menettämisen pelko on! Minä en asioitani kummemmin halua huudella, mutta olin niin lähellä(sekunttien, millimetrien kuinka vain haluattekaan) päässä pettää vaimoani...mutta silloin ajattelin vaimoani ja elämääni ilman häntä...ryntäsin ulos ja juoksin pois niin että työkaverini myöhemmin vittuilivat että mihinkä sinä katosit kesken kaiken. Onko se rakkaus tällaista? Että loppupeleissä ryntääkin sen tietyn luokse? Tämä on ehkä mielestänne vähän hullua, mutta nyt olen osannut arvostaa vaimoani aivan uudella tavalla...
nyt minä
ymmärrän mitä
4725
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ihailtavaa käytöstä! Moni olisi jo pettänyt ja katunut ehkä sitten jälkeen päin. Mielestäni toimit hienosti, eikä varmaan ole harmittanut?!
ettei kaikki mene sentään kevyesti viettinsä perässä niinkuin tänä päivänä ....yritetään vielä viestittää että "normaalia!
hyvä !uskon että kunnon Miehiäkin isolla kirjaimella on muitakin
teit miehen työn
Todella hienoa, kun ymmärsit ennenkuin olisi ollut myöhäistä!!!! Ole ylpeä itsestäsi, kun et mennyt kiusaukseen. Olen onnellinen sinun ja vaimosi puolesta. Olisipa sinun kaltaisiasi miehiä enemmän, jotka eivät juokse viettien perässä tai niin sanotusti ota tilaisuudesta vaarin. Hyvä, kun tunsit menettämisen pelon.
Jos olisit pettänyt eikä silti olisi tullut ero, niin oisit kuitenkin menettänyt jotain tärkeää - kunnon ihmissuhteen, luottamukseen perustuvan. Jos olisit tunnustanut tai jäänyt kiinni, niin suhteestanne olisi kadonnut se pohja. Ja mitä todennäköisemmin vaimosi olisi pettynyt sinuun pahasti, kenties voisi kostaa. Varmaan voisi inhotakin, niin ettei voisi anteeksi antaa ja jättäisi sinut. (minä ainakin jättäisin, mutta tämä nyt riippuu vaimosta)
Onneksi olkoon, koska teit todella hienon päätöksen!!! Kiitos, kun annat toivoa, että vielä on olemassa kunnon miehiä.
Välillä tuntuu, että pettäminen on nykyään jo muotia, melkeinpä hyväksyttyä. Silti kukaan ei itse tahtoisi tulla petetyksi, jos todella rakastaa jotakin. Kyllä se sattuu ja pahasti. Ei me kunnolliset mennä tämän "muodin" mukana vaan tehdään edelleen ne viisaat päätökset ja ollaan uskollisia. Näin voimme edelleen nauttia ihanasta parisuhteesta.
Lainaus tiedätte kyllä mistä:
Pysy kaukana vieraasta naisesta, älä mene lähellekään hänen talonsa ovea,
ettet haaskaisi voimaasi vieraille etkä parhaita vuosiasi armottomalle,
etteivät oudot hyötyisi miehuudestasi, tuntemattomat raadantasi tuloksista
etkä sinä viimein, loppuun ajettuna päätyisi huokaamaan:
"Miksi minä vihasin opetusta, miksi halveksin hyviä neuvoja,
en kuunnellut opettajiani vaan suljin korvani kasvattajieni ohjeilta!
Minä olin joutua tuhon omaksi, kaiken kansan pilkattavaksi." Juo vettä omasta ruukustasi, käytä oman kaivosi raikasta juomaa. Miksi antaisit lähteittesi vuotaa kadulle, purojesi kaupungin toreille?
Ne pulppuavat yksin sinua varten, vain sinun hyväksesi, eivät muiden.
Olkoon sinun lähteesi siunattu, iloitse vaimosta, jonka nuorena sait,
rakkaasta peurasta, suloisesta kauriistasi. Olkoot hänen rintansa ilosi vuodesta vuoteen, hänen rakkautensa elämäsi riemu ja hurmio.
Miksi, poikani, viehättyisit vieraaseen naiseen, miksi hyväilisit vieraan povea?