minun mieheni kuoli yli kahdeksan vuotta sitten,enkä ole vieläkään päässyt kaipuusta ja surusta irti
kuolema ja suru
ripaska
2587
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
yli kaksitoista vuotta sitten enkä voi vieläkään hengittää ajattelemaatta häntä. Koen niin suurta kuoleman ja menetyksen pelkoa että erosin miehestäni hänen alettuaan sairastella koska en uskalla menettää häntä kuolemalle(hän ei siis ole kuolemansairas,mutta minun mielessäni asiat menevät niin että kun kerran käyt sairaalassa se on menoa sen jälkeen)herätän nukkuvat lapseni öisin vain nähdäkseni että he ovat elossa vielä. Käyn nykyään ammatti-auttajalla päästäkseni eroon näistä vainoharhaisuuksista.Mutta sanomani on että joskus sen rakkaimman menetys on liikaa ja siitä ei pääse yli vaan se jää elämään rinnallesi painona.En ole koskaan uskonut sanontaan että ihmiselle annetaan vain sen verrran surua kuin hän jaksaa kantaa. Joskus se vain on liikaa vaikkei sen alle heti murrukaan.
Äitini sairasti naapurissani muutaman vuoden.Hän kuoli 11.09.2008.Olen työelämässä,toimin kuitenkin äidin omaishoitajana vajaat 2 vuotta.Itse teen vuorotyötä,kotipalvelu hoiti hienosti äitini hoidosta,kun olin töissä.Ikävä on kova vieläkin äitiäni.Olimme sisarusteni kanssa paikalla,kun äiti kuoli.Itse olin sairaslomalla aikaisemmin,soittelin muut paikalle terv.keskukseen äitini poislähtöä kunnioittamaan.