Hei!
Minulla on todella suuri ongelma. Sain kuulla viikko sitten, että olen raskaana miesystävälleni joka on 42v. Itse olen 18v. rakastan miestäni ja hän haluaisi pitää lapsen ja itsekin tunnen välillä haluavani pitäää lapsen, en vain ole varma asiasta. Kerroin vanhemmilleni shokki hoitona pari päivää sitten, että seurustelen mieheni kanssa ja olen raskaana. He eivät oikeen pitäneet ajatuksesta että olen raskaana saati sitten että seurustelen vanhemman miehen kanssa. Ongelmani lisäksi meille suku on ollut aina kaikki kaikessa, ja ymmärrän että vanhempani on järkkyttyneitä, mutta sitten viellä jos sukuni saa tietää. Olen nyt väli aikaisesti katkassut välit vanhempiini sillä en halua kuulla näin vaikeessa tilanteessa enempää länkytystä. tunnen syyllisyyttä jos teen abortin ja tunnen pettäväni suvun jos pidän vauvan... onko jollain jotain hyviä neuvoja. :(
Minulla on todella suuri ongelma. Sain kuulla viikko sitten, että olen raskaana miesystävälleni joka on 42v. Itse olen 18v. rakastan miestäni ja hän haluaisi pitää lapsen ja itsekin tunnen välillä haluavani pitäää lapsen, en vain ole varma asiasta. Kerroin vanhemmilleni shokki hoitona pari päivää sitten, että seurustelen mieheni kanssa ja olen raskaana. He eivät oikeen pitäneet ajatuksesta että olen raskaana saati sitten että seurustelen vanhemman miehen kanssa. Ongelmani lisäksi meille suku on ollut aina kaikki kaikessa, ja ymmärrän että vanhempani on järkkyttyneitä, mutta sitten viellä jos sukuni saa tietää. Olen nyt väli aikaisesti katkassut välit vanhempiini sillä en halua kuulla näin vaikeessa tilanteessa enempää länkytystä. tunnen syyllisyyttä jos teen abortin ja tunnen pettäväni suvun jos pidän vauvan... onko jollain jotain hyviä neuvoja. :(
Vastaukset 25
Vanhimmat
Tunnen pettäväni suvun jos teen vauvan...?
APUA...Siis rakastatko miestä, haluatko lasta itse? Mitä ihmettä suku tähän kuuluu? En edelleenkään ymmärrä mitä niin pahaa teet jos rakastat.
Sinun on nyt vaan kuunneltava itseäsi ja sitä, mitä tahdot elämältäsi. Voihan olla, että jos lapsen teet koet pilanneesi nuoren etsikkoaikasi tai sitten olet vain tyytyväinen, että teit esikoisesi niin varhain, että pystyt nauttimaan yhteisestä ajastanne paremmin tytön ollessa vanhempi ja sinun ollessa vasta nuori aikuinen.
Mutta kyllä tunteesi mieheesi nyt ratkaisee paljon. Esim. asutteko jo yhdessä ja voit sanoa mitä hänen arkiminä on, ja silti rakastat häntä? Ikää on turha pohtia jos tunteet on mukana riittävästi.
Älä anna heikkomielisten painostaa, vaan tee päätös itsenäisesti ja kanna se ylpeästi, mitä ikänään päätitkään.
Niin rakastan iestäni ja hän on työssä käyvä ihminen ja huolehtii aina kaikesta,hänellä on jo yksi lapsi aikasemmasta suhteesta ja hoitaa sitä, vaikka aina ei sitä näekkään.. niin olen todella huolissani siitä että jotenkin en vain osaa hoitaa lastani tai jotain. Mies ystäväni sanoo, että kyllä me pärjätään ja että hän pitää huolen omistaan. :)
Olen vain tosi huolissani tulevasta vaikka hän sanokin että me pärjätään, minun sukuni ei tällästä hyväksyisi ja joutuisin katkasemaan kaikki yhteydet heihin. ja se pelottaa, tottunut saavani apua aina suvulta. ja pääni on ihan pyörällä näin uudesta asiasta.
se on aivan totta että vanhemmat miehet käyttävät nuoria tyttöjä hyväkseen, kokemusta asiasta on,lapsikin tehty, mies petti, nyt on sitten erottu. suosittelen että etsit ikäistäsi seuraa olethan vasta 18.
Olet nuori ja epävarma siitä oletko valmis äidiksi, osaatko hoitaa pikkuista, miten sinun, teidän ja pikkuisen käy???? Tuo kuuluu asiaan, on tervettä uuden todella elämääsi/elämäänne muutavan asian edessä pysähtyä ja kysellä/ihmetellä!!!
Mene perheneuvolaan/neuvolaan ja puhu siellä nuo ajatuksesi ja tuntosi. Aina parempi jos miehesi on mukana, koska asia koskee häntä mitä suurimmassa määrin, te olette yhtä ja teistä on tulossa perhe. Siellä puhuessa saat purkaa pelkosi ja pahanolosi syyllistämättä itseäsi tai muita, pääset tasapainoon ja olet valmis elämään sovussa päätöksesi/päätöksenne kanssa sitten kun aika on. Voimia sinulle ja miehellesi!
Jos et halua miettiä lopunikääsi minkälainen lapsi se olisi ollut,älä tee aporttia,et pääse siitä koskaan eroon,tee viisas päätös,tulet huomaamaan,että se kannattaa,olen sen itse kokenut,en antaisi tytärtäni kohta 21v mistään hinnasta pois,usko,niin ei tarvi katua!
Kiitos näistä rohkaisevista sanoistasi :)
Minäkin täällä jossain kannustan sinua saamaan tuon lapsen, joka jo sinussa kasvaa. :) Vaikka olet itsekin nuori vielä, mutta sinulla on kuitenkin (toimiva?) parisuhde.
En usko, että yksikään suku katkaisee tuollaisen asian takia sinuun välinsä!!! Olen varma, että vaikka vanhempasi ovat nyt ehkä "järkyttyneitä", niin jo vuoden päästä he saattavat olla aivan innoissaan lapsenlapsestaan!!!
Sinun ja miehen kannattaisi mennä myös naimisiin, jolloin olisi ilmiselvää, miten tosissanne olette. Onhan Celine Dionillakin puolisonaan mies, joka voisi ikänsä puolesta olla vaikka hänen isänsä.
Tsemppiä!
Pakko hiukan topputella teitä ihmisiä. Alkuperäinen kirjoittaja muista viestejä lukiessasi, että päätös on vain sinun ja tuo päätös muuttaa koko lopun elämäsi. Lapsi sitoo sinut siihen asti, että muuttaa omilleen. Oletko tässä elämäsi vaiheessa valmis tuohon sitoutumiseen?
Mitä näihin selkeästi vanhempiin miehiin ja hyvin nuoriin naisiin tulee niin useimmiten on kyse jonkinasteisesta hyväksikäytöstä vanhemman osapuolen taholta. Itsekin seurustelin ikäisenäsi 37-vuotiaan miehen kanssa, joka oli alkuun hyvin ihana. Totuus oli sitten ihan jotain muuta. Onneksi en hommannut lasta hänen kanssaan vaikka "rakkauden alkuhuumassa" hän sitä ehdottikin. Jos suhteenne kesto on vielä lyhyt, huomioi se että prinssisi saattaa osoittautua sammakoksi.
Kyllä meillä on täysin toimiva parisuhde ja mieheni vanhemmatkin on minulle tosi suuri tuki :) omat vanhemmat eivät vaan suostu ymmärtämään.. :(
mahtavaa että täältä löytyy ihmisiä kenen kanssa keskustella.. sillä joskus on vaikea käsitelllä asioita vaan mieheni kanssa, koska olen niin stressaantunut ja todella helposti puran kaikki tunteeni häneen.
Äitinikin on sitä mieltä, että mies ystäväni on hyväksi käyttäjä ja kaikkea sellaista, vaikka todellisuudessa sitä hän ei ole, sillä minä olen mennyt hänen luokseen ja oikeasti hän ei aluksi meinnannut ymmärtää miksi roikun hänessä, että miksi näin nuori nainen haluaa olla niin vanhan ''äijän'' kanssa,Mutta pitemmälle kun mentiin ja rupessimme pyörimään keskenään.. loppu tulos olikin toinen. Yhtenä iltana sitten sanoin hänelle, rakastavani häntä ja silloinkaan hän ei mennannut aluksi ymmärtää miksi. Kerroin hänelle että rakastan häntä sikis koska hän on ainoa turvani sen aikaisessa elämän rilanteessani. Puhuin vanhempani kanssa miehestäni ja sanoin, että rakastan miestäni ja he torjuivat sen, silloin sanoin: Ilman miestäni olisin tuolla kadulla vetämässä huumeita ja juomassa ja aivan väärien ihmisten seurassa. He eivät käsittäneet nuorempanakaan sitä miksi minulla ei ollut oman ikäsiä kavereita, kaikki oli aina muutamia vuosia vanhempia, Mutta totuus on että en tule toimeen oman ikäisteni kanssa :(
Moni sanoo, että mulla menee nuoruus pilalle, mutta todellisuudessa se ei mene. Olen mielestäni kokenut jo ihan tarpeeksi, välillä liikakin. Tunnen olevani kypsä äidiksi, vaikka asia uutena pelottaakin.
No asiasta eteenpäin.. Abortti tuntuu niin pahalta, että siihen en haluaisi ryhtyä :(
PS. Anteeksi kaikkille tästä huonosta kirjoitus tavasta, mutta minulla on paha lukihäiriö ja kirjoittaminen on hankalaa.
Se onkin kiva, että voi täällä vaihtaa ajatuksia, saada tukea ja elämänkokemusta. :)
Abortti varmasti tuntuisi ihan kamalalta. Ja muutenkin kun sinulla tuntuu olevan kaikki asiat noin hyvin, niin miksei sinusta saisi tulla äiti? Se on kenties isoin asia naisen elämässä ja kyse on sinun elämästä. Sinä teet juuri niinkuin parhaaksi katsot. :)
Olen vieläkin ihan varma, että ajan kanssa vanhempasi hyväksyvät ajatuksen. He ehkä vain haluavat vieläkin suojella sinua. Mutta varmasti innostuvat lapsenlapsestaan. :)Eikä se ole rikos, että vanhempi mies on nuoremman naisen kanssa.
Onnea!
että joudut ehkä kuitenkin kasvattamaan lapsen yksin, koska on liian riskaabelia luottaa mieheen.
Joudut luopumaan nuoruudesta ja kaikista menoista, koska vauvan kanssa olet käytännössä neljän seinän sisällä aluksi ja sittenkin illat kotona kunnes lapsi on teini-ikäinen. Sinä olet silloin jo yli 30-vuotias.
Jos joka tapauksessa haluat äidiksi kovasti ja lapsia, niin sitten on tietysti periaatteessa sama, koska ne lapset tekee. Mutta jos sinulla on urahaaveita, niin lapsi saattaa ne torpata olemassaolollaan. Et voi tehdä kotitehtäviä iltaisin kun sinun pitää olla lapsesi kanssa!
Varaudu myös siihen, että synnytys on rankkaa ja saattaa jättää vammoja, joita ehkä joudutaan korjailemaan leikkauksilla. Tai voit sairastua synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Jaksatko silloin hoitaa lasta vaikka yksin? Koska jos et jaksa, voit joutua antamaan hänet pois. En halua pelotella, suurimmalla osalla menee kaikki paremmin kuin itselläni meni...
terv. ex-teiniäiti
Muistan kun itse kuulin odottavani lasta, olin järkyttynyt ja sekaisin pitkään, mutta minulle oli selvää että vastaan huutooni ja lapsi saa tulla, enkä ole päivääkään katunut. Poika on nyt 20v ja muuttanut pois jo kotoaan. Lapsi on niin arvokas lahja, että mieti tarkkaan mitä nyt teet. Olet suuren asian edessä, lapsi on lahja mutta myös suunnattoman vastuun ja huolen tuoja. Ymmärrän hyvin vanhempiesi järkytyksen. Olet kuitenkin vielä tyttönen itsekin, ja varmaan he tahtoivat sinulle ns. normaalin nuoruuden ja vapauden ennen aikuisuuden velvoitteita ja vastuita. Älä katkaise välejäsi vaan ole rohkea ja kuuntele heitä, he ovat kasvattaneet sinut ja tietävät tasan tarkkaan kaiken mitä se tuo mukanaan. Mieti myös tarkkaan suhdetta miesystävääsi, näin sivullisesta tuntuu kummalliselta että aikuinen keski-ikää lähestyvä mies tahtoo solmia suhteen oman lapsensa ikäisen nuoren tytön kanssa.
Rohkeutta, voimia ja uskallusta sinulle, päätät sitten mitä tahansa, sillä tulet elämään seurausten kanssa lopun elämääsi.
pidä vauva...unohda sukus,sun elämä,sun säänöt
Kaikki menee,niin kuin on tarkoitettu,sinussa kasvaa uusi sielu joka on tarkoitettu tähän maailmaan,hän ei vie sinulta nuoruutta niin kuin väitetään.Suku kyllä tottuu asiaan,anna ajan kulua,kaikki muuttuu hyväksi,ole onnellinen,että sinulla on mies,joka kantaa vastuunsa,toisin kuin monet nuoret pojat.Olen itsekin mies ja tein aikoinani päätöksen vaimon puolesta,sillä hetkellä minulle tuli niin hyvä olo,että en ole vastaavaa koskaan kokenut.Toivon,että katselet kahdenkymmenen vuoden kuluttua onnellisena ylioppilaskuvaa.
Kiitos, sellaisia miehiä tarvitaan jotka kantavat vastuun. Luin juuri lehdestä erään miehen kirjoituksen: Mikä näitä nuoria poikia vaivaa eka ne vannovat ikuista rakkautta ja panevat nuoret naiset raskaaksi ja hetken päästä ilmoittavat rakastavansa jotain toista ennen kuin esikoinenkaan on syntynyt. Siinä kirjoituksessa oli jotain viellä ja se mies kirjoitti jotain: että ottakkaa vastuuta te nuoret miehet.
haluatko tappaa sen?
Minusta ei ainakaan olisi siihen.
Pitäisin lapsen ja sen isän.
Lämmin Halaus Sinulle!
Olet elämän suuressa risteyksessä, kaksi tietä, joista voit valita vain toisen.
Tällä hetkellä, tie kenties kapeammalta näyttävä, veisi Sinut ehkä onnelliseen perhe-elämään, johon kuuluisi; isi, teidän yhteinen pieni-pumpulipilvenne sekä äiti, joka valitsi elämän valon.
Polku toinen taas voi olla ulkomuodoltaan leveämpi, mutkattomampi, näyttää helpommin kuljettavalta. Ehkä näin aluksi. Mutta jo jonkun aikaa kuljeksittuaan vastaan tulee piikkejä, kiviä, kipua. Sanaton syyllisyys. Mielen pimeys.
Sydämen vajaus. Entä, jos sittenkin olisin valinnut toisin? Jos olisinkin tehnyt toisin?
Kaikki voisi olla toisin.
Sylissäni olisi mitä ihanin lapsi, niin kaunis, pehmeä ja täydellinen.
Tämänkö äiti olisi halunnut tappaa...?
Yht' äkkiä huomaat olevasi kaupassa lehti-
hyllyillä, katsot pienen vauvan kuvaa lehden kannessa, purskahdat itkuun.
Tämä ei ollut omakohtainen kertomus, mutta näin tarinan muodossa sain osan ajatuksistani kerrottua, mielipiteeni sanottua.
Olen vasta pari vuotta Sinua nuorempi, 16-vuotias neitokainen.
Jos en siis ilmaissut tarpeeksi selvästi, olen ehdottomasti aborttia vastaan.
Jatkan vielä vähän...
Sinähän -Nainen- haluat elää. Sinulla on elämä vielä edessä kaikkine ihanine asioineen.
"Eräänä aamuna olenkin rakkaan äitini kohdussa. Ymmärrän ja kuulen kaiken, mitä äiti sanoo.
Hän juttelee jollekin miehelle. Mies kuulostaa kiltiltä, vähän varttuneemmalta, hän kuulostaa ihanalta isältäni. Äiti taas on vähän surullinen. Hän on huolissaan. Mikä Sinulla äiti on hätänä?, haluaisin kysyä.
Äiti itkee. Minun takiani. Koska olen tulossa hänen ja isän luokseen osaksi heidän elämäänsä.
Kylmään maailmaan, mutta kuitenkin lämmittämään heitä, sulattamaan sukulaistenkin sydämet. Mutta, äiti itkee."
Lapsi on aina lahja Jumalalta. Älä anna sitä pois muitten painostuksen alla. Kaikki kyllä järjestyy, uudesta ihmeestä iloitsemalla!
VOIMIA SINULLE!! Kiitos, jos vastailet.
< 3
sä ootkin joku aivopesty uskovainen. Kakara silti. Abortin saa tehdä jos lasta ei halua. Se mitä abortissa otetaan pois ei nimittäin ole vielä mikään Lapsi. Vasta jokin juttu vaan sun sisällä, mikä ei tajua mitään vielä. Tämä maailma ei muutenkaa tarvii enää yhtään ihmistä pilaamaa paikkoja. Ettekä te kuitankaan osaa kasvattaa siitä 'järkevää'. POIS vaan sanon minä.
vaikka mielipiteesi ilmaisitkin. Tuon 16-vuotiaan kirjoitus kuulostaa järkevämmältä kuin sinun. Lapsen voi antaa adoptioon, jos ei sitä halua. Minuakaan ei täällä olisi, jos eräs henkilö olisi tehnyt abortin. Abortti ei ole ratkaisu (muutakuin ehkä sellaisessa tilanteessa, jossa mies on naisen raiskannut).
Jos on onnistunut tulemaan raskaaksi, täytyy vastuu kantaa: joko rakastavana vanhempana tai jos se lapsi on niin vaikea itse pitää ja mitään muuta keinoa ei ole, niin adoptio. Abortti on vain väärin. Kiitos ja kumarrus.
Uskovaiset ja varsinkin teinisellaiset hiiteen näiltä palstoilta besserwisseröimästä!
Helppoa sulle jaella ohjeita kun et tiedä vielä mistään omakohtaisesti mitään, pääsi täynnä vanhempien ja pappien suoltamaa propagandaa!
ENKÄ OLE KATUNUT PÄIVÄÄKÄÄN!!!! =)
Lapsi on tilanteeseesi syytön, joten lähde siitä, että olet nyt lapsen äiti. Hänen etunsa on tärkein.
Katso mikä tässä tilanteessa on viisainta.
Aika erikoista, että vielä tänäkin päivänä saa vahinkovauvat alkunsa, varsinkin, kun toinen osapuoli on vastuunsa tunteva (?) aikuinen ihminen.
Miten hän tähän suhtautuu?
Kysyn ihan oikeasti, mitä tekemistä suvulla on tämän asian kanssa? Tuskin heitä tämä juoruilua enempää kiinnostaa.
Aika rankkaa.. itse olen 22v.
en ole abortin puolesta enkä vastaan. Jokainen tehköön omat päätöksensä.
Tiedän kyllä millaista on olla rakastunut, ja vieläpä vanhempaan mieheen.
En nyt rupea sitä suhdettani selvittelemään mutta tiedän millaista on olla onnellinen ja tuntea se ihanuus kun on löytänyt ihmisen joka on kuin sielunpuolikas. ja vielä toinen tuntee samoin...
Kuinka monta kertaa elämässä sellainen osuu kohdalle..? Tutustuin hänen perheeseensä, hän myös minun. Suunnittelimme jo häitä ja kaikki oli niin onnellista kuin kuvitella saattaa.
valitettavasti tämä suhteemme päättyi, vaikka olisimme molemmat haluneet jatkaa yhdessä. Näitä syitä en siis rupea tässä ruotimaan..
Tästä on nyt vuosi aikaa..
Ja vaikka elämä mennyt hyvin eteenpäin, näin ensiluomien aikaan kaikki muistot kirvoittaa mieltäni että vieläkin tunnen sen tuskan polttavan sisälläni ja haluaisin tehdä asialle jotain, mutten tilanteessa valitetattavasti voi.
Tiedän etten koskaan tule tapaamaan ketään jota kohtaan voisin tuntea yhtä suurta rakkautta.
Rakkautta ehkä kyllä, mutta sitä selittämätöntä tunnetta jonka vain itse voi sydämessään tuntea.
Ei kukaan muu.
Sinulla on nyt valinnat edessäsi, ja vielä lapsi tulossa. Sinun vain täytyy miettiä mitä itse haluat elämältä. Omiin päätöksiisi ei kenelläkään ole sanomista. Luota itseesi, teet sitten minkä päätöksen tahansa.
Toivon sinulle onnea elämääsi ja tulevaisuuteen :)
Olet kovin nuori ihminen vielä. Tavallaan kuitenkin siinä iässä, että tunnet itse tietäväsi kaiken parhaiten.
Jos koet, että lapsi olisi sinulle tärkeää ja lahja, onhan se paljon järkevämpää se tehdä, kuin katua. Kyllä sitä lapsenkin kanssa selviää. Uusi elämä on aina kaunis asia.
Mietin tietenkin kovasti tuota teidän ikäeroanne. Ero on jo niin suuri, että kunhan tuossa aikaa kuluu, tulet itsekin sen huomaamaan. Onhan toki pariskuntia, joissa on nuorempi vaimo, eikä rakkauttaan voi oikein valita, jos seuraa sitä, mitä sydän sanoo. Olet kuitenkin niin nuori, että sinulla on monta asiaa vielä edessäsi ja uskon, että ongelmia tulee lähitulevaisuudessa juuri suuren ikäeronne takia.
Olisi mielenkiintoista tietää miten rakastuitte? Mitä tämä ihminen sinulle antaa? Ja toisaalta, millaiset ovat välisi omaan isääsi, monesti naiset, jotka seurustelevat itseään huomattavasti vanhempien miesten kanssa, etsivät myös alitajunnassaan isää. Näin ei tietenkään ole aina.
Kukaan täällä palstalla olevista ei voi sanoa, että tuo ei varmuudella tule onnistumaan, mutta kaikki ainekset siihen ovat ilmassa. Se miksi moni varmasti on tästä huolissaan johtuu siitä, että tuo sinun ikäsi ja vaiheet on käyty läpi.
Minun neuvoni on, pidä lapsi, jos todella sitä haluat, mutta älä vielä sitoudu mitenkään pysyvämmin tähän mieheen.