Saivartelua

Kekkosen aikaan, 1970-luvulla, oli Suomelle tärkeätä, että itänaapuri tunnusti Suomen ulkopoliittisesti puolueettomaksi maaksi. Se ei ollut lainkaan selvää, ennen kuin Neuvostoliiton presidentti Gorbatsov tunnusti Suomen puolueettomaksi.
Pahimpina suomettumisen aikoina Suomi oli kaikkea muuta, kuin puolueeton, muun maailman näkövinkkelistä.
Näitä aikoja muistellessa, menee ihmetyksen sormi hämmästyksen suuhun, kun Suomen ulkoministeri, se leveästi hymyilevä Stubbi, on joutunut selittämään, Venäjän ulkoministerille, että SUOMI EI OLE PUOLUEETON.
Me tavalliset tallaajat emme aina ymmärrä näitä ulkopolitiikan hienouksia.
Meille on kerrottu jo pitemmän aikaa, että Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton, mutta miten se eroaa puolueettomuudesta?
Nyt mainittu Stubbi selittää, että Suomi on EU:n jäsenenä puolueellinen, siis ei puolueeton, mutta kyllä sotilaallisesti liittoutumaton, vaikkakin tekee hyvin paljon yhteistyötä Naton kanssa.
Ota nyt siitä selvää.
Diplomaattinen kielen käyttö on niin hieno taiteen laji, että ei sitä saata ymmärtää, ilman pitkää kokemusta ulkoministeriössä.
Suomi siis halusi väen väkisin olla puolueeton vielä noin parikymmentä vuotta sitten. Nyt kun iso itänaapuri ilmoittaa ulkoministerinsä suulla, että Suomi on puolueeton, niin Suomi onkin puolueellinen, mutta sitoutumaton.
Stubbi kävi Moskovassa ihan varta vasten selittämässä Venäjän ulkoministerille, että ”usko nyt helvetissä, että Suomi EI OLE PUOLUEETON”.
Vähemmästäkin menee pyörryksiin.
Yleisesti tiedetään, että se Stubbi ja kokoomuspuolue liputtavat voimakkaasti Naton puolesta.
Olisikohan tässä menossa jokin hämäysoperaatio, jolla Suomi ujutetaan vaivihkaa Naton jäseneksi?
Toivottavasti Stubbi ei sotkeennu omaan näppäryyteensä, sillä itänaapurin pojat ovat kokenutta kaartia. Heitä ei termeillä hämätä.