Ihmettelen..

on helpompaa, jos saa jonkinlaista vertaistukea. Se, että voi jakaa masentavan tiedon muiden kanssa, saa aikaan sen, että vertaistuki kertoo omia kokemuksiaan tai taputtaa päälaelle, jolloin repsahtaneen olo on parempi nopeammin ja hän keskittyy helpommin taas painonhallintaan. Itse ainakin mieltäisin yksin laihduttamisen vaikeaksi, sillä kun ei kerro tekemisistään ja ongelmistaan kenellekään, saattaa repsahtaa useammin ja pahemmin.

Tietenkin repsahdusten aktiivinen kertominen voi saada aikaan lisää repsuja sekä itseltä että muilta. Mutta yleisesti se on melko hyödyllistä. Eihän terapiassakaan voi aina vain puhua hyvistä asioista. :)

Onhan se kiva nostaa itseään jalustalle ja kehua toisten silmissä. Oletko muuten huomannut, että tämä on laihduttajien TUKIRYHMÄ? Täällä saa olla rehellinen, ja kertoa myös niitä repsahduksistaan. Mieluummin rehellinen tilitys kuin höpötys, että kaikki muka menee hyvin.

Hienoa, että sinulla menee hyvin. Toivottavasti olet samassa tilanteessa myös 2-3 vuoden kuluttua. Nimittäin harvalla (erittäin harvalla) se ihannepaino pitää koko loppuelämän. Alussa on helppoa, mutta sitten sitä luisuu takaisin omiin vanhoihin, ehkä huonompiin tottumuksiin.

Itse laihdutin aikoinaan (n. 10 v sitten) lähes 30 kiloa, enkä repsahtanut kertaakaan. Muutama vuosi meni ihan hienosti, sitten tulivat viimeiset lapset, ja paino nousi taas parikymmentä kiloa huomaamatta. Nyt olen hiljaksiin tiputellut vähitellen, n. 5 kiloa kerrallaan. Annan itseni repsahtaa välillä, ihan sallitusti. Minulle ei puoli viineriä riitä. Eikä 1 tai 2 karkkia, vaan nautin sitten kunnolla, jos nautin. Mielestäni teen ihan hyvää tulosta, jos pystyn olemaan esim. pari viikkoa "kiltisti" ja sitten herkuttelen sen yhden päivän ja sitten "palaan ruotuun".

Jokainen meistä varmaan parhaansa yrittää, mutta kaikkien ei tarvitse olla niin tiukkapipoisia, että eivät repsahtaisi laisinkaan. Olet painonvartijoiden termeillä ns. tiukka laihduttaja, minä olen sitä toista ääripäätä - ja me molemmat voimme onnistua.

Sinä onnistuit myös toisessa asiassa: onnistuit ärsyttämään niitä, jotka eivät tee kaikkea sinun ainutkertaisella, loistavalla, ei-repsahtavalla tavallasi. Mutta me muutkin repsahtajat siis onnistumme, ja saamme tukea täältä laihduttajien TUKIRYHMÄSTÄ.

Tsemppiä kaikille, jotka pudottavat painoaan, jotka yrittävät säilyttää painonsa ja kaikille meille repsahtajille ja ei-repsahtajille. Ja myös aloittajalle.

Minun repsahdukseni oli se, että urheilin tällä viikolla vain kolmena päivänä viiden sijasta. Kiloni tulivat enemmän psyykenlääkkeiden sivuvaikutuksena kuin huonosta ruokavaliosta kohtuen. Olen ollut melkein vuosikymmenen laktovegetaristi ja nyt menossa vegaanimpaan suuntaan. Boikotoin pikaruokaketjuja enkä kärsi makeanhimosta. Ehdottomien kieltojen asettaminen saattaa johtaa repsahduksiin. Mieluummin kohtuus kaikessa.

Mäkin laihdutin 23 kg kesälomasta alkaen repsahtamatta - mutten mässyttämättä. Minulle ne on kaksi eri asiaa. Annan itseni mässyttää korkeintaan kerran viikossa. On minulla virallinen karkkipäiväkin, mutta yleensä sitä ei tule pidettyä.
Laihduin tasaiseen tahtiin, eivätkä karkkipäivät koskaan siihen vaikuttaneet huonolla tavalla - päinvastoin, niin uskomatonta kuin se onkin. Usein, jos vaaka jumitti, vedin irtokarkkeja leffassa ja pari päivää myöhemmin vaa'an lukema alkoi taas tippua tasaiseen tahtiin.

Elämä ei ole laihduttamista vaan nauttimista ja elämistä varten. Kyllä sitä herkutella saa.