Mitä tehdä kun tyttöystävä ei osaa keskustella mistään suhteeseen liittyvistä asioista? Se ei myöskään osaa ilmasta tunteitaan mitenkään! Eikö tytöt yleensä osaa ilmasta tunteitaan? Tää ei ainakaan osaa. Miten mä saisin sen avautumaan? Jos yrittää puhua jostain tärkeestä se mielummin vaihtaa aihetta tai jopa lähtee muualle. Väkisin tulee semmonen olo et se ei vaan välitä:( Musta tuntuu et mä oon ollu sille jopa liian hyvä. Huomioinnut kaikilla mahdollisilla taivoilla, mut mitään ei tapahdu. Pelkääkö se rakastaa vai rakastaako se ollenkaan. Kannattaako jatkaa suhdetta jossa mä joudun tekemään kaiken. Jokaista halausta ja pusua joutuu pyytämään. Kertaakaan se ei oo mua yllättänyt...mitenkään. Rakastanko...rakastan...jätänkö...
Sydäntä
särkee
16840
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Älä ota huomioon niin paljon, pidä vähemmän yhteyttä. Elä omaa elämääsi...Olet siten kiinnostavampi. Kuulostaa siltä että ahdistat tytön nurkkaan.
Mutta mulla se vaan on miehestä se kokemus...En tiedä kannattaako ajatella että koska hän on nainen niin siksi hän osaisi puhua asioista jotka ovat suhteen kannalta tärkeitä.
Mulla oli vähän samanlainen tilanne jokin aika sitten...suukkoja joutui pyytämään, enkä aina tuntenut oloanji mitenkään erityisen tervetulleeksi kun menin hänen luokseen. Sen hän kyllä kertoi minulle että vaikka pitikin minusta niin ei koskaan tulisi rakastamaan minua. Tavallaan se sopi minulle...tavallaan ei. Se että hän ei rakastanut minua ei ollut ongelma, mutta se häiritsi, että hän ei osoittanut edes sitä vähäistä tunnetta, mikä hänellä oli minua kohtaan, millään tavalla.
Pari kuukautta sitten hän sanoi hyvin selvästi (veljensä välityksellä) ettei halunnut minua nähdä kaverinsa (jonka myös minä olin tavannut) syntymäpäivillä. Seuraavana päivänä menin hänen luokseen ja sanoin että taitaa olla parempi katsella talven ajan...josko vaikka kesällä tietäisi mitä haluaa tehdä. Mutta sovittiin kuitenkin että pysytään kavereina.
En ole kuullut hänestä mitään sen jälkeen...vaikka olen yrittänyt ottaa yhteyttä.
Tällä hetkellä seurustelen miehen kanssa joka osaa ja uskaltaa tuntea ja vielä näyttää sen minulle tavalla, josta en osannut edes unelmoida.
En tiedä millainen teidän tilanteenne on(kauanko olette seurustelleet jne.), mutta ehdottaisin että pidätte pienen tauon. Ihan vaikka pari kuukautta ja katsotte sen jälkeen että miltä teidän suhteenne näyttää. Me sovimme exän kanssa, että toisia saa katsella ja kokeilla tässä välillä, mutta en tiedä onko se teidän tilanteeseenne sopiva ratkaisu.
Joka tapauksessa toivon että saatte välinne selvitettyä loppuun asti, jatkatte tai ette suhdettanne. Minulla on ns. exän kanssa vielä "kana kynimättä" ja suhteemme on tavallaan vielä auki. Tosin en usko että tämä tilanne tästä mihinkään muuttuu...Tahdon nimittäin pitää nykyisestä kiinni lopun ikääni.
Lämmintä talven alkua joka tapauksessa...kaikille jotka painivat tämän ongelman kanssa.
Kuulostaa niin tutulta..
Käyttäydyn itse juuri tuolla tavalla..
Ehkä hän tuntee itsensä ahdistuneeksi?
Tai jospa hänellä on jonkinlaisia omia ongelmia?
Vaikea tän enempää kommentoida asiaa kun ei tiedä paljon teidän suhteesta.
Itselläni tämä käytäytyminen johtuu siitä etten uskalla rakastaa koska minua on satutettu menneiyydessä pahasti.
Joten yritän "suojella" itseäni tällä tavalla..
Omalla kohdallani ongelma on se että vastapuoli ei ole sanaakaan vihjaissut tunteistaan yhtään mitään.
Tulemme toimeen mainiosti, viihdymem toistemme seurassa ja silti tapaamiset vain harventuvat ja harventuvat ja harventuvat....
En tiedä, itse olen yrittänyt tuoda tunteitani julki hellävaroen mutta en enää kohta jaksa jatkaa kun vastapuolelta ei mitään kiinnostusta tunnu tulevan. Hän nauttii olostaan ja elostaan mutta ei tajua ettei tämä näin voi enää kauaa jatkua.
Sanoisi edes että minun kanssani on kivaa. Sekin riittäisi, noin alkuun. Joskus mietin tosiaan että miltä hänestä tuntuisi jos minä käyttäytyisin häntä kohtaan samoin?
Voi olla että tyttöni suojelee itseään joltakin, mutta kun hän ei kerro miltä. Muutenkaan hän ei koskaan kerro, jos jokin asia painaa mieltä, vaikka minusta selvästi siltä näyttää ja kysyn onko kaikki kunnossa. Itse olen tottunut kuuntelemaan kaikki mahdolliset huolet (minulle siis kerrotaan jos asiat ovat huonosti, koska osaan kuunnella ja jopa auttaa) ja siksi tuntuu niin oudolta että hän ei kerro yhtään mitään vaikka olen kertonut että olen tottunut kuuntelemaan.
En myöskään usko että ahdistan häntä liikaa. Annan hänelle aikaa niin paljon kun hän tuntuu tarvitsevan...jälleen hän ei kerro kuinka paljon hän omaa aikaa tarvitsisi. Huomioinnilla tarkoitin esim. iltasatuja, ruusuja, halauksia, pusuja...yritän vain piristää häntä aina kun nään. näemme päivittäin, mutta usein vain ohimennen...pari kertaa viikossa kunnolla. Pelkkä rakastaminen vie voimat...ja jos ei saa vastarakkautta...rakkaus loppuu.
Joillakin vain on vaikea puhua tunteista ongelmista..
Itse en uskalla, kehtaa kertoa huoleni koska tunnen itseni silloin heikoksi.. Haluan pärjätä itse..
Itselläni on aikalailla samanlainen tilanne. Pelottaa että minne suhde menee. Kestääkö se. Pelkään että tällä tavalla vielä sattuu ja kovasti.
Sanokaa hyvät ihmiset jos olette huonoja kertomaan tunteistanne. Kertokaa se kumppanillenne, kyllä hän ymmärtää. Tällainen pelkotilanne on kaikista pahin.
Tässä nähdään se nykyaikaisen "kertakäyttökulttuurin" hinta.
Eivät kaikki ihmiset kykene sopeutumaan siihen, että ihmisiä tulee ja menee ja se on siinä.
Itsekin olin joskus jopa poikkeuksellisen avoin puhumaan tunteistani ja osioittamaan ne, mutta nykyään olen vain haamu entsestäni.
Elämä opettaa? Just joo, ehkä niitä kovimpia tyyppejä!
Häntä kaivaa se kun hänellä on sisällään niin suuri salaisuus.
Myöskin läheisyys sattuu. Raiskaus on sitä kun benistä työnnetään vakinaan. Myöskin erotiikka on usein tota. Eli sama asia. Vaikkakin ihan eri..
Tyttö on traumojensa vankina. Mielenterveysongelmia.
Terapiaan meno auttaa varmaan, sitä kannattaa harkita kokeilevansa ainakin. Ja sit lääkkeet peliin vaan...
Tai sitten se on ihastunut johonkin toiseen, tai sillä on joku toinen, ja huono omatunto.
Jos sä rakastat sitä ja se ei sua niin mitä sä mietit että jätätkö sen vai et - se on jo jättänyt sut, sydämestään, jos siellä koskaan olitkaan. Tyttöystäväsi on siis sinkku...
Kuuntele vaik Anssi Kelan Laulu petetyille, ja mieti Anssin ratkaisuja.
Hanki jo äkkiä varalle niitä naisia. Muissa maissa miehillä on yleensä 3-5 naista kerralla. Miksei Suomessakin, tuskin säkään mikään uskovainen edes olet. Tai vanhanaikainen. Tai ällöromantikko. Tai pienisydäminen.
Yhen kanssa voit mennä vaik naimisiin, mut siihen saakka kun tiedät kenen kanssa, niin oo niin monen kanssa vaikka samanaikaisesti tai päällekkäin tai mitä vaan kunhan sielu sietää.
Just tollasesta ajattelusta että "oo niin monen kanssa vaikka samanaikaisesti tai päällekkäin tai mitä vaan kunhan sielu sietää." voi satuttaa toista pahasti kun saa tietää. Mikä taas johtaa siihen että ihminen ei enään uskalla osoittaa tunteitaan koska pelkää että sama juttu tapahtuu taas uudestaan.
Mitä pahaa on tai miksi loukkaannut siitä että poikakaverillasi on muitakin tyttökavereita?
Miksi se satuttaa että se panee muitakin naisia välillä? Onhan se ennen sinuakin pannut, ja tulee sun jälkees panemaan. Ettekä te kuitenkaan naimisiin mene, koska seurustelu on harrastus, ei alkupalaa perheen perustamiselle.
Aivan sama kuin jos harrastaa uppopalloa, niin voi pelata monessa joukkueessa yhtäaikaa, kunhan ei liigassa pelaa...
Useilla eläimillä on monta puolisoa, ja vaihtavat niitä miten sattuu. Ei ihmiset ole joutsenia.
Myöskin useissa maissa, tai oikeastaan jopa useimmissa maissa, on tavallista että puolisoita on monta samanaikaisesti. Myös länsimaissa näin on esim Ranskassa. Yleisesti hyväksytty toimintamalli.
Suhteet kuitenkin päättyy, joten kannattaa jokaisen pyrkiä saamaan pystyyn niin monta suhdetta kuin mahdollista. Haku päällä jatkuvasti. Jos jossain vaiheessa huomaa että hei mullahan on kuus eukkoo, niin mitä sitä jarruja siinäkään vaiheessa pistämään. Ja tästä olisi mukava olla kisaa - kuka saa eniten.
Hymypojat esiin kansan syvistä riveistä, on meidän aika näyttää mistä kanat ei pissi.
Ei mua kiinnosta tällä hetkellä sillä tavalla yksikään muu tyttö. Rakastan häntä yhtä, mutta hän ei paljon tunteitaan näytä.
Musta hänellä olis ollu hyviä paikkoja häippästä jo jos olis halunnu. Jos hän ei haluu olla mun kans, niin miksi sitten pitää mitään yhteyttä ja tapaa mua yhtään missään.
Mä vaan haluisin, et se näyttäis enemmän tunteitaan. Tai edes sanois, ettei osaa niitä kovin hyvin näyttää... Tolla käytöksellä hän tuo muhun pelkoo ja se tuo epävarmuutta.
Mitä järkeä on sitten edes seurustella jos pitää olla monen kanssa samanaikaisesti??
Yhtä hyvin voi sitten olla sinkku ja panna ketä tahtoo!!
En aijo kommentoida sun tekstiäs sen enempää sillä se voisi ehkä loukata..
Mutta sun tyttöystävä/poikaystävä en missään nimessä haluaisi olla..
Siis ehkä tiedät mitä suurin piirtein tarkotetaan miesnais-suhteella (tutustuminen, yhdessäolo, tunteet, rakkaus, jakaminen, jne).
Niin pitää sellasta suhdetta niin monen kanssa kuin mahdollista, siis tasonsa valiten.
En tarkoita sitä että jollain olisi kuus vakipanoa ja siinä se.
Mutta 5-10 tyttöystävää vaikka.
Miksi noin monta, sinä kysyt?
No onhan autossakin 4 rengasta. Ja vararenkaitakin mukana. Laskuvarjoissakin on varavarjo. Jos ei tykkää olla "sinkku", niin miksi ottaa se riski että on vain yhden kanssa, ja sitten kun se päättyy niin... Sitten on sinkku.
Tämän voi kiertää niin että pyrkii jatkuvasti olemaan vähintään kahden kanssa.
Ei kannata olla laput silmillä.
Voi Herran Jumala!!
Jos se tyttö ei huomioi sua, se kannataa sanoo sille...sillä se suhde päättyy joka tapauksessa jos se ei tunne mitään sua kohtaan. Jos se tykkää susta...se varmasti pyrkii sen jälkeen näyttämään sen jotenki. Mä ite huomasin et joillekin voi olla vaikeeta näyttää tunteitaan...niin se vaan on...mä en vaan aluks oikein uskonu et niin vois olla. Otin riskin...mä sanoin miten asiat on (tosin mä otin vähän etäisyyttä ensi et se tuli kysymään mikä mulla on)...ja kyllä se mun kohdalla kannatti:) Ei oo järkee elää siinä pelon ja epävarmuuden helvetissä.