Mies on masenutunut, ja kohtelee minua kuin halpaa tiskirättiä. Minuunhan voi kaiken paskan kaataa. Minä vain yritän tukea ja ymmärtää, ja kestää parhaani mukaan. Hän hokee joka päivä, kuinka raivoan hänen päässään. No syytkin tuolle toisaalta on. Itse oli pari vuotta sitten tosi huonossa kunnossa, kuolemakin kävi kuulemma parin päivän päässä. Ja sen takia olen ollut kärttyinen ja tiedän sen. Olen pyytänyt monestikin anteeksi, mutta enhän oikein voi hyvittää tätä mitenkään. Shokki se oli parikymppiselle saada kuulla, että henki saattaa lähteä ihan tuntien/päivien päästä. Mutta nyt en ole lähes vuoteen edes korottanut ääntäni hänelle. Yritän vain kestää kun hän tekee sitä minulle vastaavasti viikoittain, toisinaan joskus päivättäin.
Itsellänkin alkaa jo pettää mielenterveys tuon takia. Niin paljon on loukattu, ja huudettu, kohdeltu huonosti. Esimerkkinä esimerkiksi eilisestä: Sanoin, että minusta tuntuu tosi pahalta tuo, kun hän jatkuvasti mollaa minua, tai siis yritin sanoa, hän pisti luurin kiinni! Mitä väliä on minun tunteillani tai mielipiteilläni. Hän saa vain mollata minua mielin määrin, mutta minä en saa sanoa miltä minusta tuntuu/omaa mielipidettäni..
kommentteja, olenko kenties jotenkin herkkänahkainen tms..? Tai miten tästä eteenpäin..
Ja pyydän, älkää lyökö lyökyä enää lisää, en tiedä enää kestäisinkö enää anonyymeiltäkään tuleevaa"huutoa" enää lisää.. Niin hajalla olen tähän tilanteeseen, väsynyt elämään
Itsellänkin alkaa jo pettää mielenterveys tuon takia. Niin paljon on loukattu, ja huudettu, kohdeltu huonosti. Esimerkkinä esimerkiksi eilisestä: Sanoin, että minusta tuntuu tosi pahalta tuo, kun hän jatkuvasti mollaa minua, tai siis yritin sanoa, hän pisti luurin kiinni! Mitä väliä on minun tunteillani tai mielipiteilläni. Hän saa vain mollata minua mielin määrin, mutta minä en saa sanoa miltä minusta tuntuu/omaa mielipidettäni..
kommentteja, olenko kenties jotenkin herkkänahkainen tms..? Tai miten tästä eteenpäin..
Ja pyydän, älkää lyökö lyökyä enää lisää, en tiedä enää kestäisinkö enää anonyymeiltäkään tuleevaa"huutoa" enää lisää.. Niin hajalla olen tähän tilanteeseen, väsynyt elämään
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hetkinen? Minulla kävi vuosi sitten kuolema lähellä kolarissa. Vintti pimeni vähäksi aikaa ja tuli sairaalassa vietettyä pitkä aika leikkausissa, muutenkin pidettiin sellaisissa lääkkeissä ettei mitään muistoja oikein siltä ajalta?
Se kolari muutti minut ihmisenä täysin.
Elämme vaan kerran ja eletään se niin että ihmisillä jää "hyvä maku suuhun" itsestämme.
Lähensi minua ja miesystävääni todella! Nyt olen jo jaloillani mutta ei varmaan ilman mieheni ja lapseni tukea olisi tullut mitään,myös muut ihanat ihmiset ympärillä...
Ei enää nurista pikkuasioista?
Luulisi teidänkin oppineen? Pitäisikö teidän ottaa aikalisä suhteeseenne ja katsoa uudestaan tuo teidän juttu toimiiko se?
Sinun täytyy "herättää" miehesi. Masentunut kohtelee usein muita yhtä kaltoin kuin itseäänkin. Ehkä se on jonkinlainen pelastautumisreaktio, jolla yksilö koettaa keventää omaa taakkaansa. Harva meistä on luonnostaan niin häijy että nauttisi moisesta. Jokatapauksessa lopputulos on se, että pahan olon kokonaismäärä vain kasvaa, ei suinkaan vain jakaannu uudestaan.
Jäteastiaksi ei tule alistua. Valinnan paikka. Joko tyyli muuttuu, tai sinä teet omat johtopäätöksesi. Tärkeintä on selkeät kuviot. Pakota hänet kuuntelemaan. Puhu lyhyesti ja selkeästi. Anna aikaa miettiä rauhassa. Mieti omat kuviosi selväksi ja ilmaise aikeesi hänelle.
Rakkaus kestää paljon mutta raja tulee aina joskus. Jos aikaisemmin on kestänyt toiselta jotain, ei silti ole mielestäni oikein ajatella, että nyt on minun vuoroni... Eihän rakastaan pidä hyljätä heti ensimmäisten, eikä toistenkaan ongelmien tähden, mutta kirjoituksestasi päätellen olet jo yrittänyt kärsivällisyyttä ja myötäilyä hyvinkin tosissasi. Rakkaus ei ole vaihtokauppoja. Toivottavasti saat hänet yrittämään ryhdistäytymistä.
oli joskus vähän samantapainen tarina. Tilanne kesti muutaman vuoden. Naisen itsetunto oli tosi alhaalla. Ero tuli. Nykyisin nainen on ollut uuden kaverin kanssa vuosia onnellisesti yhdessä. Kertoi, että elämä heittelehti laidasta laitaan onnettomasta tosi onnelliseen. Uusi kaveri löytyi sattumalta. Ei edes hakenut kun päätti olla yksin, mutta toisin kävi. Onnea sinullekin.
Miehelläni on samanlainene ilkeä tapa lyödä minut henkisesti maahan. En tiedä kauanko jaksan olla sen kaiken pilkan ja ivan kohteena. oli asia mikä hyvänsä hän saa minun mieleni pahoittumaan ja loukkaa minua syvästi.
kun yritän keskustella asiasta hän kieltää tehneensä mitään väärää ja sanoo minun kuvittelevan omiani. Rakastan häntä kyllä kovasti, mutta kai se on pakko erota jos sama meno jatkuu. Näin säästyisi edes pienet itsetunnon rääppeet.
Voimia sinulle. ja muista että sinäkin olet ihminen ja ansaitset sen mukaisen kohtelun!