Tuossa masturboidessani itkien palasi mieleeni muistoja ajalta, jolloin olin lähikaupan kassatyttöön salaa ihastunut köyhä matematiikan opiskelija. Silloin vielä elättelin haaveita siitä, että keräisin jonain päivänä ymmärryskyvyn ylittävät määrät rohkeutta ilman psyykedopingia (l. alkoholia), ja tekisin aloitteen kuin mikäkin lipevän röyhkeä remupelle.
Olen tietenkin sittemmin viisaasti luopunut liian suurista kuvitelmista, mutta lähestymisen problematiikkaa en ole vieläkään onnistunut ratkaisemaan: en ymmärrä, millä _oikeudella_ olisin voinut tuota tummahiuksista söpötärtä (joka muuten oli selkeästi ylipainoinenkin, joten se niistä "teille kelpaa vain missit"-puheista) vaikka minulla olisikin ollut röyhkeyttä lähestyä häntä. Nimittäin, enhän tuntenut häntä etukäteen, joten olin kiinnostunut hänestä siksi, että hän näytti niin mukavalta ja kivalta - toisin sanoen, olin kiinnostunut hänestä pelkän ulkonäön perusteella! Ja kuten tältäkin foorumilta tiedämme, se on lapsellista, keskenkasvuista ja jotenkin "väärin". En siis voinut tehdä tuttavuutta niin alhaisin motiivein. Enkä sitten toisaalta voinut selvittää hänestä muitakaan puolia ihastuakseni niihin, koska se olisi vaatinut joko a) tutustumista, mikä olisi ollut edellä olevan perusteella hyvin sikamaista ja inhottavaa, tai b) kaivamalla hänestä netistä kaikenlaista triviaa ja harrastamalla hieman salapoliisileikkejä, mikä taas olisi tarkoittanut sitä, että olisin ollut pelottava ja inhottava nettivainooja, eli luultavasti raiskaaja ja sen vuoksi suorinta tietä poliisilaitokselle toimitettava suurrikollinen.
Mitä siis muka olisin voinut tehdä? Ja jos joskus itselannistukseni pettää ja annan kusettaa itseni ihastumaan johonkuhun, miten voin vastaisuudessa oikeuttaa lähestymisen, vai odottelenko vaan sitä, että maailma suvaitsee saattaa ovelleni jonkun?
Olen tietenkin sittemmin viisaasti luopunut liian suurista kuvitelmista, mutta lähestymisen problematiikkaa en ole vieläkään onnistunut ratkaisemaan: en ymmärrä, millä _oikeudella_ olisin voinut tuota tummahiuksista söpötärtä (joka muuten oli selkeästi ylipainoinenkin, joten se niistä "teille kelpaa vain missit"-puheista) vaikka minulla olisikin ollut röyhkeyttä lähestyä häntä. Nimittäin, enhän tuntenut häntä etukäteen, joten olin kiinnostunut hänestä siksi, että hän näytti niin mukavalta ja kivalta - toisin sanoen, olin kiinnostunut hänestä pelkän ulkonäön perusteella! Ja kuten tältäkin foorumilta tiedämme, se on lapsellista, keskenkasvuista ja jotenkin "väärin". En siis voinut tehdä tuttavuutta niin alhaisin motiivein. Enkä sitten toisaalta voinut selvittää hänestä muitakaan puolia ihastuakseni niihin, koska se olisi vaatinut joko a) tutustumista, mikä olisi ollut edellä olevan perusteella hyvin sikamaista ja inhottavaa, tai b) kaivamalla hänestä netistä kaikenlaista triviaa ja harrastamalla hieman salapoliisileikkejä, mikä taas olisi tarkoittanut sitä, että olisin ollut pelottava ja inhottava nettivainooja, eli luultavasti raiskaaja ja sen vuoksi suorinta tietä poliisilaitokselle toimitettava suurrikollinen.
Mitä siis muka olisin voinut tehdä? Ja jos joskus itselannistukseni pettää ja annan kusettaa itseni ihastumaan johonkuhun, miten voin vastaisuudessa oikeuttaa lähestymisen, vai odottelenko vaan sitä, että maailma suvaitsee saattaa ovelleni jonkun?
Vastaukset 19
Vanhimmat
pyydät naista kahville tms. treffeille. Nainen joko suostuu tai sitten ei. Näin se menee.
Miksi se lähestyminen pitäisi jotenkin oikeuttaa? Ja kenelle sun se pitäisi oikeuttaa? Itsellesi? No, tässä sulle oikeutus: olet heteromies ja hän on nainen. Heteromiehillä on luonteenomaista toisinaan haluta tutustua johonkin naiseen syvemmin -> lajityypillistä käyttäytymistä.
Ja jos joku nyt aloittaa sen, että kamalaa, jos tulee pakit: onko se pakkien saaminen kamalampaa kuin se, että tekemättä mitään saattaa jäädä loppuelämäkseen yksin vasten tahtoaan? Itse olen ollut jollain tasolla helpottunutkin pakkien saamisen jälkeen (sen vitutuksen ohessa). Eipä ole ainakaan tarvinnut miettiä enää vuosien päästä, että mitä jos.
Noinhan se varmaan sujuisi, mutta tarvitsen syyn lähestyä ventovierasta vain sillä perusteella, että tämä hän on onnistunut ulkoisilla piirteillään vangitsemaan mielenkiintoni. Jos sitten lähestyisin, en tekisi sitä siksi, että huomioni kohde olisi houkutteleva ihminen, vaan siksi että hänen ulkokuorensa houkuttaa minua kuin kukka... äh, mehiläistä. Öh. Asia olisi toinen, jos olisin niitä joita kiinnostaisi pelkkä itsetyydytyksen suorittaminen toisen ihmisen kanssa.
Tietysti siinä on vielä ne pakit kastroivine vaikutuksineen. Pelkästään jo niiden vuoksi olisi ehkä hyvä olla hyvä syy lähestyä, ettei pelkkien kivojen silmien tai hiusten takia saisi osakseen julmia haukkuja. Muuten luulen kyllä olevani samaa mieltä - eipä jäisi ainakaan epäilyksiä, joita omalla kohdallani ei taida yhden käden sormet riittää laskemaan.
Kyllä pakkien saaminen voi olla sen verran katastrofaalinen tapahtuma, että niitä kannattaa vältellä. Ei se nimittäin välttämättä siihen jää, että tulee "kiitos ei" -tyyppinn vastaus ja asia on sillä unohdettu. Pahimmassa tapauksessa niistä pakeista tietää koko paikkakunta, kun tyttö menee naureskelemaan kavereilleen, miten joku ääliö kehtasi häntä lähennellä ja samalla tietysti kertoo kuka se ääliö oli, ja pian ne kaverit kertovat omille kavereilleen jne. Tiedon kulkiessa suusta suuhun koko tapaus muuttuu vähä vähältä entistä hurjemmaksi, pakkien saajan maine on mennyttä ja hänestä tulee lopulta yleisesti ei toivottu henkilö.
paikkakunnalta, jossa oli n. 3000 asukasta. Ja täytyy sanoa, että ne muutamat ensimmäiset pakit tuntuivat pahimmilta, mutta se mikä ei tappanut, niin todellakin vahvisti. Olin muutenkin ollut koulukiusattu, joten naureskelu aloitteenteon vuoksi ei juurikaan tuntunut ainakaan kauheammalta kuin se kiusaaminen aiemmin. Meni samaan konkurssiin.;) Eipä mulla flaksia ollut ennen kuin vaihdoin lukion jälkeen paikkakuntaa opiskelujen perässä, mutta ihan tyytyväinen olin siitä, että aikanaan keräsin rohkeuteni ja tein ne ensimmäiset aloitteet, joten myöhempien aloitteiden tekemiseltä oli otettu jo silloin terä pois eli oli matalampi kynnys lähestyä vastakkaista sukupuolta myöhemmin (silloin kun oli jo jotain saumojakin :)).
Olenpas saanut lähiaikoina paljon kritiikkiä ankarista mielipiteistäni lähiaikoina, vaikka ilman vakituista nimimerkkiä kirjoittelenkin. Anyway, olen täällä äänekkäästi vastustanut ulkonäön perusteella ihastumista, joten kaipa pitää tähänkin jotain vastata...
Ensinnäkin en ole koskaan sanonut että olisi *väärin* ihastua ihmiseen ulkonäön perusteella; eihän lähes automaattisesti tapahtuva reaktio, joka ei satuta ketään, voi olla 'väärin'? Ei, kyseessä on pikemminkin omat henkilökohtaiset arvoni, eli en *arvosta* sitä että ihmiset (niin naiset kuin miehetkin) ihastuvat ulkonäön perusteella - teon moraalinen oikeus tai vääryys ei ole mitenkään tekemisissä sen kanssa, mikä on minusta arvostettavaa ja mikä ei.
Eikä se, että ihastutaan ulkonäön perusteella ole mielestäni edes läheskään yhtä ärsyttävää kuin siihen liittyvä ilmiö eli kumppaniehdokkaiden turha rajaaminen ulkonäön perusteella. Sitä minä lähinnä kritisoin ja vastustan, turhan kovia kriteerejä ulkonäön suhteen.
Ja hei, se, että 'lähestyt' jotakuta naista eli yrität tehdä tuttavuutta on aina ihan ok, oli motiivi mikä hyvänsä. Tutustumallahan sitä tosiaan saa sen luonteenkin selville.
En minä tätä mitenkään yhtä tai edes useita nimimerkkejä vastaan kritisoiden kirjoittanut, vaan lähinnä minulla oli jonkinlainen tuntuma palstan yleisestä mielipiteestä.
"se, että 'lähestyt' jotakuta naista eli yrität tehdä tuttavuutta on aina ihan ok, oli motiivi mikä hyvänsä."
Toinen kuitenkin saattaa lähestyttäessä miettiä, että "kas, joku tuntematon mies lähestyy juuri minua. Miksiköhän, emmehän edes tunne... Ahaa, hän haluaa uida pöksyihini! Ei onnistu! Annanpa litsarin ja käsken painua sinne missä pippuri kasvaa!".
Ja sitten hiusten halkomiseen.
"Eikä se, että ihastutaan ulkonäön perusteella ole mielestäni edes läheskään yhtä ärsyttävää kuin siihen liittyvä ilmiö eli kumppaniehdokkaiden turha rajaaminen ulkonäön perusteella."
Onko näillä eroa? Tarkemmin ajatellenhan kummassakin tapauksessa tehdään erottelua ulkonäön perusteella. Joku ihastuu moniin henkilöihin, mutta yhtä lailla on ihastumatta moniin toisiin. Väitän, että ulkonäöllä on merkitystä ainakin vähän - tästä voisi kirjoittaa pidemminkin, mutta huomautan ulkonäkömieltymysten olevan erittäin subjektiivinen asia, joten edelleenkään ei tarvitse lukea tätä niin että vain missit kelpaa - joten tämä joku tulee erotelleeksi ulkonäön perusteella. Ja tämä on hyväksyttävää. Suomi24:ssä vaikka ylipainoisista meuhkaava vääräleuka tekee samoin, mutta muut näkevät punaista. Erottelu ei olekaan enää hyväksyttävää. Miksei?
Tietysti kaikilla on ja saakin olla ulkonäköön liittyvät mieltymyksenä. Mutta jos mieltymyksestä tulee eksklusiivinen kriteeri, se ei ole mielestäni lainkaan arvostettavaa. Se on pinnallista ja pinnallisuus on itseisarvoisesti mielestäni halveksittavaa. Muitta se on vain minun mielipiteeni.
Ero siinä, että ihastuu jonkun söpöyteen ja siinä, että karsii kylmästi suuren osan naisista ulkonäön perusteella pois on se, että vaikka kummatkin ovat pinnallisia toimia, toinen näistä tapahtuu automaattisesti (ihastuminen) ja toinen on oma valinta (kauneuskäsitystään pystyy kyllä muokkaamaan avarakatseisempaan suuntaan ja ulkonäköön liittyvistä kriteereistään voi kyllä antaa periksi). Lisäksi suuren eron tekee se, että ihastuminen on jotakin *positiivista* toiseen ihmiseen kohdistuvaa eikä näin ollen satuta ketään, kun taas vallitseva 'rumilla naisilla ei tee mitään'-asenne loukkaa monia ihmisiä. Kauneus on todellakin katsojan silmässä, mutta kyllä ainakin tällä palstalla usein välittyy ihmisten kirjoituksista sellainen kuva että jos ei näytä Keiralta, Scarlettilta tai muilta turhilta julkkiksilta, on liian ruma.
Olen sitä mieltä, että pinnalliset (ulkonäkökeskeiset) ihmiset eivät edes ansaitse onnellisuutta.
Oisit vaan kokeillut sitä kännilähestymistä: Humala oikeuttaa lähestymään ja helpottaa mahd. pakkien kestämistä. No joo, eihän se kaikille sovi tuo viina, mutta ikävä kyllä sen avulla ihmiset usein pariutuvat.
Muuten: kyllä täällä aina tulee miehiltä ulkonäöstä se "kunhan ei ole ylipainoinen". Olet piristävä poikkeus.
Joutuisin juomaan niin paljon uskaltaakseni, että puihin olisi mennyt. Baarimiljöössä se ehkä toimisi, ja viina kyllä sopii minulle sikäli, että olen yleensä iloinen ja avoin nousuhumalassa - hieman seurasta kylläkin riippuen. Olen toisaalta myös typerämpi, ja kun liikaa on kaatunut kurkusta alas, menen mieluummin sammumaan kuin alkaisin vikittelemään jotakuta oksentaakseni pian hänen edessään lattialle. Lähestyminen selvinpäin sitä paitsi olisi useita kertaluokkia sankarillisempi teko, jota ei tarvitsisi hävetä ihan niin paljoa kuin lähestymistä örveltäen.
juuri äsken ongelmasi. Olet ATM, koska ajattelet että sinulla pitäisi olla joku oikeus lähestyä tyttöä. Mikä oikeus? 90% ihmisistä ei todellakaan mieti onko heillä oikeus lähestyä ihastusta. Vaikka ihastus olisi miten pinnallista. He miettivät, miten saisivat ihastuksen huomion.
"Olet ATM, koska ajattelet että sinulla pitäisi olla joku oikeus lähestyä tyttöä"
Toisin sanoen: ATM = Henkilö joka ajattelee, että jokin oikeus pitäisi olla
"90% ihmisistä ei todellakaan mieti onko heillä oikeus lähestyä ihastusta"
->
Atm/n:ien osuus on siis peräti 10% väestöstä!
""Olet ATM, koska ajattelet että sinulla pitäisi olla joku oikeus lähestyä tyttöä"
Toisin sanoen: ATM = Henkilö joka ajattelee, että jokin oikeus pitäisi olla"
Väärin. Lord Boredomin tapauksessa aateeämmyys saattaa johtua asiasta X. Jollain toisella se voi johtua asiasta Y tai Z. Esimerkiksi sairaan rumasta naamasta.
""90% ihmisistä ei todellakaan mieti onko heillä oikeus lähestyä ihastusta"
->
Atm/n:ien osuus on siis peräti 10% väestöstä!"
Ja taas väärin. Se, että pohtii tällaisia asioita, ei automaattisesti tarkoita sitä, että on ATM. Joku voi pohtia tuollaista, mutta toimia silti ja olla vähintään KTM. Ihan kuten jollain se saatanan ruma naamavärkki voi viedä kaikki tsänssit naisiin kun taas toiselle ruma naamavärkki ei ole este (Lex Harkimo).
"Olet ATM, koska ajattelet että sinulla pitäisi olla joku oikeus lähestyä tyttöä"
->
"ATM = Henkilö joka ajattelee, että jokin oikeus pitäisi olla"
Kyllä nuo lausekkeet ovat identtiset, vaikka mitä väittäisit. Sanomalla "Olet ATM. koska..." määrittelit ATM:n täysin yksiselitteisesti henkilöksi, joka ajattelee, että pitäisi olla oikeus lähestyä tyttöä.
"Olet ATM, koska ajattelet että sinulla pitäisi olla joku oikeus lähestyä tyttöä".
Tästähän EI seuraa, että ATM on henkilö, joka ajattelee, että oikeus lähestyä tyttöä pitäisi jotenkin ansaita. Sen sijaan tästä seuraa, että henkilö, joka ajattelee että oikeus lähestyä tyttöä pitäisi jotenkin ansaita, on ATM.
Sanotaan näin KylmänNaisen lauseen muodossa:
"Olet ATM, koska sinulla on syntymävian aiheuttama epämuodostuma sormissa".
Tästä ei seuraa, että kaikilla alemman tason miehillä olisi syntymävian aiheuttama epämuodostuma sormissa.
" "90% ihmisistä ei todellakaan mieti onko heillä oikeus lähestyä ihastusta"
->
Atm/n:ien osuus on siis peräti 10% väestöstä! "
Tämäkin on huonoa päättelyä. Noista kymmenestä prosentista monikin voi miettiä lähestymisen oikeutusta, mutta ovat kuitenkin YTMiä, koska ovat niin pirun komeita ja sulavapuheisia luonnostaan, että naiset lähestyvät heitä.
No, tavallaan mietin minäkin huomion saamista: koska oikeutusongelmaan ei ole ratkaisua, se on kierrettävä. Tosin tällöin syyllistyisin manipuloinnin eli pelimiehuuden eli vain peniksellään ajattelevan saastaisen kusipääsian syntiin.
(On myönnettävä se hieman kaukaa haettu mahdollisuus, että teetin itselleni näitä moraalis-eettisiä ongelmia välttyäkseni erinäisiltä psyykeltä murentavilta takaiskuilta. Itsetunnon indeksi oli silloin vahvassa laskussa kuin pörssikurssit viime aikoina, ja murhaavan hyytävä hylkäys olisi syventänyt taantumaa - enkä olisi enää voinut edes haaveilla salaa saati sitten käydä "muuten vain" usein juuri siinä kaupassa).
Juuri näin. Joku kirjoitti jossakin aikaisemmassa ketjussa että ennen vanhaan mies tuli ja otti naisen. Niin se menee myös nykyään. ATM miehet on niitä jotka ei tajua tätä. Ihmissuhteissa kukaan ei kysele oikeuksien perään. Ihmiset elää ja on.
"Sanomalla "Olet ATM. koska..." määrittelit ATM:n täysin yksiselitteisesti henkilöksi, joka ajattelee, että pitäisi olla oikeus lähestyä tyttöä."
Väärin. Sana "olet" viittaa Boredomiin, ATM taas on keskusteluissa käytetty ryhmään viittaava lyhenne ja koska on konjuktio joka sitoo Boredomin tietyn ominaisuuden takia tähän ryhmään.
Jos olisin sanonut että "ajattelu siitä, että tarvitaan oikeus lähestyä tyttöä, tekee miehestä aateeämmän" johtopäätöksesi olisi oikeutettu.
Nykyisellään ei voi päätellä noin. Kannattaisi varoa, ettei otsasuoni puhkea!
Varmaan aika moni pohtii melko lennokkaita ennen kuin uskaltaa lähestyä toista. Monet kuitenkin rohkaistuvat ja ajattelevat, että mitäs sitten! Ja menevät ja tekevät sen.
Tosiasia on, että ihmistä ei voi tuntea ennen kuin tutustuu. Mikä tekee sitten ihmisestä tutustumisen arvoisen? Sen voi jokainen päättää omien kriteeriensä mukaan itse.