s24:ssakin osa on suunnattomasti huolissaan joiden kirjoittajien mahdollisesta työn laiminlyönnistä. Työstä - tai paremmin sen vastakohdasta - on syytetty ja kiitetty usseempi vuosisata, mut mitä se työ on?
Klassisen fysiikan mukaan tehty työ lienee likimain sama riippumatta liikuttavatko sormet näppäimistöä s24:een sisältöä tuottaen tai painoindeksijavasoftaa vääntäen. Siin mielessä on vaikea tehdä ero työn ja velttoilun välillä.
"Työ tekijäänsä kiittää". Jos esimiehen antama palaute on enempi negatiivista, mut vaatekaupan kassa vaan hymyilee ja kehuu niin eiks shoppailu ole silloin enempi työtä?
Raha. Jos täyttää lottokupongin ja saa päävoiton niin onko silloin tehnyt suorastaan urotyön? Samaan työsuoritukseen ojankaivuulla kestää usseempi elämä.
Eikä se taida vapauttaakaan - ainakaan pakollisella työleirillä.
Eli mitä se työ on? Ja kuka sen kussakin historian hetkessä määrittää?
Bonus. Ovatko suurimmat työn ihannoijat ja "laiskuuden" parjaajat niitä, jotka itse pyrkivät juuri ko. asiasta laistamaan? Vrt. 1700-luvun aristokraatit ja papisto. Tekeekö orja työtä ja missä kulkee orjuuden raja?
Klassisen fysiikan mukaan tehty työ lienee likimain sama riippumatta liikuttavatko sormet näppäimistöä s24:een sisältöä tuottaen tai painoindeksijavasoftaa vääntäen. Siin mielessä on vaikea tehdä ero työn ja velttoilun välillä.
"Työ tekijäänsä kiittää". Jos esimiehen antama palaute on enempi negatiivista, mut vaatekaupan kassa vaan hymyilee ja kehuu niin eiks shoppailu ole silloin enempi työtä?
Raha. Jos täyttää lottokupongin ja saa päävoiton niin onko silloin tehnyt suorastaan urotyön? Samaan työsuoritukseen ojankaivuulla kestää usseempi elämä.
Eikä se taida vapauttaakaan - ainakaan pakollisella työleirillä.
Eli mitä se työ on? Ja kuka sen kussakin historian hetkessä määrittää?
Bonus. Ovatko suurimmat työn ihannoijat ja "laiskuuden" parjaajat niitä, jotka itse pyrkivät juuri ko. asiasta laistamaan? Vrt. 1700-luvun aristokraatit ja papisto. Tekeekö orja työtä ja missä kulkee orjuuden raja?
Vastaukset 19
Vanhimmat
nykyään yhä enemmän sanktion maku.
Välikädet rikastuvat orjatyölain ansiosta, työttömyys sisältää häiriintyneisyyden ja epäsosiaalisuuden leiman, jota nämä muka-terapeutit-kurssittajat työvoimatoimistojen siunauksella ryhtyvät korjaamaan.
Työtön vittuuntuu kuuntelemaan työnantajan itsekehuja, kuinka Hän ei ole koskaan ollut työtön ja kuinka kaikki työttömät ovat loiseläjiä.
Orjatyöt ovat usein ihmisten henkistä hyväksikäyttöä. Työttömien tulisi olla valveutuneita ja havaitessaan työnantajan käyttävän tilaisuutta häikäilemättömästi hyväkseen, nauhoittaa tai videoida ilmaistyössäolonsa.
Työnantajan ja -harjoittelijan sana eivät ole samanarvoisia.
Eikö teollisen työn alusta asti juuri laiskuudesta ole syytetty? Mä luulen, et meidän historian kuva työstä on useimmiten juuri teollisen työn alkuajoilta ja siihen myös vertaamme. Näin ns. lyhyempi työaikakin näyttää saavutukselta.
Mie ymmärrän kyllä orjuuden tai työn ylistämisen - jos sattuu olemaan oikealla puolella aitaa. Ja ymmärrän myös miksi työntekijöiden työn ihannointi ja kateellisuus palvelevat myös samaa. Eihän kukaan halua vankilassakaan poistaa rotujen/ryhmien välisiä konflikteja sillä se mahdollistaa pienemmän määrän vartijoita ja leppoisammat olot - siis vartijoille.
Samanarvoisuus - joo, mut jos orja vielä määrittelee itsensä herransa sanoilla ja arvoilla niin siin ei edes sanojen arvottaminen auta.
lyhyemmällä perspektiivillä eli aikaa ennen ja jälkeen orjatyölain ja työttömyysturvauudistusten.
Työttömien valvonta on lisääntynyt huomattavasti siitä, mitä se oli 20 vuotta sitten, jolloin peruskoulun jälkeen saattoi siirtyä suoraan kortistoon ja korvaukset alkoivat juosta välittömästi. Nyt on odotettava kaksi vuotta ensimmäisiä korvauksia, jos ei ole koulutusta tai työhistoriaa. Näissä tilanteissa on myös odotusaika, mutta lyhyempänä.
Työttömille lähetetään työhönosoituksia, joissa on tiukat aikarajat joiden puitteissa tulee toimia.
Työtön pakotetaan kursseille jopa useamman kerran vuodessa.
Jne. Jne.
Jokaisesta väärin-toimimisesta tulee sanktio eli karenssi tai korvaukset saatetaan lakkauttaa pysyvästi.
Mut historia on siit kivaa et sieltä näkee mukavasti kuinka se tosiaan toistaa itseään. Ja aina joku tuntuu saavan ainutlaatuisen idean - sadannen kerran. Ja se et se ei toiminut aiemmin ei tarkoita ettei se toimis nyt.
Voisko noit kursseja järjestää Buchenwaldissa? Pääsis paremmin tunnelmaan.
työhaastattelu työssäkäyntialueen ulkopuolella -maksattaminen.
Ennen työhaastattelua on mentävä työvoimatoimistoon täyttämään paperit. Työhaastattelun jälkeen on mentävä tyvoimatoimistoon näyttämään paperit.
Tulee halvemmaksi maksaa itse työhaastattelussa käynti, jos työvoimatoimisto sijaitsee vähänkään kauempana.
Toinen kysymys on, onko työttömällä varaa moniin työhaastatteluihin, koska toimeentulotuessakaan ei näitä työnhakumatkoja mitenkään huomioida.
Karenssitapauksissa laki on sellainen, että työtöntä kiristetään toimeentulotuessa vähentämällä ruokarahaa jopa -40 %:lla.
että työtä/työttömyyttä käytetään nykypäivän yhteiskunnassa moraalin mittarina - ikäänkuin työssäkäyvä omaisi automaattisesti korkeamman moraalin.
Kyllä laiskuus on ollut synti jo kauan - ja myös moraalittomuuden mitta.
Ja Himmler pani työttömät työleirille - ja tais siinäkin päiväkäskyssä livahtaa moraalioppia.
Niin - huolimatta nykyisestä ilmastohypestä - joka lienee siis nyt tärkeä moraalinen arvo - ei kuitenkaan nosteta köyhiä/työttömiä jalustalle. Jopa valveutunein rikas kuluttaa useimmiten huomattavasti enempi luonnonvaroja kuin köyhä - ja sama pätenee työttömän/työtätekevän välillä. Pakkomoraalia - ehkä, mut pidetään monasti köyhempien väkivallantekojakin moraalisissa keskusteluissa mukana.
tuntuvat kokevan sadistista mielihyvää päästessään kehuskelemaan omalla työpanoksellaan ja veronmaksajamentaliteetillaan - joka käytännössä näyttää toteutuvan kirjoitteluna S24-palstoille.
On kuultu kommentteja, että työttömän (varsinkin miehen) oikeus ylipäätään mielipiteiden esittämiseen keskustelupalstoilla olisi kyseenalainen. Miehen työttömyyttä nämä "vanhoillislestadiolaiset" pitävät erityisen halveksittavana.
Työtä on siis vaikea määritellä.
vanhoillislestadiolaisia kohtaan, vaan pikemminkin muistutus siitä, että ihminen voi huomaamattaan olla yhtä suvaitsematon toisilla elämänalueilla, kuin mistä uskovaisia yleensä syytetään.
asia ole juuri päinvastoin? Minusta orjan mielipide on jopa painavampi kuin orjuuttajan. Ainaskin sillä on enempi pelissä.
tehdä eroa. Velttoilun ja työn erottaa tekemisen hyödyllisyys.
Bonuksesta tuli mieleen, että työ on himomme ja laiskuus intohimomme.
sen hyödyn määrittää? Sit joudumme keskustelemaan utiliteetista ja sen määrittelyssä törmätään samaan ongelmaan ( tietääkseni joku on jopa todistanut määrittelyn mahdottomaksi, mut voin muistaa hyvinkin määrin ).
Itse voi toki tehdä omat määritelmänsä, mut silloin joudumme edelleen vaikeuksiin keskustellessamme muiden tekemän työn tai velttouden hyödystä.
Ja toisaalta hyöty vaatii myös rinnalleen haitan. Mut kuinka rinnastaa esim. minun/meidän hyötymme tulevien sukupolvien haittaan. Jos 5 miljoonaa suomalaista saa 600 kilohyötyä/henkilö työstäni ja vastaavasti 28 miljoonaa afrikkalaista saa -230 kilohyötyä/henkilöä niin olenko silloin velttoillut vai tehnyt työtä?
hyödyllisyyden yleishyödyllisyys ja/tai se, jollle se työntekemisestä koituva hyöty suoranaisesti tulee, eli työnantajalle. Tietenkin hyötyä tulee myös tekijälle palkan muodossa, mutta noin muutoin.
Eli työnantajalla on jokin ns. palvelu(vähän huono sana mut en keksinyt parempaa), jonka suorittamiseen hän tarvitsee suorittajan, eli työntekijän. Onhan sitä eriasteista hyödyllisyyttä (vai hyödyllisyyden (yhteiskunnallista)tärkeyttä?) olemassa, mutta eihän se eriasteisuus kuitenkaan poista sitä toisiseikkaa jotta tehtävä työ on aina hyödyllistä, vaikkakin voi olla isommassa mittakaavassa hyödytöntäkin.
Vrt. kaupungin ukkoihin nojailemassa hyvinvointiyhteiskunnassa lapionvarteen kun yksi tekee, ja 7 seisoo kuopanreunalla, tai samanlaiseen 1 7 yhdistelmään kätkemässä vesiputkea maan uumeniin jossain pimeimmässä Afrikassa. Vaikka tämä nyt taisi ollakin huono esimerkki.
kaikki hyöty mitata? Ja hyödyn mittarin valinta vaikuttaa koko yhteiskuntaan. Ehkä ne 7 nojaajaa pidemmällä aikavälillä pitää mielen kasassa ja ihmiset tyytyväisempinä. Eli mikä on yleishyödyllistä - mielenterveys, puhdas luonto, city maasturit, vapaa seksi, etc.
Jos annamme jonkun auktoriteetin esim. työnantajan yksipuolisesti määritellä hyödyn, niin se ei välttämättä tarkoita, että kokonaishyöty kasvaa näin määriteltyä työtä tehdessä.
Raha taasen on minusta aikas vaarallinen hyödyn mittari. Pahimmillaan kannattaa dumpata vanhukset, vammaiset yms. koska investointi moisiin ei mitenkään kannata taloudellisesti.
Kyllä varmaan kaiken hyödyn voi mitata ainakin jollain tapaa, uskoisin. Kaikki kai vaikuttaa kaikkeen, mutta jotkut asiat ovat hyödyllisempiä/yhteiskuntaa hyödyttävämpiä kuin toiset, mikä lienee ihan "normaalia". Noin sen pitänee ollakin. Ehkä yleisesti yleishyödyllistä on (myös?) se, että yksilö osaa tehdä itselleen sopivan sekoituksen mielenterveyttä (ei rehki ainakaan liikaa vastentahtoisesti), puhdasta luontoa ynnä muuta...
Sama homma auktoriteettien kanssa, onhan niitä hyvä olla olemassa, mutta kultainen keskitie olisi varmaan hyvä löytää tuossakin asiassa. Eikä raha munkaan mielestäni ole hyvä hyödyn mittari. Raha, tai siis ahneus, ovat monen pahan alku ja juuri.
jos hyöty nähdään vasta vuosien päästä tai on liki mahdotonta erottaa sitä omakseen? Esim. kasvatuksen vaikutuksen arvioinnin yksi perusongelmista on erottaa yksittäiset toimet omikseen ja laskea niiden vaikutus. Et joo - mittaaminen voi olla aina mahdollista, mutta kukaan ei ole vielä sitä keksinyt. Tulevaisuudessa saatava hyöty tai mahdollinen mittauksen onnistuminen tekevät aika vaikeaksi arvioida työtä tänä päivänä (jos hyöty on se mittari).
Yhteiskunnan hyöty - esim. natsisaksassa ko. asia lienee aivan toinen kuin Guatemalan viidakossa elävällä heimolla. Moni voi kuitenkin ajatella, että ns. yhteiskunnan hyöty ei oikeasti ole siinä elävien ihmisten hyöty. Onko silloin työ ko. hyödyn vuoksi kuitenkaan oikeaa hyötyä - mitä sitten lieneekään? Kuka siis asettaa yhteiskunnan hyödyn? Entä jos asettaja ei ole aivan vilpitön?
Joo, kasvatuksen hyöty nähdään tosiaan vasta jälkikäteen ja siitäkin huolimatta yksilö (siis se kasvatettava) tekee omat valintansa. Olen tuossa uskossa. Jos kasvatusasioiden kohdalla voi tosiaankaan edes puhua hyödystä tai sen mittaamisesta.
"Moni voi kuitenkin ajatella, että ns. yhteiskunnan hyöty ei oikeasti ole siinä elävien ihmisten hyöty."
Tuo on kyllä varmasti totta. Mutta onko tuo merkki ehkä jo liiallisestakin yksilön vapaudesta? Jos kaikki menisi jotenkin hirmu yksilölliseksi ja yksilön tarpeita mukaileviksi ilman "yleistä yhteiskunnallista hyötyöä", niin voisi olla ettei yhteiskunta enää toimisikaan - ainakaan nykymuodossaan. Ei sillä, kyllähän yksilön kannattaa ajatella itsekin eikä toimia täysin paimennettavan tavoin.
Onko työ ko. hyödyn vuoksi oikeaa hyötyä, niin ei välttämättä yksilötasolla mietittynä, mutta laajemmin ajatellen voisi ollakin.
Noinhan se nyky-yhteiskunta taitaa toimia, että on olemassa jonkinlaiset normit, minkä mukaan mennään. Jos hyödyn asettaja, kuka sitten lieneekään, ei ole vilpitön, niin se taitaa olla voi voi juuri sen tapauksen osalta...
ja sillee. Mä en ainakaan ihaile omaa duunia paskan vertaa.
Jos joku mulle maksaisi saman kotona olemisesta, niin kohta näkyisi vaan pölypilvi jonka kärjessä meikäläinen menisi töistä kotiin ja jäisi sinne.
Tiedän kyllä ammatteja, joissa kuvittelisin viihtyväni. Mutta tää nykyinen se ei ole.
uskot siitä saadun rahan olevan tärkeämpää kuin jonkun muun vaihtoehdon. Onko mitään arvoa minkä vuoksi tinkisit rahasta? Oletetaan et voisin osoittaa sun kuolevan 10 v nuorempana ja huomattavasti vittuuntuneempana jatkaessasi nykyistä työtäsi niin mikä olisi se rahamäärä josta olisit valmis sen vuoksi luopumaan - vaikka prosentteina?
Mut alkuperäiseen asiaan. Kokisitko kotona ollessasi edelleen olevan työssä jos saisit saman korvauksen kuin nykyisin?