Olen pitkään yksin eläneenä ehtinyt hankkia itselleni omakotitalon, jota olen rakentanut ja remontoinut. Nyt, kun kaikki on valmista - olen löytänyt itselleni miesystävän, jonka kanssa olemme seurustelleet vajaan vuoden. Nyt hän on muuttamassa luokseni asumaan... Siis valmiiseen taloon, johon myös kaiken asumiseen ja elämiseen tarvittavan olen jo valmiiksi hankkinut. Miehen siis tarvitsee vain tulla, tuoda henk.koht tavaransa ja alkaa asua! Haluaisin nyt mielipiteitänne siitä, miten olisi kohtuullista hoitaa raha-asiat ja asumiskulut? Pitäisikö miehen mielestänne maksaa ikäänkuin vuokrana minulle tästä asumisesta? Siis seinistä ympärillään ja katosta pään päällä... Eivät ne minullekaan ole ilmaisia itsestäänselvyyksiä. Entä miten jakaisitte taloon ja elämiseen kohdistuvat kulut? Vakuutukset, jätehuollot, sähköt, laajakaistat, syömiset ja puhtaanapitokulut sun muut? Tähän astihan olen kaiken luonnollisesti maksanut yksin, mutta jatkossa kaikesta tästä on hyötymässä myös miesystäväni. Miten siis jakaa vastuuta taloudesta? Kommentteja odotan kovasti...
miten jakaa kulut?
uusi tilanne
956483
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 95
Vanhimmat
Kyllä minun mielestäni talo on sinun, joten sinä myös maksat sen kustannukset. Jos et maksa niin miehen ei tarvitse edes muuttaa sinne. Näin nopeasti ajateltuna.
Eli olet sitä mieltä, että jos toinen osapuoli "on sortunut" hankkimaan omistukseensa omakotitalon - on hän myös elatusvelvollinen kumppanistaan???
En ole se, jolle vastasit, mutta mielestäni on outoa, jos avopuoliso maksaa toiselle vuokraa, koska maksava osapuoli ei saa mitään vuokrasuhteeseen yleensä liittyviä takuita. Jos avokki, eli tässä tapauksessa sinä, päättää saada puolisosta tarpeekseen, niin tämän ulosheittäminen on paljon helpompi asia kuin vuokranantajalle vuokralaisen ulosheittäminen - vaikka huononkin vuokralaisen. Jotta siis toinen saisi maksamansa vuokran vastineeksi asumisenturvan, siitä pitäisi tehdä oikein kunnon vuokrasopimus irtisanomisaikoineen sun muineen. Ei liene ihan järkevää sekään?
Älä suhtaudu asiaan kuin olisit elatusvelvollinen kumppanistasi. Jotta tilanne on molemmille myös mahdollisen eron sattuessa oikeudenmukainen, pitäisi kaikki juoksevat kulut (sähköt, telkkarit yms.) maksaa puoliksi. Siis kumpikin on osallistunut osuutensa. Omistamisen kulut kuuluvat sille, jolla on omistamisen riemukin. Koska omistajalle jää omistuksensa silloinkin, jos avoliitto tyssää eroon.
Jos se, että mies asuu "ilmaiseksi" eli maksamatta seinistä ympärillään, kismittää liiaksi, niin vaihtoehtona on, että hän ottaa kontolleen osan omistamisen tuskasta. Myyt hänelle osan talosta ja hän maksaa sen sinulle, ehkä ottaen asuntolainaa. Ja jos sekään ei tunnu hyvältä, niin sitten kannattaa tosiaan miettiä, onko yhdessä asuminen vielä teille oikea ratkaisu - katkeruutta kumminkaan puolin on turha tuntea.
Tässä on mielestäni eniten järkeä.
Jos miehen "loisiminen" ottaa hattuun, myy hänelle puolet talosta. Mutta ehkä kannattaa odottaa vielä? Vasta vuoden olette seurustelleet...
Mikään vuokran maksaminen ei minun mielestäni ole mistään kotoisin. Minä ainakin tuntisin alemmuutta mikäli joutuisin miehelleni (olen nainen) maksamaan vuokraa voidakseni asua hänen kanssaan.
Niin onko järkeä lähteä koko yhteisasumiseen? Jos alussa jo mietit noin kauheasti raha-asioita, etkä sitä kuinka hienoa on että muutatte yhteen niin kyllä miettisin vielä uudestaan asiaa...
Siis jos aloittaja maksaa talosta lainaa niin kyllä mun mielestä miehen pitäis osallistua lainan maksamiseen, todellakin! puolet tai alle, riippuu paljonko maksaa kuukaudessa.
kyllähän se loisimiselta kuulostaa jos miehen ei tarvii mitään maksaa. sama jos mies asuis yksin vuokra-asunnossa, ei sekään ilmaista ole. ja mä en ajattelis tuota niinkään vuokrana vaan ihan vain asumiskulujen puolittamisena.. puolet lainanlyhennyksestä ja sitte vedestä, sähköstä, lämmityskuluista.. luonnollisesti! ei tuossa mun mielestä mitään ihmeellistä ole.
onko se sitten reilua että nainen käyttää suuren osan tilistään kaiken asumisen maksamiseen, pihistelee muissa asioissa ja mies saa käyttää koko palkkansa vain omaan itseensä, huomaako kukaan ristiriitaa :) ja vastaavassa tilanteessa itse todellakin haluaisin maksaa kumppanille, tai siis ottaa osaa elämiskuluihin.
Ihan tosi? Haluaisit maksaa puolet toisen lainakuluista saamatta itse osaa asunnosta? Mikset samantien makselisi omaa asuntoa, vaikka sen verran pienempää, että summa olisi osaltasi sama? Saisit lainanlyhennystesi vastineeksi kämpän? Näetkö ristiriitaa vai onko osa suomalaisista tosiaan vaan niin jaloja, että maksaisi vaikka paidan päältään toiselle ihmiselle omaisuutta? Jos ajat naapurin kanssa hänen autollaan kimppakyydillä töihin, maksatko myös hänen autolainojaan vai pelkästään osuutesi bensoista?
...eli tämän ajatuksen mukaan siis kannattaa pantata mahdollisimman pitkään oman asunnon rakentamista tai hankkimista, jos kävisi tuuri ja löytyisi joka haluaa kanssasi suhteeseen ja jolla on valmiiksi rakennettu/maksettu asunto niin saa omat asumiskustannukset alas eikä tarvitse huolehtia mistään käytännön asioista?
Aika tylyltä kuulostaa tuo ajatusmalli, että "koska talo on sinun, sinä maksat kulut. Jos et, niin miehen ei tarvitse sinne muuttaa". Ihan kuin tästä muokattaisiin jonkinlainen ehto, että talon omistajan pitää maksaa kaikki, muuten sinne toinen ei muuta?
Kuulostaa melkoiselta katkeruuden lietsomiselta, mutta toisaalta, olen tavannut paljon ihmisiä jotka tällaisissa käytännön pienissä ja suurissa asioissa ikäänkuin itse tahtomattaan/tietämättään koittavat väkisin vääntää kaiken riidaksi, vaikka olisivat jopa samaa mieltä kuin toinen ;-).
Minusta reilumpi ajatusmalli voisi olla sellainen, että jos lähdetään siitä että talon alkup omistaja haluaa pitää talon itsellään, niin olkoon niin, mutta juoksevat kulut menisivät puoliksi. Sähkö, vesi, internet, mahd kiinteä puhelin, autot jos niitä tarvitaan yms yms ruokakulut. Minusta varsinainen vuokranmaksu kuuluisi jonnekin toisaalle, ei ihan parisuhteeseen (mutta ei kai siinä mitään jos se sopii molemmille).
No heh,otetaanpa esimerkki:
molemmat puolisot tienaavat 2500 e / kk, ja siitä jää käteen vaikka 1900 e (en jaksa nyt katsoa tarkkoja lukuja).
Toinen on hankkinut itselleen asunnon, ja lyhentää lainaa 700 e / kk. 1900 e:sta jää 1200. Sitten on vesilasku, sähkölasku, internetti ja autojen kulut.
Asunnon vastike 150 e / kk, Vesilasku 15 / kk, sähkölasku 20 / kk, netti 25 / kk ja autojen kulut 400 e / kk. Tämä on yhteensä 610 e, joten palkasta jää tässä vaiheessa 590 e.
Vaatteet yms tavarat vienevät kuukaudessa 150-200 euroa, joten käteen jäi ruoka- ja viinarahaa 390-430 euroa. Kyllä tuolla saa ruokaa, mutta ei sitten paljon muuta.
Toisella puolisolle jäikin sitten rahaa 1900 euroa kuussa, josta osan hän laittaa tulevaisuuden varalle säästöön, voi ostaa vaatteita ja käydä kavereiden kanssa baarissa. hänen ei myöskään tarvitse murehtia laskujen ajallaan maksamisesta tai asuntolainan korkomuutoksista
Sanot, että ei kannata lähteä yhteisasumiseen jos "mietit noin kauheasti raha-asioita"? -Kumpi sinä noista esimerkkitapauksista haluaisit olla? Epäilemättä se, jonka "ei tarvitse miettiä raha-asioita niin hirveästi" ;-).
Osuit juuri naulankantaan! Tätä juuri itsekin tarkoitin - ja ihmettelen kovasti noita useampiakin mielipiteitä tässä ketjussa, jotka sälyttäisivät kaiken sille, joka asunnon omistaa - ja että hänen sitten automaattisesti täytyisi kustantaa toisenkin osapuolen eläminen. Tyyliin "mitäs menit talon hankkimaan" -heh heh...asunnon omistajahan siinä sitten olevinaan on kuitenkin se hyötyjä - ei se toinen, joka ilmaiseksi asuu... näinkin täällä keskustelussa on väitetty... :D
Edellisen laskelmaesimerkki pistää tosiaan ihan kaikki kulut omistajan niskaan. Sellaista ei kai kukaan muu ole esittänyt. Et sinäkään aloituksessasi, jossa sanoit:
"Pitäisikö miehen mielestänne maksaa ikäänkuin vuokrana minulle tästä asumisesta? Siis seinistä ympärillään ja katosta pään päällä ... Entä miten jakaisitte taloon ja elämiseen kohdistuvat kulut?"
Kunhan nyt ensin kerrot, miten tulit aloituksessa jakaneeksi asumisen, siis seinät ja katon, ja elämisen eri asioiksi. Kun nyt väität, että olet kysynyt vain, kuuluuko avopuolison maksaa kaikki avokilleen. Ja kerropas vielä, että missä vastauksessa on väitetty, että kaikki pitäisi maksaa?
joka toisen valmiiksi laittamaan kotiin muuttaa asumaan - maksaa elämisestään vaikkapa sitäkautta, että maksaa niitä laskuja enemmän, kuin se, joka on kodin hankkinut. Jokatapauksessa on kohtuullista, että ei toisella asumistaan maksata. Tuo julia_tytär on yksi jonka mielestä kulut kuuluu asunnon omistajalle. On niin pitkä keskustelu, etten jaksa läpi lukea kaikkia etsiäkseni.
Julia_tytär,
en voi tietää kuinka paljon tulet tienaamaan, mutta oletetaan että saat käteen kuussa vaikka 1800 euroa ja puolisosi 2000 euroa.
Mitä tekisit tilanteessa, jossa sinä olet ostanut tai ostamassa itsellesi asunnon ja puoliso muuttaisi sinun luoksesi asumaan, mutta sanoo, että "koska tämä on sinun, minä en osallistu kuluihin"?
Maksat itse vastiketta 200 euroa, erilaisia laskuja 400 euroa (vesi, sähkö, netti, autotalli, kyllähän näitä saa järjestettyä), lainanlyhennystä 600 euroa ja auton kuluja 150 euroa kuussa. Sinulle jää arviolta 450 euroa kuussa millä voit ostaa esim ruokaa ja työmatkat.
Olisitko edelleen sitä mieltä että koska asunto on sinun, sinä maksat kulut eikä harmita yhtään että puoliso vieressä mällää enemmän rahaa kuussa jonnekin muualle ja asunto tuli pään päälle ilmaiseksi (ja rahaa jää mukavasti säästöönkin kun ei ole mitään kuluja ;)?
Uskoisin että olet eri mieltä, mutta toisaalta, eihän puolison tarvitse kanssasi yhteen muuttaakaan jos et maksa ;)
Kohdallani sama tilanne,mutta pienemmässä mittasuhteessa. Asun omistuskaksiossa josta maksoin itse lainanlyhennykset,yhtiövastikkeen,sähkön ja veden ja titenkin kaiken muun mitä asumiseen tarvitaan.
2 vuotta sitten tapasin elämäni miehen ja hän muutti luokseni. Aloimme pohtimaan kuluja ja niiden maksamista. Pääsimme nopeasti yhteiseen päätökseen siitä että kämppä on minun nimissäni joten maksan itse lainanlyhennykset ym.
Mies maksaa minulle 250e/kuussa "vuokraa." Avasimme yhteisen tilin jonne sovimme keräävämme rahaa josta maksetaan yhteiset meno - siis ruokakulut, siivousvälineet/tarvikkeet ja huvittelut. Molemmat maksamme sinne parisataa/kk ja joskus enemmänkin. Ainahan sitä saa säästössä olla lomia ym.varten :)
Mies omistaa auton jonka kustannukset hän maksaa ja auto silti käytössäni (tienaakin enemmän)
Tämä toiminut meillä hyvin,rahasta ei ole koskaan riitaa tullut,rakkaus tärkeämpää kuin raha
Netin,tv-luvan ym maksamme yhteiseltä tililtä eli molemmat osallistuvat. Sähkö ja vesi kuuluvat "vuokraan" :)
Tuollainen järjestely tuntuu kohdallanne toimivan hyvin. Ja itsekin jotain tuon tyyppistä kuviota mielessäni hahmottelen. Kyllä minusta tosiaan on oikeus ja kohtuus, että mieskin maksaa asumisestaankin, eikä pelkästään kaupasta kannettavista kulutustavaroista. Jossainhan jokatapauksessa jokaisen on asuttava ja asuminen muuallakin maksaisi. Ei ne seinät ja katto meillekään ole ilmaiseksi tulleet. Kiitos vielä kokemustese jakamisesta. :)
niin, sähkö, vesi, jäte, puhtauskulut nousee noin puolella ja julian tytären mukaan sinun pitäsi elättää ukko. Ei se ukko muuallakaan ilmaiseksi asu ei sun tarvitse sitä elättää aikuista miestä.
Vesi, jäte, sähkö laskut puoliksi. Laajakaista puoliksi, lehdet puoliksi. Ruokalasku puoliksi.
Vakutusmaksuihin saa osallistua sekä muihin kiinteistökuluihin, koska talo kuluu myös tästä miehen käytöstä lisää, mitä yksin sinä kulutat taloa, sanokoon muut mitä sanoo. Lisäksi on huomioitava se, että jos mies ei maksa mitään kuluja vaan säästää rahat tilille niin hän kasvattaa omaisuuttaan koko ajan sinun selkänahalla.
Omista kännykkä laskuista vastaatte itse, samoin lääke ja lääkärikuluista vastaatte itse. Jos sinulla on auto, niin pidä huoli että se auto pysyy sinulla ja sinun käytössä, silloin vastaat vakuutusmaksuista ja polttoaine kuluista ynnä auton rempoista yksin. Mutta jos mies ottaa auton käyttöön, niin muista että mies vastaa silloin kuluistakin.
Eli, ei sinun tarvitse aikuista miestä elättää! Hänen on otettava vastuu yhteisistä menoista. Mutta muista: älä missään nimessä tee yhteistä tiliä ja pidä oma tili erillään miehen tileistä, muuten voi käydän ohrasesti. Perustakaa yhteinen taloustili, johon kumpikin laittaa tietyn summan joka kuukausi, josta sitten maksetaan ruuat, pesuaineet, sähköt, vedet, jättee ynnä muut.
...kuullostaa kohtuulliselta! Edellinen kirjoittaja on toden totta oikeassa siinä, ettei kukaan mistään muualtakaan ilmaista asuntoa saa. Miksi siis puolison se pitäisi toiselle osapuolelle kustantaa? Vainko siksi, että hänellä sellainen sattuu olemaan jo? Eihän hänkään sitä ole mistään lahjana vain ilmaiseksi saanut, vaan todellakin maksanut selkänahastaan kaiken. Miksi ihmeessä siihen ottaa ketään hyvää hyvyyttään siipeilemään??? Ja kuluttaahan se ukkokin asumisellaan kaikkea jo valmiiksi hankittua.
Neuvonantajat ovat kovin uhokkaita!
Missä vaiheessa tuo mahdollinen ihminen joka on naisen omasta halusta muuttamassa asumaan hänen taloonsa voinut vaikuttaa kiinteistön kulurakenteeseen?
Ei misään. Miten hän voi olla automaattisesti jokin puolen maksaja kaikista kiinteistön kuluista.
Mikäli hän ei saa vuokrasuhde sopimusta sekä varmuutta asumis oikeudestaan ei hänen taritse eikä kannata maksaa mitään kiinteistön kuluista. Elämisensä kyllä mutta vain omaelämisensä.
Asumisen kulut ovat täysin sopimus kysymys paljon, vähän tai ei mitään. Aivan miten sovitaan keskenään. Myös sen luulisi olevan mahdollista ettei muutta ollenkaan joka näyttäisi olevan ehdottomasti paras ratkaisu.
Elämiskulut suunnilleen puoliksi. Asumisesta miehelle kohtuullinen vuokra, koska joutuisihan hän muuallakin maksamaan asunnostaan. Vuokraan sisältyy oikeus käyttää irtaimistoa, joka on sinun omistuksessasi. Miehelle itselleenkin on varmasti mukavampaa osallistua kuluihin kuin olla siivelläsi.
Minun mielestäni kannattaisi tehdä yksi yhteinen tili, jolle molemmat laittavat kuukaudessa sovitun summan rahaa, josta maksetaan sitten sähköt,vedet,ruoat,laskut, ihan kaikki. Erittäin monet tekevät näin. Maksatko vielä lainaa talostasi?? Sitten ehkä pyytäisin kumppania osallistumaan niihinkin kuluihin, mutta jos olet jo maksanut koko talon, niin jotenkin tuntuu että on aika tympeää omalta kumppaniltaan vaatia vuokraa.
..tarkoitin siis _minun mielestäni_ miehen tulee maksaa sinun kanssasi ihan KAIKKI kulut puoliksi, jos talon jo olet maksanut. Niinhän se reilusti menee. Ja osallistua kiinteistön hoitoon jne.
omillasi toimeentulemmaan tottunut ja yksineläjä kaikenmaksaja niin asu yksinäsi mielellään.
Tiedän kokemuksesta ettei siitä mitään tule jos kaikki aletaan laskea euroissa.
Seurustelkaa vain.
...euroissa laskeakaan. Muttei myöskään toista osapuolta vapaamatkustajana omalla kustannuksellaan pitää. Pääsee mies elämästään liian helpolla, jos kaikki valmiiksi annetaan. Eikä silloin osaa saavutettua elämänmuotoa edes arvostaa. Eikä näinollen myöskään naisen ponnistuksia ja satsauksia tuon kaiken rakentamiseen. Kaikki on vaan niin itsestäänselvää...
"...ei siitä mitään tule jos kaikki aletaan laskea euroissa."
Tuolla ylempänä on joku laittanut esimerkkilaskelman, että jos pariskunnan osapuolet tienaavat yhtä paljon, mutta toisen kaikki rahat menevät asumisen juokseviin kuluihin ja laskuihin ja muuhun (yhteiseenkin) välttämättömään, ja samaan aikaan toiselle jää koko palkan käteenjäävä osuus joko säästettäväksi tai kulutettavaksi.
Tilanne on melkoisen toispuoleinen; toinen ei voi ostaa itselleen mitään uusia asioita tai käydä baarissa/harrastuksissa/elokuvissa, kun taas toinen voi olla huolettomamin mielin ja rahaa jää elämiseen ja hauskanpitoon eikä paljon paina jos asuntolainan korko muuttuu prosenttiyksiköllä väärään suuntaan.
Jos minä olisin se, jolle näistä kahdesta jäisi palkka kokonaan hauskanpitoon, olisin ilman muuta sitä mieltä, että "ei kai niitä raha-asioita nyt niin kauheesti koko aikaa tarvitse miettiä", ja varmasti sanoisin, myös, että "kyllä suhteessa tärkeintä on se rakkaus". No, onhan se tietysti, sitä mieltä minäkin olen, mutta kuinka monessa suhteessa rakkaus jatkuu senkin jälkeen kun toinen tekee palkkatyöt siksi että molemmat saavat katon päänsä päälle ja asumisen käytännön asiat hoidettua ja toinen taas tekee töitä viime kädessä vain itselleen?
Kyllä rakkaus paljon voi kestääkin, mutta tällaisesta tilanteesta tulee helposti hiukan katkera, varsinkin jos toinen suhtautuu tilanteeseen kovin huolettomasti eikä toinen sitten viitsi leimautua nipottajaksi näistä "epäolennaisista asioista".
On tietysti totta, että asuntolainan maksaja eli asuntosäästäjä tietysti tekee itselleen säästöä ja sikäli minusta kuulostaa hiukan vieraalta että toisen lainanmaksukuluihin pitäisi osallistua; vastike taas on asia erikseen, se kun ei ole mitänä säästöä vaan yksi asumisen juokseva kulu, asunnossa asujien lukumäärästä riippumatta. Mutta jos nyt oikein tarkoiksi ruvetaan, niin asuntosäästämisen sijasta minulle kyllä kelpaisi se, että en maksaisi itselleni asuntoa vaan säästäisin johonkin sijotuskohteeseen joka olisi riskittömämpi ja toisi paremman voiton. Siinäpä tietty yksi näkökulma...Mutta nyt puhuttiinkin jo maksetusta asunnosta, joten tuo on tilanne erikseen.
Muutin miehen asuntoon josta hänellä vielä lainaa jäljellä. En osallistu lainakuluihin, mutta maksan sähköt, vastikkeen ja veden. Hän siis maksaa lainan ja vakuutukset. Periaatteessa voisimme tietysti laittaa kaiken puoliksi, mutta mitä minulle jäisi eron sattuessa, kun emme ole naimisissa.
Jos asunto olisi maksettu, kuten sinulla ilmeisesti on, laittaisimme kaikki asumiseen liittyvät menot puoliksi kuten myös muut talousmenot. Huonekalut ja muu irtaimisto on tietysti sen joka ne on ostanut, mutta ei kai nyt sohvan kulumisesta sentään maksua pidä ruveta perimään.
Kaikki kulut puoliksi, niinhän ne menis vuokra-asunnossakin. Samoin ruuat.
olisin tilanteessasi eli oma talo eikä velkaa,en pyytäisi mitään vuokraa vaan kaikki kulut(ruoka,sähkö,vesi,talon huollot yms.) vaan maksettaisiin puoliksi. Itse pitäisin tätä reiluna sopimuksena,minkäs mies sille voi jos olen talon kerennyt hankkimaan...
kyllä se jo paljon avittaa jos toinen puoliksi on näitä muita kuluja maksamassa. Ja jos toisen on ottanut rakkaudesta,niin se mun talo on mun miehenkin,ei tartte enää menneitä ruveta makselee,tulevia maksuja varmasti riittää...
Talo pysyy sinulla, jos eroatte, se on siis omaisuuttasi vaikka mies asuisikin siinä. Jos mies auttaa sinua velkojen maksussa, hänen pitäisi saada ne eron tullessa sinulta takaisin. Siis kaikki "vuokrat" paperille. Selkeintä olisi myydä osa talosta miehelle, jolloin kumpikun hoitaisi oman osuutensa veloista. Elämiskulut tietysti puolitetaan.
...kyse velkojen maksusta... Ne olen jo aikanaan hoitanut... Mutta kyse on asumisesta!!! Ei kai kukaan vuokralla asuvakaan saa mukaansa mitään muuta, kuin omansa muuttaessaan pois... Eli onko kohtuullista, että toinen elää vain maksamalla ruokansa???
ihan älytöntä olis pyytää toiselta vuokraa tässä tapauksessa. Jos noin paljon ärsyttää se että 'minä olen joskus ostanut tämän ja sinä saat nyt maksaa exstraa että saat olla täällä', niin voithan myydä puolet talosta ja eron sattuessa myös omistaisitte myöskin puoliksi talon. Eihän se nyt miehen vika ole. Niinkuin tuolla aiemmin on ehdoteltu, eli jos mies tulisi taloon asumaan,mies maksaisi puolet kaikista kuluista(ei siis pelkkä ruoka, vaan myös sähkö,vesi,korjaukset ym.) tai molempien tuloista riippuen toinen maksaa enemmän kuin toinen tai toinen maksaa toiset kulut ja toinen toiset,ihan kuten itse sen sovitte.
kyl ajattelisin miehenä nopeesti et nyt taidan olla liikaa tässä....
Niin, sehän tuossa outoa onkin "kysyjältä" että haluaako ihminen suhteeseen siksi että voisi alkaa perimään sijoittamiaan rahoja takaisin joltakin täysin ulkopuoliselta mieheltä?!
Yleensä ihmiset elättää itsensä ja se pitäisi riittää! Mikäli haluaa suhteeseen ja viettää aikaa yhdessä asunnossa on omituista että se tulisi olla rahankeruu bisnes.
Onko parempi vaihtoehto viettää yhteiset ajat maksullisessa ulkopuolisessa asunnossa vaikka hotelli tai vuokraasunto niin on helppo jakaa kulut?
Voi pitää sen omistus asunnon vaikka staus symboolina.
Mikäli asia olisi toisin päin eli miehen luo muutettaisiin asia oli itsestään selvyys että nainen asuu ja vielä vaatii puolta omistukseensa pian.Muun huollon ja hyvinvoinnin lisäksi.
...elämiseen kuulu myös asuminen? Näin ollen ihminen, joka maksattaa asumisensa toisella - ei itseään elätä!
Ihmettelyä onkin että miten suhde ja asuminen on niin "epäselvä" ennenkuin on asuttukaan et jotain omituista tuossa siksi on.
Asumistahan ei kukaan voi maksattaa kenelläkään tai kellekkään väkisellä.
Asuminen koostuu kai aika selvistä kuluista aina?
Mikäli ensimmäinen epäselvyys yhteisasumisessa on laskelmoida miten toinen hyötyy kun asuu samassa niin siltä ei voi kai välttyä sillä jompi kumpi on varmaankin muutaman tunnin enempi ja tuntee olonsa toista kotoisammaksi välillä. Miten sen sitten eroittelet ja fiilaat "tasan".
Naivistista mikäli alkaa ensioireet "hyötymisestä".
Aina joku hyötyy toisen olemassa olosta ja ihmettelyä herättää kykvyttömyys sopia moisia asioita itse.
Talollasi tai huonekaluillasi ei mielestäni ole merkitystä miehen maksamaan osuuteen, sillä ne ovat sinun omaisuutta ja hankintojasi, jotka sinun on joka tapauksessa maksettava. Tulevaisuudessa hommaatte sitten huonekalut yhdessä, jolloin kumpikin osallistuu maksuun tasavertaisesti. Sähköstä, vedestä, jätehuollosta, telkkariluvasta, netistä, joistakin lehdittä, ruoasta, jne. kuuluisi mielestäni maksaa puoliksi/kulutuksen mukaan.
Tuon jälkeen tapahtuva jako/tasaus tapa riippuu siitä mikä on miehen nykyinen asuntotilanne ja mitä hän aikoo tehdä. Mies kuitenkin kai asuu vuokralla, koska kysymyksestäsi päätellen mies ilmeisesti tulee hyötymään muutosta taloudellisesti (ja se tuskin olisi mahdollista, ellei hän asuisi vuokralla). Eli jos mies asuu vuokralla, niin silloin olisi mielestäni kohtuullista, että hän muuton jälkeen maksaisi ensi aluksi ½ vanhasta vuokra määrästä (josta poistettu vesi ja sähkö) sinulle, jolloin kummankin varallisuus kasvaa muuton myötä yhtä paljon. Jos tienaat miestä paremmin, niin silloin on mielestäni kohtuullista että tiputat tuota ½ pienemmäksi.
Niin kauan kuin ette ole sopineet pelisääntöjä, kannattaa tilanne pitää sellaisena, ettei kumpikaan vaurastu muuton seurauksena toista enemmän. Jos siis mies asuu omistusasunnossa, älkää myykö sitä ennen pelisääntöjen tekoa, koska ihmisten varallisuus on yleensä asunnon muodossa.
Ei pidä maksaa vuokraa, vaan parisuhteessa pitää tasata tuloeroja ja vaurastua tasapuolisesti.
'mies tulee hyötymään...' kaikki kannattaa ottaa huomioon..
...että tottakai tuossa juuri mies on se, joka hyötyy, jos ei itse siitä asumisestaan tarvitse mitään maksaa... Sähköt yms. kuluthan jokainen joutuu kuitenkin maksamaan asuipa sitten vuokralla tai omassaan. Pelkästään niitä maksamalla ei kukaan yleensä voi asua missään. Kyllä asumisestakin vaan valitettavasti aina joutuu maksamaan. Eli, kun joku kirjoitti, että vuokraa peritään hyötymistarkoituksessa... Niin missä tarkoituksessa sitä ei makseta? Taitaapa olla niin, että hyötymistarkoituksesta siinäkin on kyse.
Koska taloudellinen "hyötyminen" näyttää olevan se tarkein asia suhteessa on ehkä parasta unohtaa koko suhde?
Ihmissuhteet pitäisi eroittaa täysin taloudesta.
Talous on selvää matematiikkaa ja kun sen sotkee suhteeseen ja vielä kyselee "yleisön mielipidettä" on päivän selvää että talous tulee hallitsemaan tuota suhdetta ja pyrkyryys ahneus ym vie voimat suhteelta. Miten luottamus on kun sitä ei ole etukäteenkään.
tuollaiseen sopimukseen niin sitten..kuulostaa vaan oudolta korvaan kun toinen on aikeissa muuttaa yhteen ni miettii jo ekaksi et miten toinen tulee hyötymään kun se tulee tähän mun valmiiseen,maksettuun taloon,et minkähänlaista vuokraa alan nyt perimään..Kuulostaa jo valmiiks katkeralta. Mä en ottas koko miestä jos tuntuis tuolta.Eikö se riitä että mies maksaa asuessaan esim. puolet kaikista kuluista. Omassa niitä kuluja riittää.
Esimerkiksi, jos kummallakin on 200’000 € asunto, ja mies myy omansa muuton myötä. Jos tämän jälkeen viiden vuoden sisällä asuntojen arvot nousevat 30 %, niin naisen ja miehen varallisuus ero on neljän vuoden päästä 60’000 € ja eroa on tullut muuton takia, ja naisen hyväksi. Eipä ole kovin reilua jos mies koko tämän ajan joutuu myös makselemaan naisen asuntoa, saamatta siitä mitään.
Ilmaiseksi asumisessa ei ole hyötyä, jos vapautuneelle/säästyneelle rahalle ei saa parempaa tuottoa. Viime viiden vuoden aikana lainat ovat olleet niin halpoja, ja asuntojen hintojen nousu niin suurta, että ilmaiseksi asuja on hyötynyt omistus asujaa vähemmän taloudellisesti.
Olen edelleenkin sitä mieltä että vuokraa peritään hyötymistarkoituksessa. Eivät vuokranantajat pelkkää vastiketta vuokralaisiltaa peri, vaan maksattavat heillä pitkälti omat lainansa ja asuntonsa. Vuokraa maksetaan koska on tehty vuokrasopimus, ja vastaavasti silloin ei makseta kun ei ole tehty vuokrasopimusta.
En ole koko ketjua lukenut, joten en löytänyt perusteluita sille miten mies tulee hyötymään taloudellisesti. Ei mies pelkästään siitä taloudellisesti hyödy istuuko hän naisen 1000 € sohvalla, vai omassa 100 € sohvalla, tai asuuko hän naisen 1000’000 € talossa vai omassa 50’000 € talossa.
Asumisesta ei joudu aina maksamaan itse, vaikka suurin osa kotoa muutettuaan joutuukin. Joissakin parisuhteissa toinen maksaa asumisen kokonaan, esim. tuloerojen takia. Jos toinen ei halua antaa toiselle oikeutta lunastaa puolta asunnosta, voi silloin olla ihan reilua, ettei omistamaton osallistu silloin talon maksuihin, vaan vain omaan kulutukseen (sähkö, vesi, jne.) ja tietty yhteisiin hankintoihin.
kohta, jossa puhutaan mitalista ja sen puolista.
Ongelma taitaa olla vain se vuokra termi, ja ilmaisu seinistä ja katoista. Mielestäni on myös kohtuullista pyytä maksua miehen aiheuttamasta, sähkön kulutuksesta, jätteistä, tv-luvasta, lehdestä, netistä, vedestä, ruoasta, bensoista, vakuutuksesta, siivous aineista, yms, yms. Kuten kerroin, niin puoliksi/kulutuksen mukaan nuo mielestäni kuuluisi maksaa, vaikka toinen ne laskut fyysisesti maksasikin tai saisi. Esim. kumpikin laittaa kuukaudessa saman verran rahaa yhteiselle tilille, josta sitten nuo laskut maksetaan, kumpi sitten maksaakaan.
Ongelma on huonekalut, asunto, lautaset, autot, mökki, yms. joilla on omaisuus arvoa, ja jotka ovat toisen nimissä, sekä näiden remontointi kulut, verot, yms. Näille on vaikea edes määritellä kohtuullista käyttöhintaa, sillä toinen ei välttämättä edes olisi ostanut käyttöön niin kallista tavaraan, tai olisi sen halunnut omiin nimiin. Tämän tyyppisistä omaisuuden hoito kustannuksista tulisi vasta sen kenen omistamasta omaisuudesta on kyse, koska ne myös nostattavat omaisuuden arvoa. Jos tämä tuntuu kohtuuttomalta, niin silloin kannattaa tasata omaisuutta, toisen ostaen uutta (esim. TV:n, lautaset, auton, sohvan, tietokoneen, mökin) sitä mukaa kun tarvetta tulee, ja toinen keskittyy enemmän jonkin oman vanhan (esim. talon) omaisuuden kustannuksiin.
Itse en elä parisuhteessa.
Ensinnäkin mikäli suhteenne on vakiintumassa ja olet oikeasti itse hankkinut rakennuksen ym eli omaisuutesi. Tee avioehto asiasta ensiksi enne kuin kukaan muuttaa asumaan.
Toiseksi kulut on helppo jakaa kun se maksaa joka tilaa. Eli yhteisessä käytössä olevat kulut yhteiseksi sopimalla. (Raha on pahin vihollinen suhteelle) niikuin kirjoituksestasi jo aistii.
Pilkun viilaus johtaa kyllä katastrofiin sillä se on narsistisuutta sitten. Tulipa kenen taholta tahansa.
Enaakkoon ja toisilta kyseleminen vaikuttaa ennakoinnilta ja aika oudolta kun varmaankin tältä mieheltä salaa tätä "tietoa" haetaan. Miksi ei miehen kanssa suoraan ?? onko jo luottamuspula?
"Tee avioehto asiasta ensiksi enne kuin kukaan muuttaa asumaan."
Aloittajan ei omaisuuttaan suojellakseen tarvitse tehdä avioehtoa, jos ei ole naimisiin pukkaamassa. Avoliitto ei tuo miehelle mitään oikeuksia aloittajan omaisuuteen. Toisaalta avioehtoa ei voi käyttää muuhun kuin siitä sopimiseen, onko avioparilla avio-oikeutta toistensa omaisuuteen vaiko ei. Ja avio-oikeutta siis ei voi olla, jos ei ole naimisissa.
Avoliiton epävarmuus onkin se syy, miksi vuokran periminen avokilta on kyseenalaista. Aloittaja toteaa, ettei vuokralainen normaalissa vuokrasuhteessakaan saa muuta kuin irtaimistonsa mukaansa. Mutta vuokrasuhteessa asukasta ei voi omien mielihalujen mukaan häätää, vaan tällä on hyvinkin vahva lain suoja takanaan. Eikä kai aloittajan muutenkaan ole tarkoitus vuokralaista ottaa, vaan avoliitto aloittaa?
Aloittaja perää myös, ettei vuokralla voi asua ilmaiseksi eli mies maksaisi asumisestaan asuessaan yksin. Sama toimii molempiin suuntiin, eli aloittaja itse maksaisi kaikki kiinteistönsä kulut yksin, jos asuisi yksin. Vuokran vaatiminen mieheltä on tulonsiirto suoraan aloittajan omaisuuden arvon kasvattamiseksi, ellei asiasta ole tehty pariskunnan välillä selkeitä velkapapereita. Eihän sillä niin suurta merkitystä olisi, jos etukäteen tietäisivät, että aikovat asua yhdessä maallisen vaelluksensa loppuun. Mutta kukas meistä sen etukäteen voi tietää?
Aloittaja tuntuu vastauksissaan hyväksyvän vain ne kommentit, jotka korostavat vuokranperimisen oikeutusta. Olen samaa mieltä kanssasi, että täällä kyseleminen vaikuttaa miehen selän takana toimimiselta (kuin hakisi tukea, että "katso nyt, kaikki oli samaa mieltä mun kanssa"). Loppujen lopuksi näihin ei ole olemassa mitään lakia, vaan homman täytyy jokaisen parin kohdalla perustua yhteiseen sopimukseen. Aloittaja voi tehdä sopimuksen vain miekkosensa kanssa ja jos se ei molempia tyydyttävästi onnistu, niin heidän pitänee vielä miettiä, ovatko riittävän taloudellisesti vahvoja ja itsenäisiä pistääkseen hynttyyt yhteen.
...asumisesta maksamista on myös riittävällä panoksella kulujen hoitamiseen osallistuminen. Ei ole pienintäkään aikomusta mitään vuokrasopimusta alkaa väsäämään. Eli tuon sanan "vuokra" käyttäminen tässä yhteydessä on väärä valinta. Jokatapauksessa tärkeintä se, ettei yksin tarvitse kaikkia kuluja hoitaa,kuten yksin eläessä.
Jos olet aloittaja, niin miksi et halua nähdä sitä, että kutsuitpa vaatimaasi vuokraa vuokraksi tai joksikin muuksi, niin avokkisi ei ole sitä sinulle maksaessaan samassa asemassa kuin oikeassa vuokrasuhteessa? Et halua maksaa omaisuudestasi aiheutuvia kuluja yksin. Miksi avokkisi pitäisi maksaa sinun omaisuudestasi koituvia kuluja? Kun hän makselee omaisuutesi kuluja, niin sinulta kuluu niihin vähemmän, ja voit vaikka pistää säästöön. Mikä on avokkisi asiasta saama hyöty, kun virallisen vuokrasuhteen asumisvarmuutta ei ole?
Muuten, en ole niitä, joiden väität ottaneen herneen nenuun avokkisi puolesta. ;) Olen vain puhtaasti utelias, miksi et ota kantaa ns. mitalin toiseen puoleen, sillä semmoinen on aina olemassa.
Mikäli on hankkimassa omaisuuden ylläpitämiseen "sponsorin" eli maksajan on tuo bisnestä toisaan oman omaisuuden kulujen peittämistä.
Asumis varmuus tosiaan tulee seurata maksuja ja silloinhan vuokrasuhde on oikein. Onhan se olemassa varmaankin jos asuu vuokralla aikaisemminkin.
Mikään kansalaismielipide ei oikeutua perintään vaan sopimussuhde.
Myös on mahdollista että henkilö sopimalla maksaa vapaehtoisesti kuitenkin siten että hän tietää rahojen menevän "kankkulan kaivoon" koska tosiaan omaisuus karttuu johon hällä ei ole oikeutta eikä vielä asumisvarmuuttakaan.
Ensinnäkin: Olemme suhteessa molemminpuolisen kiintymyksen vuoksi – emme bisnesmielessä, kuten tämän keskusteluketjun aikana on ehditty epäillä… Silti on olemassa realiteettejä, joita on mietittävä. Mitalissa tosiaan on aina kaksi puolta.
Puoli 1: Mies hankkii vuokra-asunnon vapailta markkinoilta. Ostaa itse sinne tarvitsemansa huonekalut. Maksaa luonnollisesti itse myös vuokransa, sähkönsä, vetensä, laajakaistansa, lehtensä, vakuutuksensa, tv-lupansa, syömisensä, juomisensa jne. Etsii tarvitsemansa harrastustilat jostain – tod.näk. joutuu maksamaan myös niistä, tai päättää olla harrastamatta.
Puoli 2: Mies muuttaa luokseni… Tähän siis alussa kyselin mielipiteitä, mikä mielestänne olisi kohtuullinen tapa jakaa kustannuksia, mikäli päädymme yhteen muuttamiseen. Eli… Onko kohtuullista, että mies tässä vaihtoehdossa 2 (mitalin puoli 2) selviää maksamalla pelkät ruokakustannuksensa? Vai onko kenties kohtuullista, että hän maksaisi minulle muustakin asumishyödykkeistä? Vai pitääkö ne tulla hänelle luontoisetuisuuksina? Ei vuokraa, ei sähkö-, eikä vesilaskuja, ei vakuutuksia riesana, ei tarvitse hankkia asuntoon tarvittavia perustarvikkeita, kuten huonekaluja, astioita yms. Laajakaista minulla on ja lehti tilattu – samoin tv-lupa maksettu valmiiksi. Jätehuolto pelaa myös ”automaattisesti”. Eikö olekin helppo tapa asua ja elää?
Kyselit, että… ”Miksi avokkisi pitäisi maksaa sinun omaisuudestasi koituvia kuluja? Kun hän makselee omaisuutesi kuluja, niin sinulta kuluu niihin vähemmän, ja voit vaikka pistää säästöön.”
Mielestäni hänen kuuluisi osallistua noihin kuluihin, koska hän mahdollisesti muuttaessaan myös kuluttaa. Ja tuossa mitalin 2-puolessa… Niin… Kuka siinä hyötyy? Kuka siinä voi laittaa vaikka säästöön? Ja jos vaatisin häntä osallistumaan asumiskustannuksiin, on totta, että minulta kuluisi niihin vähemmän. Luonnollisesti. Onko se mielestäsi kohtuuton vaatimus?
Lisäksi kysyit, että… ” Mikä on avokkisi asiasta saama hyöty, kun virallisen vuokrasuhteen asumisvarmuutta ei ole?”
Luulisin, että fiksuna ihmisenä näet tuon hänen saamansa hyödyn ihan itse. Vai mitä?
Herrajestas, että oletkin otettu asiasta. Ei monikaan ketjussa kanssasi eri mieltä ollut ole väittänyt, etteikö miehen pitäisi maksaa osuuttaan sähköistä sun muista kulutukseen liittyvistä menoista. Niin en ole väittänyt minäkään. Sinä olet se, joka tekee jutusta kaikki-tai-ei-mitään.
"Luulisin, että fiksuna ihmisenä näet tuon hänen saamansa hyödyn ihan itse."
Ei, en näe, koska edelleen kieltäydyt vastaamasta siihen, miksi miehen pitäisi maksaa omistamisesi kuluja, vaikka hän ei saa vuokrasuhteen asumisvarmuutta. Jos löydät paremman miehen tai muuten vaan kyllästyt häneen, voit pistää hänet pihalle ilman minkäänlaista irtisanomisaikaa. Miehen saavuttama rahallinen hyöty on pieni, jos jonain päivänä päätät vaihdattaa lukot ja ilmoittaa, että hän voi noutaa tavaransa...
Mutta tämä on asia, jota omien kulujesi kohtuullistamisen tarpeessa et nyt vain halunnut nähdä tai ainakaan siihen kantaa ottaa. Eipä silti, ei sinun ole kysymykseeni mikään pakko vastata, ethän ole minulle tai kenellekään muullekaan täällä tilivelvollinen. Esitin eriävän näkökannan ja siihen liittyvän kysymyksen. Toivottavasti sekä sinä että miehesi pystytte keskenänne rakentavaan keskusteluun aiheesta ja saatte aikaan sopimuksen, joka on molemmille sekä kohtuullinen että riittävän turvallinen.
Mä en ole tuo aloittaja, mutta kyllä mulle on tullut ihan selväksi, että nimenomaan asumiskuluista tässä on alkujaankin ollut kyse.
Tästä kohdasta aloituksessa varmaan tuli epäselvyyttä:
..´Siis seinistä ympärillään ja katosta pään päällä... Eivät ne minullekaan ole ilmaisia itsestäänselvyyksiä´ .
...tuli epäselvyyttä... Eli alunpitäen tarkoitukseni oli selvittää, missä suhteessa kustannuksia olisi mielekästä jakaa. Toki minulla asiasta oma mielipiteeni on. Halusin vain tietoja siitä, miten muilla vastaavassa tilanteessa kulut jakaantuvat...
Tai vaikka ei olisikaan ihan vastaavassa tilanteessa - mikä mielestänne olisi kohtuullista omassa tilanteessani.
...mitä tarkoitat, kun kysyt/vastaat näin kysyessäni siitä, kuinka päivänselvää on se, kuka kenenkin taloudellisesta panostuksesta milläkin tavalla etua saa:
"Ei, en näe, koska edelleen kieltäydyt vastaamasta siihen, miksi miehen pitäisi maksaa omistamisesi kuluja, vaikka hän ei saa vuokrasuhteen asumisvarmuutta"
Eli et nänyt tai et ilmeisesti oikeamminkaan halunnut nähdä ilmeisen selvää asiaa, mitä kuvailin...
...niin kerro mitä mielestäsi ovat ne "omistamiseni kulut" - Mielelläni kuulisin edelleen mielipiteesi luonteen. Samoin erittäin mielelläni myös kommentoisin tuota kysymystä, johon mielestäsi kieltäydyn vastaamasta. Eli mitä tarkoitat omistamiseni kuluilla???
Olen vilpittömästi iloinen tämän miehen puolesta sillä jos on oikein niin käsitän ettei hän tiedä tästä tietojen ja sympatiapiirin kartoittamisesta mitään?!
Mielestäni on jotenkin irvikuvaa ja naivia kun tällaista asiaa vatvotaan yleisesti toisen asumiskumpaanin selän takana!!
Jokaiselle tahtotekijälle löytyy sparraajat ja sympartiseeraajat!
Ei ole olemassa mitään sääntöä tai "lakia " miten toinen osallistuu kuluihin vaan asia on sopimiskysymys ihmisten välillä.
Voihan olla että, saamsi hyöty on miehen muutos ta niinsuuri että kannattaa itse maksaa hänelle sillä usein mies hoitaa kiinteistön huollot korjaukset remontit, ym maksulliset työt ja aina ilmaiseksi. Se voi myös olla turva kintestön ja koneiden sekä laitteiden huollosta joka on myös maksullista.
Mies voi toimai vaikka variksenpelättimenä mutta hyöty voi olla juuri tämän kiinteistön omsitajan.
Perimistä voi ehdottaa vaikka niin että hän maksaa kaikki kulut ja enemmänkin jos hän maksaa niin maksaa. Mutta jos ei maksa niin ei maksa.
Asuminen ja yhteiseläminen on mielestäni irti täysin noista omistamisista ja kuluista.
Kun omistat niin se on kallista ja tosiaan pitää maksaa ja se on aina omistajan vastulla ei asujien eikä ulkopuolisten.
Kunhan tämän tietäisi ja ymmärtäisi avopuolisosikin.
Myös yhteis omistuksessa on velvollinen vastaamaan kaikista kuluista mutta silloinkin avioliittolaki (mikäli sellainen on) et kykyjensä mukaan.
Avoliitossa se on aivan jokaisen päätettävissä itse. Periä ei voi mitään.
Ajattelin osaltani luovuttaa keskustelun eiliseen, kun se ei tunnu etenevän, mutta yritän vastata suoraan kysymykseesi. Omistamisen kuluilla viittaan niihin, jotka johtuvat vain siitä, että omistat talosi. Siis vaikka talon remontointia, joilla sen arvoa parannetaan tai ylläpidetään, kiinteistöveroa tms. Ekassa viestissäsi käytit hämmentävää ilmausta "seinät ympärillä". Siis niitä talosta johtuvia kuluja, jotka kuuluvat vuokranantajan maksettaviksi, jos hän vuokraa asuntoaan. Toki vuokrasuhteessa vuokranantaja pyrkii saamaan kulunsa pois perimällä mahdollisimman hyvää vuokraa, mutta silloin hänellä onkin kyse sijoitustoiminnasta ja vuokralaisella puolestaan on se peräämäni irtisanomissuoja.
Niiden vastapainona ovat elämisestä johtuvat kulut, sähkö, (öljy, jos se sattuu olemaan lämmitysmuoto), vesi, telkkulupa, laajakaistat jne. ja tietysti viimeksi myös ruoka. Eli niitä kuluja, jotka jokainen maksaa omasta elämisestään, asuipa omistusasunnossa tai vuokralla. Joskus osa niistä toki on ympätty vuokraan, mutta periaatteessa näin.
Mielestäni avoliitossa on aivan normaalia, että puolisot maksavat näitä elämisen kuluja puoliksi tai jos niin haluavat, niin tulojensa suhteessa, jos ovat kovin eri tuloluokissa. Se, että nämä kulut maksetaan yhdessä, on mielestäni niin itsestäänselvää, että jos alkuperäinen kysymyksesi on koskenut vain niitä, niin en oikeastaan edes ymmärrä, mitä kysyttävää siinä olisi. Siis puoliksi tai tulojen suhteessa, kuinka sovitte. Vuokralla asuvilla avopuolisoilla tähän kuuluu luonnollisesti myös vuokra. Normaalissa vuokrasuhteessa vuokralainen maksaa toki seinistä ympärillään, mutta silloin hän saa sen asumisensuojan.
Avoliitossa, jos yhteisesti maksettavien elämisen kulujen lisäksi ryhdytään perimään vuokraa "seinistä ympärillä", koska "eivät ne" omistavallekaan osapuolelle "ole olleet ilmaisia", ollaan heikoilla jäillä. Juuri siksi, että omistavalla osapuolella on kaikki asumiseen liittyvät valtit käsissään, jos sattuu ero tulemaan.
En tiedä, osasinko selittää riittävän tarkasti tätä, mitä olen yrittänyt aiemmissakin viesteissäni sanoa. Ehkä asiaa voisi valaista vielä sillä, että omistajalla on omistuksestaan kuluja, käytettiinpä asuntoa tai ei. Siitä maksetaan maksuja, ja sitä pitää huoltaa. Ne ovat omistamisen kuluja. Elämisen kuluja ovat ne, joita kertyy erilaisten hyödykkeiden kuluttamisesta. Niitä kertyy vuokra-asujillekin.
Omistajan etuja on se, ettei häntä kukaan niin vain heitä ulos talostaan. Mutta entäpä, jos perit avopuolisoltasi vuokraa mainitsemieni elämisen kulujen lisäksi. Ja entä, jos elätte kyllä sopuisasti, kunnes satut kuolla kupsahtamaan. Et ehkä ole tehnyt testamenttia avokkisi hyväksi, niin perillisesi (lapsesi, jos heitä on tai muut sukulaisesi) tulevat paikalle, ja pistävät avokin pihalle. Hän on maksanut paitsi elämisestään, myös vuokraa, jolla olet voinut kunnostaa taloa tai pistää säästötilille. Perillisesi kiittävät ja avokki pakkaa laukkunsa. Sama homma, jos itse kyllästyt häneen. Tämä on avoliiton huonompi puoli, ja siksi mielestäni elämisen kulujen lisäksi omistamattoman avopuolison ei pitäisi joutua makselemaan "seinistä ympärillään" ilman vuokrasopimusta, velkakirjaa tai talon osuuden ostamista. Ja tämä on se avokkia mahdollisesti odottava sudenkuoppa, joka on kysymykseni pointti. Kun hän ei saa asumisensuojaa vuokrasopimuksen muodossa, miksi hänen pitäisi maksaa vuokraa?
Vilkaisin keskusteluun eilisen jälkeen tulleita kommentteja. Otsikko Naisen mielipide kiinnittää huomion siihen, että olit alunperin kyllä itse jakanut kysymyksesi vuokraan ja elämisen kuluihin - ilmeisesti aika lailla siten kuin tässä olen yrittänyt selittää. Sen perusteella tuntuisi, että tekemäni jako omistamisen ja elämisen kuluihin ei ole ollut sinulle vieras ja alunalkaen olit tarkoittanut vuokralla juuri vuokraa, elämisen kulujen päälle tulevaa maksuerää.
Se nimittäin, että hän ei taida olla tarkan kirjoittamisen ammattilainen. Keskustelussa on jo moneen kertaan tullut todetuksi, että hän tarkoitti asumiskuluja.
Veikkaanpa, että jos et olisi epäonneksesi käyttänyt sanaa vuokra (tai tarkemmin siteeraten: ikäänkuin vuokra), harvempi olisi vetänyt herneen nenäänsä. Pääkysymyksesihän oli kuitenkin, miten asumiskulut kannattaisi jakaa.
Itse muutin aikanaan mieheni asuntoon, ja maksoin hänelle kymmenisen vuotta ikäänkuin vuokraa. Sovimme summan, joka oli noin puolet asumiskuluista - kun opiskelin, vähän vähemmän, ja kun menin töihin, vähän enemmän. Saman voisi tehdä myös, kuten täällä joku ehdottikin, yhteisen tilin avulla, mutta emme kokeneet tarvetta siihen.
Systeemi lopetettiin, kun ostimme yhteisen asunnon. Raha-asiamme ovat tässä vuosien mittaan yhdentyneet niin, että emme enää ole kovin tarkkoja juoksevien kulujen jakautumisesta. Asuntolainan laitoimme kuitenkin puoliksi.
Tämä on toiminut meillä hyvin. Edellytyksenä on kyllä ollut se, että olemme molemmat samanlaisia rahankäyttäjiä: harkitsevaisia ja tarpeen tullen säästäväisiä.
Herneitä on näköjään monella sieraimet pullollaan tästä aiheesta. Ja pääkysymykseni nimenomaan kulujen jakaminen... Tää on nyt käänytnyt niin, että moni tuntuu suorastaan säälivän sellaista miesparkaa, joka pääsee valmiiseen talouteen asumaan... "Eihän tuon raukan enää sentään maksaa siitä tarvitse, kun noin suuresti jo uhrautuu" Mut onpahan ainakin tullut kommentteja vilkkaasti! :)
tämän keskusteluketjun lukee - tuntuu, että suomi on täynnä mitä avosydämisimpiä ihmisiä, jotka muitta mutkitta tahtovat maksaa myös kumppaninsa puolesta asumiskulut... Ihmettelen, miksi kuitenkin todellisuudessa raha-asiat on yksi yleisimpiä riidan aiheita avo- ja myös avioliitoissa??? Ristiriitaista...
Kyllähän niitä riitoja tulee, kun ensin tosirakkauden nimissä ollaan valmiita maksamaan ne toisenkin kulut - ja sitten jossain vaiheessa huomataan, että perheen talous ei ole tasa-arvoinen. Usein pariskunnan rahankäyttötavoissa on jo lähtökohtaisesti eroja, jotka pitäisi sovitella järjen, ei tunteen (rakkaus, uhrautuminen, velvollisuudentunto) perusteella.
Mä olen sitä mieltä, että raha-asiat pitää järjestää niin, että ne eivät tule rakkauden tielle sen sijaan, että olettaisiin rakkauden pyyhkäisevän kaikki rahahuolet tieltään. Ehkä tätä kannattaisi opettaa jo koulussa? Ei mullakaan nimittäin nuorena ollut mitään käsitystä siitä, miten yhteisiä raha-asioita kannattaisi hoitaa, ja oppi tuli kantapään kautta.
mulle typerykselle kun en tajua mitkä ovat muut asumiskulut mitä miehen tulisi maksaa kuin jos mies muutettuaan alkaa maksaa esim.puoliksi näitä asumisen kuluja(jätehuolto,lämmitys,ruoka,kodin korjaukset,sähkö,tv-lupa,kiinteistövero). En ymmärrä miks pitäisi maksaa esim. jos nainen on joskus teettänyt rempan asuntoonsa(ennen kuin tapasivat) niin siitä jotain vai? Vai maksetusta lainasta jotain? Mä ainakin käsitin ap.aloituksesta että hän vaatii asumiskulujen maksamisen lisäksi vielä ylimääräistä vuokraa.Mistä vuokra maksetaan,miks? Kannattais varmaan myydä asunto ja hommata yhteinen.
Vuokra = osuus asumiskuluista = sähkö, lämpö, jätehuolto, ruoka, telkkari jne. Aloittajahan kertoi, että on tähän saakka maksanut kaikki nämä yksi, ja kyseli, miten näitä kuluja nyt kannattaisi jakaa miehen kanssa.
aivan oikein. Kannattaa lukaista tästä keskusteluketjusta myös tuo vuoropuhelu mitalista ja sen puolista. :)
hiukan väärin. Remppani ja lainani olen hoidellut itse. Lue tämän keskustelun jutut mitalin kahdesta puolesta tuossa hiukan ylempänä.
vaihtoehtoa,
-avioliitto avioehto
-et ota sitä asuun sun kaa
-ostatte yhteisen asunnon 50/50.
muut on pahoja kompromisseja joissa sä häviit..
Talo jossa asumme on minun, edelleen lainaa. Miehellä toinen kiinteistö, joka on vesivahingon myötä ollut korjauksen alla jo 2 vuotta (remontti ei etene). Miehellä lainaa ko. kiinteistöstä. Lisäksi tässä asuu 3 täysi-ikäisyyttä lähestyvää lastani, miehen smanikäinen on meillä säännöllisesti 1-3 pv/viikossa.
Kulut jaetaan seuraavasti:
1. Kumpikin vastaa omasta lainastaan
2. Tämän asunnon kulut (vakuutus, sähkö, vesi, lämmitys, tv, jätehuolto jne) maksetaan puoliksi
3. Meillä on yhteinen taloustili (S-tili), johon minä laitan 600 ja mies 300 eur kk. Siitä ruoka, pesuaineet jne.
4. Kun käymme ulkona, mies maksaa enemmän kuin minä, vaikka pyrinkin osallistumaan tasvertaisesti.
Nämä asiat keskustelimme perusteellisesti
enne yhteen muuttoa. Hyvä juttu. Lisäksi olemme sopineet, että kun mies saa kiinteistönsä myyntikuntoon ja myytyä (=lainan maksettua) tilanne käydään uudestaan läpi ja hän osallistuu lisäksi puoleen lainan korkokuluista (ei siis itse lainaan). Olemme myös miettineet vaihtoehtoa, että mies ostaa vastaavasti käyttöömme loma-asunnon. Silloin korkokuluja ei titenkään puoliteta asunnon osalta.
Kotini oli myös "valmis" huonekaluineen ja muineen miehen tullessa. Teimme päätöksen, että uudet investoinnit (matot, lamput, verhot,huonekalut, pakastimet jne) ostetaan jatkossa yhdessä.
Tämä on toiminut hyvin. Pääperiaatteena on kuitenkin se, ettei tämä ole liikesuhde vaan parisuhde. On kuitenkin erittäin tärkeää että nämä asiat puhutaan avoimesti eri näkökulmista enne yhteen muuttoa, muuten jää kyllä avoimia ajatuksia. Ajan myötä kaikki on helppoa.
kannatais katsoa saisko heiltä apua ???
http://www.fastmoney.fi/
kannataisiko katsoa saisko heiltä apua ???
http://www.fastmoney.fi/
velkaa vain asumiskustannuksia niin tuleva puolisosi maksaa niistä puolet ei enempää.
Jos maksaa talostasi kuuluu hänelle tuolloin myös omistusoikeuskin suhteutettuna siihen mitä maksaa. Eli jos myyt hänelle osuutta talosta niin ok.
>ALKUPERÄINEN: ” Pitäisikö miehen mielestänne maksaa ikäänkuin vuokrana minulle tästä asumisesta? Siis seinistä ympärillään ja katosta pään päällä... Eivät ne minullekaan ole ilmaisia itsestäänselvyyksiä. Entä miten jakaisitte taloon ja elämiseen kohdistuvat kulut? Vakuutukset, jätehuollot, sähköt, laajakaistat, syömiset ja puhtaanapitokulut sun muut?”
>MITALI-viesti, en tiedä kirjoittajaa: ” Ei vuokraa, ei sähkö-, eikä vesilaskuja, ei vakuutuksia riesana, ei tarvitse hankkia asuntoon tarvittavia perustarvikkeita, kuten huonekaluja, astioita yms. Laajakaista minulla on ja lehti tilattu – samoin tv-lupa maksettu valmiiksi. Jätehuolto pelaa myös ”automaattisesti”. Eikö olekin helppo tapa asua ja elää?”
Molemmissa on selvästi ilmaistu, että asumisen kulut ja VUOKRA erikseen. Ei niin, että sähkö- ja vesilaskut kuuluisi tähän niin sanottuun vuokraan.
Olen samaa mieltä enemmistön kanssa. On kohtuullista, että puoliso osallistuu asumisen kustannuksiin eli niihin, mihin teillä menee rahaa jatkossa: sähkö, laajakaista, jne.
Mutta erikseen hänen ei tarvitse jo maksettua lainaasi alkaa maksamaan sinulle takaisin.
Jos asuntosi katto vuotaa, niin sen korjaukset kuuluisi mielestäni asunnon omistajalle kiinteistöön eli omaisuuteen kohdistuvana kuluna, ellei se kuulu vakuutuksen piiriin. Kotivakuutus on luonnollisesti yhteinen kulunne. Kiinteistön vakuutus on periaatteessa sinun kulusi, mutta siihen voisi mies osallistua ns. jatkuvan yhteisen kulun muodossa.
Muistathan vielä, että jos velotat mieheltä vuokraa, sinun tulee tehdä siitä ilmoitus verottajalle ja maksaa siitä veroa. Sekään ei olisi oikein, että mies maksaisi sinulle vuokraa pimeänä.
Jos juoksevat kulut maksatte puoliksi, hyödytte tilanteesta edelleen molemmat.
Jos mielestäsi mies kuluttaa omaa omaisuuttasi liiaksi (eli talon seiniä ja kattoa), asukaa erillänne.
ei ole mitään pointtia miehen maksaa taloa jos ei omista siitä mitään osuutta. Vain asumiskulut puoliksi ja talon töistä puolet miehelle ei muuta.
Minulla on miltei samanlainen tilanne kuin ap:llä: mies muutti minun omakotitalooni, jonka olen ostanut ja rempannut jne... (lainaakin minulla talosta vielä on).
Järjestely on meillä hyvin yksinkertainen: Molemmat laittavat saman summan yhteiselle tilille kuukausittain. Siitä sitten maksetaan kaikki juoksevat asumiskulut (sähkö, vesi, öljy, talovakuutukset, ruoka yms.). Molemmat sitten hoidamme muut omat menomme (vaatteet, autot jne.).
Ei ole mieleeni tullut pyytää mieheltä vuokraa, sillä mieshän tekee sellaisia juttuja, joita muuten joutuisin tekemään itse tai maksamaan palkkaa jollekin toiselle (esim. ruohon leikkuut, lumityöt, renkaiden vaihdot, pikku rempat, lämmityskattilan hoito jne...) Jos isompaa kulua taloon tulee, niin minä luonnollisesti maksan ne; minunhan talokin on.
Ja bonus: Lisäksi mies on muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäksi loistava kokki, joten gourmet-ateroitakin on tarjolla vähintäänkin viikonloppuisin :)
Kyllä nämä raha-asiat voi joskus olla vaikeita. Minä asun omakotitalossa, jossa on vielä lainaa. Rakastuin ja mies muutti minun luokse. Ei etukäteen juteltu raha-asioista, kun en tajunnut, että ne voi olla vaikeita. No. Nyt sitten ollaan omissa osoitteissa, koska 200 e oli maksimi, mitä mies olisi halunnut maksaa. Siis kulut "vuokra". Ja miehelle ei tee yhtään heikkoa maksaa nyt vuokraa kuluja asumisestaan vuokralla omassa asunnossaan.Summa reilusti tuplaantuu jopa kolminkertaistuu. Ruuasta hän maksoi vajaan 200. Mitä tästä voi päätellä? Haluaako hän todella asua kanssani? Seurustellaan vielä. Mutta kummallakin on omat rahat ja kulut. Hallitseeko raha vähän liikaa elämää? En tiedä. Mutta en kyllä halua alkaa ketään kustantamaan.
...kuvaamassasi tilanteessa on hyvin ilmeistä, että taloudellista hyötyä sai juuri tuo mies... Miksi sinun olisi hänen elämäänsä pitänytkään alkaa kustantamaan. Ja sitähän tuo mies kuitenkin näyttää odottaneen... Missä suhteessa sinun mielestäsi olisi ollut kohtuullista hänen osallistua kuluihin? Mikä olisi ollut mielestäsi kohtuullinen panostus mieheltä?
Sepä tällaisessa tilanteessa on, että miten puolet kuluista lasketaan? En ole ratkaissut asiaa.
Eikö esim. sähköä, telkkaria, vesi, nettiä, jne. voi laittaa puoliksi, kuten myös siivous aineet, yms. Ruoan ja bensan kulutuksen näkee kuiteista, eli kuinka paljon enemmän toinen syö kuin toinen (jos niissä nyt eroa on). Uudet huonekalut, ruohonleikkurit, koneet, yms. voisi laitetaa puoliksi, esim. toinen ostaa toista ja toinen jotakin toista, (eli kummankin vuoro tulee aikanaan toimia maksu miehenä/naisena, vaikka ei se heti olisikaan).
Vai onko kysymys nyt kukkasista, kynnitlöistä, yms. sellaisista kuluista joita toinen ei välttämättä haluaisi edes ostella.
Siis asumiskuluista on puhe. Tuo on ehkä ok laittaa laskuja ja hankintoja puoleksi.
Miten sitten asuminen? Onko niin, että jos toinen omistaa, toisen ei tarvitse maksaa asumisesta. Vaikka vuokralla ollessaan pitääkin maksaa? Siinä käy sitten käytännössä niin, että toisella jää omaan käyttöön paljon rahaa, kun toinen taas maksaa asuntoa, jota kuitenkin molemmat käyttää. :) Ja vapaa-aikaan, matkoihin ym ei jää rahaa. ...
"Onko niin, että jos toinen omistaa, toisen ei tarvitse maksaa asumisesta."
Eihän se niin ole. Ei kukaan ulkopuolinen voi yksittäiselle avoparille sanoa, kuinka näiden kuuluu kulunsa jakaa. Aika moni tässä keskustelussa on tosin ottanut sen kannan, että jos kyseessä on vaikka asunnon remontointi, niin toisen ei tarvitse maksaa. Kun remontointi kasvattaa sen toisen osapuolen yksinään omistaman asunnon arvoa.
"Vaikka vuokralla ollessaan pitääkin maksaa?"
Molemmat voivat yhtä lailla maksaa niitä jokapäiväisiä kuluja. Vuokraa ei se oikein voi periä, joka asunnon omistaa, koska siitä seuraa näitä asumisoikeus- ja verokysymyksiä, joihin vastauksissa myös on viitattu. Taisi joku todeta, että jos toinen kuluttaa niin paljon niitä seiniä ja kattoa, niin...
"Siinä käy sitten käytännössä niin, että toisella jää omaan käyttöön paljon rahaa, kun toinen taas maksaa asuntoa, jota kuitenkin molemmat käyttää."
Aivan näin. Elämä on valintoja täynnä. Kaikkea ei voi saada eikä kakkua sekä syödä että säästää. Sille, joka ei maksa toiselle vuokraa, jää tosiaan enemmän muuhun kulutukseen. Hänellä ei kuitenkaan ole asuntoa omistuksessaan. Se taas, joka makselee asuntoa, joutuu monesti pihtaamaan muusta kulutuksesta, mutta aikaa myöten on oman asunnon omistaja (maksettuaan pankin pois).
Avoliitto ei ole mikään tulontasausjärjestelmä, vaikka täällä jotkut niin haluaisivat nähdä. Avoliitto on periaatteessa hyvin epävirallinen järjestely, jossa elävät ihmiset ovat lain edessä toisiinsä nähden kuin ketkä tahansa kaksi kadunmiestä, sopimusteknisesti ajatellen. Ja jos ei kadunmiesten välillä virallista sopimusta paperilla ole, niin eivät he voi toisilleen vaatimuksia esittää.
Jos haluaa nähdä toisen osapuolen omien velkojensa maksumiehenä tai -naisena, pitää marssia hänen kanssaan alttarille. Silloin toinen saa vähimmilläänkin lesken asumisensuojan kotiinsa, omistava osapuoli ei voi myydä yhteistä kotia ilman toisen osapuolen suostumusta ja silloin omistamattomallekin tulee intressi maksaa pääomakuluja, koska saa kenties vielä tasinko-oikeuden. Mutta kuinka moni avioliitossa elävä maksattaa puolisollaan yksin omistamansa asunnon kuluja "vuokrana", vaikka aviopuolison oikeudellinen asema on ihan toinen kuin avopuolison?
Olen tosiaan vähän lukenut näitä kommentteja. Siellä tosiaan tuntuu olevan kaksi koulukuntaa. Toisten mielestä pitäs maksaa ja toisten taas ei. Ehkä siinä ei olekaan niin tärkeää se, mistä maksaa ja kuinka paljon. Vaan se, ettei toiselle tule sellainen tunne, että toinen haluaa käyttää hyväksi. ... Ja toisaalta ei käy niin, että vain toinen osapuoli hyötyy. Vaan molemmat vois hyötyä yhdessä asumisesta. Siis jos joku on sitä mieltä, että asunnon omistaja hyötyy, jos saa jotain. Miksi sama ihminen ei tajua, että se joka asuu ilmaiseksi hyötyy myös. Ja voi sijoittaa summan omiin osakkeisiin. Siis kakku pitäs osata jakaa molempien hyödyksi!
Olet ihan oikeassa, että kakku pitäisi osata jakaa molempien hyödyksi. Mutta kun ongelma vaan taitaa olla siinä, että avoliitossa ei ole varsinaista yhteistä kakkua - jos huono tuuri käy nimittäin. Toki on pariskuntia, jotka elävät avoliitossa ilman, että on mitään ongelmia. Mutta sitten on toisia pareja, joilla ei mene ihan yhtä hyvin ja silloin kannattaa tosiaan muistaa, ettei ole yhteistä kakkua. Semmoista ainakaan, josta molemmilla olisi laillinen oikeus vaatia itselleen palasta. Olisi tietysti kiva, jos olisi käytettävissä kristallipallo, josta katsoa, kumpaan joukkoon oma liitto tulevaisuudessa kuuluu.
Totta on, että useimmiten molemmat haluaa pitää omasta omaisuudestaan kiinni. Eikä yhteistä kakkua ole. Ehkä se yhteinen kakku olisikin raha millä voisi molemmat harrastaa tai matkustaa yhdessä. Jos kuluja voisi tasata. Molemmat sitten pitäisi omaisuutensa omanaan.
Mutta mietin myös sitä, mitataanko näillä raha-asiolla todellisen tykkäämisen määrää. Eli jos ei ole valmis toiseen panostamaan kohtuullisessa määrin. (tai itseasiassa panostamaan omaan asumiseen tietyn henkilön luona) summalla, mikä ei aiheuta kränää. Niin raha on liika hallitseva. Tai toinen ei oikeasti tykkää sinusta. ...
Siis tarkoitus ei ole todella hyötyä taloudellisesti toisesta ihmisestä. Vaan motiivi on luoda edellytykset molemmille hyvään elämään. On vain niin, että jos on tunne, että raha-asiat ei jakaudu suurinpiirtein ok. Voi olla, ettei ole edellytyksiä suhteelle.
Asiat ovat edelleen sellaisia, kuinka ne kukin näkee. Sinusta kohtuullista panostamista on panostaminen omaan asumiseen tietyn henkilön luona. Mikäs silloin on sen toisen panostamista? Siis sen, jonka luona asutaan? Hänellä kulut omistamisesta juoksevat entiseen tahtiin, mutta maksajana on myös avopuoliso eli seurauksena hänen menonsa pienenevät ilman riskiä (eihän häntä kukaan kämpästä pihalle potkaise). Totta puhut, että liika raha on hallitseva. Siitähän koko ketjussa on kyse. Miten hyötyä maksimaalisesti siitä kaikkein rakkaimmasta, siitä, jonka kanssa aiot jakaa arkesi?
Voi että. Onpa kamala ilmaisu hyötyä maksimaalisesti. Kysymys nyt on molempien asumisesta. Ja että jos molemmat siihen osallistuisi, molemmat hyötyisi.
Mutta hei ajatellaan asiaa myös toiselta puolelta, mitä tässä on koko ajan jotku surkutellu. Minä ottaisin toisen ihmisen ilmaiseksi tai tosi edullisesti asumaan. Kyllä se olisi helppo asua, kun ei ole sitoutunut mihinkään eikä panostanut suhteeseen siten. Olisi voinut laittaa rahansa sijoituksiin. Eikö olisi tälle etu lähteä milloin huvittaa katseleen muita maisemia. Kyllähän siinä sitten häviän minä, joka olen panostanut yhteiseen asumiseen. Ja voisi tulla katkeruus.
Et sinä esimerkkisi mukaan olisi panostanut pelkästään yhteiseen asumiseen. Sinä olisit ensisijaisesti panostanut omaan asumiseesi. Sattumoisin olisit löytänyt siihen kaverin, jonka kanssa asua.
Tässä tuntuu nyt olevan kysymys siitä, että jotkut tykkäävät, että asumaan tulevan on päivittäisten kulujen lisäksi maksettava jotain asumisoikeudesta. Ihan niin kuin maksaisi vuokrallakin. Mutta käännetäänpä ongelmasi "Eikö olisi tälle etu lähteä milloin huvittaa katseleen muita maisemia". Voisitko itse puolestasi luvata, että tämän asumisoikeusmaksun, jota kaveri maksaisi sinulle, vastineeksi hän saisi asumisoikeusvarmuuden? Eli ettet itse päättäisi, että nyt lähtee kaveri etsimään tyynynpaikkaa jostain muualta - tänään.
Molemmat hyötyvät, jos molemmat maksavat päivittäisiä menoja. Kysymys on siitä, pitääkö omistusasujan saada sen lisäksi jotain "arvonlisää", jota normaali vuokranantaja tietysti kämpästään saa. Minusta ei, jos ei ole ehdot paperilla.
Sittenhän voinemme asua omiksemme. :) Pääsee paljon helpommalla. Ja sitten kun siltä tuntuu laittaa pienempi asunto. Ja mennä itse jonkun muun katon alle. Ja vuokrata oma asunto vieraalle. Jos tämä on pelkkää rahaa tämä suhdetoiminta.
Joo. En ole kovin sukkela noissa ihmissuhteissa. Liikun aina tosimielellä, enkä hyötymistarkoituksessa. Siinä sitä voikin olla ihmettelemistä.
...että ei ole reilua semmoinen, että toinen asuu ilmaiseksi ja toinen kustantaa sen. Kustantaa omasta selkänahastaan sen, että toinen saa tienata ja kartuttaa pankkitilillensä kaiken, mitä tienaa. Ja käyttää varojaan vain omiin kivoihin pikku-hankintoihinsa, mitä milloinkin sattuu mieli tekemään. Siipiveikkohan se semmoinen ilman muuta on, eikä mikään muu.
Jos mies muuttaa sinun luoksesi pysyvästi ja olette tosissanne suhteessanne, niin miehen tulisi ostaa puolet tai ainakin kolmasosa talosta sinulta. Laitat vain jonkun asiantuntijan arvioimaan talon. Jos miehellä ei ole käteistä rahaa, hän voi maksaa summan sinulle joko pankkilainalla tai sitten kuukausittain sinulle suoraan tilille. Ja muitten kulujen kanssa teette niin, että laitatte kaiken puoliksi. Ostamalla osan talosta ja maksamalla puolet kuluista, mies osoittaa, että hän on sitoutunut suhteeseenne ja arvostaa ja kunnioittaa sinua.
Jos mies on sinua huomattavasti köyhempi ja pienituloisempi, niin toimitte sen tilanteen mukaan. Tärkeintä on se, että sinä koet että sinua kohdellaan oikeudenmukaisesti. Se ei missään tapauksessa ole oikeudenmukaista, että mies muuttaa sinun luoksesi, elää ja asuu ilmaiseksi.
mutta kaikki laskut ja muut kustannukset puoliksi
Moi!
Mulla on samanlainen tilanne toisinpäin. Eli minä muutin miesystävän omistamaan asuntoon.
Avasin keskustelun, lue jos sieltä olisi jotain apua, se on sivulla yksi RAHA; kuka maksaa ja mitä?
Täällä näyttää että todella moni on vuokranmaksua vastaan, mikä on outoa ! Tottakai mies maksaa asumisestaan. Ja vielä niin alkuvaiheessa tuskin kannattaa alkaa jakaa talon omistamista, se on kuitenkin niin iso päätös.
Kai te olette asiasta keskustelleet miehen kanssa? Että mitä mieltä hän on?
Hyviä ratkaisuja on että mies maksaa sinulle vuokraa, johon on laskettu puolet (tai tulojen mukaan sopiva osuus) kaikista yhteisistä kuluista.
Avaatte yhteisen tilin johon laitatte ruokarahat ja molemmilla on tilille kortti ja oikeudet.
Mahdollisimman yksinkertainen ratkaisu ja selkeä molemmille, ettei tarvitse joka kuukausi muuttaa summia tms.
Onnea teille!! :)
...aloittamaasi tuoreempaa keskustelua :) ...ja ihmetellyt juuri tuota vastauksissa olevaa eroa... Liekö sitten tosiaan johtunut siitä, miten asiani esitin? En tiedä... mutta olen varsin suorapuheista sorttia oleva naisimmeinen... :) Minut jokatapauksessa tyrmättiin - oltiin sitä mieltä... hmm... noh - niinku näit... Kaipa se siitä. Sain kuitenkin varmuutta ajatukselleni luettuani SINUN aloittamaasi ketjua... etten kai aivan roisto sentään ole, ellen miehen anna ilmaiseksi asua... Kiitos!
asumiskuluihin,minä en edes kehtaisi asua "ilmatteeksi" toisen asunnossa,vaikka esim. kihloissa oltaisiin.Järki käteen yhdessä asuvat ihmiset!