Tässä olen mietiskellyt näitä nykyisiä ihanne suhteita. Nykyään pitäisi olla semmonen 8 tunnin työpäivä ja jaksaa olla kumppanin kanssa illat ja jne... mitenkäs sitten suu pannaan kun äijä onkin töissä 20 tuntia päivästä? No tästähän tulee yleensä se että sitten toinen osapuoli käy valittamaan ettei ole yhteistä aikaa ja jne... Joskus ennen vanhaan oli selvä työnjako nainen oli keittiössä ja lastenkanssa ja mies oli kaikki päivät pellolla kotona ei nähty kun sunnuntaisin ja ruoka-aikaan jos sillonkaan. ja silti kaikki oli hyvin. Voisikohan tämä olla mahdollista vielä tänä päivänä että molemmat voisivat olla onnellisia ilman että kokoajan roikkuisivat toisissaan ja osaisivat elää myös omaa elämäänsä yhdessä ja erikseen samaa aikaa? olikohan liian monimutkaisesti sanottu? No ongelmahan on siinä että tuntuu siltä ettei tässä kannata enää seuraa lähteä mistään etsimään jottei pahoita kenenkään mieltä sillä kun aika ei riitäkään... Vai voisiko tällaisia ihmisiä vielä elää tällä vuosisadalla... Homma on nimittäin niin että seuraavaks marssin rekisteröimään parisuhteen firman ly-tunnuksen kanssa kun ei tästä muuten mitään tule =)
nykyään kaikki sekaisin...
vanhanaikainen
5502
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olivatkohan he todella onnellisia ennen ?
Vai niin vai niin... että vanhanaikainen... tuttu on kirjoittaja... vaan enpä lähde täällä kommentoimaan muuta kuin että etpä kovin vanhanaikainen ollut aikoinaan...
Ja unohtu tarkentaa että muutkin pysyvät kärryillä että tarkoitin sitä että et ollut vanhanaikainen suhteen alussa... lapsi muutti sitten kaiken... sitten tosiaan alkoivat asiat mennä alamäkeen... nainen hoiti kaiken kotiin ja lapseen liittyvää ja myös jotain sinuun liittyväänkin... luojan kiitos ettei tarvitse enää "hoivata" sinua... tiedät kyllä mitä tarkoitan...
Joops eiköhä tuo ole kuitenki ihan hyvä juttu kun onpi yssinään niin ei tule alamäkiä jotka sitten myöhemmin voisi kaduttaa. Tosin entiä mitä tämä oma eläminen sitte on sen näkee mitä siitä lie tulee mut yksinolo...no joo onse ihan hyvä juttu sillo jos asuu yksin
No mutta kaikesta oppii... Niin minä ainakin...
En sano että minua kaduttaa koska tuosta suhteesta sai aikansa mahtava lapsi. Mutta harmittaa kyllä kun asiat menivät miten menivät.
Oma sydän tuossa kyllä särky varsinkin kun valehdeltiin enemmän kuin kerran tai kaksi. Rakkaus on tietääkseni asia josta ei pitäisi valehdella.
Miettikää ihmiset asioita tarkkaan ja ajalla ennen kuin hätäilette vakavaan suhteeseen. Että oletteko valmiina viettämään elämänne toisen vierellä. Vai onko se yksinelo parempi ratkaisu.
Toisen vierellä joudutte ottamaan vastuuta myös muista kuin itsestänne. Kaikki kun eivät siihen pysty sen minä olen nähnyt. Yksin ei tarvitse huolehtia kuin itsestään.