Kertokaapa miehet, että miksi se omalle kullalle lepertely tahtoo olla niin kovin vaikeaa?
Joskus kyllä tapaa miehiä, jotka puhuvat naisen kanveesiin. Sellanen roihu lämmittääkin pitkään, eikä haittaa vaikka puhe olisi täyttä p***aa! Lämmittää sydäntä silti niin suloisesti!
Joskus kyllä tapaa miehiä, jotka puhuvat naisen kanveesiin. Sellanen roihu lämmittääkin pitkään, eikä haittaa vaikka puhe olisi täyttä p***aa! Lämmittää sydäntä silti niin suloisesti!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Siinähän alkaa tuollaisen lepertelyn jälkeen suorastaan tuntea itsensä likaiseksi. Romantiikka se ei sovi jätkälle sano!
No voi helvetin kuustoista....!
Tähän ei voi sanoa kuin 2 asiaa:
1 - teot puhuu enemmän kun sanat
2 - älkää hyvät miehet kuvitelko että kaikki naiset on samanlaisia aivottomia kanoja.
-Edelleen tyrmistynyt, 25-vuotias NAINEN-
Johtuu ehkä siitä, että ainakaan minä en itse tarvitse mitään lepertelyjä naiseltani. Miehille teot puhuvat useimmiten enemmän kuin sanat. Miehille "rakastan sinua" on voimassa kunnes toisin ilmoitetaan. Naisten mielestää sitä täytyy "päivittää" vähän väliä.
että nykynaiset on koviksii, naiselle jos mies jotain herkkää ja hellää sanoo niin nainen vaan vittuilee takas. takuulla ei tuu samanlaisia herkkiä juttuja takas. miettikää sitä naiset!
vai mitenkäs se sananlasku menikään. Tottakai minunkin (uros) mielestäni on joskus puhuttava kauniita tytöille. Mutta ainakun avaan suuni on vaarana että, lipsautan jotain jonka lunastaminen voi koitua kalliiksi. Sillä minulle paskanjauhantaa tärkeämpää on se että pystyn lunastamaan sanomani.
Juu, mutta jos ei niistä tunteistaan koskaan puhu, niin herää kysymys, että onkohan niitä sitten ollenkaan...?
Itse ilmaisen rohkeasti tunteitani. Nautinkin suunnattomasti kun naisporukoissa voi vatvoa näitä tunneasioita viinilasin ääressä ihan pikkutunneille asti.
onko se lepertely hyvä vai huono asia, tossa ylempänä yks nainen valitti että ei oo hyvä jos leperrellään, nyt täs ketjus sitä suorastaan kerjätään.
Mikään ei tunnu olevan hyväksi teille arvon naiset!
Juuri tuossa on miesten ja naisten ero. Naiset voivat puhua keskenään tunteistaan vaikka koko illan, mutta haluaisinpa nähdä sen miesjoukkion, joka tekee samoin.
Kyllä minä ainakin sain hyvinkin tunteikkaita fiilispohjaisia keskusteluja aikaan miesporukassa. Olkoonkin että pöllyllä oli osuutta asiaan...
Omalla kohdallani lepertelyt loppuivat 1 vuoden yhdessä elämisen jälkeen.
Ei kiinnosta lepertely, jos aina vastaukseksi tulee listaa tekemättömistä kotitöistä tai jostain muusta ikävästä. Koita siinä sitten leperrellä, kun toisella ei ole koskaan mitään positiivistä sanottavaa.
Valitettavasti olen sitten vuosien mittaan ajoittain sortunut lepertelemään ns. avoimilla markkinoilla, joilla positiivista palautetta tulee ikkunoista ja ovista (;
Seuraavana aamuna sitten taas herää todellisuuteen, kun vaimo kello 9 repii sängystä ylös ja alkaa luetella mitä tänään tehdään ja kenen sukulaisen luokse kylään mennään jne... ja auta armias jos sattuu vielä olemaan krapula. Joskus niin aamuina melkein toivoo, että olisi lähtenyt jonkun muun viereen yöksi...
*surullista, mutta totta*
Musta vähän tuntuu, että teillä on vaan astunut arki kuvioihin. Eikä siinä mitään pahaa ole, niin käy vääjäämättä kaikissa suhteissa. Parisuhde kun on sellaista arjen läpi kahlaamista.
Avoimilla markkinoilla saatu palautekin muuttuu varmaan arjen palautteeksi, ainaskin vuoden yhdessä elämisen jälkeen(?)
Sanoppa sille sun vaimolle joku aamu, että "Parempi vähän paskaa nurkissa, kuin puhdas helvetti." Sano, ettei sua parit villakoirat hetkauta ja että voit asua raavaana miehenä vaikka lutikkalinnassa. Ja sitten tehkää jotain hauskaa kahdestaan. Ja muista leperrellä!!!
Tässä yksi päivä tituleerasin firman keski-ikäisiä perheenisiä "salkeiksi nuoriksi miehiksi". Niillä meni ihan konseptit sekaisin. Sitten yksi niistä sanoi, ettei työmaalla saisi esiintyä päihtyneenä!!!
Mutta kyllä ne ihan siinä silmissä piristy ja nuortu.
Me naiset ajattelemme ja tunnemme eri tavalla kuin miehet. Kyllä minä tarvitsisin mieheltäni silloin tällöin taputusta takapuolelle ja huomiota, jos näytän hänen mielestään seksikkäälle tai muuten vaan hyvälle. Välillä tulee tunne, että eikö hän huomaa vai onko hällä väliä mitä yrittää tehdä.. Kyllä haluaisin olla miehelleni silmänilo minäkin! Seurustelun alkuaikoina kuulin, että peppuni on hyvännäköinen jne. eikä siitä miksikään ole parissa vuodessa muuttunut.
Olen huomannut itsessäni ikävän piirteen. Jos hän osoittaa ystävyyttä, halaa tuttavallisesti tai muuten kehuu toista naista, mä tulen mustasukkaiseksi. Olen yrittänyt selittää, että se voi johtua siitä, etten saa häneltä huomiota, palautetta naiseudestani! Kotitöiden hoidosta hän kyllä kiittää, mutta se ei oikean auta tässä ongelmassa. Olenko väärässä, jos huomiota tai palautetta pyydän? Kyllä sitä itsestään kuvaa muodosta suhteessa saatuun palautteeseen. Varsinkin, jos ei omaa riittävän hyvää itsetuntoa. On ikävää tuntea olevansa pikkumainen, mutta minkä sille voi, jos niin välillä tuntee?
Luulisin, että suurin osa naisista tarvitsee ja nauttii huomiosta. Kannattaisi ainakin kokeilla, mikä vaikutus sillä voisi olla omaan heilaan!
Ymmärrän sua täydellisesti!
Tein kerran töitä englantilaisen gentlemannin kanssa. Voi sitä lepertelyn ja kohteliaisuuden määrää! Aina, kun lähdin duunista kotiin, niin tunsin itseni Naiseksi isolla N:llä. Olo oli suorastaan kuin Prinsessa Ruususella.
Oletko itse saanut myönteistä palautetta suhteen ulkopuolelta?
Ei se mainitsemasi mustasukkaisuus paha juttu ole, sillä se vaan kertoo, että tunteet ovat tallella.