Tästähän on tullut viihdemusan sisärenkaan pyppypalsta.
Palaan asiaan kun seuraavan kerran olen rakastunut nuoreen kaunottareen ja haen sentimentaalista drippytavaraa kahden kuunneltavaksi samppanjan ja kaviaarin kanssa Karibian yössä. Tällaisella musalla tarkoitan esimerkiksi, no, biisejä kuten Casa Pre-Fabricada, tai Waltonin sellokonsertto, tai Prokofjevin seiska. Voisimme melkein sulattaa tsaikkariakin, mutta tämä on luottamuksellinen tieto. Aah ja ooh, eikö se ole onnea.
Palaan asiaan kun seuraavan kerran olen rakastunut nuoreen kaunottareen ja haen sentimentaalista drippytavaraa kahden kuunneltavaksi samppanjan ja kaviaarin kanssa Karibian yössä. Tällaisella musalla tarkoitan esimerkiksi, no, biisejä kuten Casa Pre-Fabricada, tai Waltonin sellokonsertto, tai Prokofjevin seiska. Voisimme melkein sulattaa tsaikkariakin, mutta tämä on luottamuksellinen tieto. Aah ja ooh, eikö se ole onnea.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tosi ammattilainen pitää naisten kanssa vehtaamisen ja musiikin erillään. Hommailu kun ei ole kunnianosoitus musiikille ja nainen puolestaan tarvitsee musiikilta huomion.
Minähän olen vain ihminen ja lankean ajoittain, mutta tämä on luottamuksellinen tieto. Älä levittele sitä täällä äläkä ammattilaispiireissä.
Musa kyllä sulautuu vehtaamiseen saumattomasti, kun sen oikein valitsee. Pyppy ei siihen sovellu, mutta sairaan romanttinen tavara sopii, kunhan ei mene pateettikseksi eikä saksalaiseksi. Venäläinen ja brasilialianen kelpaavat.
Naxos-merkillä on esim. monia hienoja historiallisia äänityksiä kuuluen teemaltaan johonkin kulloistakin aihetyyppiä vastaavaan levytyssarjaan, kuten esim. Great Conductors, Beecham jne. jotka eivät aina pärjää välttämättä laadussa Somm-tai Sony-merkin vastaaville teemakokonaisuuksille, mutta poikkeuksiakin on; esim. Deliusin Once upon a time, trullien, maahisten ja peikkojen maailmaan johdattavaan skandinaavisen kansantarun pohjalta sävelletty orkesterifantasia, joka varhaisemmassa versiossaan soundaa täyteläisemmältä mutta rytmiseltä soittimistoltaan hitusen riisutummalta, pelkistetymmältä ja paljaammalta sointikuvaltaan kuin Sonyn julkaisema luonnomukaisempi äänite 50-luvulta ja kuriositeettina mainittakoon, käsittää yhden varhaisimmista ihmisääntä imitoivista hälyäänisistä huudahdusefekteista länsimaisessa orkesterimusiikissa joka toistuu kahdesti kappaleen kuluessa jännityksen ollessa kliimaksissaan.
Olen myös ihastunut Naxoksen julkaisemiin Berwaldin pianotrioihin, fragmentteihin, ja muihin pianolla varustettuihin kamarimusiikkiteoksiin joista Duo Concertante 2 viululle löytyi eräältä tuhholmalaiselta kaatopaikalta kauan teoksen säveltämisen jälkeen sinne hylätystä matkalaukusta, jonka sisuksista käsikirjoitusliuskat paistoivat ohikulkijan silmiin, joka poimi ne talteen.