...jonkun verran poikaystäväni parhaaseen ystävään ja mä tiedän että se on väärin! Mutta on pakko purkaa tätä jollekkin :(
Olen aina ollut pettämistä vastaan, enkä niin konkreettisesti tekiskää, sillä mä rakastan oikeesti jätkäkaveriani. Mutta tiän että tämä mitä nyt tunnen tätä toista kohtaan on kyllä henkistä pettämistä.. En vaan voi sille mitään että ajatukset välillä harhailee sen toisen jätkän suuntaan.. Viime viikonloppuna menin aivan hämilleni, kun oltiin taas porukalla "juhlimas" ja mentiin taksilla baariin. Jätkäkaverini istui eteen, joten minä ja hänen kaverinsa istuimme takana.. Yhtäkkiä hän otti mua kädestä kiinni ja katto mua silmiin.. En ottanu kättäni irti kun olin aluksi niin hämilläni ja sitte se tuntu niin hyvältä vaan pitää kättä siinä. Sydän pamppaili tuhatta ja sataa! (tätä tunnetta en ole ikinä kokenut nykyiseni kanssa, vaan meillä on aina ollut ns. tasanen suhde kokoajan) En halua jätkäkaveriani menettää, sillä hän ymmärtää mua parhaiten maailmassa ja meillä on tosi paljon yhteistä, olemme toistemme parhaat kaverit! Mutta jotain magneettista vetovoimaa tässä toisessa on, ja odotan aina hänet näkeväni vaikkei saisi! Voi tuskaa, toivottavasti tämä on vain ohimenevää! Sanokaa kommenttia tähän tilanteeseen, varsinki ne jotka on joskus olleet samas jamas! Kiitos!
Olen aina ollut pettämistä vastaan, enkä niin konkreettisesti tekiskää, sillä mä rakastan oikeesti jätkäkaveriani. Mutta tiän että tämä mitä nyt tunnen tätä toista kohtaan on kyllä henkistä pettämistä.. En vaan voi sille mitään että ajatukset välillä harhailee sen toisen jätkän suuntaan.. Viime viikonloppuna menin aivan hämilleni, kun oltiin taas porukalla "juhlimas" ja mentiin taksilla baariin. Jätkäkaverini istui eteen, joten minä ja hänen kaverinsa istuimme takana.. Yhtäkkiä hän otti mua kädestä kiinni ja katto mua silmiin.. En ottanu kättäni irti kun olin aluksi niin hämilläni ja sitte se tuntu niin hyvältä vaan pitää kättä siinä. Sydän pamppaili tuhatta ja sataa! (tätä tunnetta en ole ikinä kokenut nykyiseni kanssa, vaan meillä on aina ollut ns. tasanen suhde kokoajan) En halua jätkäkaveriani menettää, sillä hän ymmärtää mua parhaiten maailmassa ja meillä on tosi paljon yhteistä, olemme toistemme parhaat kaverit! Mutta jotain magneettista vetovoimaa tässä toisessa on, ja odotan aina hänet näkeväni vaikkei saisi! Voi tuskaa, toivottavasti tämä on vain ohimenevää! Sanokaa kommenttia tähän tilanteeseen, varsinki ne jotka on joskus olleet samas jamas! Kiitos!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hanki kokemuksia, koska olet vielä nuori. Nykyinen poikaystäväsi on pien kuitenkin entinen poikaystäväsi.
Jos kerran tunnet tuota toista kaveriakohtaan jotakin, niin tuki mitä se on.
Hmm... Siinä on vaan se huono puoli että voi käydä niin, ettei mulla kohta oo enää kumpaakaa ja sitte on taas särkyny sydän. Vaikka kyllä mä sen silloin ansaitsisinki! Mä oon 22 ja tämä on eka pitempi suhde (2 vuotta kestäny) ja musta tuntuu ettei kukaa koskaa tuu välittämään musta niin paljo kuin nykyiseni! :( En halua ottaa sitä riskiä, että pilaisinki jotain mahtavaa vaan pienen ihastuksen tähden.. Pitää ny kattoa vaan onko tää ohimenevää vai ei!
Kirjoituksesi on kuin omasta elämästäni. Minulle kävi juuri noin paitsi, että homma meni vähän pidemmällekin, mitä kadun nyt todella paljon! Mutta kun tilanne oli mikä oli, niin en voinut itselleni mitään vaikka tiesin sen olevan väärin. Ainut neuvo jonka voin antaa on, että unohda poikaystäväsi kaveri. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Jos alottaisitte suhteen ja kun se loppuisi, niin kaveruus on aika vaikeaa sen jälkeen. Tai vaikka eroaisit poikaystävästäsi, niin eikö joku kirjoittamaton sääntö ole ettei kaverin entisiin sekaannuta. Jonkun olisi pitänyt kertoa tämä minulle ennen kuin menin liian pitkälle. Nyt syyllisyys painaa (en kertonut asiasta).
Mulla on kans tollanen tilanne.
Rakastan tyttöystävääni mut olen ihastunu
toiseen naiseen ihan päätäpahkaa.
Oisin ehkä voinut saada tämän toisen itselleni
yhessä vaiheessa, mut en enää. Tai eihän sitä koskaan tiiä.
Mulla on tunteita molempia kohtaan ja molemmat on niin mukavia ja ihania. Aattelen tätä toista nyt jo melkein joka päivä ja kylmät väreet vaan menee selkää pitkin kun aattelen tätä maailmani piristystä.
Tunnen suurta syyllisyyttä tästä.
Mä pystyn melkein paremmin näkemään
tulevaisuuden tän toisen kuin nykyisen kanssa.
Aivan mahooton tunne. Tosi vaikee elää itsensä kanssa kun tuntee näin.
Helpottaa jo seki että on kohtalotovereita, mä ajattelen juuri näin ku sä! No koitetaan kestää, ja toivotaan että asiat ratkeaa vielä parhain päin! :)
Ensin pitää kysyä itseltään, onko se himoa vai rakkautta? Tätä olen tentannut itseltänikin ja tullut siihen tulokseen, että himoa.
Kun kävin taistelua itseni kanssa huomasin, että kävin taistelua halujani vastaan, luulin olevani rakastunut. Eihän se ihanampaa tunnetta ole kuin ihastuminen. Loppujen lopuksi tulee se arki seurusteluun kuin seurusteluun. Kyse on vain siitä kenen kanssa se silloinkin vielä tuntuu hyvältä.
Jos tuohon oravanpyörään lähtee mukaan huomaa pian kuolevansa yksin, kun se toinen oli aina ihanampi ja tulevaisuus näytti valoisammalta. Mutta tuossahan se ongelma piilee enkä sano, että sinun tulisi riutua nykyisessä suhteessa. Mutta kysy itseltäsi ennen kuin vaihdat, että mitä olet vaihtamassa ja mitä todella saat tilalle. Niin kuin sanottua "lopussa seisoo rakkaus".
Tämä viesti jättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia johtuen aiheen luonteesta.
Ensin tunsin himoa
mutta se on muuttunut
ihastumiseksi.
Molemminpuolisesta himosta
tämä lähtikin, mutta
erinäisten mutkien kautta
ei jatkunut. Ihastusta oli
molemminpuolin ja jos asiat
olisivat olleet toisin
oltaisiin varmaan yhdessä
ihastuttu ja rakastuttu.
Ihastuminen ja rakastaminen on kaksi täysin eri asiaa, luulen ettet ymmärrä näiden välillä mitään eroa!!! Voi teini juttuja.............ymmärrettäviä tokin.
Olen 25v naikkonen, seukannut 3 vuotta ja meilläkään ei ole poikaystäväni kanssa ollut koskaan intohimoinen suhde..
Ehkä tästä syystä sisälleni on jäänyt jokin liekki palamaan, että haluaisin kokea edes kerran elämässäni intohimoa, vaikka se onkin ohimenevää!
Olen jopa kertonut näistä tuntemuksistani poikaystävälleni, voin vain ihailla hänen ymmärtämystään..
Tuntuu että ihastun jatkuvasti johonkin toiseen, ikäänkuin sieluni etsisi edelleenkin sitä jotakin joka saisi levottomuuteni loppumaan..
Usein mielessäni käy pettäminen, mutta en kykenisi pitämään sitä asiaa sisälläni, sitten olisin taas sen takia levoton..
Haluaisin oppia olemaan tyytyväinen siihen mitä minulla on.
Toivottavasti tämä on vain nuoruuden tuskaa ja laukeaa iän myötä...?
"Haluaisin oppia olemaan tyytyväinen siihen mitä minulla on."
Minäkin ajattelin joskus tuohon tapaan. Sitten keksin, että minun pitää tavoitella sellaista, johon voisin olla tyytyväinen ja löysinkin ja nyt olen tyytyväinen siihen mitä minulla on.
Uskon, että ihminen ei OPI olemaan tyytyväinen, jos ei sitä aidosti ole ja jos on tyytyväinen, niin ei tarvoitse OPPIA.
Mä oon kans seurustellut jo kohta kymmenen vuotta yhden ja saman miehen kanssa.Aivan alusta asti on mielestäni jotain puuttunut.Ja se jokin on se intohimo ja jännitys.Katselen kateellisena vierestä kavereitani ja heidän suhteitansa ja voi sitä tunteiden paloa!Mitä tahansa olen yrittänytkin suhteessani omaan mieheen,niin en syty enkä innostu.Sitten taas jostain syystä ihastun vieraisiin miehiin.Tiedostan kyllä että se on vain ihastusta,mutta ongelmana onkin se,että koska olen enemmän tunteilla kuin järjellä ajatteleva ihminen,niin en pääse yli niistä tunteista,vaikka kuinka yrittäisin järkeillä asiaa itselleni.Tälläkin hetkellä olen ihastunut johonkin muuhun kuin mieheeni.Eikä siihen ihastumiseen tarvittu muutakuin yksi pieni hidas ravintolassa ja se,että kun kätemme koskettivat,mussa sävähti taas ja lujaa.Siinä pienessä intiimissä hetkessä oli niin paljon sellaista latausta,mitä en koskaan ole tuntenut oman mieheni kanssa.Nyt sitten taas yritän päästä tämän tunteen yli.En koskaan ole pettänyt oikeasti miestäni,koska halveksin sellaista käyttäytymistä.Ajatuksiltani kuitenkin tunnen olevani paha ihminen.Ero on käynyt mulla mielessä monta kertaa,mutta miten se sanonta menikään,että "ei mies vaihtamalla parane".Toisaalta elämä on niin lyhyt,että jos ja kun intohimoa ym maailmasta löytyy kaikille,niin kannnattaako jäädä sellaiseen suhteeseen,missä ei omalta puolelta löydy mitään romanttisia tunteita toista kohtaan.Asia on vakava.Mielipiteitä otetaan vastaan mielenkiinnolla.
Mahdatko elää nykyisessä suhteessasi TAVANVUOKSI?
Suhteessa on parempi olla kuin ilman suhdetta? Moni elää sinun tavallasi ehkä epätyydyttävässäkin suhteessa, koska "pelkäävä" lopettaa suhdetta. Kyllä suhteessa pitää olla sitä "paloa" ainakin toisinaan.
Minusta tuntuu, että sinä lopetat nykyisensuhteesi jossakin vaiheessa, elät jonkun aikaa itseksesi ja sitten tulee se ihastuminen, josta seuraa rakastuminen, josta toivottavasti seuraa ystävyys.
Onko nykyinen suhteesi sellainen "kulissisuhde"? Mieti itseksesi mitä arvokasta nykyisessä suhteessasi on ja mitä siltä odotat ja mitä uskot sen antavan. Uskotko, että nykyinen suhtssi johtaa mihinkään positiiviseen vaiheeseen?