montako kertaa

Ongelma on vain siinä että ihmiset eivät tajua sitä missä niiden oma kulutus menee.

Jotkut lukevat netistä että tämän pituisen ja tämän painoisen ihmisen kulutus on sitä ja tätä, ja sitten noudatetaan sitä ohjenuorana, vaikka se on vain rankka arvio eikä välttämättä päde kaikkii ihmisiin.

Pitäisi uskaltaa kokeilla että mikä toimii. Itse kokeilin 1200 kcal dieettiä, tuntui että paino ei oikein tippunut tai tippui mutta ihan järjettömän hitaasti, joten tiputin kaloreita vähän alemmas, 1000kcal, ja johan alkoi tippumaan vähän nopeammin.

Ei kannata sokeasti tuijottaa niitä taulukkoja ja laskureita, ne on vain keskiarvoja.

Ihmisten on vaan niin paljon helpompi "hyväksyä" se, että painonnousu johtuu hitaasta aineenvaihdunnasta, säästöliekistä tms. kuin se että se johtuu itsekurin puutteesta.

Näin oli myös minun kohdallani, kunnes sain vihdoin taottua päähäni tuon faktan. Ennen laihduin kerrallaan korkeintaan 3 kg, jonka jälkeen lihoin vähintään 6 kg. Nyt painonpudotusta on jo 12kg.

Minulla painonnousu aloittaessani psykoosilääkityksen oli tahtia kilo per viikko kolmen kuukauden ajan (ja hitaampaa tahtia vielä 10 kiloa lisää). Pelkästään syömällä reilu 50-kiloisen on aika hankala lihoa noin nopeasti. Painonnousu oli yllätys, eivätkä siltä suojanneet edes kasvisruokavalio tai perintötekijät (suvussa kun ei lihavia ole).

Painoni jumitti pari vuotta. Nyt olen onnistunut laihtumaan jonkin verran lisäämällä liikuntakerrat entisestä kahdesta viiteen kertaan viikossa. Ruokavaliota olen vienyt laktovegetaristisesta vegaanimpaan suuntaan. Toimiva mielialalääkitys on tukena. Painonpudotus on paljon hitaampaa kuin painonnousu oli, mutta uskon jonain päivänä olevani jälleen normaalipainoinen. Kiirettä mihinkään ei ole.

Ruuasta on saatava myös kehon uudistumiseen tarvittavat rakennusaineet. Syöminen ei voi olla pelkkää energian tankkausta.