olen tapaillut aivan mahtavaa miestä, juuri unelmieni miestä, n. 4kk. Kaikki on mennyt hyvin, ollaan oltu päivittäin yhteydessä ja tietenkin nähty usein. Mutta nyt aivan yhtäkkiä hänestä tuli vähän etäinen ja outo..ja syyksi selvisi se että hän ei ole päässyt yli entisestä tyttöystävästään ja selvisi sekin että hän oli ollut vain kuukauden sinkkuna ennenkun alettiin tapailemaan.. ja se on todella pieni aina 5 vuoden suhteen jälkeen.
Oletin koko ajan että hän on tosissaan minun kanssa, ja niinhän monesti sanoikin. Nyt tuntuu niin pahalta ja pelottaa jos tästä ei tulekaan mitään.. Miksi hän sitten antoi minun olettaa että hän välittää minusta ja on tosissaan? Vaikka ei hän sitä ole kieltänyt, mutta kyllähän normaalisti ihmiset viettää suruaikaa erosta ja nyt minusta tuntuu että olen vain joku "pakko-saada-tyttöystävä"...Hän olisi tietenki voinut informoida minulle tästä heti suhteemme asussa, silloin ei olisi ehkä kehkeytynyt mitään näin vakavaa..
Pitäisikö minun vaan olla ja odottaa rauhassa, ja antaa hänelle tilaa? vai mitä minä oikein teen?? Onko kellään samanlaisia kokemuksia?
Oli vaan pakko purkautua, vähän selvittää ajatuksia :)
Oletin koko ajan että hän on tosissaan minun kanssa, ja niinhän monesti sanoikin. Nyt tuntuu niin pahalta ja pelottaa jos tästä ei tulekaan mitään.. Miksi hän sitten antoi minun olettaa että hän välittää minusta ja on tosissaan? Vaikka ei hän sitä ole kieltänyt, mutta kyllähän normaalisti ihmiset viettää suruaikaa erosta ja nyt minusta tuntuu että olen vain joku "pakko-saada-tyttöystävä"...Hän olisi tietenki voinut informoida minulle tästä heti suhteemme asussa, silloin ei olisi ehkä kehkeytynyt mitään näin vakavaa..
Pitäisikö minun vaan olla ja odottaa rauhassa, ja antaa hänelle tilaa? vai mitä minä oikein teen?? Onko kellään samanlaisia kokemuksia?
Oli vaan pakko purkautua, vähän selvittää ajatuksia :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sorry, mutta toi on totta. Sä olit siinä kun se tarvitsi jotain kun exää ei enää saanut.
Se etääntyy susta nyt joko sen takia et se yrittää exäänsä takas tai sen takia et se tajus ettei se halua sua oikeesti.
Anna olla äläkä odota siltä enää mitään. Se ei varmaankaan itsekkään vielä tiedä mitä haluaa, mutta se on varmaa, että kun se tietää se et ole sä. Jatka elämääs ja etsi sellainen, joka haluaa olla sun kanssa.
Jos se mielummin viettää aikansa jossain muualla kun sun kanssa niin siitä tiedät. Ei kiinnosta.
luultavasti hän on nähnyt tai kuullut jotain entisestä tyttöystävästä ja pää on mennyt vähän sekaisin. Anna hänen rauhassa miettiä niin saa hiukan asioita tärkeysjärjestykseen. Olette te jo kuitenkin olleet sen verran yhdessä että sinustakin on hänelle jonkinlainen kuva tullut. Luulen että tuollainen epäröimisvaihe on ihan normaalia kun on pitkän suhteen lopettanut.
Yleensä ihminen tietää mitä haluaa kun on niitä itsekseen käsitellyt. Anna tilaa ja odota rauhassa.
Mullakin on ollut laastarisuhde, itseasiassa moniakin nyt viimeisen eron jälkeen. Kaikkien miesten kans tapailin ja vietin aikaa noin kuukaudesta neljään kuukauteen. Kunnes huomasin että en enää välitä exästä. Puoleentoista vuoteen mahtui viisi laastaria. Se ensimmäinen laastari oli pisin, enhän ollut tottunut yksin olemiseen, kaipasin valtavasti toisen ihmisen läheisyyttä ja silloin kelpasi vierelle melkein kuka vaan. Tapani mukaan näen kuitenkin näissä kaikissa miehissä hyvää, etsin ja tutkiskelin, että josko sittenkin tuntisin näitä miehiä kohtaan jotakin, kaikki päättyi kuitenkin "eroon" (minulle se oli loppujen lopuksi vain yhteyden lopettamista). Edelleen olemme ystäviä näiden miesten kanssa, seksuaaliset ja ihastumisen tunteet ovat vaan jääneet taakse.
Se eka laastari oli minun selviytymiskeinoni, ilman sitä en olisi vieläkään selvinnyt erosta. Yritin miettiä merkkejä mistä tuollaisen laastarisuhteen voisi tunnistaa niin itselläni tulee mieleen tällaisia; koskettelu ja lähekkäin olo ehdotukset tulee usein laastarin puolelta, eronneella henkilöllä tulee hetkittäin sellaisia tunteita, ikään kuin puuskia, muuten pysyttelee kaukana. Näkemiset eivät mene muiden asioiden edelle, eli jos on työkeikkaa, muita sovittuja juttuja niin koskaan laastarin takia ei aleta kuvioita muuttamaan. Seksi innostaa vaan harvoin, silloinkin saattaa lipsahtaa väärän henkilön nimi (mulla meinas lipsahtaa monesti). Laastarisuhteessa elävä on mietteliäs, paljon omissa ajatuksissaan. Laastarisuhteessa elävä voi antaa toisen ymmärtää, että hän haluaa ja välittää oikeasti laastarista. Välillä voi olla äkäpussikin kun tunteet heittelee laidasta laitaan.
Saattaahan tietenkin olla niin, että mies on aidosti tykästynyt sinuun mutta rakastaa vielä exää. Tälläisessa vaiheessa aloitetulle suhteelle en povaisi kovin pitkää tulevaisuutta, mies huomaa ennemmin tai myöhemmin olevasi kanssasi vääristä syistä. Toivotaan kuitenkin, että selviät tuosta ilman sydänsuruja!
ja toi sun kuvaukses siitä kuinka laastaria kohdellaan on aika tavalla sitä kuinka mua kohdeltiin.
Mies kyllä kutsui mua yöksi luokseen kun ei voinut nukkua yksin, mutta seksiä oli harvoin ja silloinkin mun aloitteesta, sampon aloitteet halauksiin ja suukotteluihin tuli mun hansaplastin puolelta.
Mulle unohdettiin vastata kun lähetin s.postia tai viestin, en ollut niin tärkeä kuin oikeasti pitäisi olla, ja meidän laastarisuhde kesti reilut puolivuotta kunnes minä repäisin itseni irti laastaroitavasti.
Minä tapailin miestä 3kk ennenkuin kysyin että missä mennään, hän sanoi että hänellä oli vieläkin tunteita entistä kohtaan mutta voisin odottaa jos haluan. Noh, odotin vuoden ja kun vielä silloinkaan hän ei tiennyt lähdin ja hups..hänellä olikin jo uusi tilalleni. Nykyään he ovat onnellisesti kihloissa.
Eli, mikään ei ole pahempaa kuin ns. löysässä hirressä eläminen. Ehkä miehelläsi on oltava joku, jonka avulla päästä entisestä suhteesta yli, itsekin muistan pari tilannetta kun mies itki entisensä perään ja minä tyhmänä katsoin vieressä ja yritin lohduttaa. Myöhemmin olen tajunnut että olisi vain pitänyt hänen antaa olla, tunnen itseni todelliseksi narriksi joka vain oli hänen elämässään välivaiheena.
Olen myös tapaillut miestä nelisen kuukautta. Tutustuimme noin pari kuukautta hänen eronsa jälkeen. Tuo suhde oli kestänyt kuutisen vuotta ja tuloksena siitä on myös lapsi. Ero oli miehen päätös, sillä hän ei enää kokenut rakastavansa. Aluksi tapailimme usein ja mies kertoi olevansa sinut eronsa kanssa. Hän haluaa kuitenkin pitää huolta lapsestaan ja antaa exälle mahdollisimman paljon tukea, koska exällä on vaikeampaa sillä hän on se jätetty osapuoli. Minusta se tuntuu ihan hienotunteiselta, siis se että ajattelee jätettyä osapuolta. Nyt mies on ollut maassa, exän saamattomuus kohdata erotilanne ja syyllisyyskin syövät miestä. Mies on sanonut että ei nyt varmasti ole valmis vakavaan suhteeseen, mutta haluaa silti nähdä minua. Me olemme tavanneet nyt harvemmin, mutta toivon että kun hän saa rauhassa käydä läpi omia ajatuksiaan, hän pääsee yli edellisen suhteen ahdingosta ja haluaa taas tavata minua enemmän. Tulevaisuushan voi toki tuoda eteen mitä vain, mutta toivoa on hyvä olla :)
Olen mies ja eronnut kaksi kuukautta sitten muutaman vuoden suhteesta.
Suhteeni oli jo ehkä kokonaisen vuoden ajan pelkkää lopettelua, yhdessä elämistä kun kummallakaan oikeasti ollut lämpimiä tunteita enää toista kohtaan.
Erostani kuulleena eräs ystäväni ystävä(nainen) otti minuun yhteyttä, tapasimme ja juttelimme. Olemme molemmat kiinnostuneita toisistamme.
Olen jo kauan ihaillut häntä ja tiennyt että voisin vaikka elää hänen kanssaan, haluaisin ottaa siitä selvää olisiko se mahdollista.
Tiedän itse että minulle olisi ihan "suotava" yksi laastarisuhde tähän väliin ennen kuin alan uuteen vakavaan suhteeseen. Mutta kun ei minua kiinnosta muut, olen varhaisnuoruudessani kokenut mielestäni irtosuhteita ihan riittämiin, niin paljon että tiedän haluavani enemmän.
Olen sen verran paljon ihastunut häneen ja välitän hänestä aidosti että en ainakaan usko että jättäisin häntä laastariksi. Hän tosin itsekin on sen ottanut jo puheeksi että hän ei haluaisi olla vaan laastarisuhde minulle.
Voiko olla luontevaa ja mahdollista että hyppään näinkin nopeasti suhteesta toiseen ja se onnistuu. Kun minä en todellakaan tunne mitää laastarisuhteen tarvetta.
En ole aiemmin eronnut pidemmästä suhteesta, joten en tiedä tunteiden kulkua tästä eteenpäin. Tokihan voin vakuutella ystävälleni ettet sinä jää laastariksi enkä minä tunne enään mitään exääni kohtaan. Olisiko normaalia että tunteeni valehtelisivat minulle? En vain haluaisi satuttaa tätä ihmistä, enkä toisaalta menettää häntä.
Toki voisin ottaa aikaa tähä väliin vielä ja laastaroida itseäni urakalla, mutta muuttuuko tunteeni siitä... vaikeaa.(ko?)