Onko teillä ystäväpiiri muuttunut kun olette alkaneet suhteeseen ulkomaalaisen kanssa (on kumppani sitten mistä vaan kotoisin)? Onko kukaan kääntänyt kelkkaansa vai onko yhä samat ystävät kuvioissa? Miten ovat yleensäkin suhtautuneet kun olette lyöneet hynttyyt yhteen eri maasta tulleen kanssa?
Entäpäs kumppaninne ystävät? Liikkuuko hän paljon oman maalaistensa kanssa vai onko kaveripiiri "laajempi"? Onko teillä yhteisiä ystäviä?
Kuinka paljon vietätte aikaa ns. omassa porukassa, ilman että puoliso on mukana? Oletteko tutustuneet toisiin pariskuntiin joissa sama "miksaus" kuin teillä; toisin sanoen tunnetteko kumppaninne "maanmiesten/-naisten" puolisoita?
Onko miten tärkeää että molemmilla on omat/yhteiset ystävät? Mikä on ajanvietettä mitä mieluummin teette kaveri(e)n kanssa kuin puolison? Vai haluatteko viettää vapaa-ajan yhdessä?
Olkaapa hyvät; muutama kysymys näin aamun ratoksi. Palailen itse vastaamaan myös kun ehdin istahtaa koneella kauemmin.
Entäpäs kumppaninne ystävät? Liikkuuko hän paljon oman maalaistensa kanssa vai onko kaveripiiri "laajempi"? Onko teillä yhteisiä ystäviä?
Kuinka paljon vietätte aikaa ns. omassa porukassa, ilman että puoliso on mukana? Oletteko tutustuneet toisiin pariskuntiin joissa sama "miksaus" kuin teillä; toisin sanoen tunnetteko kumppaninne "maanmiesten/-naisten" puolisoita?
Onko miten tärkeää että molemmilla on omat/yhteiset ystävät? Mikä on ajanvietettä mitä mieluummin teette kaveri(e)n kanssa kuin puolison? Vai haluatteko viettää vapaa-ajan yhdessä?
Olkaapa hyvät; muutama kysymys näin aamun ratoksi. Palailen itse vastaamaan myös kun ehdin istahtaa koneella kauemmin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei ole ystäväpiiri muuttunut sen takia, samat vanhat ystävät ovat kuin ennenkin. Kukaan ei ole kääntänyt kelkkaansa kuten asian ilmaisit. Sillä ei ole kenellekään merkitystä että kumppani on toisesta maasta lähtöisin. Hän ei liiku käytännössä lainkaan muiden kreikkalaisten kanssa, eikä heitä Suomessa juuri tunne. Ystäväpiiri on pääosin suomalaisia, mutta paljon muitakin, myös yhteisiä ystäviä on.
Vietän aikaa myös omien ystävien kanssa, ihan "akkaporukalla" joskus lähdetään ulos tai risteilylle tai muuta vastaavaa, samoin hän viettää aikaa ystäviensä kanssa ilman minua. Ystävissämme ei ole muita samanlaisia pariskuntia. Ehdottoman tärkeää on meille molemmille että on myös omat ystävät joiden kanssa viettää aikaa ilman toista, itse tarvitsen ainakin paljon omaa tilaa, enemmän kuin kumppanini. Hän ei viihdy rokkifestareilla, joten siellä käyn omien ystävieni kanssa kesäisin, tämä esimerkkinä mitä ajanvietettä teen mieluummin kaverin kanssa kuin hänen. Kyllä sitä aikaa vietetään yhdessäkin ihan tarpeeksi!
kerran pääsin kamelin kyytiin, nyt on 32 kamelia ystävänä ja viihdyn oikein hyvin
Nyt heti tutkimaan täyttyykö jotain kansanryhmää kohtaan rasismi. Tässä selvästi viitataan arabeihin. Törkeää solvausta, todella törkeää.
Kummankaan minun, eikä mieheni ystäväpiirit eivät ole muuttuneet alkaessamme suhteeseen.
Suurinosa mieheni läheisistä ystävistä asuu hänen kotimaassaan Kosovossa. Hänellä on myös Suomessa muutamia kosovolaisia ystäviä, ja lisäksi hän on tutustunut kauttani suomalaisiin ja muunmaalaisiin ystäviini. Tunnemme yhden Suomi-Kosovo pariskunnan.
Suurimman osan vapaa-ajasta vietämme yhdessä. Emme viihdy paljon baareissa, joten useimmiten kutsumme ystäviä kotiimme kylään tai käymme ystäviemme luona kylässä.
Minulla ei ole mitään erityisempiä ajanvietteeseen liittyviä asioita mitä tekisin mielummin vaan pelkään ystävieni kanssa ilman puolisoani. Yleensä ystävieni kanssa käyn kahvilla tai erilaisissa kulttuuritapahtumissa.
Mieheni Kosovossa asuvia ystävistä tunnen pari, mutta suurimpaa osaa en johtuen osittain juuri siitä, että käyn sen verran harvoin miehen kotimaassa.
Nyt sitten mielenkiinnolla odottelemaan vastauksia varsinkin naisilta jotka seurustelevat arabin/muslimin kanssa. Kuinka paljon käytte tyttöporukalla ulkona juhlimassa ilman miestänne... (ai ette milloinkaan, no ei se mitään)
Entäpä kuinka paljon arabi/muslimimiehenne käy ulkona poikien kanssa "kahvilla"?
eipä ole ystävät vaihtuneet. Samoja vanhoja ihania ystäviä näen viikottain. Ja ulkona käyn ystävieni kanssa ilman miehiä n. kerran kuukaudessa, riippuu vapaista. Miehelläni ei ole tähän asiaan vastaan sanomista, jos ja kun itsekin haluaa ulkona käydä.
No tottakai nuo tyttöjen illat ovat hieman vähissä nykyisellään, kun on lapset ja täydet työpäivät, kuten miehelläkin. Onneksi olemme molemmat kotona viihtyvää tyyppiä, kahvilla ja harrastuksissa käymme kun sille päälle osumme. Perinteinä tietysti ämmäporukassa pikkujouluristeily, jolloin mies kotona lasten kanssa. Näin kohta 15 vuotta, katsotaan mitä seuraavat tuovat tullessaan :-D
minulla toki oli oma ystavaporukkani niihin aikoihin kun mieheni tuli suomeen.kun rupesimme perhetta perustamaan,parasta bailausikaa elavat sinkku-ystavani katosivat pikkuhiljaa,ja vain muutamaitsekkin aloillensa asettunutta ystavaa jai jaljelle.vuosien varrella olemme solmineet ystavyyssuhteita muihin monikulttuurisiin perheisiin.eli siis kylailemme puolin ja toisin ja valilla koossa isompikin porukka.olemme melkoisen sekalainen seurakunta,jamikas sen hauskempaa!
Olemme suomi/turkki pariskunta.Kymmenen vuoden aikana osa ystäväpiiriä on vaihtunut,ja osa jäänyt.Sillä,mistä mies on kotoisin,ei ole merkitystä.Paljon olemme tekemisessä sukulaisteni kanssa,ja myös veljensä.Käymme baareissa erittäin harvoin,ja yhdessä jos käymme.Mieheni ei halua istuskella niissä,kun ei pahemmin juo,mutta kotonamme tapaa silloin tällöin kavereitaan.Suurin osa näistä on naimisissa olevia,perheellisiä miehiä.Osalla suomalainen vaimo,osalla turkkilainen.Tuttavapiiri on laaja,ja sen takia onkin mukava olla tekemisessä,kun on samanikäisiä lapsia ja yhteisiä asioita.Useimmin vieraillaan perheet toisillamme,syödään ym.ihan lasten ehdoilla.teemme vuorotöitä.Kyllä arjen pyörityksessä joskus kaipaa aikaa olla vaan kotona..mies puhuu suomea täysin,ja kaveripiirikin on suureksi osaksi suomalaista.En kyllä tiedä,miten arki eroaa tavallisesta suomi-suomi perheestä.Iloisena voin todeta,että lähipiiri huolehtii lapsistaan hyvin,hyviä veronmaksajia kasvaa-jotka hoitavat meitä kun olemme taas vaipoissa!
Tässä tuli ehtaa tietoa, että Turkkilaisen kanssa menee hyvin.
Suurin osa ihmisistä olivatpa suomalaisia tai muualta tulleita, elävät juuri tätä normaalia elämää. Kiva.
Koska asumme Suomessa, minulla on edelleenkin sama ystäväpiiri kuin jo viimeiset pari vuosikymmentä. Samoin vaimolla on omat ystävänsä Japanissa.
Miten kelkka käännetään? Minusta aikuis-iällä on äärimmäisen vaikeaa saada uusia ystäviä. Tuttuja on toki tullut vaimonkin kautta lisää. Kaikki ystäväni pitävät vaimostani ja jututtavat häntä innokkaasti kaikissa bileissä ja käyvät meillä kylässä.
Enemmistö vaimoni ystävistä on hänen maanaisiaan, vaikka joukossa on sekä muunmaalaisia, että suomalaisia. Yhteisiä ystäviä ei taida olla. En usko, että kavereeraisin vaimon kavereiden kanssa, jos meillä menisi poikki. Enkä usko, että vaimokaan paljoa minun kavereilleni soittelisi. Vaikka kaikki mukavia ihmisiä onkin.
Ylensä menemme joka paikkaan yhdessä, ellei se ole mahdotonta. Enhän minä voi vaimoa firman saunailtaan viedä enkä minä lähde hänen kahvitreffeileen takapiruksi. Tunnemme muitakin suomi-japani-pariskuntia ja olemme hyvänpäivän tuttuja. Ovat luonteeltaan erilaisia kuin me.
Vanhat ystävät ovat kyllä pysyneet, mutta aika paljon on tullut myös uusia näiden moku-kuvioiden myötä. Miehen kaverit ovat pääasiassa arabeja ja läheisimmät tunisialaisia. Yhden miehen tunisialaisen ystävän vaimosta on tullut minun läheinen ystäväni, joten yhteistapaamiset ovat kaikille mieluisia. Muuten olen löytänyt lähipiiriini muutamia afrikkalaisten vaimoja moku-tapahtumien kautta.
Tottakai on tärkeää, että molemmilla on omat ystävänsä. Ei välttämättä niin, että toinen ei pidä toisen ystävistä, mutta niin, että voi puhua esim. parisuhteen ongelmista jonkun kanssa ilman, että kumppani kuuntelee vieressä. Joitakin asioita taas mies ei vain voi ymmärtää. ;)
Minä käyn ystävieni kanssa ulkona vaihtelevasti, välillä montakin kertaa viikossa. Minun ystäviäni käy myös meillä kylässä paljon enemmän kuin miehen, mies tapaa kavereitaan enimmäkseen kahviloissa ja kuntosalilla. Mies kutsuu ystäviään lähinnä syömään ja sitäkin tapahtuu aika harvoin. Toisinaan miehet menevät myös jonkun toisen kotiin laittamaan yhdessä ruokaa ym. Nykyisellään mies taitaa käydä kavereidensa kanssa kahvilla suunnilleen kerran viikossa.
Ystävien kanssa asioiden jauhaminen onnistuu paremmin kuin miehen kanssa. Sama pätee juoruamiseen ;) Vietämme kuitenkin paljon aikaa ihan vain yhdessä kotona, joskus myös lainalasten kanssa.
On omat ystävät säilyneet, joskin jotkut varoitelleet.
Mieheni ystäviä tiedän vain muutaman, nähnyt olen useita mutta en tunne. En ole edes keskustellut.
Meillä on vain muutama yhteinen ystävä.
Mies viettää ystäviensä kanssa aika paljon aikaa kahvilla jne..
Yhdessä olemme toki myös, käymme syömässä kahvilla, elokuvissa tai olemme vaan kotona.
Baarissa emme käy yhdessä, alkuun kävimme, mutta nykyään kuvio on niin että minä en juuri ulkoile ollenkaan. Mies kyllä ystäviensä kanssa, ja minä nainen olen kotona.
Yhtäkään paria en tunne siinäpä muutama juttu meidän suhteesta.
Mitenkäs teillä on( Aloittja)
Samat ystävät on kuvioissa ja uusiakin on ehtinyt viimeisen 10 v. aikana kertyä. :o) Kukaan ei ole kääntänyt kelkkaansa: paras ystäväni kyllä suhtautui alussa aika nuivasti mieheeni, hän kun on niin kova minua "suojelemaan", ettei suostunut purematta nielemään minulle "ählämsählämiä" ;o) mieheksi. Olemme hyvin tärkeitä toisillemme, ystäviä jo pikkutytöistä.
Mies tuntee jokaisen kotikaupunkimme albaanin ja melkein kaikki naapurikaupungeistakin, mutta hyviä ystäviä hän ei ole kuin kourallisen kanssa. Suomalaisia ystäviä miehellä on koulusta ja töistä, paras ystävä on suomalainen - vanha koulukaveri. Aika 50-50% taitaa ystäväpiiri mennä suomalaisten ja albaanien kesken ja lisäksi porukkaan mahtuu yksi Turkin kurdi.
"Omassa porukassa" me vietetään aikaa keskimäärin 2-3h viikossa, yleensä viikonloppuisin. Arki-illat menee ihan oman perheen parissa tai sitten lähdetään yhdessä kyläilemään tai joku tulee meille. Lauantaisin mies tapaa kavereita kahvin merkeissä ja minä tapaan omiani ja sunnuntaisin mies pelaa jalkkista kavereidensa kanssa. Toisiin Suomi-Albania-pariskuntiin ollaan tutustuttu. Pari pariskuntaa on oikein hyviä ystäviä kanssamme ja pari pariskuntaa on eronnut, mutta pysyneet kuitenkin ystävinä (mies miehen ja nainen minun ystävänä).
On minusta tärkeää, että on myös omia ystäviä. On asioita, joita tykkään höpötellä vain tyttökavereideni kanssa ja lähteä vaikka yhdessä shoppaamaan tai lasten kanssa pizzalle. Mies taas kaipaa sellaista "äijäporukkaa" aika-ajoin, jossa puhua urheilusta ja politiikasta ja tietenkin hän kaipaa myös oman kielensä puhumista.
Yhä samat ystävät minulla kuin ennen mieheni tapaamista. Kukaan ei ole kääntänyt kelkkaansa. Ystäväni ovat pääosin vanhoja koulu- ja opiskelukavereita. Miehen myötä olen sitten tutustunut muutamaan miehen kaverin vaimoon, mutta näemme vain harvoin.
Tapaan ystäviäni melko usein, joskus on myös ns pariskunta illanviettoja.
Miehellä ei ole laajaa ystäväpiiriä, lähinnä tapaa kavereitaan harrastuksen parissa ja moskeijalla.
Kun aloin seurustella muslimi miehen kanssa,hän teki jonkin ajan kuluttua selväksi,ketkä ystävistäni ovat sopivia,ketkä eivät.
Kovin itsenäiset naiset saavat hänen mielestään kenkää,kovin iloluontoiset on myös syytä poistaa kaveripiiristäni.
Kavereidensa vaimoihin,jos ovat muslimeja en tunne halua tutustuakaan,koska yksi kertoi erittäin selvästi että heidän mielestään ei lopultakaan hyvää liittoa saa muslimi miehestä,joka on eri kulttuurista ja suomalaisesta naisesta,joka on itsenäisyyteen tottunut.
Koin asenteensa halveksuvana.
Säätöä säätöä ja sääntöjä löytyy lisää kun aikaa kuluu.
hyväksyisitkö tuollaista toimintaa/asennetta suomalaiselta mieheltä? Mielestäni se on sikamaisuutta, jota ei pitäisi hyväksyä keneltäkään. Teidän kohdallanne se "miehesi" kaverin vaimo taisi olla oikeassa.
Kun tapasin mieheni, tuli joidenkin ihmisten osalta mutinoita. Lähinnä niiden jotka olivat pelkkiä "bilekavereita"; bilettäminen toki väheni kun vietin aikaani enemmän mieheni kanssa enkä ollut "villi ja vapaa". ;)
Ihan oikeat ystävät jotka ovat olleet menossa mukana ihan lapsuudesta lähtien, on pysyneet. Miksipä ei.... kiinnostuneita ovat myös miehen kulttuurista ja maasta.
Miehelläni on muutama omanmaalainen kaveri joiden kanssa käy silloin tällöin kahvittelemassa, jalkapalloa pelaamassa, tmv. mutta eivät mitenkään säännölisesti tapaa. Saattaa mennä viikkoja etteivät näe ja välillä taas useammin, yleensäkin kesällä enemmän. Muun maalaisiakin ystäviä löytyy; suomalaisista kiinalaisiin. ;) Ja paljon siltä väliltä.
Yhteisiä ystäviä ei ole; tai siis on toki kavereita joita tapaamme molemmat mutta lähinnä se menee niin että ovat ystäväpariskuntia joista ukot kaveeraavat keskenään ja naiset keskenään. :) Yhden pariskunnan tunnen jossa mies samasta maasta kuin omani ja nainen suomalainen. Olemmekin ystävystyneet naisen kanssa ja tapaamme usein hyvän ruoan merkeissä koko porukalla. Käymme myös pelkällä äiti-lapsi-kokoonpanolla ulkoilemassa, puistoissa, ym.
Omaa aikaa(siis ilman puolisoa)vietetään jonkun verran; minä käyn omissa liikuntajutuissani muutaman kerran viikossa ja kahvittelen ystävän kanssa säännöllisen epäsäännölliesti 1-2 krt/viikko. Ja paljon harrastetaan tätä "keittiönpöydän ääressä maailman parantamista". ;) Mies on enemmän kotihiiri; kun päivät on pois niin tykkää illat olla kotona.
Itselleni on tärkeää että molemmilla on myös omat menot/-ystävät eikä koko ajan olla nenät vastatusten toisen kanssa. (pysyy mielenkiinto yllä;))
Ystävien kanssa mieluummin käyn liikkumassa, kahvittelen, shoppailen ja juoruilen. Arjessa mukana pyörii siis sopivassa sekamelskassa mies, muksut, ystävät, anopit (tosin yleensä vain linjojen välityksellä) ja muut sukuun kuuluvat. ;)