, jota katui syvästi. Ei ole koskaan sen jälkeen lyönyt, muuta väkivaltaa on ollut henkistä todella paljon, tämän lisäksi kerran kuristanut ja uhkaillut aseella.
Lasten odotusten aikana viihtyi hyvin viihteellä ja minä maha pystyssä kotona, samoin lasten vauva-aikana oli paljon pois kotoa.
Kunnes kummasti rauhottui yhtäkkiä, rupesi harrastamaan "järkeviä" harrastuksia, vähensi huomattavasti alkoholin käyttöä, kuitenkin tuurijuoppoutta on, jolloin myös henkistä väkivaltaa. Enää ei minuun koske, olen tehnyt selväksi, että seuraavalla kerralla tulee poliisi paikalle.
Miehellä on mielestäni tietyin väliajoin masennusta, jolloin on aivan mykkä kotona, sekä omissa oloissa, "ei ole mitään puhuttavaa" on vastaus, kun kysyn miksi hiljaisuus, käskee mennä muualle. (ei tosin näin kauniilla sanoilla)
Itse en vaadi paljoa. Haluan läheisyyttä, mutta hän ei halua nukkua vieressä kun tulee liian kuuma kuulemma. Seksi sujuu, kun sitä tehdään, mutta sekin on tunteeton tapahtuma. Ei halauksia, ei pusuja, ei mitään tunteellista ikinä. Jotenkin alkaa kyllästyttää tämä kylmyys..
Kotitöitä en vaadi tekemään, jotain pieniä hommia, mutta en ole mikään nalkuttava ja saamaton akka, joka ei tee mitään.
Lasten kanssa mies on jonkun verran, mutta yleensä kun lähden jonnekkin omaan harrastukseen, niin kysymys on, että koska tulet? Ahdistavaa, itse en kysy yleensä koskaan. Kannustan häntä harrastamaan omia asioita. Harvoin laittaa lapsia nukkumaan, sekin pitää pyytää erikseen, "et sanonut, että pitää laittaa nukkumaan" kun tulen myöhään kotiin. Pitääkö kaikesta sanoa?!! Kysyn vain?
Hoidan kaikki talouteen liittyvät asiat, laskujen maksut, mittarilukemat, kaikki kodin asiat yleensäkkin, jopa auton huollot jne..
Nyt en enää jaksaisi, yritän puhua miehen kanssa, mutta hän ei puhu, ei millään- ei ole puhuttavaa. Omaan paljon mieskavereita, jotka ovat äimänkäkenä miehestäni, joka käyttäytyy näin.
Suhde on meidän molempien ensimmäinen.
Järkkyä, haluan läheisyyttä, en mitään muuta.. Onko se liikaa vaadittu???
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei,
Lukiessani tekstisi tuli mieleeni, että kyllä suomalainen nainen on ahkera ja sitkeä pakkaus.
Moni nainen hoitelee kotihommat, kädessä pysyy vasara, lapio, kauha ja imuri (lastenhoidon ja työn lisäksi). Vastineeksi ei vaadi kuin "edes hieman hellyyttä". Mies saa hotellitason kohtelun.
Monissa liitoissa joissa kimpassa pysytään nuoruuden rakkauden kanssa, sivullinen huomaa että pariskunnan osapuolet ovat muuttuneet. Yleensä toinen on kehittynyt, toisen jämähtäessä paikoilleen. Toisen persoonallisuudessa on kasvuvaraa ja tilaa kehittyä - kokea asioita uusina. Toinen taas polkee samaa rataa ja on tyytyväinen asioiden tilaan....?